Ursula Mursun Myrtti ja noitatukka on riemastuttava lastensatu, jonka takakannessa on suositusikäraja +5, mutta uhkarohkeasti lähdimme lukemaan sitä myös vähän nuoremmankin arvostelijan kanssa. Ja hienostihan se upposi. Pienet kirjakriitikot M (melkein 6v) ja A (4v) kertovat, mitä pitivät Myrtistä ja noitatukasta, ja lopuksi äitikin pohtii lukukokemusta.
Mitä kirjassa tapahtuu?
M: Myrtti menee viettämään synttäreitä Riemulaituri-huvipuistoon ja putoaa kummitusjunan vaunusta Kuumaahan. Myrtti tapaa lohikäärmeen, joka tarjoaa sille pannukakkua. Dinolelu Hirmu katoaa, mutta löytyy myöhemmin Loviisan luota. Loviisa on noita. Ne menee syömään keittoa. Myrtti ja Loviisa lähtevät etsimään keinoa saada Myrtti takaisin kotiin. Matkalla upotaan mereen, mutta onneksi sormissa oli kyn-silakkaa.
A: Myrtin täti tuli hakemaan Myrttiä niiden kodista huvipuistoon. Myrtti meni kummitusjunassa hain kitaan. Sininen karhu kertoi Myrtille vesijutusta.
Minkälaisia henkilöitä kirjassa on?
M: Myrtti, Hirmu, Fuuga, se Myrtin täti, lohikäärme ja Myrtin isi
A: Tuuve-täti, Myrtti, Fuuga ja Triceratops-Hirmu
Kenestä henkilöstä pidit eniten?
M: Hirmusta. Koska se on dinosaurus.
A: Ulapasta. Mä nyt vaan tykkäsin siitä.
Missä Myrtti seikkailee?
M: Kuumaassa.
A: Meren rannassa kuun loisteessa.
Mikä oli kirjan paras kohta?
M: Kun Myrtti meni Riemulaiturille.
A: Ulappa.
Kenelle suosittelisit kirjaa?
M: Kirja sopii neljä-vuotiaille. Ja viisivuotiaille. Ja isommille.
A: Näin ja näin (näyttää neljää ja viittä sormea).
”Isi on tosi hyvä keksimään nimiä. Hän on harjoitellut. Keksi itselleenkin uuden, kun vanha jäi pieneksi. Isille oli annettu vauvana vahingossa tytönnimi, ja se ei sitten oikein sopinut, kun myöhemmin kävi ilmi, että isi olikin poika.” Myrtti kohautti olkiaan. ”Niin käy joskus.”
Myrtin seikkailu Kuuilmassa, maailman sisäpuolella olevassa noitamaassa, on virkistävä lukukokemus kaikkien prinsessaseikkailuiden keskellä. Tekstissä on hyvin huolellisesti vältetty piirtämästä tiukkoja rajoja henkilöiden mahdollisille sukupuolille, ja se on tehty niin hienovaraisen taidokkaasti, että kun kirjan lukemisen jälkeen kysyin asiasta varovasti isommalta kriitikolta, hän oli suorastaan yllättynyt tajutessaan, ettei oikeastaan tiennyt, oliko Myrtti poika vai tyttö vai jotain muuta. Kirjan pinkkivioletteiglitteri-kuvitus ohjasi hänen ajatuksiaan tyttötulkinnan suuntaan, mutta lopuksi M totesi, ettei tiedä, eikä se haittaa. Myrtin lisäksi muutkin henkilöt saavat vapaasti olla ihan sitä mitä ovat, ihastuttavia, hassuja, kertakaikkisen mielikuvituksellisia.
