Aimo juoksi järvenjäätä peittävällä hangella. Takaa kuului lähestyvää ärinää. Ties mistä
zombi oli lähtöisin, mutta jotenkin se oli päätynyt erämaakämpän liepeille.
Ainakin houkuttelen sen niin kauas asutuksesta kuin ehdin, Aimo ajatteli. Olkoon se
joululahjani ihmisille.
Hanki petti, Aimo kaatui. Juuri silloin taivaalta lähestyi kirkas valo, tiu’ut helisivät.
Lumi pöllysi ja Aimo näki porojen vetämän reen, josta loikkasi punanuttuinen ukko.
”Seis! Jouluyönä ei tehdä pahoja!” joulupukki huusi hyökäten zombin kimppuun
piippolakki lepattaen.
Aimo makasi hangessa katsellen kammottavaa painiottelua, zombi onnistui
haukkaamaan joulupukin kättä. Joulupukki sätki hetken lumessa, nousi sitten silmät
kuolleina ja hyppäsi rekeensä kammottavasti hohottaen. Porot laukkasivat taivaalle
jouluzombi kyydissään.
