Yule on maagista aikaa. Ei ainoastaan siksi, että
kultaiset buttot koristavat kuusta, on loma ja perheet
mahdollisesti kokoontuvat yhteen, vaan oi-ke-as-ti.
Yule oli olemassa jo kauan ennen kuin limutehtaan
joulupukki punaisessa nutussaan alkoi vierailemaan
kodeissa naapurin sedän muodossa. Yulea vietetään
samaan aikaan kuin talvipäivänseisausta.
Valon juhlaan on syytäkin, kun pisimmät päivät
pimeässä on voitettu ja valon määrä alkaa luonnossa
lisääntymään. Valoa houkutellaan esiin kynttilöin ja tuoden
tuiketta talven pimeyteen – tai hohtamaan kilpaa valkoisten
hankien kanssa, jos Pakkasherra niin on suosinut.
Keskitalven tunnelma on toiveikas, kun uusi sykli kohti valoa
ja kasvua taas käynnistyy. Nyt päivät
kirkastuvat ja mielet niiden mukana.
(Osa tekstistä on ilmestynyt aiemmin Minä olen -lehdessä).
