Nörttitytöt

Nörttityttöjen toisen adventtiluukun takana mietiskellään joulukortteja ja joulupostia, joita Nörttitytöt on kirjoitellut tai saanut vuosien varrella.

Tontut ja metsän eläimet tanssii jään peittämän kuusen ympärillä.
Kuva: Rudolf Koivu, Korttientalo.fi

Joka vuosi jouluposti jaksaa yllättää. Nimittäin olen aivan hurahtanut lohikäärmeisiin ja ystäväpiirini tietää sen. Joten joka vuosi saan vähintään yhden lohikäärmeaiheisen joulukortin.

Vaikka se on loppujen lopuksi pieni asia, lämmittää se sydäntä. Kun tietää että joku on viitsinyt nähdä vähän vaivaa ja muistaa kiinnostuksen kohteeni.

-Jenni

**

Jouluposti on ihana tapa valmistautua jouluun. Arvostan sekä sähköistä että paperista joulupostia. Yksi suosikkiperinteistäni on ficcipiirien tapa kirjoittaa tarinoita joulupostina. Joulupostissa yksi ilahduttavimmista piirteistä on sen hyvän tahtoisuus ja se että jouluposti voi korostaa jouluun liittyviä eri perinteitä. Vaikka joulu on kristillinen juhla, niin koen itse joulupostin laajempana kokonaisuutena, jossa saa huomioida kaikkia läheisiään.

**

Meillä on Instagramin kautta muodostuneen kansainvälisen Fandom Fellowship -kaveriryhmän kesken ollut jo muutaman joulun ajan hauska Secret Santa -perinne. Annamme toisillemme lahjaksi kirjeen, jonka kirjoitamme vastaanottajan suosikkihahmona esiintyen. Itse olen esimerkiksi kynäillyt viestin Peter Parkerina sekä saanut postia Sam Winchesteriltä. Se on aina hauska pieni luovan kirjoittamisen harjoitus itselle sekä ihana erilainen aineeton nörttilahja sen saajalle.

  • Ira

**

Tänä vuonna osallistuin ensimmäistä kertaa kampanjaan, jossa kerättiin joulukortteja ikäihmisille toimitettavaksi. Kun tiedän, miten itseäni ilahduttaa saada fyysistä postia, ajattelin, että voisin niin sanotusti laittaa hyvän kiertämään ja kirjoittaa muutaman kortin.

Kun en tiennyt vastaanottajasta muuta kuin ikäluokan, oli vähän vaikea päästä liikkeelle kirjoittamisessa. Yleensähän kortti on osoitettu tietylle ihmiselle tai perheelle. En myöskään halunnut viestin olevan pelkkä fraasi. Päädyin lopulta kirjoittamaan lyhyesti omista muistoistani, mm. lucianpäivästä ja joulunodotuksesta, ja pohdin viestissä onkohan vastaanottajalla ollut samanlaisia kokemuksia kuin minulla.

Kortit vein kirjastoon keräyslaatikkoon, josta ne jatkavat eteenpäin myöhemmin joulukuussa. Tämä oli minulle helppo tapa osallistua, kun kortitkin löytyivät kotoa. Voisin hyvinkin tehdä tämän myös ensi jouluna. 

-Stina

**

2021-2022 tuli kirjelarpattua paljon. Vuodenvaihteessa pelasimme vuodenvaihdetta 1909-1910, ja oli yllättävänkin hauskaa nauttia joulutunnelmasta myös fiktiivisten hahmojen kautta. Minä, joka lähetän vain muutaman joulukortin vuodessa lähimmille perheenjäsenille, metsästin kaupoista vanhanaikaisia kortteja ja lähetin hahmonani. Taisin vastaavasti saada hahmonani joulukortteja. Pari päivää ennen joulua pelasimme chatviesteillä sympaattisen kohtauksen, jossa hahmomme viettävät perhejoulua. En kaipaa sellaista omaan vuodenvaihteeseeni, mutta oli silti hauska tunnelmoida sellaista fiktiossa.

  • Aino

**

Muutettuani ulkomaille joulukortti on yksi niistä harvoista hetkistä, kun voin olla ainakin jokseenkin fyysisesti läsnä sukulaisille pyhien vietossa. Parhaat muistot joulupostista on kuitenkin fandomien kanssa, kun uskaliaasti jaettiin osoitteita Twitter-fanituttujen kanssa ja sain postissa floridalaisen ystävän itse tekemän Tom Hiddleston-joulukoristeen! Vielä kymmenen vuotta myöhemmin laitan sen kuuliaisesti joulukuuseen kunniapaikalle ja muistelen hennolla lämmöllä sitä iloa ja intoa, jonka muinaiset fandom-yhteisöt toi mukanaan pitkiin, pimeisiin iltoihin.

– Hanna