Nörttitytöt
luukku kaksikymmentä

Kaupungin talvi-ilta oli pimeä. Mustuus nieli katulamppujen loisteen ja mereltä puhalsi hyytävä tuuli, kun Sointu lenkkeili rantaviivaa pitkin. Hämmästyksekseen hän näki kalpean hahmon istuvan rantavedessä.

Hahmo katsoi Sointuun hopeanhohtoisilla silmillään ja vilkutti. Näkkihän se siinä!

”Hei, tule uimaan”, se houkutteli äänellä, joka solisi kuin puro ja kehräsi kuin rantaan vyöryvä maininki.

”Ehei”, sanoi Sointu. ”Minua ei Näkki houkuttele. Kuka hullu uisi joulukuisessa meressä?”

Näkki näytti surkealta. ”Sepä se, mistäpä vedenhenki tähän aikaan vuodesta seuraa saisi.”

Soinnun kävi Näkkiä sääliksi.

”Kuule, entä avantouimarit? Tuolla viereisessä niemenkärjessä on talviuimareiden laituri. Pitävät avantoa auki läpi talven. Ui sinne! Ties vaikka mummot ilahtuisivat seurasta!”

*

Kristel Nyberg on vuonna 1976 syntynyt kirjailija, joka vihaa talven pimeyttä, mutta pitää kaikesta huolimatta joulusta. Lue lisää www.kristelnyberg.fi