Teemaviikolla olemme päässeet tutustumaan mediakasvatuksen teemoihin romantiikan representaatioiden, sisältövaroitusten roolin ja merkitysten, positiivisten representaatiomallien sekä nettideittailusta kumpuavien tunteiden (kuin myös nettideittailuissa piilevien esitysten) kautta. Viikon viimeisenä postauksena haluamme vielä kiinnittää huomiota siihen, kuinka ongelmallisista ja vääristyneistä representaatioista voi ja kannattaa puhua enemmänkin, jotta voisimme oppia niistä, ja jotta muutosta parempaan suuntaan voisi tapahtua.

 

 

Ja mitä tästä opimme?

 

Kuten viikon alussa sanoimme, ajatus tähän teemaviikkoon lähti mediakasvatuksen projektikurssilta, ja kumpusi meidän molempien mielenkiinnosta niin mediaa, median vaikuttavuutta kuin feminismiäkin kohtaan. Tarkoituksenamme ei missään vaiheessa ollut esittää kaikenkattavia teorioita tai käsitellä aihetta erityisen johdonmukaisesti esimerkiksi kunkin median kohdalta, vaan halusimme hieman näykkiä aihetta eri puolilta ja toivottavasti saada aikaan pienimuotoista keskustelua aiheen ympärille. Pääsimmekin tutustumaan teemaviikon aikana mediarepresentaatioihin japanilaisen Boys Love -fiktion, fanifiktion, positiivisesti ilahduttaneiden representaatioiden ja nettideittailun merkeissä.

Koska erilaiset mediat ja mediarepresentaatiot ympäröivät meitä jatkuvasti ja ovat niin olennainen osa elämäämme, on niiden vaikutuksen mittaaminen oikeastaan mahdotonta. Pitäisi kuitenkin olla selvää, että medialla on suuri vaikutus siihen miten käsittelemme ja käsitämme niin meitä itseämme kuin meitä ympäröivää maailmaakin. Aikuisenakin median esittämien ja sisältämien vääristymien tunnistaminen saattaa olla vaikeaa, mutta erityisen haasteellista se on lapsille ja nuorille, jotka eivät vielä osaa analysoida kuluttamaansa mediaa kriittisesti. Minkälaisiin asioihin olisi siis hyvä kiinnittää huomiota?

 

Tyytymättömyys myy

 

 

Mainostajien intresseihin liittyy vahvasti kuluttajan tunne tyytymättömyydestä, sillä tyytyväiselle on hankala myydä mitään, varsinkaan asioita joita hän ei välttämättä tarvitse. Mainokset onkin yleensä suunniteltu niin, että ne luovat katsojassa tyytymättömyyttä nykyiseen olotilaansa, jonka he voivat sitten muuttaa ostamalla mainostetun tuotteen. Lehdet ja televisiokanavat taas tarvitsevat mainostuloja, joten on niiden etujen mukaista myös esittää ja tuottaa sisältöjä, jotka miellyttävät mainostajia. Tämän vuoksi toimijat, jotka eivät ole riippuvaisia mainostuloista, luovat huomattavasti todennäköisemmin sisältöjä, jotka eroavat jollain tavalla totutusta esimerkiksi henkilöhahmojensa monipuolisuuden kohdalla. Monipuolinen ohjelmistohan on myyntivaltti, jos tulonlähteenä on tilaukset mainosten sijaan.

Koska kuitenkin elämme maailmassa, jossa median esittämät kuvastot saattavat olla hyvinkin värittyneitä tai vääristyneitä, eikä muutosta ole ihan heti luvassa, on tärkeää pystyä huomaamaan ja huomioimaan ongelmallisten representaatioiden olemassaolo ja levinneisyyden laajuus. Esimerkkeinä mahdollisista keskustelunaloituksista tarjoamme listan asioista, jotka me olisimme halunneet oppia hieman aikaisemmin.

1. Kukaan ei näytä siltä kuin lehdissä

Valaistus, ammattimeikkaajat ja -kuvaajat. Ja sitten se Photoshop. Yksikään voide ei saa ihohuokosia tai kehon muotoja katoamaan. Muista, että olet hyvä juuri sellaisena kuin olet!

2. Romanttiset komediat eivät esitä romantiikkaa

Stalkkaus ei ole romanttista. Suuret, julkiset eleet eivät aina ole romanttisia, vaan voivat saattaa toisen kiusallisen tilanteeseen, jossa kieltäytyminen vaikuttaa ulkopuolisten silmin kylmäkiskoisuudelta tai jopa julmuudelta. Romanttista ei myöskään ole se, kun toista osapuolta jahdataan ns. palkintona, vastoin tahtoa tai ilman suostumusta.

3. Kaikki eivät kaipaa tai halua seksiä ja/tai romanttista rakkautta

Toisin kuin populaarikulttuuri antaa ymmärtää, seksuaalinen kiinnostus ja romanttinen rakkaus eivät määrittele ihmisyyttä. Voisimme myös lopettaa puhumisen “vain” ystävyydestä: ystävyys ei ole millään tapaa vähäteltävä tai toissijainen asia.

4. “Pahiksia” ei aina voi tunnistaa

Jos mediatuotteessa on joku “pahis”, ovat tämän teot ja sanat niin selvästi julmia tai loukkaavia, että hänet on helppo havaita. Oikeassa elämässä on huomattavasti vaikeampaa tietää keneen voi luottaa. Myös deittisovellusten ja -sivustojen käyttäjät voivat esittää tietynlaista tarkkaan (tai vähemmän tarkkaan) harkittua kuvaa itsestään, jonka taustalla voi piillä hyvien tyyppien lisäksi myös niitä, joilla ei ole välttämättä ihan puhtaat jauhot pussissa.

5. Sisältövaroitukset eivät ole turhia

Sisältövaroitukset ovat hyvä lisä median maailmassa navigoimiseen, koska ne mahdollistavat sen, että median käyttäjät voivat itse aktiivisesti vaikuttaa kuluttamansa median sisältöön ja valita itselleen sopivat sisällöt varoitusten perusteella. On turhaa valittaa, että sisältövaroitukset ja trigger warningit rajoittaisivat median käyttäjien ja tuottajien sananvapautta (näitäkin kuulee joskus), koska niiden lisääminen ei ole keneltäkään pois. Sen sijaan ne nimenomaan mahdollistavat “traumaattisten aiheiden” käsittelyn mediassa ilman pelkoa siitä, että trauman kokenut joutuu uudelleen elämään kokemuksiaan kohdatessaan yllättäen niitä triggeröivää sisältöä.

6. Valkopesu ja kulttuurinen omiminen eivät ole OK

Eurooppa- ja amerikkakeskeisyys sekä valkopesu yksipuolistavat kuvaamme maailmasta suunnattomasti sekä auttavat ylläpitämään ja vahvistamaan stereotyyppisiä käsityksiä ja mielikuvia. Esimerkiksi Aasia ja Afrikka nähdään valkoisesta, eurosentrisestä näkökulmasta helposti “mystisinä” tai “kehittymättöminä”, ja muiden kulttuurien vaatteita käytetään surutta naamiasasuina, mikä kertoo myös kulttuurisen omimisen arkipäiväisyydestä. Ensi kerralla, kun  mietit pukeutuvasi esimerkiksi saamelaisten tai Amerikan alkuperäisväestön pukuun, niin mieti kahdesti, sillä sinulle arkipäiväiseltä tuntuva teko kuitenkin korostaa: 1) usein marginaalistettujen ja syrjintää kokevien ihmisryhmien kulttuurin hyväksikäyttöä, 2) kulttuurin ja ihmisryhmän linkittämistä satuhahmojen joukkoon ja 3) vahvistaa stereotyyppisiä käsityksiä näistä ihmisryhmistä. Lisää kulttuurisesta omimisesta (cultural appropriation) voi lukea täältä

 

 

Entä sinä? Minkä asian olisit itse halunnut oppia aikaisemmin?

Nörttitytöt kiittävät Riinaa ja Sallaa mielenkiintoisesta ja opettavaisesta viikosta!

 

Mrs. Darth Vader