Tämä postaus on osa nörttityttöjen deittipalstaa. Lue ensin intropostauksesta mistä on kyse.

 

—–

24-vuotias nainen tulee kotiin autolla. Ikkunassa vilistää metsäinen maisema, nainen tuijottaa ikkunasta hiljaa ulos. Hän saapuu kantamuksineen kotiin, jossa häntä odottaa kissa. Loistavan viikonlopun jälkeinen kulttuurishokki on voimakas.

Nainen purkaa kantamuksensa ja haistelee vaatteistaan savun ja metsän tuoksua. Nainen on luonnollinen ilmestys ja tavallisesti savun ja metsän tuoksut viehättävät häntä kovin. Pelikin oli mahtava, mutta tällä kertaa naisen mielessä eivät ole metsän puut, järven viileys tai nuotion liekit. Hänen ajatuksissaan kummittelevat kasvot. Komean kuninkaan tavallisen palvelijan kasvot. Palvelija tuskin edes huomasi naista, mutta nainen huomasi palvelijan.

Yksinäisyyden rikkoo tietokoneen kilahdus. Uusi sähköposti. Tavallisen palvelijan pelaaja kysyy, oliko nainen säveltänyt pelissä laulamansa musiikin itse. Ehkä he voisivat joskus pöytäroolipelata, maalata, kirjoittaa, lukea, musisoida, mennä teatteriin tai elokuviin, keskustella tärkeistä asioista, kirjoittaa larpin yhdessä. Nainen hymyilee uskomatta tuuriaan, palvelijan pelaaja etsi käsiinsä hänen sähköpostiosoitteensa. Yksinäisyys vaihtuu innostuneeksi kihelmöinniksi.

Tästä tulee hauskaa — kenties jopa seikkailu!

Yhteydenotot: kirpeakarpalo@gmail.com

—-

Tämän pienen kuvitteellisen tarinan (olkoon se vaikkapa lyhytelokuva pariutumisesta ja rakkaudesta) päähenkilö on tamperelainen tyttö/nainen, ikä yli 30 mutta alle 40, sympaattinen ja nörtähtäväkin kuulemma. Kutsukaamme häntä Annaksi. Anna opiskelee toista tutkintoaan (mm. kemiaa ja biotieteitä), käy vapaallaan avantouimassa, lukee sekä harrastaa musiikkiasioita. Vaikka Anna asuu yksin, ei hän ole kotonaan yksinäinen: hänen tullessaan kotiin kissat Roope ja Lulu odottavat kehräten ovella, ja iltaisin ne käpertyvät lämpimäksi keräksi hänen jalkoihinsa.

Anna kokee uusiin ihmisiin tutustumisen hieman vaikeaksi, sillä herkkänä introverttina hän saattaa antaa alkuun ujon ja hiljaisen vaikutelman. Pinnan alla piilee kuitenkin avoin, ystävällinen, lojaali, hyväntuulinen, innostuva ja elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta kiinnostunut ihminen. Anna pitää uusien asioiden kokeilemisesta, keskusteluista ja pohdinnoista mutta toisaalta hänestä on myös kiva olla ajattelematta erityisesti mitään, ottaa rennosti ja olla vain, keskittyä hetkeen. Oma tila ja rauha ovat erityisherkälle Annalle tärkeitä.

Anna toivoo löytävänsä elämäänsä Kivan Nörttipojan (ikä n. yli 30 mutta alle 40), jonka kanssa elää arkea ja juhlaa sekä jakaa isoja ja pieniä asioita. Hän haaveilee löytävänsä jonkun, jonka kanssa voisi käydä vaikkapa metsäretkillä, aamu-uinnilla, avantosaunassa, kirjastossa, elokuvissa, museoissa, tiedekahviloissa, mökillä, matkoilla tai vaikka vaelluksella. Koti-iltoja olisi mukava viettää laittaen ruokaa, yhdessä pelaten tai molempien touhutessa rauhassa omiaan.

Annaa jännittää, kun hän lähettää seuranhakuilmoituksen toivoen sen kautta tavoittavansa mielenkiintoisen, samalla tapaa maailmaa katsovan ihmisen. Mukavien vastausten joukosta löytyykin M: kiltti, rauhallinen, luotettava ja sopivasti nörtähtävä nallekarhu. Annan kädet tärisevät ja sydän hakkaa: onko tämä liian hyvää ollakseen totta? Hän naputtelee hermostuneena vastauksen, ja siitä kirjeenvaihto alkaa.

Anna ja M viestittelevät ja tutustuvat rauhassa toisiinsa. He huomaavat olevansa kiinnostuneita toistensa kiinnostuksenkohteista tai vähintäänkin uteliaita niitä kohtaan, ja he huomaavat myös toivovansa parisuhteelta samankaltaisia asioita. Lämpöiset tunteet kasvavat.

Pikkuhiljaa kirjeenvaihto muuttuu tapaamisiksi pienestä välimatkasta huolimatta. Aluksi jännittää, sitten luottamus syvenee, jossain vaiheessa käsi löytää käteen. Tapaamiset kasvavat seurusteluksi. Molemmilla on hyvä ja helppo olla, sillä läheisyys sekä toisen huomioonottaminen ja tunne kumppanuudesta ovat suhteessa läsnä. Anna ja M kulkevat rannoilla, käyvät museoissa ja istuvat kahviloissa jutellen mukavia ja vakavia. Kotona pelataan tai käperrytään sohvannurkkaan katsomaan yhteisiä suosikkisarjoja sylikkäin. Iltaisin ennen nukkumaanmenoa M lukee Annalle ääneen, ja Anna on onnesta mykkyrällä. Mitään näin ihanaa hän ei osannut kuvitellakaan.

***

Voisiko jotain tällaista oikeasti tapahtua? Sinä kiva ja ihana nörttimies/poika, jos yhtään tunnistit itseäsi tai minua tästä tarinasta, kirjoita!

T: Anna

Yhteydenotot: talven.anna@gmail.com

—–

Saatan olla nörtti, mutta en koe olevani luova ihminen, joten jätän leffakässärien kirjoittamisen muille. Elämäni ei myöskään ole mitenkään mielenkiintoista, enkä halua kirjoittaa siitä, miten seurustelu/mies ”muuttaa kaiken”. Joten unohdetaan ne leffat.

Perusasiat pois alta. Olen 26, asun Tampereella ja valmistunut englantilaisen filologian maisteriksi. Tällä hetkellä teen siivoushommia elääkseni ja haaveilen siitä, että joskus vielä tulen olemaan kirjastoalalla töissä. Mutta siinäkin on omat ongelmansa, kun en haluaisi hetkeen muuttaa täältä pois. Sekin on varmaan hyvä tietää, että olen kasvissyöjä (muut saa syödä mitä haluu kunhan eivät kyseenalaista minun valintojani) ja uskonto on mielestäni suhteellisen turhaa. Ulkonäöstä on ärsyttävä puhua, mutta kaikkiahan se tuntuu kiinnostavan. Olen lyhyehkö rillipää, enkä voi väittää olevani enää laiha, toisin kuin muksuna. Hiukset saattavat vaihtua radikaalisti silloin tällöin, olen mennyt lapaluupituisesta omasta väristäni tähän nykyiseen hyvin lyhyeen punaiseen muutaman mutkan kautta, joista yksi oli vähän pidempi turkoosi.

Niin se nörttiys. Olen aika laaja-alainen nörtti. Roolipelaan (Pathfinderia lähinnä), lautapelaan (aikasemmin enemmänkin, mutta olen lähes aina valmis viettämään aikaa lautapelien parissa jos sitä ehdotetaan), videopelaan (konsoleilla lähinnä, koska mulla ei ole ollut varaa kunnon peli-PC:hen; genreistä parhaita on puzzlet, RPG:t ja seikkailut), luen fantasiakirjallisuutta (scifiä on pitänyt kanssa, mutta en ole oikein tiennyt mistä aloittaa), eikä tuo japanilaisen populaarikulttuurin kirjokaan hirveän kaukana sydämestäni ole. Jotain saattoi unohtuakin, mutta nuo varmaan ne keskeisimmät. Sarjojen/pelien/kirjojen namedroppailu söisi ikävästi tätä merkkitilaa, niin jätän sen sitten hyväksi keskustelunaiheeksi jos joku kiinnostuu ottamaan yhteyttä.

Etsin seuraa, jota kiinnostaa edes osa edellämainituista, ja joka ei myöskään odota, että elämä muuttuu radikaalisti kun ilmestyn siihen. Haluan jonkun, jonka kanssa löhötä sohvalla heittämässä tyhmää läppää leffasta, jota katsomme tai maratoonata joku piirretty sarja. En ole ikinä ollut mikään bailaushirviö, ja nykyinen työn määrittelemä päivärytmi vähän hankaloittaa iltamenoja muutenkin. Istun kyllä mielelläni iltaa baarissa kavereiden kanssa, mutta yökerhoon menemisestä minulle saisi maksaa. Ainoita välittömiä ”ei edes kannata yrittää” -kynnyksiä minulle miehessä ovat tupakointi (edes satunnainen) tai sitä vahvemmat aineet ja se, että ei usko tasa-arvoon.

Varaudu muuten huonoon huumoriin.

Yhteydenotot: lawfulgoodish@gmail.com

—-

Tänään… Hiljaa virtaa Aurajoki. Ja sen rannalla hiljaa istuu nainen, liki 30-vuotias. Tuomiokirkkopuistoon on hyvä paeta läppärin ja luentomateriaalin kanssa, kun kaksi tuntia tyhjää luentojen välissä tarjoaa oman rauhan kauempana yliopiston hulinasta, jossa hän viettää arkipäivänsä opiskellen, ainakin kesällä. Viisi tuntia myöhemmin hän on jo töissä, työn hektisyyden vuoksi hän tulee kotiin väsyneenä myöhään illalla ja heittäytyy sohvalle rauhoittumaan ja katselemaan vanhoja tv-sarjoja. Aamulla sama toistuu, sentään seuraava päivä on töistä vapaa, joten nainen omistautuu pelkästään opiskelulle ja omalle ajalleen, joka sisältää joko lukemista, pelaamista tai kavereiden kanssa hengaamista. Sohvalla olisi hyvin tilaa kolmelle; naiselle, miehelle ja naisen kissalle. Illalla hän vetää yöpukunsa päälleen ja katselee normaalipituista varttaan ja aika tavallisen näköistä naamaansa peilistä, kuten joka ilta ennen nukkumaanmenoa.

Kahden viikon päästä hän tapaa miehen kärsivällisen viestittelyn päätteeksi. Mies on hänen ikäisensä tai vanhempi, vaikka ikä onkin vain numeroita. Ulkonäöllä ei ole merkitystä, vain sillä, miten hän sen kantaa. Miehellä on jo elämänkokemusta ja tekemistä elämällään. Sosiaalisen ja omapäisen seminörttinaisen seurassa ei liian introvertit pärjää. Naisella on paljon ystäviä ja hän haluaa myös viettää aikaa kodin ulkopuolella. Mies asuu Turussa tai ainakin riittävän lähellä, nainen ei edes valmistuttuaan aio muuttaa pois tästä kauniista kaupungista, jonne on elämänsä rakentanut. Mies avaa naiselle oven ravintolaan, jossa tarjoillaan hyvää ruokaa ja hänellä on kukka mukana. Hän osaa olla romanttinen ja huomaavainen herrasmies ja nainen tuntee itsensä tärkeäksi. Mies osaa avata suunsa ja hymyillä ja keskustella, eikä jää toiseksi naisen hermostuneelle puhetulvalle.

Kahden kuukauden päästä… Nainen arvostaa sitä, että saa tehdä itselle tärkeitä – vaikkakin aikaa vieviä asioita, joita ovat aktiivinen opiskelijaelämä ja työssäkäynti. Hän toivoo, että miehellä on näitä vastaavanlaisia asioita myös omassa elämässään, jotta naisen elämän hektisyys ei muodosta ongelmaa orastavalle parisuhteelle. Nainen arvostaa miehessä luottamusta, rehellisyyttä ja avoimuutta. Mies osaa sanoa vastaan naisen hömpötyksille, naisella on jo ovimatto. Hän tarvitsee vierelleen miehen, joka osaa tukea naista sekä huonoissa että hyvissä päätöksissä.

Puolen vuoden päästä, he istuvat naisen luona juhlimassa puolivuotistaivaltaan yhdessä tehdyn hyvän ruoan ja viinin äärellä, kuunnellen hyvää musiikkia. He keskustelevat itselleen tärkeistä asioista ja sen jälkeen he vetäytyvät sohvalle katsomaan yhdessä valittua elokuvaa. He nauttivat toistensa läheisyydestä ja vetäytyvät elokuvan jälkeen nauttimaan makuuhuoneen puolelle toisistaan. Aamulla mies kantaa naiselle aamukahvin ja suutelee häntä, toivottaa hyvät huomenet ja arki jatkuu, toivottavasti myös hyvin pitkään, koska he molemmat etsivät jotain pysyvämpää.

Nainen

Yhteydenotot: sleeplessbytheriver@gmail.com

——

TARINA TÄHTIASKELISTA

1 INT. GEEK WHON HUONE – YÖ 1
GEEK WHO, 21, istuu pöytänsä ääressä epämääräisessä asennossa. Hän raapii päätään. Tyypillisesti hän tähän aikaan tekisi kouluhommiaan media-alaan liittyen tai tekisi esimerkiksi kyhäilisi tulevaa bestselleriään, mutta tällä kertaa hän kirjoittaa jotain suurta – seuranhakuilmoitusta nörttityttöjen sivulle!

Geek Who kirjoittaa hakemukseensa olevansa Tampereella asusteleva sosiaalinen introvertti. Lisäksi hän toteaa olevansa aseksuaali, sillä ei halua huiputtaa ketään seksuaalista ihmistä. Geek Who kuitenkin rakastaa paljon pusuja ja kaikenlaista lääpintää. Vaikka seksi ei ole Geek Whon juttu, hän voisi harkita polyamorista suhdetta, mutta ei ole aktiivisesti hakeutumassa moiseen. Geek Who kuvailee myös itseään monimutkaiseksi palleroksi, joka on helppo oppia tuntemaan, mutta jota on vaikea kunnolla tuntea. Hän myös huomauttaa saattavansa tuntea olonsa Gandalfiksi ja toisinaan neljävuotiaaksi leikkisäksi ipanaksi, mutta on tyypillisesti rauhallinen puuskupuh, joka tykkää puuhailla eri projektejensa parissa.

2 OUT. PIHA GEEK WHON KÄMPÄN EDESSÄ – YÖ 3

SIELUNKUMPPANI, SUKUPUOLELLA EI VÄLIÄ, katselee taivaalla loistavia tähtiä ja on häkeltynyt niiden kauneudesta. Sitten hän muistaa tehtävänsä, kaivaa taskustaan kirjeen ja avaa oven, josta pääsee kerrostaloon. Miten hän pääsee sisälle ilman avainta yöaikaan ei kerrota, mutta täytyyhän joka leffassa olla yksi virhe.

3 INT. GEEK WHON OVEN EDUSTA – YÖ 4
Sielunkumppani kävelee Geek Whon postiluukulle, tiputtaa kirjeen sisälle ja jää odottamaan.

4 INT. GEEK WHO HUONE – YÖ 4
Geek Who kuulee postilaatikon käyvän ja miettii kuka ronkkii sitä yön pikkutunteina. Hän kävelee sen luo ja huomaa maassa kirjeen. Onko tämä valitus? Hän avaa sen ja ryhtyy lukemaan. Se osoittautuu vastaukseksi hänen seuranhakuilmoitukseensa. Olipa nopeaa! Geek Who lukee kirjettä ja hymyilee iloisesti. Tämäpä tyyppi kuulostaa hienolta. Mukana on jopa kuva ja Geek Who on pyllähtää lattialle hämmästyksestä – onpa siinä kaunis ihminen. Ei välttämättä mikään missi, mutta nuo silmät… ja voi kun pääsisi noita hiuksia pörröttämään ja katsomaan sylittäin vaikkapa Doctor Whota. Geek Who avaa oven ja näkee Sielunkumppani, joka hymyilee hiukan arasti.

GEEK WHO
Tule sisään! Haluatko teetä?
Kahvia ei valitettavasti ole kun en juo itse.

5 INT: GEEK WHON HUONE – YÖ 4
Geek Who ja Sielunkumppani istuvat vähän kauempana toistaan. Geek Who kuitenkin päättää ottaa rohkean askeleen ja hiplata Sielunkumppanin hiuksia. Näin he päätyvät lähemmäksi toisiaan ja lopulta istuskelevat söpösti vierekkäin höpisemässä kaikesta turhasta ja tärkeästä.

GEEK WHO
Onko kehu jos sanon sun silmiä tähdiksi,
sillä tähdethän ovat kuitenkin palavia kaasupalloja?

SIELUNKUMPPANI
Hyvä kysymys!

Tätä seuraa pitkä keskustelu ja eksyminen aiheesta toiseen, mm. vaaleanpunaisiin alpakoihin.

FADE OUT

TEKSTI:
Ja he elivät elämänsä ainakin suurin piirtein onnellisena loppuun saakka.

Jos luulet että tämä voisi muistuttaa meidän tarinaamme, lähetä viestisi geekwho@doctor.com ja voin avata oven sinulle!

Muu Etelä-Suomi

Nuori nainen kävelee rivakasti kirjaston ovisyvennykseen sateensuojaan. Hän nauttii alkukesän raikkaasta ilmasta, kun edelliset pari päivää ovat kuluneet hautautuen kirjoihin ja kirjoittamiseen. Nainen vetää sadeilmaa keuhkot täyteen, sulkee varjon ja kävelee ovista sisään.

Sylissä on jo iso pino kirjoja. Vanhoja tragedioita aineistoksi, muutama tietokirja psykologian hyllystä, jokin kiinnostava elämäkerta ja uudempaa fiktiota iltalukemiseksi. Hän kiiruhtaa kohti lainaustiskiä. Mutta törmääkin johonkin.
Hyllyn takaa on eteen ilmestynyt hahmo, joka nyt pyytelee anteeksi ja kerää maahan levinneitä kirjoja. Nainen katsahtaa tarkemmin auttajaansa, noin 30-vuotias mies, hoikka, 180-senttinen tai ylikin, silmälasit ja kaunis hymy.

Kun nainen on saanut kirjansa taas syliin, hän kiittelee ja huomaa miehen kädessä olevan kirjan.
– Hyvän kirjan olet valinnut, se on mun suosikki.
– Niin munkin. On parempi tuntea yksi kirja perusteellisesti kuin sata pinnallisesti, mies sanoo lainaten lausetta kirjasta.
Aivan kuin yksi kirjan hahmoista olisi ilmestynyt juuri eteeni. Miehen harkittu, hiukan Gaspard Ullielia muistuttava olemus ja lainauksien luettelu ulkomuistista toivat vahvasti mieleen Henryn.

He lähtivät yhdessä kävelemään Vanajaveden rantaa kohti linnaa. Sade oli jo loppunut ja aurinko paistoi.
nimim. Henrietta

Yhteydenotot: minunhenry@gmail.com

—–

Kohtaus 1: Alussa

Tämä onnellinen seikkailu alkaa Turusta.

Päähenkilö on melkein kolmikymppinen ihmisistä pitävä introvertti. Hän kertoo puujalkavitsejä ja keksii macgyvermaisia ratkaisuja sujuvoittamaan arkeaan. Hän arvostaa rehellisyyttä ja avoimuutta.

Päähenkilö on valmistunut yliopistosta kutsumusammattiinsa. Vapaa-ajalla hän käy pianotunneilla ja opiskelee huvikseen musiikin teoriaa. Hän lukee hyviä kirjoja, katsoo Doctor Whota ja kuuntelee valtavasti musiikkia. Hän rakastaa ystäviään lujasti. Välillä hän piipahtaa ulkomailla nauttimassa siitä irrallisuudesta, joka löytyy vain vierailta mailta. Hän on asunutkin ulkomailla. Minimalistina hän ei juuri välitä omaisuudesta ja arvostaa käytännöllisyyttä.

Päähenkilö on liberaali kristitty, joka toivoo vielä löytävänsä liberaalin seurakunnan. Vakaumuksestaan huolimatta hän tietää, ettei tiedä kaikkia vastauksia. Päinvastoin, iän myötä kysymysten määrä vain kasvaa.

Elämä on hyvää, mutta välillä päähenkilö kysyy itseltään: “Eikö tätä voisi jakaa?”

Kohtaus 2: Vastanäyttelijä

Päähenkilö tutustuu noin kolmekymppiseen mieheen, jolla on koulutusta, ystäviä ja harrastuksia. Mies on elänyt jo sen verran, että tuntee itsensä eikä anna muiden mielipiteiden määritellä itseään. Hän pitää itsestään ja pitää itsestään huolta. Mies on luultavasti savuton kuten päähenkilökin. Lisäksi hän on kulttuurin ystävä. Ehkä hänessäkin asuu pieni musiikkinörtti tai scifittäjä.

Kohtaus 3: Yhdessä

Vastanäyttelijä ja päähenkilö kiipeilevät Flowparkissa ja lähtevät kesällä ajamaan Norjan päästä päähän. He lukevat puistoissa kirjoja ja päivän lehden. He tutustuvat toistensa mielenkiinnon kohteisiin. Heidän on helppoa ja luontevaa olla toistensa seurassa. He antavat toisilleen myös omaa aikaa. Heillä on suljettu suhde, mutta mustasukkaisuus on heille vierasta.

Päähenkilö ilmaisee välittämistä sanoilla, kosketuksella ja avuliaisuudella. Hän pitää yllätysten saamisesta ja järjestämisestä. Romantiikkaan ei kuitenkaan tarvita lahjoja tai seremonioita. Parhaita hetkiä ovat ne, kun nauretaan kippurassa tai tehdään yhdessä jotain hauskaa ja yhtäkkiä havahdutaan siihen, että elämä on tässä ja nyt. Ja tajutaan, miten hienoa on jakaa se juuri tämän ihmisen kanssa.

Kohtaus 4: Huominen

Päähenkilö haluaa harrastaa musiikkia tulevaisuudessakin. Muut toiveet ovat epämääräisempiä. Hän yrittää toki ohjata elämäänsä haluamaansa suuntaan, mutta toisaalta tietää, että ovi kannattaa pitää auki yllätyksille. Tärkeintä on olla uskollinen itselleen ja huolehtia omasta ja läheisten hyvinvoinnista.

Päähenkilö haluaisi pitkän parisuhteen. Lapsia hän ei ole toistaiseksi halunnut, muttei uskalla päättää, etteikö koskaan haluaisi. Hän haaveilee pitkistä, rennoista ulkomaanmatkoista. Hyvistä teehetkistä. Kuumailmapalloilusta. Elämyksistä ja elossa olemisen kokemuksesta. Ja odottaa tietenkin innolla sähköpostia – ehkä juuri sinulta?

Yhteydenotot: vielakosoitanbanjoa@gmail.com