Nörttityttöjen Atorox-sarja jatkuu kolmannen postauksen merkeissä. Kannattaa tutustua myös sarjan ensimmäiseen ja toiseen osaan. HUOM! Blogiteksti sisältää juonipaljastuksia novelleista!

Tarja Pasanen: Kantaja (Viimeinen aalto – tarinoita pandemioista, La Ciska-julkaisu, BoD)

Pasasen novellissa uhkaava tauti leviää räjähdysmäisesti ympäri maailmaa. Novelli ei kuitenkaan keskity maailmanlaajuisiin toimiin vaan keskiössä on tokaluokkalainen Matti, jonka koulupäivää novellissa seurataan. Koulun säännöt käsienpesuineen ja turvaväleineen heijastelevat kouluissa tälläkin hetkellä noudatettavia sääntöjä. Nykymaailmasta poiketen novellin taudinaiheuttajat ovat pienen pieniä lonkerohirviöitä, jotka mönkivät ihmisten hengitystie-elimistössä ja erilaisilla pinnoilla. Matti kaivaa yhden hirviön nenästään koulun kuunnellessa rehtorin varoituksia salissa. Hädissään hän pyrkii hävittämään todisteet, mutta pian hirviöitä mönkii jo siellä täällä kohtii pahaa-aavistamattomia koulutovereita. Pasasen novelli on eheä, veikeästi lapsen näkökulmasta kirjoitettu allegoria nykytilanteesta. Raati kuitenkin koki, ettei se oikein vedonnut – aihe osuu vielä turhan lähelle nykytilannetta. Myös spefielementti koettiin hieman hentoiseksi, sillä lonkerohirviöt tuntuivat enemmän lapsen mielikuvituksen tulkinnalta tilanteesta, jota aikuistenkin on vaikea ymmärtää. Raati olisi kaivannut voimakkaampaa spefielementtiä, sillä nyt novelli tuntui hieman arkiselta.

Heikki Nevala: Tempo robota (Viimeinen aalto – tarinoita pandemioista, La Ciska-julkaisu, BoD)

Salaperäinen tanssitauti saa ihmiset kokoontumaan kaduille ja tanssimaan itsensä hengiltä. Novellin päähenkilö Sampo on kuitenkin taudille immuuni – lukijalle paljastuu novellin edetessä, että Sampo on kuuro, eikä voi kuulla kohinaa, jonka sairastuneet kertovat kuulleensa ennen pakonomaisen tanssimisen alkamista. Sampon tyttöystävä katoaa novellin alussa, ja Sampon etsiessä tyttöystäväänsä lukijalle paljastuu takaumien kautta enemmän Sampon menneisyydestä ja tilanteen kehittymisestä. Novelli viehätti raatia, sillä se oli tunnelmaltaan sopivan dystopinen ja tapahtumia oli kuvailtu hyvin. Erityisesti ilahdutti Sampon kuurouden esiin tuominen, sillä kuuroutta ei korostettu liiallisesti, vaikka se oli novellin tapahtumissa tärkeässä osassa.

Timo Arna: Immuunit (Viimeinen aalto – tarinoita pandemioista, La Ciska-julkaisu, BoD)

Outo sairaus muuttaa linnut mutatoituneiksi, aggressiivisiksi, myrkyllistä limaa erittäviksi hirviöiksi, jotka pitävät koko maailmaa polvillaan. Koko maailma etsii kuumeisesti parannuskeinoa ja onneksi sellainen löytyykin – muutamien ihmisten DNA:sta havaitaan vastustuskyky lintujen myrkylle. Epidemian etenemisen rinnalla novellissa seurataan armeiden erikoisjoukkojen upseerin Miran, kyberturvallisuusasiantuntija Jessican ja lääkäri Anyan kolmiodraamaa. Raati piti novellia melko vauhdikkaana toimintakertomuksena, mutta olisi toivonut, että kiinnostaviin lintuepidemiaan liittyviin yksityiskohtiin olisi keskitytty enemmän. Nyt monet mielenkiintoiset kohdat käsiteltiin melko ylimalkaisesti. Olisi myös ollut hedelmällisempää keskittyä joko lintuepidemiaan tai rakkauskuvioon, sillä nyt tuntui, ettei kumpikaan saanut ansaitsemaansa tilaa.

Ensi viikon kolmikosta löytyy vielä yksi pandemianovelli Viimeinen aalto -kokoelmasta. Kokoelma saavuttaakin tämän vuoden ennätyksen edustuksellaan. Löytyykö meiltä lukijoita, jotka olisivat tutustuneet koko kokoelmaan?