Eräänä lumisateisena tiistai-iltana matkani kävi Helsingin Kannelmäkeen, Gladiolus School of armsin historiallisen eurooppalaisen miekkailun tunnille. Kun meille Nörttitytöille tarjottiin mahdollisuutta kokeilutuntiin, ilmottauduin heti vapaaehtoiseksi. Historialliset taistelut ovat upeita katsottavia, ja halusin ehdottomasti päästä itse kokeilemaan miltä laji oikeasti tuntuu. Sen verran saatoin jo päätellä, että ihan pelkkää satunnaista miekanheiluttelua se ei ole. Toki olen myös suurensuuri historianörtti, joten pakkohan tätä oli päästä kokeilemaan!
Joskus yli kymmenen vuotta sitten olin vastaavalla tunnilla, silloisen työnantajani järkkäämällä virkistyspäivällä. Siellä meille annettiin puiset miekat ja riehuimme niiden kanssa sitten pitkin metsiä. Koska tämä Gladioluksen tunti järjestetään keskellä kaupunkialuetta ja talvisaikaan, niin päättelin, että tällä kertaa ehkä pysytään sisätiloissa.
Salille saapuessani vaihdoin sisäpelikengät jalkaan ja ohjaajamme Auri kävi kanssani läpi turvallisuusohjeet. Ei satuteta itseä eikä kavereita ja ollaan valppaina treenin aikana. Loogista, mutta tärkeä kerrata. Tämän jälkeen haimme minulle miekan ja miekkailukypärän.
Joo. Mehän sitten tosiaan käytimme oikeita metallisia, suht painavia miekkoja. Nyt ei todellakaan riehuta puumiekan kanssa metsässä. Tässä kohtaa aloin epäillä, että tulevina päivinä voi olla käsivarret ja hartiat kipeinä. Tuon miekan heiluttelu on pakko olla raskasta! Alkoi vähän jännittää, että mitä tästä tuleekaan. Treenitila ei ollut järjettömän suuri ja meitä oli kuitenkin useampi osallistuja. Eikö noilla miekoilla vahingossakin osu muihin!?
Tunti alkoi lämmittelyllä, ja sen jälkeen harjoittelimme kuivaharjotteluna erilaisia askeleita ja asentoja. Teimme mm. hauskan harjoituksen, jossa piti ottaa varoasento eli eräänlainen perusasento ja sitten kaveri koitti työntää siitä kumoon. Onnistuin pysymään suht hyvin paikallaan harjoituksen aikana, mutta jostain syystä riemastuneita hihkaisuja ja muita äänitehosteita piti päästellä siinä samalla. Ei kovin ritarillista, mutta pistetään ekan kerran piikkiin.
Tämän jälkeen harjoittelimme tikareilla. Ne olivat puisia, joka tässä hetkessä oli helpotus. Harjoittelimme sitten erilaisia iskuja ja hyökkäyksiä yksin ja parien kanssa. Myös jumppamatot saivat oman osansa. Varsinkin se mattojen hakkaus oli melko terapeuttista! Tiedän että kyseessä on eräänlainen taiteenlaji, mutta uskon saaneeni aika hyvää itsepuolustusoppia tässä samalla.
Lopulta otimme käyttöön nuo jo edellä hehkuttamani miekat. Harjoittelimme niidenkin kanssa erilaisia askelluksia ja hyökkäyksiä, minkä jälkeen päästiin treenaamaan parin kanssa. Tehtiin iskuja, torjuntoja ja torjunnan torjuntoja. Ja voi että se oli hauskaa! Oli myös hieman absurdi tilanne seisoa paikallaan, kun kaveri tulee ja iskee miekalla päähän. Toki isku oli kevyt ja päässä oli kypärä, mutta erikoinen tilanne se oli silti.
Kaiken tämän ohessa ohjaaja-Auri kävi läpi eri askelten ja lyöntien nimiä, ja piti huolen, että osallistujat pysyvät kärryillä myös lajin teoreettisesta puolesta. Tietenkin jos puhutaan historiallisesta taistelulajista, niin se historia on siinä yhtä tärkeää, kuin se taistelukin. Ja mielenkiintoista myös!
Puolitoista tuntia kului kuin siivillä ja nautin kyllä joka hetkestä. Työasiat ja kaikki muutkin arjen asiat unohtuivat heti harjoittelun alkaessa ja pysyivät poissa koko treenin ajan. Itse arvostan suuresti harrastuksia ja liikuntalajeja, jotka ikäänkuin resetoivat aivot. Kun oikein keskittyy, unohtaa kaiken muun ja sitten kun taas ehtii ajatella arjen asioita, on niihin jotenkin tuore ja raikas näkökulma.
Eikä se miekan heiluttelukaan tuntunut raskaalta, vaikka alussa sitä pelkäsinkin. Päinvastoin, miekan oma paino sai miekan liikkumaan hyvinkin nätisti, tehokkaasti ja ennen kaikkea hallitusti. Ei yhtään tarvinnut pelätä, että naapurilta tulee vahinko-osumia.
Laji vaati ehdottomasti keskittymistä, ettei tosiaan satuta itseä tai kavereita. Vaikka miekka ei ole terävä, on se sen verran painava, että voi väärään paikkaan väärällä vauhdilla osuessaan aiheutta vahinkoa. Harjoitellessa olisi ollut todella helppo uppotua fiilikseen niin kovin, että kirjaimelliset ylilyönnit olivat olleet mahdollisia.
Ohjaaja oli osaava ja ystävällinen ja tunnin muut osallistujat ottivat hyvin vastaan tämän pinkkitukkaisen aloittelijan. Todellakin matalan kynnyksen aloitus! Ei ehkä ole kerta tai kaksikaan itsellä, kun on yrittänyt aloittaa uutta harrastusta ja se on kaatunut siihen, että tunneilla käyvän porukan piiri on niin tiivis, ettei sinne uusilla tyypeillä ole asiaa. Tai aloittelijoiden tunteja ei ole saatavilla juuri sillä hetkellä kun keksin, että nyt pitäisi päästä kokeilemaan.
Kokeilutunnista jäi itselle tosi hyvä fiilis ja varmasti tulen käymään tunnilla toistekkin. Kotiinviemisenä oli myös ihan uudenlainen arvostus lajin osaajia kohtaan; kaksintaistelu lähentelee taidokkuudessaan paritanssia. Molempien osaamista ja yhteenpelaavaa koreografiaa tarvitaan, jotta saadaan pidettyä taistelu käynnissä ja tasavertaisena.
Suosittelen lajin kokeilemista kaikille, jotka millään tasolla ovat kiinnostuneita miekkailusta tai muusta historiallisesta taistelusta. Tai edes vaan historiasta. Tai mielenkiintoisista liikuntamuodoista. Tai ihan vaan harrastuksesta, joka on hauska ja mukaansatempaava. Lupaan että näillä tunneilla ei tule tylsää!
