Nörttityttöjen Atorox-raati pohtii jälleen kolmea finalistinovellia. Tutustu aiempiin osiin täällä: ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs, viides postaus.

Huomaathan, että juttu sisältää juonipaljastuksia novelleista!

Viimeinen spoilerivaroitus! Kuva MIKHAIL VASILYEV / Unsplash

Ville-Veikko Jylhämäki: Luojantappaja (Praedor – Tarinoita Jaconiasta, Vaskikirjat)

Luojantappajan päähenkilö on syrjäisen metsäläiskylän jumala, jota kylän uskollinen ja vaatimaton väki palvoo. Eräänä päivänä kylään saapuu tuntematon, vieras, joka ilmoittaa olevansa luojantappaja ja listivänsä kyläläisten jumalat heitä vaivaamasta. Ilmoitus saa pikkuväen kuohuksiin: Kuka tämä muukalainen luulee olevansa? Päästäänkö tunkeilijasta eroon helpoiten tappamalla tämä nyt vai heti? Mistä tappaja edes tulee, onko niitä lisää tulossa? 

Jylhämäen Luojantappaja sijoittuu praedorien (eräänlaisten palkkasotureiden ja aarteenmetsästäjien sekoitus) asuttamaan Jaconiaan, kuten novellikokoelman muutkin tekstit. Praedorit ja Jaconia liittyvät alkujaan Petri Hiltusen luomaan miekka ja magia -tyyliä edustavaan fantasiamaailmaan. Onkin ymmärrettävää, että teksti on erittäin maailmavetoinen: lukijan odotetaan tuntevan maailma ennestään.

Raadissa Luojantappaja herätti jälleen kysymyksen siitä, kuinka epäreilua novellia kohtaan on irrottaa se kontekstistaan, kokoelmasta. Kaikki novellit eivät tällaisesta poimimisesta kärsi, mutta erityisesti johonkin selkeään kokonaisuuteen kirjoitetut tekstit tuntuvat usein hiukan ohuilta ilman omaa maailmaansa ympärillään. Näin on myös Luojantappajan kohdalla. Maailman tunteminen rikastaisi lukukokemusta, tällaisenaan Luojantappaja ei nouse erityisesti perusfantasian yläpuolelle, vaikka onkin sinällään hyvin kirjoitettu.

Milli Lehtinen: Minä pelastan sinut (Kosmoskynä 2/2019)

Aida Jansson on kirkassilmäinen nuori, joka haluaa huomiota blogilleen ja tuntemattoman kehitysmaan tautikriisille, luultavasti tässä järjestyksessä. Päähenkilö matkustaa köyhään maahan, jota vaivaa epämääräinen järkyttävä tauti. Tautia hoitavat lähinnä länsimaalaiset somevaikuttajat ja vapaaehtoiset. Teemat ovat moneen kertaan käsiteltyjä: valkoisen pelastajan ilmiö ja someriippuvuus höystettynä idolin sokealla ihailulla. 

Raati koki erityisesti someriippuvuuden (onko blogi nykyään edes vaikutusvaltaisin somevaikutusmuoto?) hiukan kuluneeksi teemaksi, jota olisi voinut käsitellä myös hienovaraisemmin. Kritiikkiä herätti myös novellin kieliasu, joka olisi kaivannut hiomista, sekä kielikuvat, jotka eivät puhutelleet raatilaisia. Käärmemotiivia olisi voinut hyödyntää monipuolisemminkin. 

Ihmettelyä herätti myös taudin käsittely novellissa. Taudinkuva jää epätarkaksi kuten tartuntamekanismikin. Pohdimme myös, mitä näinkin tarttuvasta taudista käytännössä seuraisi ja lähetettäisiinkö novellissa kuvattuihin oloihin todellakin länkkärituristeja ja somevaikuttajia “auttelemaan”? Teemana white saviorism on kiinnostava, mutta senkin käsittelyyn olisi kaivattu syvyyttä.

Khajit has wares if you have coin. Kuva Сергей Ноженко / Pixabay

Teemu Korpijärvi: Lainasanat (Portti 4/2019)

Riutuvia taitelijoita, salaperäisiä käyttäjiensä elinvoimaa syöviä kirjoituskoneita, hämäriä pikkuputiikkeja. Näistä houkuttelevista elementeistä on Lainasanat koottu.

Raati oli mielissään tarinan ideasta, vaikka Portti-novellien tunnetusti pitkät tekstit ovat aiheuttaneet usein raatilaisissa myös pettymyksen tunteita. Korpimäki on kuitenkin poiminut novelliin monia kiinnostavia aineksia, ja vaikka joku toinen kirjoittaisikin luultavasti saman tarinan napakammin, on Korpijärven tyyli omimmillaan pidemmissä teksteissä, joissa hän rakentelee usein suorastaan elokuvamaisia kohtauksia. Osa raatilaisista löysi novellista yhtymäkohtia Stephen Kingin Hohtoon: sekoaminen, salaperäiset valokuvat johtolankana, sekoavat kirjailijat.

Lainasanojen päähenkilöstä heräsi keskustelua. Korpijärvi luo ansiokkaasti tunnelmia ja kohtauksia, mutta päähenkilöstä ei saatu paljoakaan irti. Esimerkiksi päähenkilön sukupuoli ei tuntunut raadin mielestä mitenkään relevantilta, ja ainoa kohta, jossa päähenkilö on selvästi kirjoitettu naiseksi, on kohta, jossa hänen seksuaalista kiihottumistaan kuvaillaan kohtuullisen graafisesti. Muutoin päähenkilö oli luettavissa melko maskuliinisena.

Ensi viikolla jälleen lisää Atorox-finalisteja! Satsissa on jälleen pari tuttua kirjoittajaa luvassa.