Veteen heijastuvat kivet on toinen osa Laura Luotolan Suoja -trilogiaa, jonka ensimmäisen osan arvostelin blogissa aiemmin. Teos sijoittuu aivan eri paikkaan kuin ensimmäinen osa: teknologian ja byrokratian kyllästämä kerroksittainen kaupunkialue on vaihtunut massiiviseen, vehreään ja teknologisesti kehittymättömämpään Kudon saaristoon.

Päähenkilö Ranir Nissa-Ir on Kudoa muinoin verisesti hallinneiden manderien eli liskojen jälkeläinen. Puolimanderina hänellä on silmät, jotka voivat sytyttää tulen, väriä vaihtava iho ja päässä harjas. Hän ei määrittele itseään mieheksi eikä naiseksi ja hänellä on kahdet erilaiset sukupuolielimet.

Ranir on lapsesta asti keskustellut Tyttären eli Kudon jumalattaren kanssa. Niinpä hänet on hyväksytty Bhir Jandirin luostariin mietiskelyn askeetiksi. Näiden näkyjen ja keskustelujen takia häntä kohdellaan luostarissa myös meidina, ennustettuna Tyttären sanansaattajana, joka johdattaa Kudon kansan uuteen aikaan. Viiteen vuoteen Tytär ei ole tosin puhunut hänelle ja muut askeetit ovat alkaneet epäillä hänen meidiyttään. Vihdoin Tytär kuitenkin ottaa häneen taas yhteyttä ja kertoo järkyttävän viestin. Tytär kertoo, että planeetan vastalaidalla asuu toinen kansa, joka on matkaamassa Kudoon. Ranirin olisi määrä ottaa heiltä Kivien voima ja tuhota heidät.

Ranir ei ole koskaan ollut erityisen harras askeetti. Hän vähät välittää siveyslupauksista, panee kaikkea mikä liikkuu ja nauttii piiskaamisen vastaanottamisesta. Hän valehtelee ja on pahasti koukussa huumausaineisiin, mutta toisen kansan tuhoaminen ei sentään häntä innosta. Niinpä hän päättää hieman muunnella Tyttären viestiä rauhanomaisempaan suuntaan. Viesti on siinäkin muodossa todella tärkeä ja luostari päättää varustaa retkikunnan, joka vie sanan siitä Thuicin kaupungin suurkonventtiin. Samaan aikaan toisaalla soppaa hämmentää liskokapinallinen, jolla on omat suunnitelmansa ja joka sotkeutuu lopulta retkikunnankin asioihin.

Siinä missä Suojan ensimmäinen osa haastoi lukijansa annostelemalla tietoa sormustimella, toinen osa suorastaan kaataa lukijan päähän saavista taustatietoa. Itse nautin ensimmäisen osan arvoituksellisuudesta, mutta toki perinteisemmät fantasiakirjojen keinot, kuten kartta ja sanasto, auttavat maailmaan tutustumisessa. Ranirin lisäksi näkökulmahahmoja on aikamoinen liuta, ja tuntui siltä, että melkein jokaisesta sivuhahmosta kerrotaan juurta jaksain lapsuudesta asti kaikki mahdollinen. Oikeastaan kaikki hahmot ovat jollain tavoin vastenmielisiä ja heillä on paljon salattuja kaunoja, himoja ja epäilyksiä.  

Luonnollisesti yhden hahmon menneisyyteen kuuluu pitkällinen seksuaalinen hyväksikäyttö. Jostain syystä viime vuosien aikana suomalaisissa fantasiakirjoissa on tullut useasti vastaan raiskaus tai seksuaalinen hyväksikäyttö lähes ohimennen mainittuna. Lukijana toivoisin hartaasti, että näitä ei tarvitsisi muuten niin mielenkiintoisissa fantasiamaailmoissa kohdata, sillä nämä ovat aivan tarpeeksi reaalimaailmassa läsnä.

Lapsuustarinoiden lisäksi infodumppausta tulee alueen historiasta ja mytologiasta aika pitkinäkin pätkinä. Vaikka olen suunnattoman kiinnostunut trilogian maailmasta, pitkät selostukset keskellä tarinaa (tai edes alussa) eivät ole hyvä tapa kertoa maailmasta sulavasti. Lisäksi suurin osa kirjan pituudesta kuluu matkalla Thuiciin ja tämä yhdistettynä sivuhahmojen tarinoihin ei vain toimi. Lukeminen tuntui ikävä kyllä työläältä eikä juoni ala vetämään kuin vasta loppupuolella kirjaa. Noin 700 sivun pituinen romaani on jaettu neljään eri osaan ja sitä olisi voinut hyvin lyhentää noin puoleen pituudestaan.

Trilogian maailma, sen kulttuurit, menneisyys ja tulevaisuus ovat edelleen kiinnostavinta antia kirjasarjassa. Luostarien tavat ja riitit ovat ottaneet vaikutteita aasialaisista filosofioista ja erityisesti askeettimaagien yliluonnollisista kyvyistä olisin lukenut mieluusti lisää. Vaikka en erityisesti tästä kirjasta välittänytkään, tulen lukemaan trilogian tulevan päätösosan silti mielenkiinnolla. Toivottavasti kokonaisuus tulee olemaan enemmän kuin osiensa summa.

Laura Luotola: Suoja – Veteen heijastuvat kivet
Iris Kustannus 2019, 703 s.
Kirja saatu arvostelukappaleena.