Sinners (2025)
Ohjaus: Ryan Coogler
Pääosissa: Michael B. Jordan, Miles Caton, Hailee Steinfeld, Delroy Lindo, Wunmi Mosaku, Jack O’Connell
Suomen ensi-ilta: 24.4.2025
Sinners on varauksetta ollut tähän mennessä kaikista näkemistäni leffoista ehdottomasti vuoden paras. Erityisesi elokuvan musiikki tulee varmasti pysymään vuoden parhaana soundtrackina minulle. Musiikki on tunnelmaltaan niin vahvaa, intohimoista ja mukaansatempaavaa, että jopa populaarimusiikin vihaajatkin saattavat siihen tykästyä. Itse huomasin Sinnersissä samanlaisuudet Rodriguezin ja Tarantinon vampyyrileffaan Hämärästä aamunkoittoon (From Dusk till Dawn, 1996) – kaksi veljestä rantautuu baariin perähikiälle Meksikoon perheen kanssa, jonka he kidnappasivat ja baari paljastuukin vampyyrien pesäksi. Cooglerin elokuvassa on kuitenkin ihan omat uniikit juonenkäänteet, teemat ja hahmot. Musiikki on varsinkin niin iso osa Sinnersien tarinaa, että leffaa voisi melkein kutsua musikaaliksi. Elokuvan muistettavimmat ja vaikuttavimmat kohtaukset liittyvät melkein kaikki musiikkiin, oma suosikkikohtaukseni mukaan lukien.
Cooglerin elokuvissa on varsin usein vaikutteita afrikkalaisamerikkalaisten radikaalin politiikan historiasta, eikä Sinners ole tästä poikkeus. Tarinassa käsitellään mm. Yhdysvaltojen kolonialismia, rotuerottelua, uskonnollisuuta, afrikkalaisamerikkalaisten kulttuurin omimista ja kapitalisminvastaisuutta. Kaikki kivasti vampyyriväkivallalla höystettynä. Erityisesti Smoke – veljen tarina oli itselleni erittäin koskettava, jota ei välttämättä kauhuleffalta odota. Hänen tarinankaaressaan kyynisestä rahantavoittelijasta, joka löytää lopussa vapauden hylkäämällä rahanahneuden ja valitsemalla ihmisyyden, on jotain niin perusteellisesti inhimillistä ja universaalia. Elokuva on vilpitön kunnianosoitus ja rakkauskirje afrikkalaisamerikkalaiselle kulttuurille, perinteille ja musiikille. Kuten sanottu, musiikki on leffan parasta antia ja joka kohtaus, missä hahmot musisoivat on tarkoituksellinen tarinan ja hahmojen kannalta.
Ainoana miinuksena annan elokuvalle erikoistehosteiden käytön. Vampyyrit näyttävät varsinkin leffan loppupuolella enemmän tietokonemössöltä ja selvästi CGI:ta on käytetty tehosteissa runsaasti. Mutta tämä ei kuitenkaan häiritse kokonaisuutta, koska tarina on muuten niin jännä ja vangitseva. Ja kaikki muu elokuvassa on kohdillaan, näyttelijöistä puvustukseen ja lavastukseen. Sinners ei myöskään ole pelottava samalla tavalla mitä monet muut kauhuleffat, mutta gorea ja kiroilua leffasta kyllä löytyy. Suosittelen elokuvaa kauhun faneille, musiikin (erityisesti bluesin ja folkmusiikin) rakastajille, action-intoilijoille ja yleisesti omaperäisiä leffoja kaipaaville.
