Nörttityttöjen Atorox-sarja jatkuu kolmannen postauksen merkeissä. Kannattaa tutustua myös sarjan ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen osaan. HUOM! Blogiteksti sisältää juonipaljastuksia novelleista!

Mörður: Stryk – Kyborgikomentaja (Viimeinen aalto – tarinoita pandemioista, La Ciska-julkaisu, BoD)

Atorox-ehdokkaiden neljännessä pandemianovellissa keskiössä on oletettavasti Yhdysvaltain armeijan salainen kyborgiarmeija, joka valmistautuu kohtaamaan avaruudesta saapuvan tuntemattoman vihollisen. Armeija on eristyksistä muusta yhteiskunnasta, mutta jonkin verran huhuja pääsee vuotamaan sotilaiden korviin: tappava flunssa on tuhonnut suuren osan ihmiskunnasta. Mukaan mahtuu myös pienoinen kolmiodraama. Novelli on tyyliltään hieman selostava ja raati olisikin toivonut, että yksityiskohtia olisi avattu hieman enemmän pitkin novellia. Myös dialogi olisi kaivannut hiomista, sillä se ei aina tuntunut luontevalta. Raati olisi toivonut novellin keskittyvän enemmän kyborgiarmeijaan ja kyborgiuden vaikutuksiin ihmisen psyykeeseen, joiden koettiin olevan kiinnostavia teemoja.

Reetta Vuokko-Syrjänen: Punainen kuin lumi, valkoinen kuin synti, musta kuin sydämeni (Varjorikko 1/2020)

Otsikon perusteella Vuokko-Syrjäsen novellin voisi veikata olevan Lumikki-tarina, mutta se paljastuu heti alussa Punahilkka-pastissiksi. Keski-ikäinen ihmissusi työskentelee kiinteistövälittäjänä ja yrittää pitää matalaa profiilia, mutta tuntee vastustamantonta vetoa alaikäiseen Hilkkaan, joka kuljeskelee metsässä päästäkseen pakoon väkivaltaista perhetilannettaan. Hilkka on viisitoista, mutta tavallaan ikäistään vanhempi ja jokseenkin tilanteen tasalla. Susi taas on jokseenkin hukassa. Novelli sisältää seksuaalista hyväksikäyttöä ja seksiä alaikäisen kanssa, mikä hieman mietitytti raatilaisia. Päähenkilön moraali koettiin kyseenalaiseksi ja hieman ällöttäväksi, mutta osaa raadista tämä ei haitannut. Novellin keskeinen teema on ihmisen ja pedon raja. Novellin susi onkin eksyneisyydessään ehkä inhimillisempi kuin Hilkan vanhemmat ja heidän seurassaan pyörivä paikallinen öykkäri.

Jaakko Markus Seppälä: Neiti Millionsin kuolema (Portti 2/2020)

Seppälän novelli on vaihtoehtohistoria tai pyrkimys selittää, mistä nykyteknologia on tullut. Novellissa Yhdysvaltain hallitus on pimittänyt korppuja kehittyneemmän tallennusteknologian jo vuosien ajan ja nykyisen kaltaisista tietokoneista tai internetistä ei osata edes kunnolla haaveilla. Hakkeri ja tämän luuserikaveri saavat käsiinsä ohjeet, miten modeemin ja erilaisten viristysten avulla hakkeroidaan valtion salainen tietokanta, ja he onnistuvat paljastaaan tehokkaan tallennusteknologian kaavat. Novellissa käytetään paljon teknistä jargonia, mikä teki lukemisesta osalle haastavaa. Hieman raatia mietitytti luuserikaverin osa suunnitelman toteutuksessa: tämä tuntui pysyvän hyvin kärryillä kaverinsa teknisistä kuvioista, vaikka ilmeisesti lähinnä keskittyi korttipeleihin. Henkilöhahmojen välinen kemia kuitenkin toimi hyvin ja tarina eteni sujuvasti. Novellissa nähtiin yhteys Ready Player Oneen ja muihin paljon erilaisia viittauksia viljeleviin teoksiin. Raati päätyi määrittelemään novellin genreksi joko retro-pulp-etsivä-trilleri-jännäri-genren tai retrofuturismin.

Seuraavalla viikolla on taas luvassa seuraavat kolme ehdokasta, pysykää kuulolla!