Kalojen laskeminen oli tarkkaa puuhaa. Siinä saattoi pahimmillaan käydä niin, että hauesta tuli silliparvi, ja siitä ei Vesien Emo pitänyt. Jos oikein kovasti asiaa ajatteli, kaikista niistä uralaineista, joita nuorille vetehisille tarjottiin, kalakirjanpito ei ehkä ollut se paras ratkaisu minulle. Oli se sitten yksinkertaita tai kaksinkertaista, kampeloista tapasi tulla särkiä ja ahvenista lohia. Ahtolan aalto-opistossa oli useamman kuin kerran tehty veiselväksi, että tällainen peli ei vedellyt, jos mieli joskus näkiksi valmistua.
Nielin nöyryytyksen, teroitin ruokokynäni vielä kerran ja hymyilin uudelle asiakkaalle.
”No niin, katsotaanpa, kuinka monta poikasta teille tänä vuonna jäikään henkiin? Jaa että katiska… No, niitä sattuu paremmissakin parvissa.”
*
Katinka Sarjanoja on kirjailija ja Nörttityttöjen päätoimittaja, katinkasarjanoja.wordpress.com ja ig: @katinkasarjanoja.
