Nörttitytöt

Tämä postaus on osa nörttityttöjen deittipalstaa. Lue ensin intropostauksesta mistä on kyse.

—–

Vuonna 20xx Maa yllättäen siirtyi galaktisessa politiikassa keskeiseksi kiinnostuksen kohteeksi, johtuen planeettamme vesivaroista ja viljelykseen soveltuvasta maaperästä. Maan asukkailta ei tietysti kysytty mitään, kun kaksi teknisesti ylivertaista ryhmittymää taistelivat planeettamme luonnonvaroista, osana suurta galaktista konfliktia. Maan asukkaat vain yrittävät epätoivoisesti selviytyä vihamielisten valloittajien ristitulessa.

Viime aikoina alueellamme on ollut verrattaen rauhallista, tai niin luulin, kunnes tavallisella partiovuorolla kaikki meni pieleen. Jäimme ryhmittymien väliseen ristituleen, ja jotenkin olen ainoana onnistunut pysymään hengissä. Tosin, tunnen kuoleman lähestyvän jokaisella metallin kolahduksella ja kilahduksella. Siinä… * kylmä silmä tuijottaa minua ja suljen silmäni * …se sitten oli, koko 33-vuotinen elämäni.

Kunnes, kuulen valtavan rysähdyksen ja tunnen kuinka lämpö ja pöly lehahtaa kasvoilleni. Avaan silmäni ja edessäni seisoo joku valtavassa metallihaarniskassa. Hän ojentaa minulle kätensä ja sanoo lempeällä äänellä: ”Mennään. Lisää tinacreepereitä tulossa.”

Hetkeä myöhemmin istun jossain maanalaisessa bunkkerissa. Ympärillä on metalliromun ja creeper-roinan lisäksi: tietokirjoja, musiikkilevyjä, maalauksia, kasa vilttejä, kynttilöitä… ja katossa roikkuu discopallo. ”Hyvä maku kaverilla,” mietin. Jostain leijailee ihana valkosipulin ja chilin tuoksu. ”Hei. Ajattelin, että sinulla on varmaan nälkä.” * säpsähdän ja käännyn äänen suuntaan * Edessäni seisoo noin 30-kymppinen, persoonallisen näköinen mies…

– Betty Terest

Yhteydenotot: betty.terest@gmail.com

——

Minun elokuvani on musikaali – niitä uudempia musikaaleja, joissa on dramaattinen ja runsas musiikki, suuria tunteita ja kaunosieluisia sanoja, mutta hilpeitäkään lauluja ja tansseja ei unohdeta. Kenet näet nyt virittäytymässä seuraavaan lauluun? 32-vuotias nainen/tyttö, pohjoisen tyttäriä mutta vuosien saatossa päätynyt Helsinkiin. Tässä omassa musikaalielokuvassani minut on jo nähty laulamassa hurmiossa kirjoittamisesta, eläen tarinoideni henkilöiden kanssa; olen esittänyt ystävieni kanssa kvartetin lempikirjoistamme (niitä on paljon!), säkeeni ovat loihtineet esille ensemblellisen historiallisia aikakausia, ja olen tanssinut hilpeän tanssin luonnontieteellisten esseiden kanssa. Minulla on ollut Disney-prinsessa-lauluni, jossa olen tähtisilmäisenä kertonut kaipaavani elämältä enemmän ja uskovani ihmeisiin, sanovat muut mitä sanovat. Olen myös laulanut sikermän rakastamistani Euroopan kaupungeista ja niiden kielistä tanssien Tonavan yli johtavalla sillalla.

Mutta nyt on tullut hetki, jolloin musiikki hiljenee. Takanani kuvastuu kaunis auringonlaskun kultaama metsä, tai ehkä hiljainen ranta jonka kivelle istun. Ja laulan siitä, kuinka elämä on täynnä ihmeellisiä asioita, mutta minulla ei ole rakastettua, jonka kanssa ne jakaisin. Kuinka herkästi innostuva sydämeni kaipaa rinnalleen toista samankaltaista, jonka kanssa se kuuluu yhteen.

Mutta miten musikaalini jatkuu? Sitä en yksin minä voi tietää. En tiedä, miltä duettomme tulee kuulostamaan, millainen tarinamme tulee olemaan ja, mitä lauluja olet laulanut samaan aikaan minun tietämättäni. Jos sanon liian tarkkaan, kuka sinun on oltava ja miten tarinamme on edettävä, en ehkä löydäkään sinua. En edes voi sanoa varmasti, mitä sukupuolta sinun oltava, joten ole mitä vain. Yhtä duettokumppania joka tapauksessa haen. Iän puolesta hyvä olisi, että eroa olisi korkeintaan 5-6 vuotta suuntaan tai toiseen omastani. Voit olla läheltä tai vähän kauempaakin, tärkeintä on yhteinen sävelemme.

Todellisilla laulu- ja tanssitaidoilla ei toki ole väliä, eiväthän ne musikaaleissa muutenkaan vastaa todellisuutta. Tärkeintä on vain, että tiedät, että maailmassa on niin hienoja asioita, että niiden vuoksi voi vaikka laulaa. Että joskus elämän kiehtovuus pistää tanssittamaan ainakin kuvainnollisesti, joskus taas on haikeiden, dramaattisten tai pateettisten laulujen aika. Ehkä sinä olet innoissasi tieteistä ja päässäsi pyörii galaksien, alkuaineiden tai evoluution tanssi. Ehkä olet kirjallisuusnörtti tai historiafriikki ja laulamme yhdessä noiden asioiden ylistystä. Ehkä fanitat jotain – minä osaan puhua kanssasi esimerkiksi Sormusten Herrasta, Shakespearesta, Disneystä tai saduista, ja tietysti musikaaleista. Yhtä hyvin saatat fanittaa jotain, jota en vielä tunne mutta jonka hienouden voin oppia näkemään. Ei meillä tarvitse olla kaikkia samoja innostuksen kohteita, innostus itse innostumiseen ja uteliaisuus maailmaa kohtaan riittää. Tärkeintä on, että jokin tässä saa sinut haluamaan kirjoittaa minulle. Odotan sinun viestiäsi, ja katsotaan millaisia seuraavat kohtaukset ovat!

Pihlamiini

Yhteydenotot: pihlamiini05@gmail.com

—–

Tarinan sankaritar on opiskelujaan viimeistelevä humanisti Helsingistä. Taskukokoinen blondi, joka yrittää etsiä entistä urheiluhullua puolta itsestään. 30-vuotias pelaaja (pc- ja lautapelit), scifinörtti ja musiikki-intoilija. Hänellä on sidekickinä yksi karvainen maukuja ja keskuspuiston eläimistö ikkunan takana. Hyvä ruoka on hänen elinehtonsa ja sen tekeminen olisi hauskempaa yhdessä. Hän ei koskaan puhu itsestään kolmannessa persoonassa, mutta ehdotus elokuvan synopsiksen kirjoittamisesta aiheutti akuutin halun kokeilla esittää asiansa tätä kautta.

Toivoisin vastanäyttelijältä innostusta joistain edellä mainituista asioista. Sukupuolella ei ole väliä, mutta toivon että asut pääkaupunkiseudulla. Ikähaarukka noin plus miinus 5 vuotta omasta iästäni, mutta haarukan ylittäminen tai alittaminen ei ole ongelma. Etsin mahdollisen elämänkumppanin lisäksi myös kavereita.

Tarinan genre voisi olla jotain linjoilta scifi kohtaa musikaalin. Varma megahitti, eikö vain? Etsitään universumin paras ravintola? Etsiminen keskeytyisi tietenkin tahattomiin musikaalinumeroihin. En kuitenkaan halua kirjoittaa tarinaa valmiiksi vaan haluan kokea sen yhdessä. Aloitetaanko vaikka Portal 2:sen co-opista tai ihan vain IRL-tapaamisesta?

Yhteydenotot: liara3494@gmail.com

——

THE CASE OF YOU – a scene from a romantic noir

The rain was beating the window like a jazz drummer on drugs when he entered the cafe.

I’d been lost in my thoughts, but his entrance got me nervous again. My last investigation had taken five years but ended up nowhere. Now after nursing my disappointment for a year, I was ready to take on another case. And here was I, hoping he was it.

Me? A woman from the capital area with 27 years behind me. My day job was in games, but with him I didn’t want to play any. At least, not the mind games – but the video, board, tabletop and live-action kind… I was told he shared my interests. That was one of the main reasons we were meeting tonight.

He sat down, introduced himself. I could tell he was from around here and somewhere between 25 and 40 years of age. He looked like a man who took care of himself and chased his dreams with purpose. I could hardly believe a chap like him was on the market.

We talked. His sense of humour ranged far and wide, just like mine. His witty dialogue made me smile more than a couple of times. He said his sources had told him I was social, smart and not at all hardboiled like the impression I had given in my ad. ”Well, your sources are right”, I said. ”But it got your interest, right? That’s all that matters.”

This man was promising. But before I got my hopes up, I told him he needed to know a few things about me. I didn’t take on smokers or bigots, that was non-negotiable. I wasn’t looking for anything exclusive, and with my job, other cases and obligations I could see him roughly once every two weeks. He nodded in agreement to all my points. In my chest I could feel a tiny spark of a flame beginning to grow. Or maybe it was just the tea I was having. nonsmokingnoir

We parted that night after having exchanged digits. We arranged meetings – in restaurants, at movies, events of interest – but soon I found him in my home. We gamed, cooked for each other, drank wine and the conversation flowed. He even bought me a book by my favourite author as a present. Even if this case wouldn’t lead anywhere, I was having a good time and so was he.

Something about him made my senses tingle. Maybe there was more to this or maybe it was my imagination. I’d have to stay on this case to find out.

”Non-Smoking Noir”

Yhteydenotot: nonsmokingnoir@gmail.com

—–

Tarinamme alkaa Helsinkiläisestä kahvilasta. Siellä tapaavat toisensa pitkä ja kirkassilmäinen, värikkäästi pukeutunut päähenkilömme sekä noin 26-34 vuotias, humalatilaa välttävä ja tupakoimaton nörtähtävä mies. He istuvat aluksi hiljaisina kunnes studioyleisöstä kuuluva “Get on with it!” huudahdus saa heidät hymyilemään ja jatkamaan keskustelua siitä mihin se jäi viimeksi. Päähenkilömme on kiinnostunut miehen harrastuksista, rooli- ja videopeleistä ja projekteista, eli kaikista jännistä asioista mihin tämä käyttää vapaa-aikansa. Hän on innokas antamaan lisäideoita mihin tahansa, jolloin pitää muistaa että hänellä on nopeasti päättelevä mielikuvitus eikä hän aina tiedä niin paljon kuin kuvittelee.

Kakkujen syömisen jälkeen he lähtevät antikvariaatteihin ja muihin mielenkiintoisiin kauppoihin jutellen sarjoista, peleistä ja elokuvista ja päätyvät usein kertomaan toiselle silmät säihkyen ja kädet huitoen miten mahtavista jutuista onkaan kysymys. Matka kaupungin halki on täynnä ihmeitä, sillä heillä on yhteinen kyky nähdä ja kuvitella sellaista mikä on jästeiltä salattua.

Päähenkilössämme on myös puolia, joista tietävät vain läheiset ystävät. Hän on käymässä läpi sukupuolensa ja elämänsä korjausprosessia ja se kaikki on yhä vähän kesken, eikä hän osaa tarkkaan sanoa mihin haluaisi näiden tapaamisten johtavan. Hän kuitenkin kaipaa läheisyyttä ja syvää ystävyyttä. Hänestä on mukava puhua eri uskomusjärjestelmistä ja siitä mikä on elämässä tärkeää. Hän on rehellinen ja avoin ystäviään kohtaan ja odottaa heiltä samaa. Seurustelu ja oman rakkaan löytäminen ei ole hänestä ratkaisu oman elämän ongelmiin, mutta varmasti avuksi niistä selviämisessä. Hän toivoo että seurustelukumppani olisi tästä asiasta samaa mieltä.

Kesken erään vilkkaan keskustelun päähenkilömme ratkeaa nauramaan yhteiselle vitsille. Pyyhkien vettä silmistään hän kuiskaa: “olet höpsö” ja halaa miestä pehmeästi. Pian he tuijottelevat toisiaan silmiin typerästi hymyillen ja- “Leikatkaa! Leikatkaa! Nyt menee liian siirappiseksi!”

Kotonaan päähenkilömme kuuntelee avaruusmusiikkia ja miettii yhteisiä tapaamisia. Hän pitää siitä että he etenevät rauhallisesti ja voivat pitää hauskaa ilman erikoisia puitteita tai alkoholia. Hän on myös alkanut huomata uudessa ihanassa ystävässään monia samoja luonteenpiirteitä kuin itsessään.

Lopputekstit alkavat taas rullata liian aikaisin! Hän sieppaa pöydältä kynän ja tunnustaa rullaavaan kalvoon itsestään asioita jotka eivät mahtuneet mukaan:

Tuhoaa väistämättä hoitamansa huonekasvit. Viihtyy kodin rauhassa, mutta lähtee mielellään tutkimaan uusia asioita toisen kanssa. Ohjelmoi työkseen tietokoneita, käy joogailemassa, leipoo herkkuja ja silittelee pehmoleluja. Päästelee outoja ääniä kokiessaan romanttisia tarinoita. On luonteeltaan harkitseva kaiken uuden suhteen sekä tutkiskeleva, huolehtivainen ja kiltti, joskus liiallisuuksiin asti.

Haluaa vaihtaa kanssasi pitkiä sähköposteja. 3000 merkkiä ei riitä mihinkään!

CRUNCHY FROG PICTURES Ltd.(1984)

Yhteydenotot: crunchy_frog@hotmail.com