Internetistä löytyy useita palveluja, joihin voi listata näkemiään leffoja. Itse olen käyttänyt niistä kahta, mutta molempien kanssa on käynyt niin, että innostun ensin ja sitten unohdan koko jutun. Siispä olikin hauska saada arvosteluun Kirjapajan julkaisema Leffapäiväkirja, jonka ovat tehneet Piia Latvala ja Taru Nieminen. Fyysinen muoto tuntuu kivemmalta kuin digitaaliset palvelut ja kirjasta jää myös pysyvä muisto, vaikka sivustot kaatuisivat tai lopettaisivat joskus. Toki näppärimmät askartelijat tekevät itse vaikka bullet journal -tyyppisen päiväkirjan samaan tarkoitukseen, mutta jos ei jaksa/osaa/halua, niin tämä on mainio vaihtoehto sillekin.
Kirja on jaettu kahteen eri osioon. Ensimmäisessä osiossa on leffahaasteita, -bingoja ja -listauksia. Toisessa osiossa ovat varsinaiset päiväkirjasivut. Tämä on hauska ja toimiva jako, sillä tehtävät kannustavat katsomaan erilaisia leffoja ja kirja suosittaa vielä ekstravaikeutena katsomaan muiden kuin miesten ohjaamia elokuvia. Pidemmistä haasteista löytyy genreinä draama, scifi, animaatiot ja kotimaiset elokuvat. Hämmentävästi draamahaasteessa on jopa 52 kohtaa, muissa vain 15. Itse esimerkiksi en erityisemmin välitä draamasta vaan keskityn scifiin ja fantasiaan, joten oli harmillista, että esimerkiksi fantasiasta ei ollut kirjasta minkäänlaista osiota. Valmiiksi tehdyt ruudukot ja haastekohdat ovat kyllä näppäriä, mutta itsetäytettäväksi jäävä laatikko leffan nimille, ohjaajille ja tähdille on todella pieni.
Yksityiskohtaisten haastekohtien lisäksi löytyy pari laajempaa kokonaisuutta, jossa katsotaan leffa joka vuosikymmeneltä, katsotaan leffoja eri maista ja tehdään oma leffahaaste (tai osioon voi kirjata Helmet-haasteen kohdat). Jäin tosin kummastelemaan maailmanympärihaasteessa Bollywoodia, joka ei kata koko Intian elokuvantuotantoa, kun taas muissa kohdissa on esimerkiksi Aasia ja Afrikka.
Bingosivuja on romantiikasta, toiminnasta, kauhusta sekä komediasta, ja niissä on bingoruudukko, johon on painettu kunkin genren kliseitä. Ruudukon yläreunassa on tila päivämäärälle, leffan nimelle ja täytettäville tähdille. Tämä oli outo ratkaisu, sillä itse en ainakaan saanut bingoriviä täyteen yhdestä leffasta, joten erivärisellä kynällä olisi helppo kokeilla lisääkin. Perustiedoille ei ole kuitenkaan erityisen paljon tilaa, joten yhtä bingosivua ei ole suunniteltu käytettäväksi useampaan kertaan. Ruutuihin painetut kliseet tuntuvat olevan myös vähän liiankin stereotyyppisen vanhanaikaisia, enkä tosiaan saanut romantiikasta enkä toiminnasta bingoa kun katsoin elokuvat The Idea of You ja Furiosa.
Erilaiset listaukset tuntuvat hauskoilta ja saavat miettimään omia mieltymyksiä sekä kirjaamaan ylös asioita, joita ei yleensä tule kirjoittaneeksi muistiin, kuten lempparipahikset tai elämäni soundtrackit. Osa listaussivuista on rivitetty, joka auttaa pitävät rivit suorana ja kirjoituksen tarpeeksi pienenä. Osassa on kuitenkin vain tyhjä sivu tai laatikko pienillä koristuksilla, joka kyllä tuo typografista vaihtelua, mutta ei ole käyttäjänäkökulmasta niin hyvä idea.
Varsinaisiin päiväkirjasivuihin mahtuu listaamaan 105 elokuvaa. Jokaiselle on oma sivunsa, jossa on osiot leffan nimelle, ilmestymisvuodelle, arviotähdille, ohjaajalle, käsikirjoittajalle, päänäyttelijöille, milloin katsoi, miten, mistä ja kenen kanssa katsoi, juonitiivistelmälle, omille ajatuksille elokuvasta, sekä katsoisiko uudestaan vai ei ja miksi. Näissäkin sivuissa tulee tilarajat vastaan, eivätkä kaikkien käsikirjoittajien nimet välttämättä mahdu niille varatuille riville. Samaten vain yksi rivi on varattu kolmelle kysymykselle, eli miten, mistä ja kenen kanssa leffan katsoi.
Ulkonäöllisesti kirja on ihanan värikäs, monipuolinen ja leikkisä. Ensimmäisen osion taustat ja ruudukot ovat eri väreillä, sivuja koristelevat teemaan sopivat piirretyt kuvat esimerkiksi filmikeloista ja popcornista. Lisäksi joidenkin sivujen alareunoihin on painettu lisätietoja tai lyhyitä listauksia esimerkkeinä. Toisen osion tyyli on hillitympi ja yhtenäisempi, joka taasen sopii mainiosti päiväkirjasivuille.
Kaiken kaikkiaan kyseessä on siis varsin mukava, hauska ja omaperäinenkin paketti omille leffamuistoille. Pieniä käytettävyyshaasteita tosiaan kuitenkin löytyy ja käsialan on pakostakin oltava pientä ja siroa. Jos tämä ei kuitenkaan haittaa, saa Leffapäiväkirjasta iloa pitkäksi aikaa ja täytettynä se on mukava muistin virkistäjä.
Piia Latvala ja Taru Nieminen: Leffapäiväkirja (144 s.)
Kirjapaja 2024
Kirja on saatu ilmaisena arvostelukappaleena.
