Olen aina tykännyt leikkiä kielipoliisia. Sen verran tilannetajua minulla toivoakseni on ollut, etten ole väärissä kohdissa tölväissyt kenellekään, mutta en vain voi sille mitään, että silmiin osuvat kaikenlaiset mokat. Osasyy tähän voi olla, että pidän monimerkityksellisyydestä ja kielellä leikittelystä. Saatan myös keksiä vahingossa uusia sanoja tai merkityksiä esimerkiksi oman kirjoitusvirheeni seurauksena. Tähän kohtaan täytyy kyllä kirjoittaa disclaimer: en todellakaan väitä olevani täydellinen kirjoittaja ja tässäkin tekstissä on varmasti korjattavaa 🙂

Hetken aikaa yläasteella ajattelin, että ryhtyisin isona äidinkielen opettajaksi. Punakynä viuhuisi varmasti sujuvasti, mutta loputtomat ainekirjoitukset ja pilkkusääntöjen opettaminen “äidinkieli on tylsää” -nuorisolle ei sitten loppujaan houkutellut riittävästi ja päädyin ihan muihin opintoihin. Sitä paitsi olen jossain määrin sivistymätön moukka enkä ole edes lukenut Seitsemää veljestä, mutta se ja muiden klassikoiden taltutukset ovatkin ihan toinen tarina.