Yksi tämän pelaajasukupolven ja myös kuluvan vuoden odotetuimmista pelijulkaisuista oli ehdottomasti Naughty Dog -studion kehittelemä The Last of Us Part II (06/2020). Väkivaltaisen tarinan keskiöön nousevat ykkösosasta tuttu Ellie Williams ja uusi tuttavuus Abby – kaksi omalla tavallaan äärimmäisen vahvaa ja aidontuntuista naishahmoa. Jotta pystymme kunnolla ymmärtämään ja analysoimaan mistä heidän luonteenlujuutensa kumpuaa ja mikä tekee juuri tästä videopelistä ja näistä hahmoista erityisen vaikuttavia, meidän täytyy sukeltaa tarinan yksityiskohtiin saakka. Toisin sanoen teksti sisältää siis huomattavia juonipaljastuksia pelisarjan kaikista osista.
Vain PlayStation 4 -konsolille kuluvan vuoden juhannuksena julkaistu kauhudraama hyppää muutaman vuoden ajassa eteenpäin siitä, mihin vuonna 2013 julkaistu hittipeli The Last of Us päätti tarinansa. Ykkösosa seurasi Joel Millerin taivalta läpi post-apokalyptisen Yhdysvaltojen tämän saattaessa 14-vuotiasta Ellietä kapinallisen Fireflies-joukon luo, jotta he voisivat kehitellä tytön verestä vastalääkkeen maailman romahduttanutta Cordyceps-infektiota vastaan. Heidän matkaansa mutkistivat erinäiset kohtaamiset tartunnan saaneiden zombiemaisten hirviöiden sekä muiden epäluuloisten ja vihamielisten ihmisten kanssa. Lopulta he onnistuivat löytämään etsimänsä ryhmän ja tunsivat suurta huojennusta sekä oman koettelemuksensa päättymisestä että ihmiskunnan tulevaisuuden puolesta – kunnes tarina sai viimeisen musertavan käänteensä. Ellien immuniteetin pystyy valjastamaan laajempaan käyttöön vain uhraamalla tytön hengen. Joel, joka pelin alussa otti vastahakoisen kylmäkiskoisesti vastaan tehtävän Ellien saattamisesta, kehitti kuitenkin heidän matkansa aikana isällisen kiintymyksen tähän nuoreen tyttöön, joka nostatti hänessä uudestaan esiin kauan sitten kadotettuja tuntemuksia. Tässä mitä ristiriitaisimmassa tilanteessa Joel päätyi lopulta tekemään valinnan, joka tulee muovaamaan pelisarjan kakkososan tarinaa ja hahmokohtaloita erittäin vahvasti: hän ampui Ellien lääkärin ja pakeni kapinallissairaalasta tytön kanssa.
The Last of Us Part II – tai lyhyemmin TLoU2 – tosiaan aloittaa tarinansa viisi vuotta Ellien pelastamisesta. Ellie ja Joel asuvat Wyomingin osavaltiossa, Jacksonin kaupungissa, joka on yksi suurimmista tartuntavapaista yhteisöistä. Yhteisön yhtenä hyvinvoinnin ja turvallisuuden edellytyksenä on kaupungin lähiympäristön systemaattinen tarkkailu ja puhdistus tartunnan saaneista yksilöistä. Eräs lumituiskuinen partiointireissu muuttuu äkkiä täydeksi painajaiseksi, kun Joelin aikaisemmat valinnat ilmestyvät kolkuttamaan kuvainnollisesti heidän ovelleen. Joukko tuntemattomia ihmisiä ottaa Joelin ja Ellin partiot vangikseen ja tyttö joutuu katsomaan avuttomana huoneen toiselta laidalta, kuinka Joel surmataan julmasti kaikkien silmien edessä. Pelin äänet hälvenevät voimistuvaan tinnitukseen kameran fokusoidessa Ellien huutaviin kasvoihin – tämä on eittämättä kaikessa rajuudessaan yksi koko videopelihistorian pysähdyttävimmistä ja sydäntä riipaisevimmista kohtauksista. Se myös luo synkän tunteikkaat raamit, joiden puitteissa TLoU2:n laajempi narratiivi lähtee pyörimään.
Ellie on joutunut kohtaamaan 19-vuotisen elämänsä aikana paljon suurta surua ja menetystä. Tämän vuoksi hänen hahmonsa esitetään heti alusta alkaen kovapintaisena ja suorasanaisena nuorena naisena. Hän on elänyt koko elämänsä tässä uudessa ja vaarallisessa maailmanlopun maailmassa eikä siksi ole ikinä kaihtanut turvautumista väkivaltaan tilanteen sitä vaatiessa; se on aina ollut normaali, pakollinen osa hänen elinolojaan. Tästä huolimatta hän on kuitenkin onnistunut säilyttämään myös tiedonjanoisen ja humoristisen persoonansa, mikä osaltaan pehmentää hahmoa ja antaa pelaajalle enemmän samaistumispintaa. Joelin traaginen kohtalo kuitenkin järkyttää Ellietä niin syvästi, että tämä kyseinen trauma ajoittain sumentaa hänen harkinta- ja toimintakykyään johtaen vielä uusiin suuriin menetyksiin ennen tarinan päätöstä. Peli seuraakin suurelta osin Ellien tunteellista ja vaiherikasta kostomatkaa Yhdysvaltain länsipuolen maisemissa Gustavo Santaolallan koskettavan melankolisen musiikin säestämänä.
TLoU2 esittelee pelaajille myös aivan uuden hahmon, Abby Andersonin, joka kuuluu Seattlen kaupunkia johtavaan WLF-ryhmään. Hänessä on paljon samankaltaisuutta Ellien kanssa: hänkin osaa pitää puolensa ja selviytyä suvereenisti vaarojen keskellä. Pehmentävänä elementtinä hahmossa voidaan nähdä esimerkiksi hänen lojaaliutensa. Abby on kuitenkin kurinalaisempi toiminnassaan kuin Ellie sotilaallisen koulutuksensa vuoksi. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö tunnepohjaisuus ohjaisi hänenkin toimintaansa. Päinvastoin. Pelaajat pääsevät tutustumaan häneen ensimmäistä kertaa lumisessa Wyomingissa ja todistamaan pian kauhukseen, kuinka nainen tovereineen surmaa Joelin kylmäverisesti tämän läheisten joutuessa seuraamaan järkyttyneinä tilannetta sivusta. Tarinan edetessä pidemmälle pelaajalle kuitenkin valotetaan tähän aluksi täysin käsittämättömän tuntuiseen tragediaan johtaneita syitä. Ennen liittymistään WLF-joukkoon Abby ja hänen läheisensä elivät Fireflies-ryhmän riveissä. Hänen lääkäri-isänsä työskenteli viisi vuotta sitten samaisessa sairaalassa, jossa Ellien oli tarkoitus auttaa infektiorokotteen kehityksessä – Joel ampui Abbyn isän pelastaakseen Ellien hengen TLoU-pelin lopussa.
Sekä Ellie että Abby ovatkin molemmat erittäin huomionarvoisia pelihahmoja siksi, että he eivät oikein millään tavalla istu perinteisinä pidettyihin naiseuden muotteihin. He ovat molemmat hyvin kyvykkäitä taistelijoita ja selviytyjiä, eivät siis lähelläkään neito pulassa -konseptia. Sen sijaan heidät esitetään suuremmalti aikaa aktiivisina, oma-aloitteisina toimijoina hyvinkin vihamielisissä ja aggressiivisissa tilanteissa. Kosto on myös kantava motivaation lähde heille kummallekin: he eivät yksinkertaisesti pysty asettumaan aloilleen ennen kuin ovat toteuttaneet oman käden oikeutensa menetettyjen isähahmojensa puolesta. Heidän raju tyrmäyskurssinsa on siis väistämätön. Näiden seikkojen lisäksi Elliestä tekee merkittävän pelihahmon myös se, että hän on avoimesti kiinnostunut tytöistä. Tämä varmistettiin jo vuonna 2014 ilmestyneessä The Last of Us: Left Behind DLC-tarinassa, mutta TLoU2 tuo tätä aspektia Elliestä esiin vielä paljon selkeämmin. Abby taas on ruumiinrakenteeltaan hyvin lihaksikas (hänen fysiikkansa on mallinnettu CrossFit-urheilija Colleen Fotschin mukaan), ja myös pelaaja pääsee tuntemaan tämän voimakkuuden omassa suorituksessaan: esimerkiksi Abbyn nyrkkitaisteluiskut ovat tehokkaampia ja hän pystyy hyppäämään pidemmälle kuin ruumiinrakenteeltaan paljon pienempi Ellie.
Kumpikaan TLoU2:n pelattavista päähenkilöistä ei siis palvele pelimaailmassa edelleen suurena taustavaikuttajana toimivaa male gaze -ideaalia. Ellie ei ole miespelaajien ”saavutettavissa” hänen seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi ja Abby puolestaan ei (stereotyyppisen) fyysisesti vetoa heihin. Varsinkin Abbyn hahmo on saanut sankat joukot kritisoijia liikkeelle internetin puolella: muun muassa hänen kuntoilurutiiniaan on arvosteltu epärealistiseksi suhteutettuna hänen vartaloonsa (rutiini on nähtävillä pelissä), hänen takiaan pelaajat ovat pommittaneet arvostelusivustoja yhden tähden arvioilla ja hahmon näyttelijät (eri henkilöt tuottivat Abbyn liikkeet ja äänet) ovat jopa saaneet osakseen lukuisia tappouhkauksia. Näiden TLoU2:n päähahmojen voidaan siis nähdä edustavan ennen kaikkea naiseuden monipuolisuutta ja muistuttavan meitä omalla tavallaan siitä, että maailmassa on huomiotamme paljon pakottavamminkin vaativia seikkoja kuin muiden miellyttäminen ja mielikuviin sopeutuminen.
Kaikki The Last of Us Part II:n tapahtumat voidaan siis yhdistää takaisin yhteen valintaan, jonka Joel teki vuosia sitten seuraamalla sydäntään. Tämä valinta resonoi kuitenkin ennalta-arvaamattomasti ajan läpi näiden kahden naisprotagonistin, Ellien ja Abbyn, elämään pakottaen heidät molemmat väkivallan ja koston sävyttämään syöksykierteeseen. TLoU2 seuraa ensin Ellien seikkailua Seattlen vaarallisilla kaduilla tämän etsiessä Abbyä järkkymättömästi käsiinsä, jonka jälkeen näkökulma käännetään Abbyn samanaikaisiin koettelemuksiin. Tämä perspektiivin täysi vaihtaminen pelin keskellä on kovin yllättävä liike Naughty Dogin kehittelijätiimiltä (kyseinen studio tunnetaan myös esimerkiksi Crash Bandicoot ja Uncharted hittipeleistä), mutta samalla myös erittäin tehokas keino korostaa sitä, että kaikilla asioilla on kaksi puolta. Tämä vaihdos myös pitää pelin tarinan tuoreen tuntuisena ja erottaa sen selkeästi valtaosasta tähän asti tarjolla olleista videopelikokemuksista. Pelaajan ensimmäiset tuntemukset siitä, että hänet pakotetaan yhtäkkiä välittämään hahmosta, jota hän on vihannut ja jahdannut usean pelitunnin ajan, heittelevät loukkaantuneesta ja petetystä aina turhautuneisuuteen asti. Kuitenkin mitä enemmän aikaa pelaaja viettää Abbyn saappaissa ja todistaa Ellien kanssa aikaisemmin tekemiensä kauheuksien – jotka silloisella pelihetkellä tuntuivat enemmän kuin oikeutetuilta – kääntöpuolen, ei häntä lopulta pystykään enää vihaamaan täysin silmittömästi hyvällä omalla tunnolla.
Neil Druckmannin ja Halley Grossin käsikirjoittama The Last of Us Part 2 tarjoaa siis PlayStation-kansalle kauan odotetun, tunteiden täyteisen tarinan kahdesta nuoresta naisesta, joiden elämät ajautuvat mittavien tragedioiden seurauksena pakkomielteiseen ja väkivallan sävyttämään vastakkainasetteluun post-apokalyptisessä Pohjois-Amerikassa. Molemmat hahmot ovat omalla tavallaan voimakkaita ja onnistuvat muistuttamaan meitä naiseuden moninaisuudesta. Kyseinen kauhu- ja seikkailugenren peli onnistuu myös juurruttamaan itsensä yhdeksi videopelihistorian merkkipaaluista tunteikkuuden kirjonsa ja kekseliään tarinankerrontatyylinsä ansiosta. TLoU2 on kuitenkin oikeutetusti ikärajaluokitukseltaan K18, joten perheen pienimmille pelaajille se ei vielä sovellu.
The Last of Us Part II traileri:
Hyvää peliviikkoa! Aiemmin tällä viikolla olemme kirjoittaneet siitä, kuinka monimuotoinen muinaishistoria taipuu nykyaikaiseksi larpiksi sekä pelien ihmisyyden representaatioista. Viikon postaukset löydät peliviikko-tägin kautta.
