Matkasin Japaniin kesäkuun alussa siskoni kanssa. Kioto on aina ollut ykköskohteemme, joten sinne vei myös lomamatkamme. Yksi nähtävyyksistä, joissa kävimme oli Kioton International Manga Museum. Sisäänpääsyn yhteydessä saimme pienen lehtisen, jossa kerrottiin hieman museon historiasta ja mitä museossa on.
Ensimmäinen etappi museossa, ja luultavasti sen kaikista vierailluin kohde, oli mangan historiaa läpikäyvä huone täynnä mangaklassikoita seinästä seinään.
Esittely alkoi aivan mangan historian alusta ja kuten näkyy, alkumangat olivat aivan erilaisia tyyliltään ja sisällöltään nykyisiin verratuna – luimme huoneen historiaplakaatista, että alunperin mangat oli luotu ja tarkoitettu lapsille lyhyiksi tarinoiksi.
Mangat olivat kronologisessa järjestyksessä. Kuka tahansa museon vieraista sai vapaasti ottaa mangoja hyllystä ja lukea niitä pienissä lukunurkissa, joita oli siroteltu museoon kaikkialle. Mangoja löytyi myös lukuisista muista museon huoneista – uudempia mangoja, palkintoja voittaneita ja kriitikoiden ylistämiä mangoja, eri genren mangoja (esim. kokonainen hylly/huone omistettu shoujo – mangalle). Museosta löytyi mangaa myös eri kielillä, suomikin peräti joukossa.
Oma henkilökohtainen mangasuosikkini, Tuulen laakson Nausicaä, löytyi vuoden 1984 kokoelmasta. Mangan luoja, Ghibli – animaatiostudion ohjaajanakin tunnettu Hayao Miyazaki, sai tehtyä sarjan loppuun vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin. Mangassa oli alunperin 7 osaa.
Mangamuseossa oli myös näytteillä eri mangapiirtäjien taidonnäytteitä – kyseiset luonnokset ovat muistaakseni Ohinata Go:n käsialaa (jos joku tietää toisin, niin ilmoittakoot). Näyttelyn tiedotteessa mainittiin mm. että Ohinata Gon tavaramerkkinä pidetään omalaatuista kooomisuutta, jota hänen monet tarinansa kuvaavat.
Ohessa hauskasti laitettu fanien/vierailijoiden omia piirustuksia museon seinälle. Museossa oli “piirrä oma manga” – piste heti sisäänpääsyn jälkeen ja monet näistä piirroksista ovat ehkä juuri sieltä kotoisin.
Kaikki kuvat ovat Jenni ja Jonna Virkamäen ottamia.
