by Ilona Vuori | Apr 29, 2024 | Ajankohtaiset & yhteiskunta, Kirjat & sarjakuvat
Yksinolo sekoitetaan julkisessa puheessa usein yksinäisyyteen. Marika Riikosen Yksin, kiitos kertoo tekijänsä mukaan ”upeasta yksinolosta”. Koska yksinolo on kirjailijan ja monen teoksessa lainatun kirjoittajan mukaan perustarve, se koskettaa kaikkia elämänalueita. Kirja purkaa yksinoloon liitettyjä myyttejä avaten vyyhtiä mukaansatempaavalla tavalla. Se kysyy, miksei meitä opeteta arvostamaan yksin olemiseen liittyviä taitoja ja oman mielemme huoltamista.
by Noora Niittymäki | Apr 23, 2024 | Ajankohtaiset & yhteiskunta, Kirjat & sarjakuvat, Muut, Nörttiys ja tyttöys
Nörttitytöt jakavat kokemuksiaan ja näkemyksiään päiväkirjan kirjoittamisesta. Päiväkirjan kirjoittaminen on tapa, joka on kulkenut minunkin mukanani koko elämäni ajan. Koen, että käsin kirjoittaminen tarjoaa tilaisuuden hidastaa ajatuksia, treenata kärsivällisyyttä...
by Cinders | Apr 22, 2024 | Ajankohtaiset & yhteiskunta, Muut, Nörttiys ja tyttöys
Nörttitytöt paljastavat miksi he pitävät päiväkirjaa ja millaisia ne ovat. Kuva: Sara Norja. (Olen arkistonörtti ja numeroin päiväkirjani. Taustalla tämänhetkinen bujo hienolla Star Trek -tarralla varustettuna.) Aloitin ensimmäisen päiväkirjani viisi päivää ennen...
by Pinja Kuusela | Mar 25, 2024 | Ajankohtaiset & yhteiskunta, Kirjat & sarjakuvat
Kuuluuko uskottaviin ja virallisiin työelämän teksteihin se, että lukijan pitää kamppailla ymmärtääkseen? Kukapa ei olisi joskus naamioinut sekavaa tai puolitiehen jäänyttä ajatteluaan erikoisiin rakenteisiin ja sanoihin, joiden tarkoitus on hämätä vastapuolta...
by Nörttitytöt | Feb 19, 2024 | Ajankohtaiset & yhteiskunta, Kirjat & sarjakuvat
Tämän artikkelin on kirjoittanut Nörttityttö-vieraskynä Tiina Vastamaa. Sisältövaroitus: misogynia, mainintoja kamalasta kirurgiasta. Terveyden ja lääketieteen historiassa on puolen ihmiskunnan kokoinen aukko. Lääketieteellistä tietoa kerättäessä ja kirjattaessa on...
by Jenni Virkamäki | Feb 12, 2024 | Ajankohtaiset & yhteiskunta, TV & elokuvat
Ensimmäinen asia, joka elokuvassa kiinnitti huomioni oli tarinan selvä yhtenäisyys Mary Shelleyn Frankensteinin hirviöön. Bella (Emma Stone), elokuvan päähenkilö, on kuolleen naisen ruumis herätettynä henkiin kohtuun kuolleen vauvansa aivoilla. Vaikka Bella on ruumiillisesti aikuinen, niin hän aloittaa elonsa kuin pikkulapsi – hän kävelee melkein robottimaisin askelin, puhuu ymmärtämättä sanojen tarkoitusta ja pissaa lattialle. Bellan isä, hänen “luojansa”, tohtori Godwin Baxter (Willem Dafoe) on päivätöikseen luennoija ja jonkinlainen kirurgi, vaikka tästä emme täysin saa varmuutta onko ihmisten leikkailu Baxterille harrastus vai työ. Baxterin luennoilta saapuu myös herrasmies Max McCardle (Ramy Youssef) Baxterin ja Bellan kotiin ja Baxterin kehotuksesta hän alkaa tarkkailla Bellan kehitystä. Pian tämä kehitys saa seksuaalisen sävyn, kun Bella keksii itsensätyydytyksen ja ei ymmärrä, miksi ei voi tehdä jotain niin hyvältä tuntuvaa keskellä muiden aamiaista. Bellan kiinnostus seksuaalisiin asioihin kasvaa, kun naistenmies Duncan Wedderburn (Mark Ruffalo) tulee kartanoon liikeasioissa. Bella päättää lähteä Duncanin mukana ulos kartanosta, jossa hän on ollut periaatteessa vanki, ja elää elämäänsä oman tahtonsa mukaan, ei isänsä tai sulhasensa Maxin. Bellan isä päästää hänet lopulta, kun Bella uhkaa vihaavansa isäänsä koko elämänsä jos tämä ei anna hänen mennä. Tästä alkaa Bellan matka kohti itsenäisyyttä sekä ruumiillisesti että henkisesti.
