Nörttitytöt

Mitä saadaan, kun yhdistetään tusinan verran nörttejä, legendaarinen televisiosarja Buffy, vampyyrintappaja, ja Suomen suurin roolipelitapahtuma? Kyllä, siitä saadaan Buffy-aiheinen ryhmäcosplay!

Kaikki lähti siitä, kun eräs meistä pohti feseseinällään Ropeconia. “Pitäisiköhän cossata?” oli cossinyypän ajatus. Se sai osakseen paljon tykkäyksiä ja sydämiä, ja parin tunnin kuluttua cossi olikin laajennut jo 10 – 15 hengen yhteisprojektiksi. Onneksi oli vielä helmikuu, ja kaikilla aikaa valmistautua.

Niin, cosplayhan on sitä, että huvikseen pukeudutaan esimerkiksi manga-, elokuva- tai pelihahmoksi. Otetaan siis asukokonaisuus, johon hahmo on sonnustautunut, ja sitten hankitaan samanlainen asukokonaisuus itse, ommellen tai ostaen tai ihan miten vain. Myös hiukset, meikki ja mahdolliset propsit kuuluvat asiaan. Miksikö näin tehdään? Koska se on tosi hauskaa!

Kuvan copyright: Aino Harvola. Kuvan otosta kiitokset Lotta Raatikaiselle!

“Tiesin heti, että haluan cossata Buffyä, ja nimenomaan ensimmäisen kauden kymmenettä jaksoa, jossa Buffyllä on valkoinen tanssiaismekko ja nahkatakki. Päädyin ompelemaan mekon itse, ja voin kertoa, että pelkkään vuoritettuun yläosaan sain kulumaan viisi tuntia. Alaosa olikin sitten helpompi… ainakin siihen saakka, kun päätin kaksi päivää ennen Ropeconia repiä kaikki isot saumat auki saadakseni yhden niistä kauniimmaksi. Hups. No, fimomassasta tehty Buffyn ristikoru vaati vain kolme yritystä.”
– Buffy

*

“Hyppäsin heti alussa Buffy-haasteeseen mukaan (saatoin jopa hieman edesauttaa toteutusta), eikä hahmostakaan ollut epäilystäkään. Willow on ehdottomasti ikilemppareitani, ja miten mahtavaa olisi päästä cossaamaan ensi kertaa juuri nörttityttöjen nörttityttöä! Aluksi kunnianhimoinen idea oli tehdä Doppelgangland-jaksosta sekä ihmis-Willow’n että vampyyri-Willow’n asut. Lopulta ajanpuutteen vuoksi vampyyrin nahka-asu jäi näistä kahdesta kuitenkin toteuttamatta. Ihmis-Willow’n asuuni osat keräilin kirpputoreilta ja netistä. Hame on tehty kauluspaidasta ja sen alushame verhosta. Lenkkarit löysin kirpparilta ja punaiset yksityiskohdat loin niihin sähköteipillä. Villapaita oli kokonaisuudesta vaikein löytää, sillä vaikka löysä paitamuoti on tehnyt paluun suoraan ysäriltä, ei oikein laskeutuvaa vaatetta meinannut löytää uutena mitenkään. Lopulta päädyin tarpeeksi lähelle osuneeseen UFF-löytöön ja modasin sen helman, pääntien ja hihansuut tyyliin sopiviksi. Auringonkukat ja badget olivat viime hetken nettitilaus, joka kaikeksi onneksi ehti ajoissa ennen conia ja joita sitten ompelin ja kuumaliimasin conin vastaisena yönä ihmeissäni siitä, että aika jälleen kerran loppui kesken. Lopputulokseen olen tyytyväinen! Ihmiset selkeästi tunnistivat hahmon ja oli mahtava löytää muut cossaajat ja poseerata kameralle antaumuksella kaiken conihälinän keskellä. Asuvalinta oli lopulta yllättävän siedettävä käyttää, joskin kovin raikas ei olo silti päivän päätteeksi ollut. Uskon, että oli lopulta onni, että nahka-asu jäi toiseen, ehkä viileämpään conivuoteen väkerrettäväksi.”
– Willow

*

“Minulle ehdotettin Gilesia ja tajusin tilaisuuteni tulleen. Olin halunnut pitkään osallistua johonkin isompaan cossiin. Hahmossa on myös jotain itseäni puhuttelevaa. Valmistautumisessa suurin yllätys oli kuinka kalliita kaikki vaatteet, silmälasien sangat ja jokainen vaateparsi Gilesin yllä olivat. Tähtäsin siis vaikutelmaan tarpeeksi lähelle, perustellen välttämättömät hankinnat sillä että lopputuloksena minulla on myös kaapissa tyylikäs puku joka soveltuu muuhunkin käyttöön. Lopulta puvun löysin kirpputorilta parilla kympillä ja paidat muutamalla eurolla. Isoin hankintani oli Vampyr-kirja jolle sillekin löytyy muutakin käyttöä. Tweedistä jouduin hyvällä luopumaan helleaallon vuoksi.”
– Giles

*

“Minulla ei ollut mitään käsitystä mikä on Buffy ja Scooby Gangin luulin tarkoittavan Scooby-Doo-sarjaa. Eli täysin ummikkona lähdin Buffy-cossiin mukaan. Kaiken lisäksi kyseessä oli ensimmäinen cossini, joten en halunnut aloittaa millään hirveän vaikealla hahmolla ja asukokonaisuudella. Minulle oli alustavasti varattu hahmoksi sarjan tukipilari Xander, joka mielestäni oli kiinnostava hahmo ja suhteellisen helppo cossata. Samaan lopputulokseen valinnasta tulin katsottuani kaikki 7 tuotantokautta.

Päätin pukeutua Ropeconiin joka päivä eri asuihin. Päädyin hyödyntämään omaa vaatekaappini kauluspaitaa ja kauluksellista raitapaitaa, koska ulkomaisen verkkokaupan Hawaii-paidan toimitus olisi ollut vasta Ropeconin jälkeen. Halloween-asustusta varten hankin Varustelekasta vain puuttuvan jenkkiarmeijan kuvioiset maastohousut, koska muut osat asusta jo olivat. Olin yllättynyt siitä, että yhden jaksonkin aikana Xanderilla vaihtui muutamaan kertaan vaatteet, joten vaatevalinta oli tästä syystä huomattavasti vapaampaa kuin esimerkiksi Gilesilla tai Angelillä.

Tein lisäksi hahmojen käytettäväksi pyhällä vedellä täytettyjä pulloja. Sain työpaikaltani oliiviöljypulloja, joista ensin irroitin vesihauteessa etiketit ja muut ylimääräiset osat. Pesin pullot huolellisesti astianpesuaineessa, jonka jälkeen täytin ne kylmällä vedellä päiväksi ennen uunissa kuumennusta, jotta pulloista olisi varmasti turvallista juoda. Suunnittelin pulloihin myös oman etiketin ja sain ne edeltävänä iltana liimattua paikoilleen.”
– Xander

*

“Olin jo pari vuotta halunnut tehdä musikaalijakson Taran, nimenomaan sen version, jossa Tara laulaa Willowille. Olin hankkinut korsettikankaan jo silloin pari vuotta sitten ja sattumalta saanut haltuuni sopivan mekon. Yksi parhaista jutuista, oli tehdä omasta naamasta Taran näköinen. Oli myös aivan ihanaa ottaa kuvia yhdessä, erityisesti Willowin kanssa, oltii tosi ällö söpöi <3”
– Tara

*

“Olen katsomassa Buffua ja Angelia sarjoina läpi vasta nyt näin “ihan vain hieman myöhässä”. En ollut koskaan aiemmin mihinkään cossaukseen osallistunut. Tämän projektin facebookissa havaittuani lähdin mukaan osaltaan juurikin oikeastaan siksi, kun en sellaiseen ollut aiemmin osallistunut ja toisaalta siksi että muutamat tuntemani ihmiset olivat siihen osallistumassa. Yksi suosikkihahmoistani sarjoissa on Angel ja hahmolle tyypilliset vaatteet olivat melko helpot saada kasaan. Selvisinkin olemassa olevilla vaatteillani ja sopivan mittaisen nahkatakin ostamisella. Lisäksi tavallisesta tyylistäni poiketen ajoin partani ja annoin hiuksieni kasvaa tavanomaista pidemmiksi. Tämä taisi myös olla ensimmäinen kerta koskaan kun värjäsin hiuksiani, vaikka loppujen lopuksi niiden väri ei paljoakaan tummentunut. Erityinen kiitos pitää antaa messukeskuksen ilmastoinnille jonka ansiosta selvisin hellekelillä jotakuinkin ilman lämpöuupumusta kokomustassa vaatetuksessa, jossa oleellinen osa oli nahkatakki.”
– Angel

*

“Buffy ja Angel -fanina sormenpäitäni kihelmöi ajatus ryhmäcossista, kun ehdotus hyppäsi silmieni eteen Facebook-seinällä. Annoin ajatuksen hautua hetken aikaa mielessä, ennen kuin hyppäsin mukaan ja totesin, että lähtisin rakentamaan Wesleyn kokonaisuutta.

Alkuvaiheessa oli selvää, että tekisin kaksi versiota Wesleystä: Hänen alkutaipaleen aikaisen olemuksensa ja tarinan kaaren lopussa olevan Wesleyn. Alkuvaiheen Wesleylle minulla oli oikeastaan kaikki paitsi lasit, jotka löytyivät Prisman lukulasiosastolta. Kirpputoreilta löytyi loppuvaiheen Wesleylle pitkähkö mokkanahkainen takki ja kauluspaita. Lämmintä oli!

Suurimpana uhrauksena cossia varten päätin leikata komean takatukkani pois ja värjätä hiukseni tummemmiksi.”
– Wesley

*

“Alunperin olin cosplay-ryhmässä varajäsenenä, sillä suosikkihahmolleni Faithille oli toinenkin cossaaja. Kohtuullisen aikaisin keväällä kyseinen ihminen kuitenkin ilmoitti jäävänsä pois, joten Faith oli minun (Jee!). Taisin olla myös porukasta ainoa, joka saapui coniin monen sadan kilometrin päästä, joten ‘ulkopuolinen’ Faith oli siinäkin mielessä osuva.

Faith oli kohtuullisen helppo vaatettaa: Tiesin, että vanhempieni komerossa oli lookiin sopiva vanha farkkutakki, joka vieläpä mahtui rotevista harteistani huolimatta päälleni. Faithin tyypillisesti käyttämiä toppeja minulla on jokapäiväisessä käytössä muutenkin. Alunperin suunnittelin ostavani cossia varten (teko-)nahkahousut, mutta tarkemmin harkittuani totesin farkkujen olevan heinäkuussa mukavammat. Löysin nettikirppikseltä paritkin leveälahkeiset, matalavyötäröiset farkut, ja cossiin valitsin niistä väljemmät, jälleen kerran mukavuussyistä. Peruukkia jouduin metsästämään pidemmän aikaa. Olisin halunnut laadukkaan cosplay-peruukin, mutta ajan käydessä vähiin tilasin jostain pilailukaupasta suunnilleen sopivanvärisen ja -mallisen.

Olin Faith-cossissa pelkästään lauantain. Aamulla jännitti tasan yksi asia: miten saisin kirjaimellisesti takapuoleen asti pitkän tukkani mahtumaan peruukin alle. Myös meikkauksen kanssa oli ongelmia, sillä hotellihuone oli niin kuuma, että sitä mukaa kun sain toiseen silmään tarpeeksi luomiväriä, toisesta väri oli jo hikoillut pois. Asentaessani peruukkia Messukeskuksen pukuhuoneessa tajusin, että olisi kannattanut säästää meikkaaminenkin coniin. Ensi kerralla olen viisaampi. Mutta sentään sain halvan peruukkini asennettua päähän ja omat hiukset piiloon.

Luulen, että hahmoa ei varsinkaan yksinään juuri tunnistettu. Överiä meikkiä lukuunottamatta Faithin vaatetus on melko tavallinen, ja kun päivän loppupuolella luovuin tummasta peruukista, ei asuni näyttänyt enää cosplayltä ollenkaan.

Tämä oli ensimmäinen kertani osana isompaa cosplay-ryhmää, ja lähtisin saman porukan kanssa ehdottomasti tekemään toistakin isompaa cosplaytä. Hieman jäi harmittamaan se, ettei Ropeconissa ollut tänä vuonna conin virallista valokuvauspistettä, joten jouduimme tyytymään vuorotellen otettuihin kännykkäkuviin. Pääasia kuitenkin, että cosplaystä saatiin kuvia.”
– Faith