Anna sanoi sen ruokatunnilla. Epäilyksen siemen alkoi kasvaa Senjan sisällä. Se kasvoi suureksi ja varjostavaksi epäilyskuuseksi.
Jouluaattona Senja viivytteli eteisessä, kun tuli aika lähteä joulusaunaan.
”Tulen kohta perässä”, hän huikkasi äideille, hiipi olohuoneen nurkkaan ja piiloutui sohvan taakse. Joulukuusen vaaleanpunaiset koristepallot kimmelsivät kynttilöiden valossa, ja Senjan sydän hakkasi niiden tuikkeen tahtiin. Joka vuosi joulupukki kävi juuri Senjan ollessa saunassa.
Ovi narahti. Senja painautui piiloonsa. Kilisevä ääni, kolahdukset kuin neljä raskasta jalkaa olisi tömistellyt lähemmäs. Senja vilkaisi sohvan takaa. Koskaan ennen hän ei ollut nähnyt sellaista poroa. Karva oli lumenvalkea, ja otsassa törötti vain yksi terävä sarvi.
