Harjakatto tuotti joka yö saman unen. Hän makasi arkussa, umpikuja kasvoja vastassa. Pyrki ulos.
Joka aamupalaksi tarjoiltiin ärrinmurrin-keksejä: lounaaksi; välipalaksi. Iltapalaksi. Välissä haettiin lisää kalliista lähikaupasta.
Jokainen käynti ulkona tuotti hyttysenpureman. Golf-kentällä naapurin pallot viuhuivat päin pahaa-aavistamattomia naamoja, katosivat vaivaiskoivujen ja mustikanvarpujen joukkoon tunturin juureen.
Lapissa kaikki kukki nopeasti, kuihtui hänen saunavuoronsa aikana.
Äiti keskeytti pasianssin. Isä nosti katseen nostalgiaohjelmasta. Siskon sormet nousivat viestiltä kotiin.
– Poroja!
He kiersivät kaikki mökin ikkunat. Hän räpsi kuvaa, muttei saanut hyvää. TV oli hiljennyt.
– Nekin on perhe!
Isä huolestui.
– Pois siitä mun auton luota!
Isäporo koristeli valkoisen bemarin keltaisella vauhtiraidalla. Jälkikasvu räjähti nauruun.
