Erimielisten tila – Vaikeiden aiheiden käsittely opetuksessa (2025) on Gaudeamuksen julkaisema tieteellinen keskusteluteos. Teoksen ydinalueet on valittu näin opettajan näkökulmasta erinomaisesti, koska keskeisenä ovat ihmisen elämän ja kasvun kannalta tärkeimmät asiat; identiteetti ja toisten kanssa toimeen tuleminen.
Heti alkuun on kehuttava Erimielisten tilaa siitä, että siinä käsitellään opetuskenttää hyvin laajasti ja mukana on näkökulmia paitsi perusopetuksesta myös varhaiskasvatuksesta ja yliopisto-opetuksesta. Olen itse peruskoulun katsomusaineiden opettaja. Yksiä koko perusopetuksen opetussuunnitelman kaikki oppiaineet läpäiseviä tavoitteita ovat demokraattisen yhteiskunnan jäseneksi kasvaminen ja oman identiteetin rakentaminen. Koulu ei ole ainoa ihmisen kasvuun vaikuttava tila, mutta koulu on tila, jossa vietetään paljon aikaa ja johon tullaan hyvin erilaisista katsomuksellisista, sosiaalisista, taloudellisista ja poliittisista taustoista. Koulun tehtävänä on antaa kaikille oppilaille työkaluja oman identiteetin muodostamiseen, niin että ihminen voi kasvaa omaksi itsekseen ja kiinnittyä häntä ympäröivään yhteiskuntaan mielekkäällä tavalla.
Kansi: Jussi Jääskeläinen
Erimielisten tilan suuri kysymys onkin, että uskalletaanko koulussa tukea ihmisen kasvua ja käsitellä vaikeita kysymyksiä. Uskalletaanko koulussa käsitellä historian vaikeita tunteita herättäviä kysymyksiä? Puhutaanko kansanmurhista kansanmurhina? Miten puhutaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä? Miten erilaisia maailmankastomuksia käsitellään?
Vaikeat kysymykset ovat sellaisia, että ne herättävät voimakkaita tunteita. Kysymys voi olla niin kestävästä kehityksestä ja ilmastonmuutoksesta, historian faktoista kuin sukupuolten moninnaisuudesta. Opettajan koulutus antoi ainakin itselleni todella vähän eväitä käsitellä tilannetta, jossa ryhmässä nousee esiin esimerkiksi vähemmistöihin kohdistuvalla väkivallalla ihannointia tai suoraan minuun opettajana kohdistuvia uhkauksia (”sut pitäisi tappaa, koska sanot ettei homoja pitäisi tappaa”). Ensimmäisen tappouhkauksen jälkeen tuli moneen kertaan mietittyä, että uskallanko itse puhua kaikista opetussuunnitelmaankin kirjatuista asioista vai mitä ihmettä pitäisi tehdä.
Erimielisten tila tarjoaa myös suoria malleja vaikeiden kysymysten käsittelyyn. Yksi toimintamalli rakentuu ajatukselle, että aluksi oppilaalla saa olla alustava näkemys, sitten aiheeseen syvennytään erilaisten lähteiden avulla ja lopuksi omia näkemyksiä reflektoidaan. Erimielisten tilassa käydään ansiokkaasti läpi myös erimieltä olemisen tärkeyttä; erimielisyys paljastaa perusteettomia uskomuksia ja avaa uusia ajattelutapoja. Erimielisyys ei ole negatiivinen asia, vaan toisissa tilanteissa ajattelua auttava asia ja toisissa jumiutuineita ajatusmalleja tai tapoja paljastava asia. Erimielisyys on kasvun väline tai kasvun lähtöpiste. Arvostan teoksessa myös sitä, että siinä käydään kunnioittavasti läpi erilaisia teemoja, eikä sitä lukiessa tullut syyllinen olo. Jotkin opettajille suunnatut oppaat ovat olleet sävyltään holhoavia tai syyllistäviä, mutta Erimielisten tilaa lukiessa tuntui, että teoksen eri kirjoittajilla oli myös hyvä käsitys siitä, miten tieteellisessä tekstissä puhutaan pedagogiikan ammattilaisille.
Lukukokemuksena suosittelen Erimielisten tilaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneet siitä miten vaikeaksi koetuista aiheista voi keskustella. Ennen kaikkea suosittelen Erimielisten tilaa opettajille, koska kaikki opettajat kohtaavat työssään vaikeiden kysymysten käsittelyä.
Erimielisten tila – Vaikeiden aiheiden käsittely opetuksessa
Gaudeamus 2025
toimittaneet: Mikko Puustinen, Jenni Marjokorpi ja Janne Säntti
sivuja: 285
Arvostelukappale on saatu kustantajalta.
Lue myös nämä:
”Tajunta on täällä lihasta”: Tomi Sonsterin novellikokoelma Ainekirjoituksia tuonpuoleisesta kyyditsee lukijan aliseen
Kirja-arvostelu: Tervahaudan haltija: Myyttisiä tarinoita Pohjanmaalta
Kirja-arvostelu: Taianomaisia taloja ja muita spekulatiivisia rakennuksia
Fantastisen kehityksen kiskoilla – Saara Henrikssonin Valaanpyytäjän vaimo
