
Puolitoista vuotta sitten olin poikkeuksellisessa tilanteessa: sain kolme työtarjousta ja pääsin valitsemaan tulevan työpaikkani.
Yhtenä tekijänä valinnassa halusin miettiä sitä, missä työpaikassa voisin toimia parhaiten myös muiden hyväksi. Lähestyn maailmanparantamista usein efektiivisen altruismin kautta, ja siihen kuuluva systemaattinen vaikuttavuusvertailu osoittautui hyödylliseksi keinoksi purkaa ongelmaa osiin.
Tilanne
Olen luonnolliseen kieleen erikoistunut datatietelijä, jolla on myös kokemusta vapaaehtoistyöstä ja kirjoittamisharrastus. Olin saanut tarjoukset kolmesta työpaikasta:
Paikka A: IT-konsultti. Tässä työssä tekisin ohjelmistonkehitystä asiakkaiden tarpeisiin. Tätä vastaavasta työpaikasta olin myös lähtemässä, ja tiesin konsulttityön varsinaisen sisällön riippuvan pitkälti projektista.
Paikka B: Kieliteknologi. Tässä työssä kehittäisin sanakirjoja tekevän yrityksen tuotteita, joita käytetään laajasti paitsi yrityksissä myös julkisella puolella esimerkiksi kouluissa ja muissa oppilaitoksissa.
Paikka C: Journalistinen datatieteilijä. Tässä työssä pääsisin auttamaan toimittajia hyödyntämään datalähteitä uutistyön tukena erityisesti yhteiskunnallisesti merkittävistä aiheista.
Tässä kohtaa herää ehkä ajatus, että mitä miettimistä tuossa on, tietenkin kannattaa mennä paikkaan C (jos uskoo uutisten tärkeyteen) tai että tietenkin kannattaa mennä paikkaan B (jos pitää opetusta selvästi tärkeämpänä kuin uutisia). Spoilaankin jo tässä kohtaa, että menin lopulta paikkaan C, ja olen viihtynyt siellä todella hyvin. Mutta maailmanparantamisen näkökulmasta tämä ei ollut niin itsestäänselvää kuin näiden kuvausten perusteella voisi kuvitella.
Töiden suoran vaikutuksen vertailu
Miten lähteä vertailemaan uutisten ja oppimateriaalien tärkeyttä? Kumpikin on tärkeää! Konsulttinakin olisin voinut päätyä johonkin tärkeään projektiin. En kuitenkaan voinut mennä kaikkiin paikkoihin, vaan piti valita yksi.
Olen joutunut miettimään aiemmin samanlaisia kysymyksiä liittyen rahan lahjoittamiseen: hyviä kohteita on enemmän kuin minulla on rahaa. Efektiivisen altruismin hengessä koettanut valita aina sen kohteen, joilla uskon olevan mahdollisimman paljon lopullista, ehkä abstraktinkin kuuloista vaikutusta: pelastettuja henkiä ja lisääntynyttä onnellisuutta. Mietin siis, kumman uskon lopulta lisäävän ihmisten ja eläinten onnellisuutta enemmän, paremman oppimisen vai parempien uutisten.
Jokaisen työpaikan kohdalla mietin myös, mitä tapahtuu, jos en menekään sinne töihin. Olisivatko sanakirjafirman oppimateriaalit paljon huonompia, jos juuri minä en ole niitä tekemässä? Tärkeää maailmanparantamisessahan on se, että maailma paranee, eikä että se paranee nimenomaan minun työni kautta. Eri työpaikoissa lopputulokseen vaikuttaa eri verran se, kuka varsinaisen työn tekee.
Näillä pohdinnoilla työpaikka C eli uutisdatatieteilijä tuntui minusta suoraan vaikuttavimmalta. Mutta valinta ei ollut siltikään vielä selvä.
Työn epäsuorat vaikutukset
Ihminen ei vaikuta maailmaan vain palkkatyönsä kautta: maailmaa voi parantaa myös lahjoittamalla hyväntekeväisyyteen ja tekemällä vapaaehtoistyötä. Työllä on näiden kannalta väliä, sillä töistä saa rahaa jota lahjoittaa ja toisaalta työ vie aikaa ja energiaa vapaaehtoistyöltä.
Pääsin vertailemaan näiden kahden merkitystä omalla kohdallani melko suoraan, sillä työpaikka A, konsulttifirma, tarjosi parasta palkkaa. Työpaikan valintaa tehdessäni lahjoitin hyväntekeväisyyteen kuukausittain 200 euroa, ja työpaikan A tarjoamalla palkannousulla olisi voinut yli kolminkertaistaa summan tekemättä uusia taloudellisia uhrauksia.
Erotus on merkittävä, sillä on olemassa esimerkiksi malariaan puuttuvia järjestöjä, joille lahjoittamalla ihmishengen pelastaminen maksaa noin 5000 euroa. Rahan lahjoittaminen on tietysti eri asia ja tuntuu hyvin erilaiselta kuin suoraan oman työn kautta vaikuttaminen. Mutta jos ajattelen, että 10 vuoden ajan rahaa lahjoittamalla voisin ehkäistä 10 malariakuolemaa enemmän (15 työpaikka A:n lahjoituksilla, 5 aiemmalla lahjoitusmäärällä), tarvitsen kunnolliset perusteet sille, miksi en tekisi niin.
Työpaikka B taas tarjosi minulle suoraan 80% työaikaa, joka taas mahdollistaisi yhden päivän viikossa käyttämisen vapaaehtoistyöhön. Vapaaehtoistyötä voi toki tehdä viikonloppuisinkin, mutta itse en jaksa sitä työviikon päälle, jos se ei poikkea riittävästi oikean työni työnkuvasta. Usein kuitenkin vaikuttavinta vapaaehtoistyötä on sellainen, jossa käytetään samantapaisia taitoja kuin palkkatyössä, sillä ne ovat monesti ihmisen vahvimmat taidot. Näin järjestö, jolla ei ole varaa palkata vapaaehtoista palkkatyöhön, voi hyötyä tämän ammattitaidosta. Sopivalle järjestölle työskentelemällä tämä voi olla tehokkaampaa kuin rahan lahjoittaminen, eli esimerkiksi säästää enemmän ihmishenkiä.
Työpaikka C siis hävisikin tässä vertailussa kummallekin vaihtoehtotyöpaikalle näistä näkökulmista.
Työn pitkäaikaiset vaikutukset
Viimeiseksi muistutin itselleni, että työpaikan valinnassa ei ole kyse vain tästä hetkestä tai seuraavasta vuodesta. Minulla on vielä yli 30 vuotta työuraa edessä, joten maailmanparantamista työn kautta kannattaa ajatella pitkällä tähtäimellä.
Työpaikka, johon menisin, vaikuttaisi tulevaisuuteen monin tavoin. Työkokemus vaikuttaa mahdollisuuksiin saada seuraava työ: työstä oppii tulevaisuuden kannalta keskeisiä taitoja, ja siitä saa CV-merkinnän, joka on näyttöä niistä taidoista.
Toisaalta erilaisista töistä saa myös informaatioarvoa. Paikan C informaatioarvo oli näistä hommista selvästi suurin, sillä olin jo ollut töissä konsulttina (vaikkakin muualla kuin paikassa A) ja tehnyt kesätöitä paikalle B. Kokeilemalla uutisdatatietelijänä työskentelyä saisin tietää, kuinka hyvin viihtyisin ja pärjäisin työssä.
Paikka C oli myös työmahdollisuutena minulle harvinaisempi. Koska minulla ei ollut ennestään samoista hommista kokemusta, en saisi ehkä niin helposti uutta työtarjousta vastaavasta paikasta, jos en nyt ottaisi sitä vastaan.
Kaiken tämän merkitys riippuu siitä, millainen on oma pitkän tähtäimen maailmanparannussuunnitelma. Paikan C puolesta puhuikin myös se, että olin jo aikaisemmin miettinyt media-alaa yhtenä maailmaan vaikuttamisen mahdollisuutena.
Varsinainen valinta
Kuten jo paljastin, päädyin lopulta töihin paikkaan C. Tähän vaikuttivat muutkin tekijät kuin maailmanparannusnäkökulma: tärkeimpänä se, että olin tosi innoissani työpaikasta. Mielestäni toisia ei kannatakaan yrittää auttaa oman hyvinvoinnin kustannuksella, vaan toimia mieluummin sellaisella tavalla, jolla jaksaa jatkaa vaikka koko elämänsä.
Maailmanparannusnäkökulmasta valinta C oli kuitenkin riskialtis. On olemassa sellaista uutis- ja mediatyötä, joka vaikuttaa voimakkaastikin ihmisten elämään: tuo piilotettuja yhteiskunnallisia epäkohtia päivänvaloon tai jakaa tärkeää tietoa, jotta ihmiset voivat toimia sen mukaan, millainen maailma oikeasti on. Toisaalta monikaan edes tärkeistä aiheista kertova juttu ei aiheuta mitään mitattavaa vaikutusta. Työtä täytyy siis tehdä pitkään ja monenlaisista rooleista, jotta voi odottaakaan työnsä vaikuttavan oikeaan maailmaan.
Tähän verrattuna vaikkapa rahan lahjoittaminen välttämättömiin lääkkeisiin on suoraviivaisempaa, sillä ennenaikaisia kuolemia vähentämään pyrkivien ohjelmien vaikuttavuutta voidaan ennakoida ja seurata melko tarkasti. Jos siis olisin ajatellut työpaikan valintaa vain vaikkapa vuoden tähtämellä, paikka A olisi luultavasti ollut vaikuttavin valinta – ei itse työn vaan palkan takia. Toki lahjoitan tällaisiin hankkeisiin yhä, mutta vähemmän kuin jos olisin mennyt töihin paikkaan A.
Miten miettiä tällaisia?
Työn kautta vaikuttamista voi toki miettiä vaikka ei olisikaan kolmea työtarjousta pöydällä. Työurat ovat pitkiä, ja vaikka juuri nyt tuntuisi vaikealta löytää työpaikkaa ollenkaan, tilanne voi olla parin vuoden päästä toinen. (Ja jos tietää jo nyt että oma tilanne ei esim. terveyssyistä tule koskaan muuttumaan, ei tästä kannata stressata, vaan miettiä voisiko vaikuttaa vaikkapa vapaaehtoistyön tai arjessa auttamisen kautta.)
Niinkuin tästäkin tarinasta näkyi, edes selkeässä valintatilanteessa itselle parhaan vaihtoehdon tunnistaminen ei ole välttämättä kovin helppoa. Olen tehnyt arvolähtöistä uraohjausta Effective Altruism Finland -yhdistyksen toiminnassa ja työpaikka-asiaa miettiessäni varasin itselleni uraohjausajan toiselta yhdistyksen vapaaehtoiselta. Ohjauksiin voi ilmoittautua kuka tahansa omien arvojen ja työn yhdistämisestä kiinnostunut, ja minua itseäni ainakin toisen ihmisen kanssa asioiden pohtiminen helpottaa tällaisten päätösten kohdalla.
Jollekulle muulle voisi olla luontevampaa pallotella ura-asiaa nimenomaan kaverien kanssa, mutta siinäkin suosittelisin kokeilemaan “uraohjaustapaamista”: pyytää kaveria vaikka 45 minuutin ajan roolipelaamaan neutraalia uraohjaajaa, joka yrittää vain saada selkoa tilanteesta ja auttaa tunnistamaan itselle tärkeitä juttuja, eikä suoraan anna omasta mielestään hyviä neuvoja.
Jollekin muulle taas voi toimia asioiden miettiminen itsekseen – siinäkin suosittelisin strukturoitua pohdintaa taulukoiden tai kynän ja paperin kanssa. Niinkuin tästäkin tekstistä käy ilmi, ura-asioihin liittyy paljon eri puolia, joten ylimääräisestä prosessointiavusta muistiinpanovälineiden ja keskustelukumppanien avulla on hyötyä.
Työn ja maailmanparantamisen yhdistämisen miettimiseen kannattaa oman jaksamisen puitteissa panostaa. Se helpottaa omien arvojen mukaan elämistä, minkä kautta voi auttaa paitsi maailmaa, myös itse itseään. Vaikka en voikaan koskaan saada varmasti tietää, teinkö maailman kannalta parhaan valinnan työpaikan suhteen, tiedän ainakin, miksi valitsin niin kuin valitsin.