Minä ja ystäväni Emppu matkasimme Tšekkiin syyskuun alussa ensisijaisena päämääränämme Kingdom Come: Deliverance Fanfest, joka järjestettiin ensimmäisen kerran 6. syyskuuta Malešovin (pelin englanninkielisessä käännöksessä Maleshov) linnassa. Päätös ei ollut helppo, mutta lopulta totesimme: ”audentes Fortuna iuvat”, ja lähdimme matkaan. Festivaali on tarkoitus järjestää taas ensi vuonna, joten kirjoitan artikkeliin käytännön kokemuksia, jotka voivat auttaa tuolloin liikkeelle lähteviä!
Fanfest
Lauantaiaamu valkeni onneksemme kauniina, sillä ymmärtääkseni fanfesteillä ei olisi ollut lupa käyttää sateenvarjoja, ja suurin osa ohjelmasta oli myös ulkona. En ole varma kuinka monta lippua tapahtumaan myyntiin, mutta ymmärtääkseni ainakin kaksi tuhatta, ja jos sää olisi ollut kurja, olisivat sisätilat olleet sillipurkkeja. Ensi kerralle varmaan pakkaisinkin mukaan kunnon sadetakin varmuuden vuoksi. Haluan myös varoittaa, että festivaali täyttää Kutná Horan majoitukset tehokkaasti, joten majoitus kannattaa varata yli kuukausi etukäteen.
Matka Kutná Horasta (Kuttenberg pelin engl. käännöksessä) Malešoviin ei osoittautunut aivan yksinkertaiseksi. Festivaali oli hoitanut ylimääräisiä bussikuljetuksia Malešoviin, joka siis normaalisti on pieni 1 100 asukkaan kylä, jossa parkkipaikkoja on vieraille 300. Festivaalin sivut siis kehottivat käyttämään busseja ja junia lähikaupungeista. Ilmeisesti odotus oli, että useampi ihminen käyttäisi junaa, koska aamun bussit olivat täynnä eivätkä ottaneet enää ihmisiä sisään meidän pysäkiltämme. Onneksi törmäsin Discord-tuttuun sekä hänen poikaystäväänsä, ja tilasimme Boltin, jolla hurautimme paikalle. Muuten olisimme mielellämme hypänneet bussiin, sillä Pražská integrovaná doprava (suom. Prahan integroitu liikenne) eli Prahasssa ja lähes koko Keski-Böömin alueella toimiva julkinen liikenne PID Litacka -appeineen on erittäin mukava ja edullinen tapa matkustaa.
Itse festivaali oli viehättävä. Saimme ilmaista fanikamaa heti sisään marssiessamme: juomamukin, jota olisi tarkoitus käyttää festivaalin aikana, jotta kertakäyttömuovia ei tulisi valtavaa määrää; sekä Kingdom Come: Deliverance -logolla varustetun kolikon ja tarran – joskin kuulin, etteivät kaikki saaneet tarraa. Ohjelmaa oli kohtalaisen paljon, vaikkei kuitenkaan suomalaisiin coneihin tottuneille käsittämättömästi. Tarjontaa riitti jousiammunnasta minipakohuoneeseen ja farkle-turnauksesta konsertteihin. Valitettavasti jonojen pituus ja omien jalkojeni väsymys saivat minut vähän karttamaan tekemisiä, mikä näin jälkikäteen harmittaa. Kävin Petr Kolářin, Warhorse Studiosin tuottajan, ”Brushes with Death: From Inspiration to Execution” -luennolla, joka oli jokseenkin kyseisen pelin lisäosan tarinaa kertaava, eikä aivan niin mielenkiintoinen kuin olisin toivonut. Sen sijaan konserttien musiikkia oli mukava kuunnella, eikä mainitsematta voi jättää varsinkaan Jan Valtan, pelin soundtrackin säveltäjän konserttia. Illan pimentyessä Valtan konsertti oli taianomainen.
Suurimmat KCD-tähdet eivät olleet Fanfestilla, mutta Michael Pitthan (Radzig), Logan Hillier (Istvan Toth) ja Jim High (Erik) olivat edustamassa englanninkielisen version näyttelijöitä. He kaikki olivat helposti lähestyttävissä.
Ruokakojuille oli niillekin pitkiä jonoja. Näin kasvisruokailijana vaihtoehtoja oli vain muutama, mutta täytyy sanoa, että juustolla ja sienillä täytetty ohut leipä oli herkullista. Vegaaneille vaihtoehtoja ei tainnut olla lainkaan, mikä tosin oli aika yleistä koko vierailemallamme Tšekin alueella. En myöskään tiedä, kuinka hyvin muita erikoisruokavalioita (esim. gluteeniton) noudattavat pärjäisivät tämän valikoiman kanssa. Sentään vessoja riitti, joskin sisävessoihin oli usein jonoa ja vessapaperikin loppu.
Esteettömyysasiat taas olivat vähän niin ja näin – eli huonosti, mikä oli valitettavan yleistä myös muualla Tšekissä. En suosittelisi tapahtumaa ainakaan pyörätuolilla kulkevalle, sillä paikalla ei tainnut olla ainuttakaan vessaa johon olisi päässyt ilman rappujen kulkemista. Muuten kuitenkin suosittelen festivaalia osana matkaa Tšekkiin! Pelkästään festivaaleille matkustaminen näin kaukaisesta Suomesta voisi kuitenkin tuntua vähän turhalta.
Ja ne muut paikat
Koska Kingdom Come: Deliverance -pelit sijoittuvat historiallisesti olemassa olleisiin paikkoihin, on Tšekissä myös muita kiinnostavia kohteita, joista pääsimme vierailemaan muutamassa.
Kuttenberg eli Kutná Hora
Meidän oli tarkoitus viettää Kutná Horassa pitempään, mutta koska löysin äkillisesti Discordista ihmisen, joka oli liikkeellä autolla ja matkaamassa Troskyyn, ehdimme viettää siellä vain hyvin vähän aikaa. Oli kuitenkin hauska vierailla katsomassa pelistä tuttuja paikkoja, kuten kaupungin vanhinta kirkkoa (Pyhän Jamesin kirkko), ikonista Pyhän Barbaran kirkkoa, Sedlecin luukirkkoa (jossa olen halunnut vierailla, mutta joka näin jälkikäteen tuntuu hyvin kalliilta kohteelta) ja tietysti käydä osoittamassa goottilaista suihkulähdettä ja sanoa: ”A fountain? Where does the water come from? Here, in the middle of the city?” Kyseisen suihkulähteen kohdalla kun pelissä sijaitsee toinen suihkulähde, jota pelin päähenkilö kummastelee.
Myös vähemmän tunnettuja kohteita tuli käytyä vilkaisemassa, kuten vanhaa kaupungin porttia aivan goottilaisen suihkulähteen lähettyvillä. Se ei ole keskiaikainen, mutta sijaitsee suurin piirtein samassa kohdassa kuin pelissä sijaitsee yksi Kutná Horan kaupunginporteista. Myös pelin The Hole in the Wall -taverna löytyy kaupungista… tavallaan. Námětin Pyhän Marian kirkon läheltä näes löytyy pubi nimeltä U Tupouna, joka sijaitsee pelin tavernan kohdalla. Omistajat ovat tietoisia tästä, ja pubissa koreilee KCD-fanitavaraa. Hauskaa on, että vaikka pelin kartalla ei nyt aivan voi suunnistaa Kutná Horassa, moni paikka kuitenkin muistuttaa pelistä. Hm, tuossa on holvikaareja pelissäkin… Tämä tuo vähän outo laakso -efektin (uncanny valley) joihinkin paikkoihin, kun tavallaan olet paikassa jonka tunnet, muttet kuitenkaan.
Vaellus Zimburgin raunioille
Zimburgin rauniot eivät ole kenties kaikkein ikonisin KCD2-kohde, sillä niillä sijaitsee vain yksi sivutehtävä (Bellatores). Huomattuani että sinne kävely olisi mahdollista ja säänkin suosiessa päätimme kuitenkin lähteä liikkeelle; samalla voisimme ihastella Tšekin luontoa ja kävellä pelistä tutun joen rantaa. Goottilaiselta suihkulähteeltä raunioille kestää noin tunti, joten matka ei ole aivan lyhyt, mutta kohtalaisen helppokulkuinen. Ainakin menomatkalla – takaisinpäin kun joutuu kiipeämään aikamoisen ylämäen ylös. Alueen loppupää on yleistä vaellusaluetta, joten paikallisia tulee luultavasti vastaan. Olihan se komeaa maastoa, joskin ei täysin tunnistettava pelin maastoksi, sillä alue on nykypäivänä vielä vehreämpi kuin pelissä. Se tosin on aivan loogista, sillä puulämmityksen vähentyessä alue on voinut kasvaa runsaammaksi. Ja toki peliin ei varmasti ole haluttu läpipääsemättömiä puskia joka paikkaan.
Alueelta löytyy myös muita pelistä tuttuja paikkoja, joskin nykyaikaisempina versioina, kuten esimerkiksi Dänemarkin mylly. Zimburgin myllyn rauniot odottivat meitä matkan lopussa, ja koimme pienen säikähdyksen kun ylhäältä Zimburgin linnoituksen raunioiden suunnasta harppoi alas mies maastokuvioisessa asussa kuin joku pelin vihulainen. Päätimme itse olla kiipeämättä linnoitukselle, sillä olimme vähän huolissamme, miten sinne pääsisi, ja kellokin alkoi lähestyä iltahämärää. Toisaalta linnoituksesta ei ole ilmeisesti juuri mitään jäljellä, joten eiköhän valintamme ollut ihan hyvä. Ja ehkä siellä olisi ollut kumaaneja…
Trosky ja Böömin paratiisi
Jos jonnekin matkaltamme palaisin, olisi se Böömin paratiisi. Matkasimme alueelle yhdessä autoa kuljettavan Katien ja Empun kanssa viettämään aivan liian lyhyeksi osoittautuneen ajan. Alueelle uniikit Prachov-hiekkakivikalliot kohoavat korkeuksiin melkein luonnottoman tuntuisina torneina. Ei ihmekään, että alueella on kuvattu useampia elokuvia, kuten Nosferatu (2024), Hellboy (2004) ja Van Helsing (2004). Vierailimme toisesta pelistä tutulla Věžák-lammella (The Rocktower Pond -pelissä) ja olisin mieluusti viettänyt päivän tai pari alueella vaeltaen. Tšekissä ulkoilmailusta kiinnostuneille voinkin vinkata, että Tšekki on ahkeran ulkoilusta nauttijan maa, ja heillä on erinomainen Mapy-sovellus, jonka karttojen lataamista offlineen suosittelen lämpimästi.
Vierailimme myös KCD2:n ensimmäisestä kartasta tutulla Troskyn linnalla, jonka näkeminen ensi kertaa kohoamassa peltojen yllä oli maaginen kokemus. Ja yhtä surullista oli nähdä se vielä viimeisen kerran ennen kuin automme siirtyi paikkaan, josta sitä ei voinut nähdä. Trosky on nykyään raunio, mutta lipulla pääsee vierailemaan sen molemmissa torneissa, jotka tunnetaan nimillä Baba ja Panna (suomeksi Akka ja Neito). Tälläkään paikalla ei ole huonojalkaiselle mitään annettavaa, sillä ensimmäisenä joutuu kiipeämään pitkän ja osittain hyvin jyrkän mäen ylös. Tämä oli koettelemus jopa muuten terveille mutta väsyneille jaloille – vaikka toki onkin mukavaa pysähtyä Panna-tornin juurelle ja miettiä tapahtumia kyseisessä tornissa. Tämän jälkeen edessä on osittain vaaralliseltakin tuntuvaa epätasaista kalliota, irtokiven täyttämää maata ja paljon portaita. Mutta olivathan nuo maisemat komeita, ja oli hauska miettiä kaikkea sitä, mitä pelissä tällä paikalla tapahtuikaan.
Praha
Oli haikeaa poistua pelistä tutuilta alueilta, jotka niillä viettetyjen pelituntien takia tuntuivat niin kotoisilta, ja palata turistien täyteiseen Prahaan. Praha on upea kaupunki, mutta eihän siihen syntynyt samaa syvällistä yhteyttä kuin muihin kohteisiimme. Onneksi meillä oli vielä yksi hauska Kingdom Come: Deliverance -teemainen meneminen. Olimme nimittäin varanneet Michael Pitthanin meille oppaaksi! Kaksi tuntia kului tosin aivan liian äkkiä osaavan oppaan ja hauska näyttelijän seurassa. Michaelia voi kysellä oppaakseen Instagramin kautta. (Varaudu hitaaseen kommunikointiin.)
