SPOILERIVAROITUS: arvostelussa on juonen kannalta oleellisia paljastuksia
Flow (2024)
Ohjaus: Gints Silbalodis
Suomen ensi-ilta: 28.4. 2025
Olen aina ollut kissaihmisiä, joten elokuva, jossa on kissa pääosassa tietysti herätti kiinnostukseni. Flow kiinnosti myös siltä kannalta, että elokuvassa ei nähdä yhtäkään ihmishahmoa ja dialogi on vain eläinten ääntelyä. Siinä mielessä Flow erottuu myös Disneyn Bambista, johon leffaa on paljon verrattu, koska eläimet eivät puhu ihmisdialogia toisin kuin Bambissa. Kaikki lapset teatterissa kuitenkin näyttivät suuresti tykkäävän elokuvasta ilman puhettakin. Eikä ihme, koska leffa on visuaalisesti todella upea. Suurin osa tarinasta tapahtuu veden ympärillä, joka sisältää kokonaisen maailman, ja yksittäiset kohtaukset taas näyttävät katsojalle mielikuvituksekkaan ja lumoavan maailman muinaisten rakennusten ja viheriän luonnon välillä. Visuaalinen kauneus ja elokuvan keskittyminen eläimiin ja luontoon tuo itselleni mieleen myös studio Ghiblin animaatiot. En olisi yhtään yllättynyt, jos esimerkiksi Hayao Miyazakin elokuvat ovat inspiroineet Flown tarinankerrontaa ja varsinkin luontoanimaatiota.
Tarinan kaikki hahmot ovat hyvin mieleenpainuvia ja jokaisella eläimellä on omaan eläimelliseen luontoonsa sopiva persoonallisuus. Ydinjoukon muodostaa totta kai utelias musta kissa, kultainen söpö koira, laiska ja unelias vesisika, kiiltäviä esineitä hamstraava makiapina ja majesteettinen iso valkoinen lintu. Suurimman osan elokuvasta kuljemme ryhmän mukana veneessä aaltojen viemänä, ja kaikkea sattuu ja tapahtuu ryhmälle matkan aikana. Oma suosikkikohtaukseni ja luultavasti tarinan henkeäsalpaavin ja herkin hetki tapahtuu eläinryhmän matkan loppupuolella, kun myrsky iskee veneeseen ja lintu lähtee paatista ja kissa joutuu haaksirikkoon. Kissa löytää linnun kiviraunioiden keskeltä ja erittäin kaunis kosminen sarja värejä ja muotoja lähettää linnun tuonpuoleiseen. Kohtauksen tekee erityisen emotionaaliseksi se, että lintu karkotettiin omasta lintulaumastaan, koska se puolusti mustan kissan henkeä lintulaumansa johtajalta. Kohtaus on mielestäni yksi parhaimpia kuvauksia kuolemasta, mitä olen nähnyt en vain koko perheen elokuvassa, vaan elokuvissa yleisesti.
Kuten sanottua, Flow on visuaalinen ilo silmälle, tarina on hyvin mukaansatempaava ja kaikki hahmot ovat erittäin muistettavia. Plus, on hienoa kerrankin saada menestyvä animaatio muualta kuin Jenkkilästä tai Japanista. Vanhan 2D – animaation fanina myönnän, että olisin varmaan nauttinut elokuvasta vielä enemmän, jos se olisi käyttänyt käsintehtyä animaatiotyyliä. Mutta siitä huolimatta animaatio onnistuu näyttämään eloisalta ja persoonalliselta hahmojensa kanssa ja elokuvan kaunis värikirjo tuo hahmoihin ja taustoihin syvyyttä. Suosittelen elokuvaa lasten lisäksi erityisesti eläinfaneille, luontoihmisille ja Ghiblin animaatioista pitäville.
