Kirjoitimme alkukuusta siitä, millaista palkkaa Nörttitytöt saavat. Vilkaiskaamme myös erään Nörttitytön näkemystä työpaikkaan liittyvistä luontoiseduista, jotka vaihtelevat huimasti työpaikasta toiseen!

Luontoisedut, tuo yhteiskuntamme piilotettu eriarvoistaja! Mielestäni on erikoista, että niistä puhutaan vielä vähemmän kuin palkoista – liittojen neuvottelemat palkkojen indeksikorotukset kyllä julkistetaan lehdissä ja niiden rahallinen arvo lasketaan yksittäisille henkilöille, mutta luontoiseduista ei puhuta ääneen, vaikka niiden rahallinen arvo voi olla tuhansia euroja ja mikä tärkeämpää, niiden tuomat mahdollisuudet voivat vaikuttaa työntekijän elämään merkittävästi.

Kuvassa treenikengät, jumppamatto, kännykkä, liikunta- ja kulttuuriseteleitä, leffalippuja ja matkakortti.
Luontoisetuihin voi kuulua esimerkiksi puhelinetu, etu työmatkaliikenteeseen ja liikunta- ja kulttuurietu.

Listaanpa huvikseni omat luontoisetuni, jotka muistan ulkoa (eli noin 75 % jää ulkopuolelle):

  • Liikunta- ja kulttuurisetelit 100 e/vuosi
  • Matkakortti 120 e/vuosi
  • Lounassetelit, laskennallinen 575 e/vuosi (2,50 e/työpäivä)
  • Omaehtoinen koulutus 1500 e/vuosi, max.
  • Firman kuntosali, liikuntaryhmät, uimahalli 1000 e/vuosi (laskennallinen)
  • Pysäköinti 1800 e/vuosi (laskennallinen, 150 e/kk)
  • Työterveyspalvelut ei laskettua hintaa
  • Alennukset yhteistyökumppaneilta ei laskettua hintaa

Yhteensä yli 5000 euroa eli yli 400 euroa/kk. 

Mikä tässä sitten on ongelma? No, ensinnäkin työsuhde-edut tietenkin eriarvoistavat niihin, jotka niitä saavat, ja niihin, jotka eivät: näistä monet ovat yrittäjiä, opiskelijoita tai muuten työelämän ulkopuolella olevia. Ongelma korostuu heillä, joille status on väliaikainen: minä en lähtenyt järjestämään itselleni sairauskuluvakuutusta ollessani yrittäjä, enkä välttämättä lyhyen työttömyysjakson aikana etsisi kaikkia minulle kuuluvia alennuksia ja etuja yhteiskunnasta. Käytännön esimerkki: kun olin yrittäjä, en mennyt terveysasemalle jonottamaan, kun taas työssä varaan vain ajan työterveyteen ja menen. Pääsin myös koronatestiin nopeammin kuin julkisessa terveydenhuollossa, ja mielestäni on vain ajan kysymys, milloin suuryritykset rokottavat työntekijänsä – työelämän ulkopuolella olevat saavat odottaa julkista terveydenhuoltoa.

Toiseksi, työsuhde-edut eriarvoistavat ihmisiä jopa työpaikan sisällä. Näistä räikein on mielestäni lounasetu, jossa työntekijän omavastuu on 6,80 e/ateria – näin sanoo verottaja. Meillä on käytössä Eazybreak, mikä tarkoittaa, että lataan sovellukseen rahaa omalta pankkitililtäni, jotta saan käyttööni myös työnantajan osan (yleensä noin 2,50 e/ateria). Tämä järjestely olettaa, että minulla on varaa laittaa yksittäiseen lounaaseen 6,80 euroa omaa rahaa, mikä on utopiaa monelle pienituloiselle, ja siten he eivät pysty käyttämään etua lainkaan. Omaehtoisessa koulutuksessa työnantaja taas maksaa minulle kuitteja vastaan takaisin kurssimaksuja, mikä olettaa, että minulla on rahaa niihin ilman etuakin ja vuoden lopussa saamani palautus on käytännössä bonus. 

En osaa päättää, mitä mieltä olen työsuhde-eduista. Toisaalta pidän niitä itsestäänselvyyksinä, sillä kaikilla työpaikoillani on ollut vähintään kuntosali ja lounasetu, ja käytän niitä mielelläni; toisaalta ne ovat mielestäni niin eriarvoistava tekijä yhteiskunnassa, että niistä pitäisi puhua enemmän. Huomasitteko, miten työsuhdepysäköinnin verotus vaiettiin kuoliaaksi syksyllä 2020? Se olisi iskenyt niihin autollisiin, jotka käyttävät autoaan työmatkoihin ja joiden työpaikalla pysäköinti on kallista.

Jos kaipaat apua tai vinkkejä palkasta tai eduista neuvotteluun, kirjoitimme aiheesta viime vuonna!