Nörttitytöt

Myrtti ja kudelmataika

Kirjailija: Ursula Mursu

Kuvittaja: Apila Pepita

Kumma 2022

Arvostelukappale saatu kustantajalta

Myrtti ja kudelmataika kirjan kansikuva.

Kuva: Katinka Sarjanoja

Ursula Mursun Myrtti ja kudelmataika jatkaa siitä, mihin sarjan ensimmäinen osa Myrtti ja noitatukka jäi. Ensimmäisen osan kirja-arvostelun voi lukea täältä. Myrtti on muuttanut Tuuve-tätinsä luokse Kuuilmaan, koska maan pinnalla leviää vaarallinen köhäpöpö. Kuulostaa näin maan pinnalla elävästä lukijastakin kovin tutulta, ja pienet iltasadun kuuntelijatkin pystyivät samaistumaan tähän tuttuuden tunteeseen. Vaikka elämä muiden noitien kanssa onkin monin tavoin mukavaa, vaivaa Myrttiä jatkuva isi-ikävä. Kaiken lisäksi pitäisi opetella punomaan ainakin yksi taika, kun tukkakekkerit lähestyvät. Myrtti ja Fuuga lähtevät yhdessä Loviisan kanssa opiskelemaan kudelmataikuutta, mutta käsityöt eivät varsinaisesti ole Myrtin vahvin laji.

Kudelmataika on samalla tavalla lempeää ja matalakonfliktista tekstiä, kuin Noitatukkakin. Vaikka välillä vähän jännitetäänkin yhdessä, tilanteet ratkeavat onnellisesti, ja harmituksetkin hoidetaan yhdessä pois milloin taikakeinoin, milloin ihan vain oikeilla sanoilla. Jo sarjan ensimmäisessä osassa käsiteltiin transsukupuolisuutta, ja ylipäätään se, ettei esimerkiksi päähenkilöä varsinaisesti sukupuoliteta, on ihana piirre lastenkirjassa. Tässä sarjan toisessa osassa kohdataan myös gender fluidi ja muunsukupuolinen hahmo, ja samalla käsitellään ohimennen, kuinka paljon suvaitsevaisempi noitien Kuuilma on kuin pinnan päällinen Maailma. Kuuilmassa jokainen saa olla mitä on ja opiskella mitä haluaa.

Kudelmataikaopintojensa ohella Myrtti ja Loviisa tutustuvat Kuuilman muihin osiin, joita ei vielä ensimmäisessä osassa päästy näkemään. Ursula Mursun nokkelaa tekstiä rytmittävät Apila Pepitan värintäyteiset kuvitukset, joista Kuuilman tunnelma välittyy täydellisesti. Sitä alkaa väkisinkin miettiä, sopisivatko hulmuavat vaatteet, valtavat hatut ja vaikka sininen tukka omaan lookiin. Maailmanrakennus tässä sarjassa on ihan huikeaa, ja lukija alkaa väkisinkin haaveilla lomasta Kuuilmassa. Minulle ainakin maistuisi palanen tukkakekkerikakkua.