Tämän kuukauden tabu-aiheena on palkoista puhuminen. Olen itse aina ollut hämmentynyt siitä, miksi palkoista on niin vaikea puhua: jostain syystä ei tunnu soveliaalta kysyä palkkaa työkaverilta, ystävältä tai omalta äidiltä. Ihmisten verot ovat vapaata riistaa (kuukauden päästä on jälleen se aika), mutta niistä johtuvat tulot taas tarkoin varjeltu salaisuus. Verotiedoista voi arvioida ihmisen ansiotuloa, jos hänellä on pelkkää palkkatuloa, mutta jos mukaan heitetään pääomatuloja, asuntolainoja tai osinkosaamisia, ei ansio- saatikka pääomatuloja voikaan enää niin helposti arvata. Veronmaksajain keskusliitto kertoo, mitä julkiset verotiedot kertovat palkasta.

Palkoista puhuminen hyödyttää kaikkia. Kun tiedät työkaverisi palkan, osaat suhteuttaa omasi samaan palkkatasoon. Avoimessa palkkakulttuurissa palkkasyrjintää ei olisi (tai ainakin se olisi hankalampaa), ja palkkaeroja olisi tehokkaampi ja nopeampi kaventaa. Työkaverisi voisi vinkata sinulle, että “kannattaa hei muuten pyytää palkankorotusta”, ja osaisit työtä hakiessasi laittaa oikean suuruisen palkkatoiveen työhakemukseen. Käsi pystyyn ne, joilla on herahtanut kylmä hiki otsalle, kun työhakemuksessa pyydetään esittämään palkkatoive? Itse olen muun muassa pyytänyt liittoani ehdottamaan minulle sopivaa summaa työhakemusta varten. Tuolloin työntekijä googletteli yhdistyksen ja hankkeen rahoitusta ja arvioi siitä työntekijämääriä ja heidän palkkojaan. Ei olisi minulta onnistunut.

Erityisesti nuorten työntekijöiden kohdalla palkka-avoimuus auttaa oman työn ja osaamisen oikeudenmukaista ja realistista hinnoittelua. Osaamisen oikea hinnoittelu hyödyttää sekä työntekijää, että työnantajaa. Erinomainen työntekijä saattaa pyytää suhteessa aivan liian korkeaa palkkaa, koska luulee sen olevan yrityksen yleinen palkkataso, eikä siten halua hinnoitella itseään halvasti. Näin työnantaja voi jättää loistavan tyypin edes haastattelematta, vaikka kyseinen työntekijä olisi ollut tyytyväinen matalampaankin palkkatasoon. Vastaavasti sopiva työntekijä saattaa jättää hakematta jotain työpaikkaa, koska olettaa, ettei saisi sieltä kuitenkaan tarpeeksi palkkaa.

Sain kuukausi sitten palkankorotuksen, kun työtehtäväni laajenivat ja vastuu kasvoi. Nyt kuukauden aikana olen huomannut, että palkasta on hieman alkanut nolottaa puhua. Minulla on paljon läheisiä, joiden toimeentulo on tukien tai erilaisten keikkatöiden varassa, ja minua hävettää se, että itselläni ei ole mitään rahavaikeuksia ja tulen tuloillani toimeen erinomaisesti. Hassua on se, että saan nyt ensimmäistä kertaa koulutustasoani vastaavaa palkkaa, eli asian ei pitäisi vaivata – tätähän varten opiskelin. Valmistuin kolme vuotta sitten filosofian maisteriksi luonnontieteiden alalta ja tähän mennessä olen saanut valtion töistä (asiakaspalvelua) noin 2300-2400 euron suuruista palkkaa (osaan vaadittiin ylempi korkeakoulututkinto, osaan ei). Nyt palkkani on 3 355 euroa kuukaudessa ja tittelini talousasiantuntija. Teen töitä julkisella sektorilla digitalisaation parissa.

Ehkä palkoista on sitä vaikeampi puhua, mitä enemmän tienaa? Kuulin nimittäin samaa hermostumista parilta tutulta, jotka tienaavat varsin hyvin: “Meillä on firmassa avoin palkkakulttuuri, mutta silti oman palkan julkisesti kertominen jännittäisi.” “Voisin kertoa peruspalkkani, mutta henkilökohtaisten lisien kohdalla kyllä epäröisin.” Merkittävää tosin on, että moni halusi osallistua tämän artikkelin tekoon nimettömänä, oli palkkataso mikä tahansa. Siihenkin voi kiinnittää huomiota, että tänä vuonna 4 600 suurituloista vaati nimensä poistamista verottajan listalta

Julkaisemme myöhemmin tässä kuussa myös työpaikkojen luontoisetuja käsittelevän kolumnin.

Kissa, joka makaa tasolla ja katsoo suoraan kameraan.
Puhuttaisiinko palkoista?

Palkkojen vertailu

Kysyin muilta nörttitytöiltä, mitä työtä he tekevät ja mitä palkkaa saavat.

Olen käännöskoordinaattorina suuressa käännöstoimistossa, ja palvelen ulkomaalaisia asiakkaita. Vastaanotan heidän tilauksensa, aikataulutan projektit, etsin niille tekijät, toimin viestinviejänä asiakkaiden ja alihankkijoidemme välillä, suoritan kielenhuoltoa, laskutan ja hoidan palautuksia asiakkaille. Ongelmatilanteissa joudun kirjoittamaan selvityksiä asiakkaalle ja pohtimaan virheiden juurisyitä. Osallistun usein erilaisiin koulutuksiin ja palavereihin. Minulla on ylempi korkeakoulututkinto englannin kielestä, mutta en ole opiskellut kääntämistä. Saan palkkaa 2 400 euroa. Olen pyytänyt ja saanut yhden 200 euron palkankorotuksen, kun työsuhteeni vakinaistettiin. Harjoittelijana tein ensimmäisen kesän samaa työtä 1 700 euron palkalla.

Edut ovat hyvät (mm. puhelinetu, työterveys, liikunta- ja kulttuurisetelit), mutta palkka saisi olla parempi. Lisäksi sen kanssa ei ole mitään läpinäkyvyyttä, vaikka sitä erikseen luvattiin organisaatiomuutoksen yhteydessä. Tiedän, että tiimikaverieni palkat vaihtelevat. Näitä on udeltu pienessä hiprakassa firman juhlissa, koska muuten aiheesta ei kehdata puhua. Mielestäni tämä on todella harmi, koska läpinäkyvyys auttaisi meitä kaikkia ajamaan oikeuksiamme ja vaatimaan samaa kuin muut samaa työtä tekevät saavat.

Legoista rakennettu kaupunki.

Työskentelen pienessä kunnassa kirjastonhoitaja-kulttuurisihteerinä. Työhöni kuuluvat kirjastoammattilaisen monipuoliset peruskirjastotyöt, kuten koulu- ja päiväkotiyhteistyö, sanataidepajojen järjestäminen, erilaisten hankkeiden parissa työskentely, sekä kulttuuritapahtumien järjestäminen. Olen mm. filosofian maisteri, jonka lisäksi olen suorittanut kirjasto- ja tietopalveluopintoja, sekä sanataideohjaajan tutkinnon. Saan palkkaa 2438 € kuussa, mutta en ole tyytyväinen. Korkeakoulutaustalla ja työn vaativuuteen ja erityisesti työn määrään suhteutettuna toivoisin tuntuvaa palkankorotusta – en vain itselleni, vaan ylipäätään koko kirjastoalalle.

Työstän apurahatutkijana väitöskirjaa yliopistolla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että haen jatkuvasti rahoitusta seuraavan vuoden työskentelylle ja varsinkin ensimmäisinä vuosina rahoitin työskentelyni itse tekemällä useita osa-aikatöitä varsinaisen tutkimustyön ohessa. Pisin apurahakausi, joka minulle on kerralla myönnetty, on vuoden mittainen. Väitöskirjatutkijalle maksettava apuraha on 26 000 euroa vuodessa, josta ei makseta veroa, mutta apurahansaajan on itse hankittava itselleen eläkevakuutus, joka lohkaisee reilut 3000 € myönnetystä vuosiapurahasta. Noin pari tonnia kuukaudessa saattaa kuulostaa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneelle ja tohtorin tutkintoon tähtäävälle pieneltä tulolta, mutta omalla tieteenalallani ilman opettajan pätevyyttä (jota minulla ei ole halua suorittaa) tai tohtorin hattua työllistymismahdollisuudet ovat melko rajalliset. Työn parhaita puolia, joista en olisi edes tuntuvaa lisätuloa vastaan valmis luopumaan, on huikea vapaus: saan itse päättää, koska työskentelen.

Olen työssäkäyvä AMK-opiskelija, jonka tulot koostuvat opinto- ja asumistuesta, lainasta ja muutamista palkkatunneista kuukaudessa. Olen työskennellyt esimerkiksi asiakaspalvelijana ketjussa, jossa oli “oma työehtosopimus”, jolloin maksettiin äärimmäisen pientä palkkaa. Palkkani oli 6-7 vuotta talossa olon jälkeenkin 7,82 euroa tunti (eli “1 vuoden kokemus”). Viimeisimmäksi olen työskennellyt kahden sairaalan kanttiinissa. Palkkani yhdistyksen ylläpitämässä kahvilassa on ollut hyvä, sillä kokemustani arvostetaan ja saan täyden 8 vuoden työkokemuksen (kaupan alan tes) eli 12,73 €/h. Staffpointin kautta tuntipalkkani kahvilankassana on n. 11,25 €/h. Mielestäni sekin on ihan kohtuullinen, sillä työtehtävät ja vastuu ovat “vaativampia” yhdistyksen alla olevassa kanttiinissa kuin Staffpointin kautta olevassa. Olen työskennellyt myös henkilökohtaisena avustajana ja mielestäni töistäni maksettu 11,07 €/h on työkokemusta ja -koulutusta omaamattomalle hyvä, ja lisätkin ovat kohtuulliset.

Sonja

Työskentelen tiiminvetäjänä julkisella sektorilla. Työssäni kehitän tiimin palveluita, markkinoin, organisoin ja ohjaan niiden tekemistä, sekä teen lähiesihenkilötyötä kuten kannustamista ja rekrytointeja. Satunnaisesti osallistun myös itse palveluntuotantoon, lähinnä tiimin kannalta uusissa aluevaltauksissa. Suuren osan ajasta vie bisnesyksikön edustaminen konsernin kehityshankkeissa sekä erilaisissa yhteistyöryhmissä. Minulla on alalta ylempi korkeakoulututkinto ja noin 15 vuoden relevantti työkokemus. Palkkani on 4856 €/kk, minkä lisäksi luontoisetujen (liikunta, kulttuuri, lounas, matkakortti yms.) arvo on minulle noin 150 – 250 €/kk, riippuen hieman käytöstä. Olen palkkaan ok-tyytyväinen – tiedän, että yksityisellä saisin enemmän, mutta julkisella teen 36,25 tunnin työviikkoa, eikä puhelin soi iltaisin ja viikonloppuisin. 

Puinen kori, jossa kissanpentuja.
Sopivalla palkalla voi perustaa kissakodin!

Työskentelen IT-alan yrityksessä service deskin operatiivisena ja strategisena vetäjänä. Työnkuvaani sisältyy myös muuta jatkuvien palveluidemme kehittämistä, sekä palvelupäälliköiden ja myynnin tukea. Jatkuvissa palveluissa pidetään huolta järjestelmistä, sekä alustoista joiden päällä ne pyörivät sen jälkeen, kun projektikehitys on tullut maaliin ja palvelut ovat loppuasiakkaiden käytettävissä. Minulla ei ole esimiesvastuuta, mutta huolehdin siitä että tiimiläisilläni riittää sekä laskutettavaa, että kehitettävää tekemistä.

Koulutustaustaltani olen humanististen tieteiden kandidaatti (englantilainen filologia). IT-alalle päädyin omien mielenkiintojen ja intohimojen, sekä osin sivuaineopintojen siivittämänä. Saan palkkaa 3 960 €, jonka lisäksi käytössäni on kattava paketti työsuhde-etuja (mm. lounasetu, liikunta- ja kulttuurietu, sekä laajat työterveyspalvelut).

Firmassa julkaistaan anonymisoitua palkkadataa tasaisin väliajoin, jonka lisäksi osa henkilöstöstä on myös kuvannut avoimesti intranetissä työtehtäviään ja palkkakehitystään. Palkka-avoimuudella voidaan kitkeä tehokkaasti salamyhkäisyyttä ja turhaa kyräilyä, minkä lisäksi esimerkiksi kollega saattaa huomata nostaa kättä toisen puolesta, mikäli vaikuttaa että tämä ei ole hetkeen käynyt palkasta neuvottelemassa, vaikka aihetta voisikin olla.

Kirjoitan yliopistolla väitöskirjaa, minkä lisäksi teen sivutoimisesti kääntäjän töitä. Jatko-opintojaan aloittavat saattavat joutua kirjoittamaan hakemuksia parikin vuotta, ennen kuin tärppää. Minulle kävi niinkin onnellisesti, että sain vuoden mittaisen, 23 268 euron apurahan heti ensimmäisessä haussa. Siitä jaetaan minulle kerran kuukaudessa 1 939 euroa, josta 250 euroa maksan työeläkemaksuja. Apurahasta ei tarvitse maksaa veroa.

Maisterintutkinnon suorittaneelle 1 689 euron kuukausitulot tuntuvat kovin vähäisiltä: vertailukohtana esimerkiksi kääntäjien vähimmäispalkkasuositus vuonna 2019 oli 3 159 euroa kuukaudessa. Toki tutkijan ja kääntäjän ammatteja on vaikea verrata toisiinsa, mutta lähes puolet pienempi kuukausitulo saa ihmisen pohtimaan elämänvalintojaan. Paikkailen taloudellista tilannettani tekemällä toiminimeni kautta satunnaisia käännöstöitä. Niistä saamani palkkiot vaihtelevat villisti, minkä lisäksi maksan palkkioista työeläkemaksut, tuloveron ja arvonlisäveron.

Rikastumaan näillä töillä ei siis pääse, mutta ainakin toistaiseksi olen ollut valintoihini tyytyväinen. Työn mielekkyys ja vapaus valita omat työaikansa ja -tapansa painavat vaakakupissa rahaa enemmän.

Rahapurkki, jossa lukee "Pay as you wish".

Olen kirjastonhoitajaa alemmassa tehtävässä erikoiskirjastossa, jossa on käytössä yliopistojen yhteiset palkkataulukot (YPJ). Koulutustaustani on humanistisen alan FM, jonka päälle olen tehnyt avoimessa yliopistossa kirjastonhoitajan/informaatikon pätevyyteen vaadittavan määrän opintoja informaatiotutkimuksesta ja interaktiivisesta mediasta. 

Työkseni käsittelen kirjaston kokoelmiin tulevia aineistoja ja teen viestintää ja kokoelmatyötä. Vakituisen työsuhteeni palkka koostuu eri osasista muun henkilökunnan YPJ-taulukosta: Vaatimustasoni on 7, suorituskategoriani tasolla 2 ja suoritusprosenttini vähän yli alimman 19% tason ilman vaativuuslisää. Tästä koostuu kuukausibruttopalkka 2785 €, josta nettona jää käteen vähän yli kaksi tonnia. Näitä kaikkia käydään läpi suht säännöllisin väliajoin, mutta ei kaikkia samalla kertaa. Muita lisiä ei työssä ole, mutta työetuna on yliopiston liikuntapalvelujen alennus, kohtuullinen työterveydenhuolto, sekä ilmainen kahviautomaatti. 

Olen ollut aiemmin myös eri kaupunkien kirjastoissa, joissa palkka jäi usein paljon alemmaksi. Paljon ilta- tai viikonlopputöitä sisältävinä viikkoina saattoivat lisät korottaa nettotulot jopa mukavasti yli kahden tuhannen, mutta vuorotyöt olivat aina oma murheensa. Nykyisessä työssä en ole osaamiseni tasolla, eikä työpaikan sisällä ole auennut mahdollisuuksia siirtyä kirjastonhoitajan tai informaatikon töihin. Koen olevani palkka- sekä urakuopassa, koska edes yleisillä kirjastoilla ei ole ollut avoinna osaamistani vastaavia työtehtäviä.  

Olen IT-tradenomina työskennellyt AMK:lla projektisuunnittelijana, jolloin minulle maksettiin opiskeluvaiheeni loppupuolella palkkaa 2200 € ja palkkausta nostettiin valmistumisen jälkeen 2400 €. Luontoisetuna sain noin 20-40 € vuodessa kulttuuriseteleitä ja kaupungin tarjoaman työterveyden.

Pidemmän työttömyysjakson jälkeen työskentelin IT-tukihenkilönä ammattikeittiölaitteita ja -kalusteita valmistavassa ja markkinoivassa yrityksessä. Aloituspalkkani oli tuolloin 2350 €, joka vuoden työskentelyn jälkeen nostettiin 2400 €, 5 kk myöhemmin 2700 € ja päälle vuotta myöhemmin vaativampaan järjestelmäasiantuntijan tehtävään siirtyessä 3000 €. Työhön kuuluivat satunnaisesti ulkomaan matkat, joista sai maakohtaista päivärahaa ja ylityökorvaukset. Vuosittain työntekijät saivat luontoisetuna mm. 300 € kulttuuriseteleitä sekä lounas- ja elektroniikkaetuja.

Pienemmässä ohjelmistoalan yrityksessä teknisessä tuessa vanhempana asiantuntijana saan palkkaa toistaiseksi 3000 €. Luontoisetuna työntekijät voivat tilata lounaslappusia, joita voi käyttää rajatuissa ruokapaikoissa työpaikan lähistöllä. Työterveyshuollon tarjoaa yksityinen terveydenhuolto monipuolisilla palveluilla.

Olen kirjastotyöntekijä isossa kaupunginkirjastossa. Palkkani on täyden 10v kokemuslisän kanssa noin 2800 € ja vaihtelevat vuorolisät (n. 40-80 € kuussa) päälle. Olen ollut samassa kirjastossa nyt kolmen eri palkkaluokan tehtävissä: vaativissa ammattitehtävissä mediaohjaajan nimikkeellä, sekä asiantuntijatehtävissä kirjastonhoitajan ja informaatikon nimikkeillä. Palkkani on alimmillaan ollut noin 2300 € kuussa. Henkilökohtaisia lisiä ei meillä käytännössä tunneta. Selkeissä palkkataulukoissa on se etu, että systeemi on hyvin läpinäkyvä eikä työyhteisössä tunnu yhtään ongelmalliselta puhua palkastaan.

Olen tyytyväinen omaan palkkaani, mutta kuitenkin sitä mieltä, että kirjastoalan palkkatasoa kokonaisuudessaan pitäisi nostaa. Se skaala, mitä työntekijältä vaaditaan taidoissa, on kirjastosta riippuen todella hurja verrattuna moneen muuhun työhön. Pitää olla monen alan asiantuntija ja mielellään vielä erikoistua muutamaan muuhun, mutta palkassa se ei näy. Korjausta haluan ennen kaikkea myös siihen, miten paljon työn vaativuuden ja palkan suhde voi vaihdella kunnasta toiseen. Yhdessä kirjastossa saatetaan olla kirjastovirkailijan nimekkeellä ja palkalla yksin vastuussa sellaisten töiden kehittämisestä, joita naapurissa tekee vain kirjastonhoitaja satasia suuremmalla palkalla ja tiimin tukemana!