Harrastin viime lukuvuoden taidegrafiikkaa Vantaan aikuisopistossa. Kurssia opetti kärsivällinen ja taitava Mari Hallapuro. Kurssi oli tarkoitettu ensisijaisesti vasta-alkajille, mutta mukana oli myös muutama pitempään grafiikkaa harrastanut. Aiheina kurssilla oli mm. kuivaneula, mezzotinto, akvatinta ja viivasyövytys. Myös muita tekniikoita käytiin läpi, mutta tässä postauksessa esittelyssä mainitut neljä tekniikkaa.
Kuivaneula
Kuivaneula on se taidegrafiikan muoto, jossa kuparilaattaan piirretään terävällä piikillä. Ideana vähän kuten kynällä paperille, eli siihen mihin kohtaa laattaa piirrät, tarttuu muste. Muista kuitenkin, että kuva tulee painolaatasta paperille peilikuvana.
Kuivaneula ei ole mun juttu. Olen kokeillut sitä aiemminkin, vähintäänkin yhtä huonolla menestyksellä. En ole varma painanko neulaa laattaan liian kovaa vai mikä tekniikassani mättää, mutta piirrin karkailee iloisesti omille teilleen arvaamattomissa kohdissa. En myöskään ole erityisen hyvä piirtämisessä, mitä kuivaneula mielestäni vaatisi. Tai se vaatisi vähintään mielenkiintoisen tyylin.
Esimerkkikuvassa oli tarkoitus piirtää erilaisia ajoneuvoja, mutta sitten tuli pari kummitusta ja luuranko. Tankkikin ilmestyi jostain.
Mezzotinto
Mezzotintossa kuparilevy rouhitaan työkalulla kauttaaltaan karheaksi ja mattapintaiseksi. Tekniikalla saavutetaan erittäin syvä mustan sävy. Netissä on videoita aivan mielettömistä toteutuksista, kuten tässä Julie Niskasen opetusvideossa: https://youtu.be/jikAwCcc0uI?si=J6qYHm_7xn4kCnGO
Minulta meni oman, noin 10cm*10cm laatan, karheaksi rouhimiseen noin 6 tuntia. Tämä siitäkin huolimatta, että olen osin molempikätinen ja työskentelin nopeasti. Kun levy on rouhittu, siihen kiillotetaan valokohdat erilaisilla työkaluilla. Terävällä työkalulla rouhitun kuparin purseita voi leikata, kiillottamisen sijaan. Tämä oli yllättävän kiva menetelmä. Olen hieman kärsimätön luonne, joten haluaisin valmista heti. Tässä kuitenkin jaksoin keskittyä ja olisin nyhjännyt pidempäänkin.
Akvatinta
Teimme kurssilla akvatintan ruiskuttamalla levylle Akvatinta-nestettä ja sen jälkeen kuumentamalla nesteen kiinni. Tästä tulee ikään kuin rasteri pintaa. Kiinni kuumentamisen jälkeen levyä peitetään sellakalla niin, että ensimmäisenä peitetään kaikista vaaleimmaksi jäävät kohdat. Jokaisen lakkauksen välissä levyä syövytetään hapossa. Aika, jonka levy viettää hapossa kussakin välissä tuplaantuu (useimmiten) eli syövytysajat voisivat olla esimerkiksi 30sek., 1min., 2min 4min., 8min. jne.
Tämä on yksi suosikeistani. En tiedä johtuuko se siitä, että valon ja varjon hahmottamisharjoitukset kiinnostavat minua vai siksi, että tekniikka tuntuu vähemmän piirtämiseltä ja siksi tuntuu helpommalle. Helppouden tunne on kyllä valheellinen, sillä työskentely vaaleasta tummempaan tuntuu vieraalle. Esimerkkikuvassa voitte ihastella yritystäni tehdä laskoksia. Laskokset muuttuivat ektoplasmaksi.
Viivasyövytys
Viivasyövytys eli etsaus on myös leikkimistä hapon kanssa. Tässä tekniikassa kuparilevylle sulatetaan vahapinta, joka suojaa kuparia. Vahapintaa raavitaan irti niiltä kohden, mitkä halutaan syövyttää. Kun vahaa on poistettu halutulta alueelta, syövytetään levyä hapossa esimerkiksi 20-45 min. Lopuksi kovapohja poistetaan levyn pinnasta ja se on käytettävissä painamiseen.
Syövytysjäljestä tulee mielestäni mukavan skarppi ja se näyttää vähän lyijykynän tai tussin jäljeltä. Vahaan piirtäminen on mielestäni huomattavasti helpompaa, kuin neulalla kuparille piirtäminen. En malta odottaa, että pääsen taas tämän tekniikan pariin.
