Tämä postaus on osa nörttityttöjen deittipalstaa. Lue ensin intropostauksesta mistä on kyse.

——

Tarinamme 26-vuotias mies on ollut juuri katsomassa suosikkijoukkueensa jääkiekkopeliä, josta tuli jälleen häviö. Pelin jälkeen hän katsoo puhelimestaan pro wrestling uutiset ja joutuu huomaamaan että hänen suosikkipainijansa on loukkaantunut eilen käydyssä ottelussa. Joukkueen tappioputki ja huonot uutiset syövät miestä, mutta ei auta kuin purra hammasta. Hän hyppää autoonsa ja suuntaa kohti kotia harmistuneena. Radiosta soi tunnelmaan sopiva Eppu Normaalin Murheellisten Laulujen Maa. Hän päättää kotimatkallaan piipahtaa kahvilassa. Tiskillä ei ole ruuhkaa ja hän ostaa kupin kahvia. Kahvilassa hän kiinnittää huomionsa söpöön tyttöön, joka istuu kuppilan toisella puolella tyttöporukassa. Tytöllä on pitkät avoinna olevat hiukset, joita hän heilauttaa naurahtaessaan kaveriensa jutuille. Tytöllä on äärettömän kaunis hymy, jonka nähdessään mies on aivan myyty. Hän ei meinaa saada katsettaan irti tästä tytöstä kunnes laskee katseen kahvikuppiinsa, ettei tilanne mene kiusalliseksi tuijottamiseksi. Hän vilkaisee uudestaan tyttöä ja heidän katseensa kohtaavat. Molemmat kuitenkin kääntävät päänsä nopeasti poispäin. Hetken päästä hän havaitsee että tyttö on kavereineen jo lähdössä pois. Tyttö katsoo vielä poistuessaan miestä kohti ja hymyilee ujosti. Mies vastaa tähän myös hymyllä. Hetken äskeistä tilannetta miettien hän siemaisee loput kahvistaan ja lähtee itsekin jatkamaan matkaa. Kotimatkalla hän vielä muistelee näkemäänsä tyttöä ja ajattelee mielessään että tytössä vaikutti olevan sitä jotakin, mutta tuskin hän saa koskaan mahdollisuutta sanoa tätä kyseiselle ihanalle tytölle.

Seuraava päivä mieheltä sujuu rutiininomaisesti kirjanpitäjän työssään. Hän päättää töiden jälkeen piipahtaa kaupungilla. Mies kävelee kadulla katse puhelimessa, jolloin hän törmää kulman takaa tulevaan henkilöön. Kyseinen henkilö pudottaa laukkunsa maahan törmäyksen seurauksena. Mies lähtee nostamaan laukkua pyydellen anteeksi huolimattomuuttaan, mutta ojentaessa laukkua hän huomaa että kyseessä on sama tyttö, jonka hän näki eilen kahvilassa. Molemmat ovat hämmentyneitä. Hetken hämmästeltyään mies kysyy ”Etkö olekin se Super Mario paidassa ollut tyttö, joka oli eilen kahvilassa?” Tyttö punastuu hieman ja myöntää olevansa sama henkilö. Miestä jännittää, mutta hän päättää kysyä haluaisiko tyttö lähteä käymään kahvilla samassa paikassa missä he eilen toisensa näkivät. Tyttö suostuu ehdotukseen.

He alkoivat tapailla ja kävi ilmi että molemmilla oli samankaltainen ajatusmaailma ja samoja kiinnostuksen kohteita. Mies ihastui aina vain syvemmin tyttöön.

Tarinamme päättyy siihen kun he kävelevät joen rannalla lämpimänä keväisenä iltana käsi kädessä. Heidän katseensa kohtaavat ja mies kysyy haluaisiko tyttö suudella? Tyttö nyökkää, jonka jälkeen heidän huulensa koskettavat varovasti toisiaan. Onko tämä tuoreen rakkaustarinan alku? Ehkä juuri sinä osaat kertoa sen? 🙂

Yhteydenotot: marvel.cena@gmail.com

——

I’m looking for serious committed relationship or friends. You must love dogs and if you have dogs plus points. If you have a cat we might have to see how my dog gets along with your cat.

I’m happy, saelf sufficient and love animals. I live in Kemiö which is 1 hour away from Turku.

I love to build things with computers. That’s my passion. If I get a good idea I might drop everything and build it.

Some of my friends say I’m very open minded.

Based on personality tests I’m INFJ and I agree with it.

Yhteydenotot: moha@mohanjith.net

—–

Tarinamme miespääosa on karvan verran alle 30, renessanssinörtti, jolle mikään nörttiyden osa-alue ei ole vieras – hän roolipelaa, figupelaa, lautapelaa, larppaa, harrastaa kirjallisuutta, sarjakuvaa, elokuvaa, itseensä viittaamista kolmannessa persoonassa ja joskus jopa kajoaa elektronisiin peleihin. Hän on jo saanut ikiopiskelijan leiman ja vaikuttaa Tampereen alueella.

Miespäähenkilö työskentelee tekstin parissa puoliammattimaisesti – kääntäen, toimittaen, kirjoittaen, taittaen, kahdella kielellä. Hänen suuri haaveensa on poistaa tuosta etuliite ”puoli-”. Luonnosasteella olevassa juonikaaren kliimaksissa hän kirjoittaa jotain, mikä myy kuin George R.R. Martin, mutta käsikirjoittaja on tuskallisen tietoinen siitä että tämä käänne ei välttämättä mene läpi edes koeyleisöille, vaikka koko joukko aiempia, paikoitellen hyvinkin surrealistisia juonenkäänteitä on nielty mukisematta.

Elokuvan genre ja tyylilaji on ehkä parhaiten luonnehdittavissa nörttikomediana Coenin veljesten tyyliin, jonka dialogi kohoaa paikoitellen jopa whedonilaisiin sfääreihin, silloin kun ei mene ihan puhtaaksi Pasilan siteeraamiseksi. Suuria tunteita saattaa esiintyä, suurta draamaa luultavasti ei. Toistaiseksi tuotannon merkittävin dramaattinen jännite on, greenlightataanko tätä laisinkaan.

Hän kohtaa suunnilleen ikäisensä ja suunnilleen samoista asioista – etenkin roolipeleistä – kiinnostuneen naispuolisen nörtin. Yhdessä he pelaavat pelejä, katsovat elokuvia, keskustelevat henkeviä, mahdollisesti matkustelevat, jos ei muuta niin ainakin coneihin. Sivuhenkilöinä vilisee jos jonkinmoista nörttiä, pelaajaa, hevaria, boheemia, teekkaria ja humanistia. Tarina tapahtuu ulkona suuressa maailmassa, missä on muitakin ihmisiä.

Käsikirjoitus on kuitenkin toistaiseksi kesken ja vastanäyttelijän odotetaan tuovan siihen oma panoksensa ja tekevänsä roolista omansa. Hitchcockilainen ”näyttelijät ovat karjaa!” –asenne ei oikein sovi tähän teokseen ja olisi epärealistista kirjoittaa näin henkilökohtainen rooli valmiiksi vailla tietoa sen esittäjästä.

Yhteydenotot: eioikeestivoikaikkiollaviety@gmail.com

——-

Rakkaussonaatti

Tämän tarinan miespääosan esittäjä on juuri 32 vuotta täyttänyt turkulainen miesnörtti. Koulutuk­seltani olen Valtavan Turha Maisteri, jonka tutkintoon kuuluu ala-asteen Jumalan, yläasteen monste­rin ja lukion ihmisen pätevyys – opettaja siis. Jo muutaman vuoden olen elättänyt itseni tekemällä opettajan sijaisuuksia ympäri Varsinais-Suomea, mutta huonon taloustilanteen vuoksi en ole saanut pidempiä sijaisuuksia, joten alan vaihto alkaa olla hyvin lähellä. Nykyään etsin töitä myös muilta aloilta.

Luonteeltani olen hieman ujo, herkkä, empaattinen, tasapainoinen ja rauhallinen ihminen. Isommassa jou­kossa olen harvemmin äänessä, mutta useimpien ihmisten kanssa tulen hyvin toimeen. Elämä on tuntunut soljuvan rauhallista tahtia eteenpäin ja moni asia on mennyt kohdalleen. Kunnianhimoa minulla ei ole, vaan minulle riittää jokin mielekäs työpaikka, josta pidän. En halua olla töissä 8-20… Olen myös aiemmin joutunut kokemaan elämän nurjia puolia, sillä minua on kerran lyöty lujaa.

Pelaan pöytäroolipelejä viikoittain. Tämän minävuoden alussa koin suuren järkytyksen, kun sydäntäni lähellä ollut 4 vuotta kestänyt kampanja loppui aivan yllättäen, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Erilaisia lautapelejä pelaan niin usein kuin mahdollista. Larpeissa en ole vielä käynyt, mutta kyllä mut siihenkin saisi mukaan. Toisaalta tykkään tosi paljon pallopelien pelaamisesta ja juoksemi­sesta. Pelaan myös jonkin verran erilaisia tietoko­nepelejä – eli kunnon nörtti siis. Yläasteikäisenä eskapistista mieltäni puri fantasiakärpänen. Tuolloin ihastuin Keskimaahan enkä oikeastaan ole vieläkään poistunut Lorienista.

Joskus aiemmin olen yrittänyt seurustella ei-nörttien kanssa, mutta eipä siitä oikein mitään tullut, joten vastanäyttelijälläni tulisi olla samanlaisia nörttiharrastuksia kuin minulla. Arvostan akateemis­ta koulutusta, mutta se ei kuitenkaan ole välttämätön asia, kunhan Sinulla ainakin on päässäsi jota­kin muutakin kuin hiuksia. Myös mikäli koet olevasi Maija Meikki, Anne Auto tai Ulla Uskovainen, niin voit siirtyä seuraavaan ilmoitukseen. Ehdoton turn off on myös biologisen kellon liian kovaää­ninen tikittäminen. Minä nimittäin en ole vielä päättänyt haluanko lapsia, mutta sen tiedän, että lähi­aikoina en vielä lapsia halua. Ja ilman parempaa puoliskoa ei lasten saamista kannata miettiä. Kau­kosuhteeseen en ryhdy ja asun Turussa. Ikäeromme saisi olla max 8 vuotta, joka tosin on vain suun­taa antava arvio. Ja sinun tulee olla nainen… Tupakanhajua inhoan, kuten myös uiskentelua alkoho­likylvyssä.

Siihen miten elokuvan käsikirjoitus jatkuu, pääsisit tietysti itse vaikuttamaan. Minulla ei nimittäin ole mitään lukkoon lyötyjä suunnitelmia, vaan olen aika lailla avoimin mielin liikenteessä. Ra­kastan matkustamista, haaveena olisi nähdä Macchu Picchu sekä käydä Australiassa. Ikävä kyllä toistaiseksi Kela ei ole ollut niin avokätinen, että olisin voinut toteuttaa nuo haaveet. Mutta ehkä joskus.
-antedecentia

Yhteydenotot: antedecentia@outlook.com

—–

Legend: M= kirjoittaja, K=kumppani

Päivä by FourierSeries

Turku, 2.3.20xx

Ilmakuva kaupungista joka hiljaa zoomautuu Turun tuomionkirkkoon. Sen kello kumahtaa kolmesti.

Eräässä asunnossa erittäin ärsyttävällä ja kovalla äänellä varustettu kelloradio mukailee kirkonkelloja, kellonaika on 6.45, pari nousee ylös sängystä.

[Montaasi aamutoimista, aamusuihku, nopea aamiainen ja nopeat hyvästelyt, kun molemmat lähtevät omille teilleen].

Lounasaika. M ja K ovat sopineet lounastapaamisesta, molemmilla on para-aikaa hieman joustoaikaa käytössä.

M: Hej, det har nog varit en sådan dag att.
K katsoo hieman kysyen.
M: Sori, ruotsi jäi päälle toimistolta.

He tilaavat ja jäävät keskustelemaan. Vastapäätä olevan koristetavaraliikkeessä oleva kasvonsa käsiinsä haudannut enkeli herättää hieman hilpeyttä. [sisällytä TARDIS-pila?]. Ohi kävelee henkilö lastenvaunujen kanssa, se hiljentää molemmat.

K: Ollaan molemmat jo kolmenkymmenen tienoilla
M: Joo, totta. [hiljaisuutta]. Se on hirmuinen vastuu.
K: Ollakko vai eikö olla?
M: Molemmat vaihtoehdot sopivat.

[Työpaikka- ja kotiintulomontaasi]

He istahtavat keittiöpyödän ääreen. Ruoka on toisinnos eiliseltä. K kaataa itselleen viinilasin, M valitsee veden. M kertoo eräästä käännösongelmasta omassa projektityössään.
K: No, ainakin et aikonut käsikirjoittajaksi, dialogisi on aivan liian puisevaa.
M: Enpä voi väittää vastaan.

Aterian jälkeen M tiskaa ja sitten molemmat istuvat pelikoneittensa ääreen, tällä kertaa kukin eri koneelle. K scrollaa Steam-tilinsä listaa.

K: Joskus vielä.

M yksinkertaisesti nyökkää. [kuva valtavasta backlogista] Molemmat naurahtavat. Sen jälkeen alkaa keskustelu.

K: Saa toivoa, että tiet eivät jäätyisi taas, toissapäiväinen kävelyreitti olisi voinnut sijaistaa luistinrataa.
M: Siitä puheenollen, pitäisikö kesän pyöräreissua alkaa miettimään? Modulaarinen vai yksi pitkä kierros?
K: Ei mitään hullua reittiä, kiitos.

Keskustelua eri vaithoehdoista, yhden päivän reissu vai monen? Saaristo vai sisämaa?

M: Miten muuten olisi ravintolaillallinen perjantaiksi, töiden jälkeen.
K: Kuulostaa ihan kivalta, minne?
M: En ollut suunnitellut niin pitkälle…

Noin tunnin päästä molemmilla alkaa tökkiä peleissä, K:n pelin pelattavan hahmon juuttuuminen kiinteän objektin sisäpuolelle on viimeinen pisara ja he vaihtavat elokuvaan. Valittu toimintaelokuva osoittautuu valitettavasti kuitenkin hieman kaavamaiseksi. Elokuvan jälkeen keskustelu siirtyy hitaasti aiheesta toiseen. Auton hankinta on yksi aiheista.

M: No, polkupyörä taitaa kyllä olla ainoa syy sille, että kuntoni on ylipäätään existentiaalisesti kvantifioitu.
K: Massakäyrä-vitsi tulossa?
M: No, ainakin käyrän M(t) derivaatta on para-aikaa negatiivinen.

Kello alkaa olla siinämäärin paljon, että molempien on aika mennä nukkumaan. Rutiinien jälkeen luetaan vielä pari sivua kirjasta ja sitten Nukkumatti korjaa satoaan…

Yhteydenotot: wantonfourierseries@gmail.com

—–

Elokuvan päähenkilönä on 25v nuorimies, joka asustelee tainomaisessa paikassa nimeltään Turku. Hän on luottettava, tunnollinen jolle voi kertoa kaikenlaista, koska hän ei pienestä säikähdä. Hän on opiskelija ammattikorkeakoulussa, josta toivoo valmistuvansa lähivuosina hyvin arvosanoin, pääaiheena on tietojenkäsittely.

Päähenkilön kanssa näyttelisi viehättävä naishenkilö, iältään 20-33. Ominaisuuksia ihanalla nörttitytöllä olisi että viihtyisi koneiden parissa ja pitäisi pelaamisesta. Koska miespuolinen päähenkilö tykkää pelata sellaisia pelejä kuin CS, Mount&Blade, LoL yms nii olisi kivaa jos nainen tykkäisi samankaltaisista, toki erilaisuus on hienoa ja avoinna ollaan uusille ideoille. Koodaustaito olisi suuri plussa mutta ei todellakaan pakollinen.

Elokuvan juoni olisi sellainen missä kaksi vapaata ihmistä löytäisivät toisen raapustaman kirjeen, johon jompikumpi alkaisi vastailemaan ja pikkuhiljaa alkaisivat tuntemaan sielujen sympatiaa ja lopulta rakastuisivat Tää on vuosisadan rakkaustarina-kappaleen tahdissa.

Päähenkilöt asuisivat onnellisesti yhdessä ja heillä olisi todella mukavaa ja turvallista toistensa seurassa. Heillä olisi mahdollisesti jossain kohtaan, mikäli niin on tarkoitettu 1-2 jälkeläistä, joista kasvaisi kunnollisia kansalaisia aikanaan. Aina saattaa tulla esteitä tielle mutta sankarimme selviäisivät niistä yhteisvoimin.

Elokuvan romanttisin kohtaus tapahtuu tutustumisen ja livenä tapaamisten jälkeen kun sydämet pomppivat samaan tahtiin ja päähenkilöiden huulet kohtaavat ekaa kertaa ja koko universumi katoaa hetkellisesti heidän ympäriltä, jolloin vain he kaksi tuntevat toisensa.

Päähenkilön haaveissa olisi elämä mukavan nörttitytön kaa, joka ei tuomitse häntä pelaamisesta/ohjelmoinnista vaan olisi mukana ja tekisi samanlaisia asioita sekä yksinään että yhdessä miespuolisen nörtin kanssa ja he elisivät onnellisesti.

Yhteydenotot: mornojatley@gmail.com

——

Tapaamme tarinamme päähenkilön tamperelaisesta yksiöstä, jonka sohvalla istuessaan hänen ajatuksensa valtaa jo tuleva coniviikonloppu. Ennen sitä on kuitenkin velvollisuuksia hoidettavana. 27-vuotiasta sankaria kutsuvat päivätyöt paikallisessa IT-alan yrityksessä. Vielä pitäisi päättää tämän illan suunnitelma kahdesta vaihtoehdosta: pelikaupan CCG-pöydät vaiko kissakahvilan suurin teemukillinen. Edessänsä oleva aamutee tosin on päässyt jo jäähtymään, joten hän nappaa takin niskaansa ja rientää bussille.

Samaan aikaan, ei kovin kaukana sieltä missä aiemmin tapasimme sankarimme, nuori, alle 30-vuotias naishenkilö on myös aamutoimissaan. Ennen päivän rientoihin suuntaamistaan sankarittaremme korjaa viimeiltaisen lautapelin keittiön pöydältä ja naputtelee puhelimeensa: “Tulosta conilippu, osta kissalle ruokaa, varaa leffaliput”

Äkkiä, täysin varoittamatta, huoneen valtaa kokonaan kirkas valkoinen valo, jonka häivyttyä huone on ennallaan, mutta tapaamamme nuori nainen on kadonnut. Samalla hetkellä yhtäläinen ilmiö kohtaa bussipysäkille juoksevan sankarimme, josta jäävät jälkeen vain kesken päättyvät kengänjäljet lumessa.

Sekunnin murto-osia myöhemmin hämmentynyt sankarimme havahtuu konemaiseen ääneen: “TERVETULOA.” Hämmästyneenä hän katsahtaa ympärillee, yrittäen etsiä äänen lähdettä, mutta huomaakin vieressään nuoren naisen, vähintään yhtä pöllämystyneenä kuin itsekin. “TEIDÄT ON VALITTU”, koneääni jatkaa, “UROS TULEE EDUSTAMAAN KHERU-3:N KEISARIA, NAARAS EDUSTAA TEMURIAN DIKTAATTORINNAA. KAMPPAILUNNE TULOS RATKAISEE KYMMENTUHATVUOTISEN KONFLIKTIMME. VIIMEINEN ELOONJÄÄNYT VOITTAA.” Päähenkilömme vilkaisevat toisiaan ja tämä pieni hetki riittää vaihtamaan sanattoman viestin: Asiaan on oltava rauhanomainen ratkaisu. Sankariparimme ympärille materialisoituu mitä mielikuvituksekkaimpia astaloita ja energia-aseita. “VOITTE ALOITTAA”, toteaa koneääni kylmästi ja hiljenee. Kumpikaan ei luo aseisiin katsettakaan vaan he istuutuvat alas, esittäytyvät ja aloittavat ankaran ajatustyön.

Kuluu kymmeniä tunteja, koneääni on pysynyt hiljaa, ja samalla kun suunnitelma edistyy, on parimme ehtinyt myös tutustua ja pientä flirttiäkin on jo ilmassa. Yhtäkkiä koneääni palaa: “OLETTE EDELLEEN HENGISSÄ. SELITTÄKÄÄ.” Molemmat sankarimme nousevat ja aloittavat kaunopuheisen kertomuksen siitä, kuinka niin suuret kuin pienetkin konfliktit on syytä ratkaista keskustelemalla ja yrittämällä ymmärtää asioita useista näkökulmista. “VALETTA, MAAN ASUKKAIDEN VÄLILLÄ VALLITSEE MYÖS IKUINEN KONFLIKTI”, keskeyttää koneääni. “Saattaa olla, mutta jostain on meidänkin aloitettava”, toteaa sankarimme. Parimme kääntyy katsomaan toisiaan, lähestyvät toisiaan ja lopulta päätyvät suudelmaan.

“OLETTE NÄYTTÄNEET MEILLE TIEN, HYVÄÄ MATKAA MAAN ASUKIT”, lopettaa koneääni ja samassa parimme on taas valon ympäröimä ja hetken kuluttua he löytävät itsensä Tampereen keskustasta. Äkillinen teleportaatio ei kuitenkaan onnistunut keskeyttämään suudelmaa.

Allekirjoitus, John Smith

Yhteydenotot: not.actually.the.doctor@gmail.com

—–

 Pohjois-Suomi

Terve,Olen 28-vuotias mies Pohjois-Suomesta. En varsinaisesti pidä sanasta “nörtti”, sillä ihminen on monimutkainen olento eivätkä stereotypiat tee oikeutta todellisuudelle. Nörtti minä taidan kuitenkin olla kaikessa asiakeskeisyydessäni. Monet ihmiset pitävät minua kai outona tyyppinä ja olenkin oppinut olemaan puhumatta liikoja. Monet ihmiset eivät ymmärrä nörttejä alkuunkaan kuten ehkä hyvin tiedät. Ilmeisesti moni meistä poikkeaakin sovinnaisista normeista hupsuine aivoituksineen.Olen älyllisesti itsenäinen, lähtökohtaisesti rationaalinen ja vinoutuneella tavalla leikkisä ihminen. Elämä on kuitenkin ehtinyt näyttää minulle petomaisempaakin puoltaan enkä voi sanoa olevani mikään iloinen nallekarhunörtti. Olen paremminkin suoraviivainen, muka-älykäs, puolipimeä mutta hyväntahtoinen ja tervejärkinen sekopäänörtti. Älä huoli, ei minulla ole mitään mielenterveyden sairausdiagnooseja enkä ole sellaisia vailla. Olen ehdottoman kiltti ihminen. Elän levollisena ja vahvana.

Olen jonkinlainen tiede- ja taideboheemi. Voi olla, ettei minusta koskaan tule järin mallikelpoista porvarillista suorittajaa. Toisaalta ei minusta ole toistaiseksi ollut puhtaaksi nälkätieteilijäksi tai -taiteilijaksikaan. Sopiva työ tuo leivän ja tasapainottaa elämää. Tieteiden osalta olen varsin laaja-alainen ihminen ja olen erityisen kiinnostunut filosofiasta, historiasta ja psykologiasta. Arvostan luonnontieteitä mutta oma ymmärrykseni niistä on kovin vähäistä. Vuosien varrella olen taiteillut niin sävelin kuin väreinkin mutta muutama vuosi sitten löysin vielä kolmannen ja kenties kaikkein omimman taiteenlajini. Tämä jääköön toistaiseksi yksilöimättä. Olen varmasti jollain muotoa epävarma mies ja pihalla sovinnaisimmista kaavoista. En edes halua karistaa näitä ominaisuuksia harteiltani, sillä tulisin samalla tuhonneeksi henkistä luovuuttani.

Olen herännyt omaan nörttiyteeni varsin myöhään. En ollut erityisen nörtti nuorempana mutta huomasin kyllä jo silloin viihtyväni erityisen nörttien ihmisten seurassa. Jokainen nörtti on tietysti yksilö mutta vuosien varrella olen havainnut, että nörteissä on monesti poikkeuksellista “sielua” ja ajatusten viiltävää tenhoa. Nörttien ymmärrys ylittää kauniin pinnan, suoraviivaisuus teennäiset eleet ja uteliaisuus epämääräisen usvan. Sellaisesta minä pidän, sillä kestävimmät ja merkityksellisimmät asiat elämässä ovat enemmän kuin vain vaikutelmia tai näytelmiä.

Olitpa sitten himmeä nörtti tai himmeiden nörttien ystävä, kirjoita minulle! Otetaan toisistamme parempaa selkoa ja tavataan jos molemmista siltä tuntuu. Henkisen yhteyden löytäminen on tietysti vaikeaa mutta nörttien kohdalla minä olen valmis iskemään miekkaani vaikka sitten kiveenkin. Epätäydellisessä maailmassa taitaa olla turhaa etsiä mitään täydellistä mutta yritetään nauttia tästä kaikesta sellaisena kuin se on. Ikuista onnea ei ole mutta silti meidän saattaa löytää toisistamme jotain hyvinkin himmeää.

-Ludwig

Yhteydenotot:archs7anton@gmail.com