Noin puolitoista vuotta sitten blogissa julkaistiin artikkeli bullet journalista, ja juttu on ollut yksi blogin luetuimmista. Kalenterimaailma on kuitenkin paljon, paljon muutakin kuin bullet journal, ja on aika tuoda esiin muitakin tapoja hallita aikaansa ja elämäänsä.
Nörttityttöjen kirjoittajista löytyy monta erilaista kalenterin kuluttajaa – sekä niitä, jotka eivät kalenteria käytä. On sähköisen kalenterin käyttäjää, perinteiseen paperiversioon luottavaa sekä niitä, jotka käyttävät sulassa sovussa molempia, ja muutamaa muistivihkoa vielä kaupan päälle. Jokaisella on oma tyylinsä, eikä tässäkään lajissa ole sitä yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua.
Kalenteri työasioiden seurantaan. (Tuuli Veteläinen)
Perinteinen paperinen, kiitos
“Minulla on tällä hetkellä käytössä kalenteri työkäyttöön. Yritän kirjata sinne päivittäiset tekemiseni työajankäytön seurantaa varten, ja samalla kirjaan muistiin tulevia työtapahtumia. Kalenteri on aina työpöydälläni auki, mikä ei ole aina kätevää, koska joskus olisi tarpeellista kotioloissakin vilkaista, minä päivänä joku työjuttu oli tapahtumassa. Jos taas tungen kalenterin laukkuuni, en muista sitä työpäivän aikana täyttää. Tältä kannalta sähköinen kalenteri olisi näppärä, mutta koen esimerkiksi Google-kalenterin epäkätevänä muistiinpanojen tekemiseen – käytän nimittäin kalenterin turhia sivuja muistiinpanoalustana silloin, kun niitä pitää tehdä kiireellä. Tykkään myös siitä, että voin kirjoittaa asioita fyysisesti ylös ja lehteillä kalenteria.
Ihailen aina ihmisiä, jotka jaksavat ja osaavat käyttää kalentereissaan erilaisia värikyniä ja muita koristuselementtejä, koska kalenterit näyttävät silloin ihanan persoonallisilta ja kauniilta. Itse päädyn suttailemaan kalenteriin sillä kynällä, joka ensimmäisenä osuu käteen.” (Tuuli V.)
Aina tyylikäs musta. (Anna C. Kaipainen)
“Minulla on paperinen kalenteri, Timexin 7 tekonahkakansissa. Kyseessä ei ole vain kalenteri, vaan kokonaisuutta on kutsuttu nimellä “elämänhallintasofta”. Samassa paketissa kulkevat kolikot, setelit, kortit, kalenteri, runsaat muistiinpanopaperit, maailmankartta sekä käyntikortit, postimerkit ja näköjään rokotuskorttinikin. Itse kalenterin olen värikoodannut tarralapuilla, jolloin näen tulevien viikkojen tarralapuista, mitä on tulossa. Jos ensi viikolla näyttää olevan violetti lappu tulossa, on silloin blogideadline tai joku muu Nöriin liittyvä tapahtuma; sininen taas tarkoittaa luentoa tai muuta opintoihin liittyvää, ja niin edelleen. ” (Anna)
Sulavasti sekä että
“Vaikka opiskelen IT-alaa, olen kalenterien, aikataulujen ja to do -listojen suhteen ehdoton luddiitti. Kalenteri kuuluu olla paperilla, jotta siihen voi kirjoittaa menojaan helposti lyijykynällä ja tarvittaessa pyyhkiä niitä. No, oikeasti yliviivata ja ympyröidä ja muutoin sotkea luovaksi kaaokseksi. Monessa hyvässä seurueessa kun tulee aika sopia seuraava tapaaminen, puolet kaivaa repuistaan saman kalenterin kuin itsellä, Rauhanpuolustajat ry:n Solidaarisuuskalenterin. Se on nätti ja sisältää juuri sopivassa suhteessa asiaa ja hauskoja pikku epäoleellisuuksia. Tänä vuonna vihdoin tuunasin oman kalenterini kannen, jotta se ei menisi sekaisin muiden kaltaisteni hippien kalenterien kanssa.
Google-kalenteria olen perinteisesti käyttänyt kesäloman hahmottamiseen, koska siinä näkee koko kuukauden kerralla ja on helpompi merkata vaikka pidempiä kesäreissuja. Sen saa myös jaettua helposti perheen kanssa, niin muutkin tietävät missä olen menossa. Myös lukujärjestys on ollut toisinaan Googlen pilvessä, ainakin jos olen sen muistanut sinne ladata ja vielä linkittääkin kanssaihmisille.” (Aino)
“Käytän aikataulun hallintaan “ihan vaan” Googlen kalenteria (tai oikeastaan useita kalentereita. Sitä on helppo jakaa työkavereiden ja puolison kanssa, ja monista tapahtumista saa suoraan syötteet. Paperinen muistikirja kulkee silti aina mukana. Kirjoitan mieluiten muistiinpanot käsin, ja visuaalisena ihmisenä myös piirrän muistikirjaan paljon. Hakusessa onkin jatkuvasti muistikirjoja, joissa olisi täysin tyhjät sivut, ei viivoja!” (Ella)
Paperinen ei piipitä silloin, kun olet melkein jo myöhässä
“Innostuin bujoilusta parisen vuotta sitten ja tuunasinkin pari muistikirjaa oman näköisekseni. Siinä rinnalla ylläpidin sähköistä kalenteria, koska bujo ei valitettavasti piipitä puolta tuntia ennen tapaamista. Pidemmän päälle tuplakirjanpito alkoi olla sen verran työlästä, että luovuin suosiolla bujosta. Oli tärkeämpää ehtiä ajoissa tapaamisiin kuin päästä koristelemaan uusia sivuja tasaisin väliajoin.
En sitten ehkä ollutkaan niin paperi ja kynä -ihminen kuin kuvittelin. Kännykkä taipuu loppujen lopuksi tosi hyvin hyvin erilaisiin asioihin. Olenkin myynyt sieluni Googlelle: esimerkiksi Keepiin saa lyhyitä muistiinpanoja ja kalenteriin voi merkitä sekä to-do-listoja että tapaamisia. Koneella tehdyt jutut näkyvät kännykässä ja päinvastoin.
Pidemmät muistiinpanot teen kierreselkäiseen ruutuvihkoon. Siitä voi tarvittaessa repäistä sivun tai pari kaverille samalla kun raapustaa kokousmuistiinpanoja. Vihkosta löytyy myös listoja siitä, mitä ottaa mukaan mökille tai coniin, tilinumeroita, aikatauluhahmotelmia, yhteystietoja ja niin edelleen. Kynä ja paperi ovat siis edelleen ystäviäni, kun luonnostelen ja ideoin.” (Stina)
Muistilappujen ja kännykkäsovellusten yhteensovittaja
“Olen aina pitänyt muistivihoista, perinteisistä almanakoista ja kalentereista. Pidän lähinnä siitä, miltä ne näyttävät. Pidän siitä ajatuksesta, että mukana kulkevassa taskukalenterissa kaikki olisi aina tip top ja ajan tasalla. Kaikki olisi suunniteltua ja asiat pysyisivät hyvin muistissa. Taskukalenteri luo illuusion tehokkuudesta ja täsmällisyydestä.
Ehkä siksi olen aikojen saatossa sortunut ostamaan ihan liikaa kalentereita, vaikka kuitenkin tiedän että ne unohtuvat lojumaan laatikkoihin ja ovat jostain syystä niin hankalia käyttää, että päädyn kiireessä kirjoittamaan asioita tussikynällä kämmensyrjään. Tärkeän päivämäärän sattuessa kohdalle kalenteri ei koskaan ole käden ulottuvilla. Se saattaa jopa olla, hyvänen aika, ihan toisessa huoneessa. Käytän siis laiskuuttani muistilappuja ja kännykän kalenterisovellusta – joita tosin on kaksi, enkä aina muista päivittää niitäkään.
Tyydytän ylöskirjaamisen tarpeeni nykyään Daylio-kännykkäsovelluksella. Se ei katso tulevaisuuteen, mutta siihen voi sangen vaivattomasti kirjata ylös kuluneen päivän aktiviteetit ja mielialan. Sovellus tekee merkinnöistä siistejä ja helposti tarkasteltavia tilastoja vallinneista tunnetiloista ja siitä, minkälaiset toiminnat useimmin liittyvät mihinkin fiilikseen. On oikeastaan kivempi katsoa menneitä päiviä kuin tulevaa. Olen arjessa liian hattarapäinen huomatakseni syy-yhteyksiä väsymyksen ja vitutuksen välillä tai havainnoidakseni sitä, mitä kaikkea kuukautiskierto sotkee, mutta nyt Daylio tekee sen puolestani. On myös kiva huomata, että eihän se kulunut kuukausi niin huonosti mennytkään. Joukossa on monta iloista päivää.” (Tuuli H.)
Deadlinet taulukkoon ja menot kännykkään
“Täytyy myöntää, että minulla on tapana tukeutua aina siihen helpoimpaan vaihtoehtoon. Yleensä merkitsen tulevat menot ylös kännykän kalenteriin, josta voin milloin tahansa käydä niitä läpi. Tulevia deadlineja varten teen yleensä Wordiin taulukon, johon merkitsen aiheen, päivämäärän ja edistyksen asteen. Taulukko auttaa minua pysymään kärryillä siitä, mitä olen jo tehnyt ja mitä pitäisi olla tekemässä. Elämä tuntuu huomattavasti hallitummalta, kun kaikkea ei tarvitse muistaa ihan itse.
Pitäisin mielelläni paperista kalenteria. Olen yrittänyt aloittaa jonkinlaista bullet journalin helpotettua versiota, mutta toistaiseksi se ei ole ottanut tuulta alleen. Unohdan merkitä tärkeät asiat ylös, enkä katso paperista kalenteria tarpeeksi rutiininomaisesti. Taiteellinen perfektionismikin tuppaa vaivaamaan, sillä aina on jokin viiva tai kirjain minusta aivan miten sattuu. Toisaalta on hyvä totuttaa itseään siihen, että kaiken ei aina tarvitse olla niin prikulleen!” (Nita)
Möhkö. Sisältää n. koko elämän. (Minna Kekkonen)
Koululaiskalenterista monen vihkon järjestelmään
“Olen itse käyttänyt vuosikausia perinteistä paperikalenteria, joko lukuvuosittain kulkevana tai perinteisellä “vuosi alkaa tammikuusta” -asetelmalla. Tämän vuoden alusta hurahdin hetkeksi bullet journalointiin, mutta kyllästyin lopulta siihen, että ihan kaikki piti tehdä itse.
Bujon hylkäämisen jälkeen kuljetin hetken aikaa mukanani A5-kokoista kansiomallista kalenteria, mutta se tuntui turhan tilaa vievältä. Tykkäsin kansiomallissa siitä, että pystyin itse päättämään, mitä kalenterin sisällä on. Kalenteriosion lisäksi kansioon oli helppo lisätä muistiinpanotilaa lisäämällä tyhjiä sivuja, koristeellisia ja kauniita välilehtiä jne.
Etsin jotain vastaavaa, mutta pienemmässä koossa, ja törmäsin traveler’s notebookiin, eli TN:ään. TN on yksinkertaisuudessaan vihkokokoelma, joka pysyy kansien sisällä kuminauhojen avulla. Sisällön voi päättää itse: joku kuljettaa mukanaan kalenterivihkoa, muistiinpanovihkoa ja päiväkirjaa, toisella on kalenterin lisäksi piirtämiselle pyhitetty vihko ja valokuva-albumi, kolmas käyttää TN:ää vain matkustaessaan, koska sen sisälle on helppo säilöä kaikki matkaliput, kuitit, esitteet… Omassani, jota kutsun Möhköksi, on yksi vihko kuukausikalentereille, toinen viikkosivuille ja kolmas budjetoinnille. Lisäksi mukana on muovitasku, johon olen sullonut tarroja, washi-teippiä ja post it -lappuja, jotta voin tuunailla kalenterin sivuja milloin haluan.” (Minna)
Haluaisitko lukea kalentereista vielä vähän lisää? Aura kirjoitti maaliskuussa artikkelin elämänhallintakalentereista, jossa tutkaillaan vielä yhtä, vähän erilaisempaa kalenterimallia.
