Yksi syy Nörttitytöt-blogin perustamiselle oli se, että monet meistä nörttitytöistä eivät yksinkertaisesti tuntuneet mahtuvan siihen ulkopuolisten meille määrittämään rooliin. Nörttikulttuurissa naiset ovat edelleen kummajaisia, joita jaksetaan ihmetellä, vaikka esimerkiksi vuoden 2011 Pelaajabarometrin mukaan naisista 42,9 % on aktiivisia digipelaajia. Vertailun vuoksi miehistäkin “vain” 57,6 % lasketaan aktiivisiksi digipelaajiksi. Miesten osuus on siis selvästi suurempi, mutta ei niin suurissa määrin ettäkö sen vuoksi pelaava tyttö olisi jokin kumma ilmestys.
Nörttityttöjen tarkoituksena oli heti alusta asti tuoda naisnörttien ääni kuuluviin usein miesvaltaisten nörttimedioiden rinnalla ja tehdä toisille nörttitytöillekin tiettäväksi, että he eivät ole yksin giikkiytensä kanssa vaan meitä on muitakin ja meillä on oikeus olla olemassa. Vaikka Nörttityttöjen kirjoittajat koostuvat pääosin naisista on meille ollut tärkeää päästää myös miesten ääni kuuluviin. Nörttityttöjen asia ei ole pelkästään tyttöjen vaan tasa-arvoinen nörttiyhteisö on myös nörttipoikien etu.
Nörttityttöjen lisäksi nörttikulttuurissa on toinenkin suuri joukko ihmisiä, jotka nörttikulttuuri tuntuu unohtavan eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt (hlbti). Blogimme kirjoittajakuntaan kuuluu noin 90 henkilöä. Joukossamme on myös ihmisiä, joiden sukupuoli-identiteetti ei ole yhtä selkeä kuin passissa ilmaistu. Moni meistä Nörttitytöistä, jonka harrastukset ovat ns. miehisemmästä päästä, saattavat kokea vastaavansa enemmän miehen stereotypiaa kuin naisen. Moni määrittää silti itsensä naiseksi, mutta yhtä lailla joukosta löytyy passi-naisia, jotka kokevat olevansa enemmän sukupuolettomia tai sukupuolten väliinputoajia. Ja tietysti nörttien joukossa on myös passi-poikia, jotka kokevat olevansa naisellisempia kuin monet meistä Nörttitytöistä. Koko idea kahdesta sukupuolesta on uskomattoman rajoittava ja jakaa turhaan ihmiset kahteen leiriin. Miten paljon helpompi paikka maailma olisi jos olisimme vain ihmisiä.
Siinä missä nörttitytöt ovat joutuneet kokemaan kaikenlaisia hankaluuksia vain sukupuolensa vuoksi, ovat varmasti monet hlbti-henkilöt joutuneet kokemaan vastaavia ja tietenkin juuri heille spesifejä ongelmia heteronormatiivisessa nörttikulttuurissa. Siinä missä naiset kohtaavat esim. verkkomoninpeleissä ikävää huorittelua, lienee ilkeämielinen homottelu vielä tavallisempaa vastaanottajan seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.
Nörttitytöille on aina ollut tärkeää luoda hyvää nörttikulttuuria, jossa jokainen saa olla oma itsensä sukupuolestaan tai seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta. Sen vuoksi haluamme edustaa naisnörttien lisäksi myös muita vähemmistöryhmiä ja toivottaa tervetulleiksi riveihimme myös hlbti-ihmiset.
Huomenna Helsingissä järjestetään taas Pride-kulkue, joka lähtee Senaatintorilta klo 13, ja puistojuhla ja toivomme näkevämme Teidät kaikki siellä!
Vaikka tämä onkin toki tullut viimeaikoina jo vähintäänkin epäsuorasti useaan kertaan esiin, on hirvittävän mukavaa nähdä että Nörttityttöjen hyväksyntä väännetään myös ratakiskosta. 😀
Yritin kirjoitella tähän ihan hirvittävän monella yrityksellä kertaakaan siinä onnistumatta jotain edes semi-järkevää kommenttia siitä, kuinka aikanaan jo Nörttityttöjen blogin ensimmäisessä blogikirjoituksessa esiin nostettu nörttityttöyden ja feminismin mahdollinen yhteenliitos on ainakin itselleni transtyttönä ideologisesti todella hankalaa ja sen vuoksi on tehnyt itselleni todella vaikeaksi löytää sitä perimmäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta muuten mahtavaan ja juuri itselleni sopivaan yhteisöön.
Tuon ajatuksen ulospulauttamisen epäonnistumisesta huolimatta yleisellä tasolla pilvilinnoissa toivoisinkin että feministisetkin Nörttitytöt feminismin korostamisen sijaan keskittyisivät yleisen tasa-arvon kehittämiseen, silloin meille väliinputoajillekin (niin kaltaiseni prosessissa olevat, kuin omasta halustaan jossain sillä välillä elävät ja kaikki muut mahdolliset variaatiot) on helpompaa kuulua joukkoon. <3
Hieno kirjoitus!
Minä mietin, että jos feminismi keksittäisiin nyt, se nimettäisiin sanalla humanismi. Mutta kun se termi on jo olemassa ja viittaa erääseen tieteentekemisen tapaan. Mikä siis neuvoksi? Feminismi sanana johtuu tietenkin historiallisista syistä – ja siitä syystä että yhteiskuntamme on edelleenkin vähän miehisesti määritelty.
Minäkään en näe sukupuolissa oikein mitään järkeä. Miten esimerkiksi minulla pitäisi olla enemmän yhteistä jonkun ventovieraan naisen kanssa, kuin naapurin nörttipojan, jonka kanssa vaihdamme pelejä? Mutta silti katson olevani feministi, mutta määritän sen koko inhimillistä tasa-arvoa peräänkuuluttavaksi liikkeeksi.
On tosi surullista, jos transnaiselle tulee olo, että feminismi ei aja hänen asiaansa. Tai miehelle tai transmiehelle. Samalla tajuan kyllä mistä tämä olo tulee, on olemassa naisia, joille tekisi mieli huutaa feminismin kyseessä ollessa: “Väärin ymmärretty!”
Hyvää Pride-viikon jatkoa kaikille!
Haluaisin muuten vinkata mielenkiintoisesta Nerdist -podcastin jaksosta, jossa juontajakolmikko jututtaa Shadi Petoskyä joka on animaattori, sarjakuvakirjailija ja transnainen. Siinä hän (puhuen toki omakohtaisten kokemusten kautta, eikä missään nimessä koko transyhteisön puolesta) mainitsee mm. tämän feminismin ja transnaisten välisen kuilun joka minun korvaani kuulostaa todella, todella kurjalta. En lähde avaamaan tätä sen enempää, sillä siitä tulee vaan paha mieli. Kuunnelkaa, jos kiinnostaa! Jakso on äärimmäisen mielenkiintoinen ja hauska, vaikka siinä ajoittain käsitellään hyvin rankkoja aiheita.
http://www.nerdist.com/2013/02/nerdist-podcast-shadi-petosky/
Hyvää Pride -viikon jatkoa minunkin puolesta.
En saa ihan kiinni siitä, miksi transnainen ei voisi samaistua feminismiin, mutta kyse voi olla siitä, että ymmärrämme feminismin kovin moniulotteisen ja sirpaloituneenkin käsitteen eri tavoin. Itse allekierjoitan niin sanotun kolmannenpolven feminismin määritelmän, jonka mukaan feminismi ajaa sukupuolista tasa-arvoa. Siis kaikkien sukupuolten tasa-arvoa, joka on eittämättä möys kaikkien transihmisten etu. Uskoisin, että kaikki Nörttitytöissä feministeiksi lukeutuvat näkevät feminismin juuri tästä vinkkelistä. Älä siis, Jessi, huoli. Emme lyö feminismillä päähän.
Luulen, että ongelma on pikemminkin siinä, että jotkut (ääri)feministit eivät hyväksy transnaisia. Itse en tunne ketään sellaista, mutta ns. maailmalla tämä on nähtävästi ollut isompi ongelma. Aiheesta puhutaan tuossa podcastissa jonka linkkasin, mutta lisään tähän vielä tämän: http://www.buzzfeed.com/annanorth/why-feminism-cant-afford-to-ignore-transgender-wo
Mielestäni Nörttitytöt on tehnyt todella hienoa työtä sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden monimuotoisuuden normalisoinnissa. Tämä feministinen työ on tasa-arvotyötä. En tiedä, ymmärränkö, mikä sinulle Jessi tekee feminismistä ja nörttityttöydestä vaikeasti yhteen liitettävää. Kurjaa tietenkin on, jos tunnet itsesi vielä tästäkin avoimesti kaikkia mukaan kutsuvasta yhteisöstä ulos suljetuksi.
Kiitos Nörttitytöt avarakatseisuudestanne ja kiinnostavasta sisällöstä!
Hyvin ja tiivisti kirjoitettu tästä hankalasta dilemmasta! Itse olen yksi niistä sukupuoleltaan melko häilyvistä henkilöistä. Olen ehtinyt identifioitua sekä androgyyniksi että sukupuolettomaksi (on ero!), mutta nykyisin koen toteuttavani olemassa olollani queer-naiseutta. Näistä lähtökohdista olen kovasti sitä mieltä, että nörttityttöys on mielentila, jonka ei tosiaankaan pitäisi olla housuntäytteistä kiinni.
Toisaalta ymmärrän jotenkin senkin, että blogin lukijat haluavat lukea kirjoituksia nimenomaan naisilta – se vaan sitten ajaa meidät sen dilemman äärelle, että ketkäs niitä “oikeasti” naisia lopulta ovatkaan.
Lopulta olemme kai jotenkin sellaisen konsensuksen äärellä, että kuka tahansa, jolla on tarpeeksi “munaa” ilmoittautua naiseksi voi toimia täysivaltaisena nörttityttönä. Ja ne jotka eivät koe itseään ihan naisiksi tai ollenkaan naisiksi jääkööt sitten enemmän sivustatukijoiksi. Minusta on erittäin tärkeää, että valinta on kuitenkin lopulta oma. (Siinä määrin kuin se ikinä on.)
Vastaan nyt tähän erikseen, erityisesti Anittalle ja Essille, mutta myös asiaa enemmän pohdiskeltuani sekoittaakseni sanomaani entisestään. Pahoittelen myös valmiiksi kovin pitkää tajunnanvirtaa. 🙂
Kuten jo mainitsinkin, tuon asian muotoilu on hyvin hankalaa, enkä oikein osaa pukea ajatusmaailmaani tuolta osin sanoiksi niin että olisin sanomaani tyytyväinen.
Lähinnä kuitenkin ihan teoreettisella tasolla voi mielestäni edelleen lähteä siitä periaatteellisesta oletuksesta, että feminismi on nimensä mukaisesti nimenomaan naisasia-aate, eikä se muutu siitä yleiseksi tasa-arvoaatteeksi pelkästään sillä että joku päättäisi määritellä sen niin.
Suurimpana ongelmana on ehkä se, että äärifeministit pilaavat feminismin kattoterminä niiltä, jotka haluaisivat tulkita oman feminisminsä yleisemmäksi tasa-arvon kannattamiseksi. Feminismin yleiskäsitettä ei toisaalta myöskään voi muuttaa siten, että feminismi aatteena riistettäisiin tuolta ääripäältä, jolla on tietenkin oikeus pitää feminismiä sellaisena juuri kuin se on määritelty – naisasia-aatteena.
Olen toki lukenut yleisellä tasolla pintapuolisesti erilaisista feminismeistä ja niiden tulkinnoista, mutta tulkitsen asian silti siten, että en minäkään sekasyöjänä voi kuvailla itseäni kasvissyöjäksi, mutta kuitenkin tulkita sen kattavan myös lihansyömisen. 😉
On valitettava fakta, että etenkin nörttigenressä yleisesti tasa-arvo ja eri sukupuolien tasapuolinen kohtelu on vielä kaukana (ja erityisesti anonyymissä, netissä tapahtuvassa kanssakäymisessä vielä kauempana), mutta siitä vastareaktiona aiheutuva kovin yleinen binäärinen vastakkainasettelu tekee oman paikan löytämisestä todella vaikeaa.
Mitään lukemiani kirjoituksia tai keskusteluja sormella osoittelematta, monissa sydäntäni lähellä olevissa nörttiyttä ja kokemaani sukupuolta koskevissa keskusteluissa tyttönörttiyden korostaminen johtaa yleisen tasa-arvon sijaan enemmänkin nimenomaan siihen feminismiin.
Tämä on todennäköisesti puolustusmekaniikkaa, mutta tuntuu myös että yllättävän monet aktiiviset nörtiksi itsensä identifioivat cis-naiset ovat kovin hyökkääviä ulosantinsa suhteen ja valitettavan usein ajatusmalli on myös varsin mustavalkoinen – ja vaikka se ei olekaan varmasti yleensä tarkoitus, niin ainakin rivien välistä erittäin cis-lähtöinen ja ellei nyt varsinaisesti suvaitsematon, niin ainakin tästä näkökulmasta kovin vaikeasti lähestyttävä.
Ylipäätään nörttinaisyhteisö on suurelta osin juuri tuon vastakkainasettelun vuoksi jotenkin kovin hankalasti lähestyttävä jos oma polku on lähtenyt kuitenkin sieltä “vihollisen” puolelta.
Tämän vuoksi olenkin lukenut viimeaikoina Nörttityttöjen kirjoituksia erittäin iloisena siitä, että nörttityttöyteen on hlbti-avoimmuuden myötä enemmän ja enemmän viitattu henkisenä kuin kovasti stereotyypitettyyn fyysiseen ja/tai yhteiskunnallisesti hyväksyttyyn sukupuoleen (feminismin tapaan) liittyvänä ominaisuutena.
Eipä tämä nyt varmasti selventänyt yhtään mitään, enkä ole edelleenkään täysin tyytyväinen, mutta jospa joku nyt saisi tästä jotain ei-vihaa kuitenkin irti. 🙂
“Lähinnä kuitenkin ihan teoreettisella tasolla voi mielestäni edelleen lähteä siitä periaatteellisesta oletuksesta, että feminismi on nimensä mukaisesti nimenomaan naisasia-aate, eikä se muutu siitä yleiseksi tasa-arvoaatteeksi pelkästään sillä että joku päättäisi määritellä sen niin.”
Feminismi on nimenomaan alunperin ollut tasa-arvoaate ja tasa-arvoliike. Sillä haettiin 1800-luvulla tasa-arvoa sukupuolten välille, mutta myös esim. lasten oikeuksia. Tietenkin oikeuksia lähdettiin parantamaan naisten näkökulmasta, koska heillä ei oikeuksia juurikaan ollut, toisin kuin miehillä, mutta tavoite oli tasa-arvo.
Feminismin lukuisat uudet aallot ovat muuttaneet ihmisten käsitystä alkuperäisen termin merkityksestä, ja pahimmillaan kääntäneet sen päälaelleen, jolloin nykyään monen päässä “feminismi” on synonyymi miesvihalle, ja siten vastapari sovinismille. Asia ei ole näin, ja mielestäni se pitäisi korjata niin, että myöhempiä aaltoja, jotka eivät alkuperäistä merkitystä tue, alettaisiin nimittää miesvihaksi feminismin sijaan.
Feminismi ei minusta ole sukupuolittunut termi, eihän feminiinisyys ole yksin naisten ominaisuus, joten on perusteetonta väittää feminismin edustavan ainoastaan naisten oikeuksia. Itse olen feministi mies, enkä nää asiassa mitään ongelmaa.
Ihan vaan oli pakko nyt viilata pilkkua, koska feminismi on se yksi asia, mistä kukaan ei tunnu ikinä jaksavan tehdä taustatutkimusta. Ja Jessi, transtyttönähän sä olet juuri oikeassa paikassa. En oikein ymmärtänyt mistä kiikastaa, sillä sähän olet tyttö (tai nainen, sanoit itse tyttö niin käytin samaa), ihan sama biologiasta tai muusta, jos sanot olevasi tyttö, niin ei kellään pitäisi olla siihen mitään vastaan motkottamista. Luulisi että nimenomaan androgyyneillä ja sukupuolettomilla on vaikeampaa suhtautua suoraan sukupuolittamiseen, koska kumpikaan ei sovi jos he sattuvat olemaan tasan 50/50, tai ei kumpaakaan. Tietty yhteiskunta tekee tämänkin simppelin asian transsukupuolisille vaikeaksi, koska yhteiskunta ei vieläkään käsitä ettei sukupuoli ole fysiikasta tai muusta ulkoisesta habituksesta kiinni. En siis väitä että helppoa olisi, mutta kun kyse on kaksijakoisesta yhteiskunnasta, eivätkö androgyynit ja sukupuolineutraalit (jne) ole niitä todellisia väliinputoajia?
Tuntupa pahalta kutsua ketään väliinputoajaksi. Pahoittelut, mun päässä asiat on erilailla, mutta nyky-yhteiskunnan termeillä ja oletuksilla jos puhutaan, niin androgyyneille ei ole oikeastaan tehty vielä minkäänlaista sijaa, sillä heidätkin määritellään joko; androgyyni-nainen tai androgyyni-mies, mikä jo itsessään ei käy järkeen, ellei puhuta ulkoisesta olemuksesta sukupuoli-identiteetin sijaan. Mutta nyt lähti jo rönsyilemään ihan liikaa tää mun setti 😛
Jessi, vedoten juuri tähän, mitä Kai tässä avaavasti kirjoittaa, minä en kyllä aio feministinä antaa kenellekään oikeutta pitää feminismiä yksinomaisesti naisasialiikkeenä. Feminismi on historiallisesti tasa-arvoliike, ja on väärinkäsitystä ymmärtää se toisin.
Naiserityinen feminismikin, jota Nörttitytöt osaltaan harrastaa, tulee nähdä osana laajempaa feminismistä yleiseen tasa-arvoon pyrkivää kontekstia. Naiserityistä feminististä toimintaa ei tarvittaisi, jos yhteiskunta lähtökohtaisesti olisi täysin tasa-arvoinen. Niillä yhteiskunnan osa-alueilla, joilla se ei ole ole (kuten nyt ehkä nörttiydessä) naiserityinen toiminta voi kuitenkin olla perusteltua.
Aivan samoin voi olla tarvetta mieserityiselle feministiselle toiminnalle. Mieserityistä feminististä toimintaa voivat olla esimerkiksi isäryhmät, jossa miesvanhemmat voivat yhdessä vertaistuen kautta vahvistaa rooliaan vanhempina (vanhemmus kun voi edelleen olla aika vahvasti naisten monopolisoimaa) tai vaikka jollakin naisvaltaisella alalla toimivien miesten verkostoitumista.
Sukupuolierityinen feministinen toiminta voidaan nähdä toimintana, jonka perimmäinen päämäärä on lopettaa oma olemassa olonsa. Voidaan esimerkiksi ajatella, että jos nörttiys muuttuisi toimintakenttänä täysin sukupuolellisesti tasa-arvoiseksi, Nörttitytöt voisi lakkauttaa itsensä. Toisaalta, jos lähdetään ajatuksesta (johon itse olen kallellani), että sukupuolessa on jotain erityistä eikä sukupuolten välisiä eroja tulisi pyrkiäkään piilottamaan ja kieltämään, vaan ennemminkin tähdätä tilanteeseen, jossa kaikki voisivat ilmaista erilaisia sukupuolellisia ominaisuuksiaan vapautuneesti ilman, että ne johtaisivat yhteiskunnalliseen epätasa-arvoon, voidaan myös ajatella, että erilaisille sukupuolierityisille ryhmille on aina sijansa. Tällöin tilanteen tietysti tulisi olla sellainen, että kaikille sukupuoli-identiteettiryhmille löytyy tasapuolisesti omia sukupuolierityisiä toiminta konteksteja – ja lisäksi olisi vielä olemassa riittävästi sukupuolisesti neutraalimpia toimintakonteksteja, joihin eri sukupuoliryhmien edustajat voisivat kokoontua toimimaan tasapuolisesti yhdessä.
Kaikkiin hyviä päämääriä ajaviin, riittävän isoiksi kasvaneisiin ideologisiin liikkeisiin pesiytyy aina tiettyjä ääriryhmiä, jotka ymmärtävät ideologian ydinsanoman jollain ihan omalla tavallaan väärin ja käyttävät käytännössä ideologiaa hyväkseen ajaakseen omia omituisen kieroja näkemyksiään. Hyviä ideologisia liikkeitä ei tule jättää näiden ääreilijöiden käsiin. Kun ääri-ihmiset ilmestyvät kentälle, on entistä tärkeämpää, että ajatuksiltaan ideologian keskiössä olevat ihmiset, jotka tulkitsevat sitä sen alkuperäisen sanoman mukaan myös pysyvät siellä ja haalivat ympärilleen enemmän samoin asian ymmärtävää väkeä.
Tämä blogi on mielenkiintoista luettavaa koska en ole juuri missään nähnyt kirjoitettavan näistä asioista järkevällä tavalla. Missään vaiheessa ei ole tullut sitä tunnetta että kun ehdit todeta mielessässi että “nämähän on hyviä tyyppejä” niin saman tien kulman takaa paljastuukin jotakin aivan kauheaa.
Miksi sukupuoliasioista, sukupuolisesta suuntautumisesta ja sukupuolisesta identiteetistä jaksetaan möyhötä nykyään niin paljon?
Meikäläisen blogissa on näkynyt sensuuntaisia kommentteja, että seksihän on vain pieni, ei niin tärkeä osa elämää. Ja seksiä ei tarvita esimerkiksi töissä.
Ja nykyään lainsäädäntökin sanoo että kaikki ovat tasa-arvoisia Eli miksi tämä älämölö ja ulina??
Se mikä oikeasti aiheuttaa ongelmia seksuaalivähemmistöillä, trans-ihmisillä yms muilla on se että he tekevät itsestään ongelman, ihan tarkoituksella. Aivan kuten feministitkin vetävät “NAISENA MINULLA ON OIKEUS”-kortin, sensijaan että lähtökohta olisi tasa-arvo. (ja vastaavasti sivareilla/totaaleilla on asenne että yhteisen hyvän eteen ei panosteta, vaan oma aate on tärkeämpi)
Itseäni ei kiinnosta, millaiset pissivehkeet jollain esim töissä on (paitsi jos se on [sokerinen munkkipossu!]).. tai millainen identiteetti tai suuntautuminen jollain on. Kunhan nyt helvetti eivät toitota sitä joka välissä. Ian McKellen on homo ja se on ok ja se ei haittaa paitsi, kunnes kaapu vaihtuu pinkiksi ja seuraavassa “sinne ja takaisin” elokuvassa sisustetaan hobbitin koloa.
Oikeasti, seksuaali-identiteettiongelmat ovat kamalia, erityisen kamalia ne ovat jos identiteetti annetaan ulkopuolelta. Voin ymmärtää trans-henkilön tuskan jos ulkopuolelta sanellaan sukupuoli.
Esimerkiksi.
Pidän itseäni miessukupuolen edustajana ja himoitsen naisia.
Sensijaan naisten mielestä (ulkopuolelta annettu identiteetti) olen joko
a) Tylsänharmaa nörttineutri jolla ei ole sukupuolta tai seksielämää (ei edes oikeutta siihen). Jonkinlainen androidi siis.
b) [pörröinen pikku koiranpentu, jolla on iso pinkki rusetti pään päällä!].
Nuorempana seksuaali-identiteettini oli naisten mielestä sukupuoleton nörttineutri. Nyt olen pervo, paitsi virallisimmissa yhteyksissä tylsänharmaa nörttineutri.
[Viestiä on muokattu söpöfiltterillä. T: Nörttitytöt]
Jos seksuaalisuus ja sukupuoli-identiteetti on yhdentekevää teille, niin se ei sitten ole teidän asianne arvostella muita sen puimisesta.
Itseasiassa on. Jos esimerkiksi eduskunnassa väännetään jotain avioliittolakia, kerää sukuelinjutut median huomion ja siinä sivussa saatetaan huomaamatta runnoa virkamiesjuntalla läpi jokin “tyhmä talousjuttu” (tai vaikkapa tekijänoikeuksiin liittyvä lobattu laki).
Seksuaalisuus on äärimmäisen tärkeä osa ihmisluontoa. ‘Rakkaus on väkevä kuin kuolema’ – Sen vähättely on yhtä järkevää kuin tsunamin vähättely. Kun puhumme siitä miten eri ihmisryhmiä kohdellaan yhteiskunnassamme, tuodaan väistämättä esiin asioita jossa kunnioitus ei toteudu. Jos sinä kunnioitat erilaisuutta se on hyvä asia, valitettavasti tämä ei ole universaali ilmiö edes suomalaisessa kulttuurissa.
“Ian McKellen on homo ja se on ok ja se ei haittaa paitsi, kunnes kaapu vaihtuu pinkiksi ja seuraavassa “sinne ja takaisin” elokuvassa sisustetaan hobbitin koloa.”
Jos jätetään huomioimatta se pieni yksityiskohta että McKellen on näyttelijä joka esittää Gandalfia, ei suinkaan _ole_ Gandalf, joten pelot kolon sisustusmaailmasta ovat aiheettomia, lainattu lause voidaan tulkita seuraavalla tavalla: on okei olla homo, mutta ÄLÄ NY MEE KERTOMAAN SITÄ IHMISILLE. Miltä itsestäsi tuntuisi jos koko ajan joutuisit salaamaan osan itseäsi? Sillä vaikka sänkykamaripuuhat on hyvä pitää suljettujen ovien takana, pakostikin se on osa muuta elämää.
“Näytänkö mä nyt tarpeeksi naiselta vaikka olin mies?”
“Voinko pitää samaa sukupuolta olevaa partneriani kädestä kadulla kävellessä?”
“Kaikki kysyy millon kirkonkellot soivat ja pienet jalat tepsuttavat, mitä mä niille voin sanoa?”
“Saanko mä nyt turpaani jos oon avoimesti homo?”
Ihan noin muutamana esimerkkinä. Ihmisiä kiusataan, hakataan, halveksutaan, haukutaan vain sen perusteella minkä sukupuolisesta ihmisestä sattuu tykkäämään, tai minkä sukupuolinen on. Siksi näistä asioista pitää vääntää kättä ja puhua.
Ja suoraan sanottuna vähän epäilen että eduskunnassa katotaan että “AHA! Nyt ne jauhaa taas niistä pipareista! Ny hiljaa kaikki, että saahaan toi talousjuttu lävitte”. Miten saada talousasiat mediaseksikkäimmiksi onkin hyvä kysymys…
Ihan noin muutamana esimerkkinä. Ihmisiä kiusataan, hakataan, halveksutaan, haukutaan vain sen perusteella minkä sukupuolisesta ihmisestä sattuu tykkäämään
Tuota tapahtuu paljon useammin lähes joka päivä yläasteella ihan normi heteroseksuaalisille pojille, koska naisiasaava tupakkapaikan kingi (YTM) on päättänyt että (ATM) on homo ja homoja kuuluu kiusata .
Näkisin että oikeilla homoilla on asiat paljon paremmin.
Kummallista argumentointia. Minusta ainakin on oletusarvoisesti väärin, että sanaa homo käytetään haukkumasanana, jonka avulla kiusataan yhtään ketään.