Ystävät. Varmasti meillä jokaisella on ainakin jossain elämänsä vaiheessa ollut ystävä, jonka kanssa on ollut kuin paita ja peppu. On ollut se yksi tyyppi, jonka kanssa on voinut jakaa kaikki uudet kokemukset, ilot ja surut, kirjoitettu luokassa tuntien aikana viestejä paperilapuilla. On myös vannottu ikuista ystävyyttä, suunniteltu muuttoa samaan kaupunkiin, samaa opiskelupaikkaa ja sovittu, että mikään asia ei tule ystävyyden tielle.
I’ll be there for you
(When the rain starts to pour)
Parhaan ystävän kanssa jaetaan kaikki salaisuudet
Jotkut ystävyyssuhteet kantavat lapsuudesta vanhainkotiin. Aina ei kuitenkaan käy niin kuin nuorena on sovittu. Tiet vievät eri suuntiin, tulee muuttoja, uusia ystäviä ja yhtäkkiä ei enää löydykään aikaa edes kahvilla käymiseen. Ihan niin kuin parisuhteissa, myös ystävät voivat huomata kasvaneensa erilleen.
Ilman ystävää on kuitenkin vähän kurjaa olla. Mitä jos lapsuuden paras ystävä ei olekaan enää kuvioissa?
Aikuisena uusiin ihmisiin tutustuminen vaatii vaivannäköä, varsinkin jos haluaa tehdä vähänkään parempaa tuttavuutta. Lapsena se oli niin helppoa vain mennä ja kysyä “Voikko nää alakaa?”, mutta aikuisena tuo kysymys saa ihan toisen merkityksen. Miten siis luoda aikuisena kontakti toisiin aikuisiin?
Ensimmäisenä tulee mieleen opiskelu- ja/tai työkaverit. Yleensä edes jotain yhdistäviä tekijöitä löytyy vaikka ei alkuun siltä tuntuisi: Harry Potter, neulominen, musiikkimaku, perhetilanne, yms. Toisena mieleen tulee jokin harrastus. Silloin ympärillä ainakin on samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa olisi edes jotain yhteistä puhuttavaa.
Mutta entä jos onkin ujo introvertti, joka ei ole töissä, ei opiskele ja/tai jolla ei ole aikaa käydä kerran viikossa kansalaisopiston pitsinnypläyskurssilla? Mistä niitä uusia ystäviä sitten löytää?
I’ll be there for you
(Like I’ve been there before)
Kolme nörttityttöä neljännen nörttitytön väitöstilaisuudessa. Allekirjoittanut keskellä. Kuva otettu Minnan kännykällä.
Nykyään ei enää pidetä outona, jos uusia ystävyyssuhteita syntyy Internetin kautta. Internet on täynnä erilaisia jokaiselle sopivia keskustelupalstoja, Facebookista löytyy ryhmiä moneen lähtöön (esim. paikalliset Nörttityttö-ryhmät), verkkopelit joissa pelataan tuntemattomien ihmisten kanssa, ja monille harrastuksille ja mielenkiinnon kohteille on omat IRC-kanavansa.
Rohkeimmat voivat lähestyä tuntemattomia ihmisiä esimerkiksi kahviloissa, jos näkee toisen lukevan mielenkiintoista kirjaa tai haluaa tietää, että onko jalassa olevat villasukat itse tehty.
Myös ihan tavallisista arjen kohtaamisista voi myöhemmin kehittyä ystävyyssuhteita. Vakikampaajasi onkin ajan saatossa muuntunut asiakaspalvelijasta ystäväksi, jonka kanssa pidät yhteyttä muutenkin kuin pakollisten kampaamokäyntien yhteydessä.
I’ll be there for you
(‘Cause you’re there for me too)
Uusien ystävien löytyminen aikuisena ei ehkä lopulta olekaan niin vaikeaa, varsinkin jos uskaltaa antaa jokaiselle uudelle ihmiselle mahdollisuuden.
Lyriikat: The Rembrandts: I’ll Be There For You (Theme From Friends)
Kuva 1: CC0 Public Domain / Pixabay
Kuva 2: Minna Hurskainen
Ystävyys tuntuu sellaiselta, että uskaltaa sanoa rakastavansa. Siltä kuin olisi jotenkin aina tuntenut toisen. Uskaltaa luottaa ja avata sydämensä. Ystävyys hehkuu – ja saa toisinaan maukumaan kuin kissa työpaikan toimiston oven takana. Hulluttelemaan ja nauramaan.
Muistan ajan, kun vanhat ystävät olivat siirtyneet kauemmas ja he alkoivat etääntyä. Sitä alkoi miettiä, miten näin “vanhana” voi enää oppia tuntemaan uusia ihmisiä. En ollut baari-ihmisiä, enkä edelleenkään osaa tutustua ihmisiin netissä. Mielelläni tapaan kasvotusten, mutta missä?
Uudet ystävät löytyivät sattumalta työpaikalta. Kohtaamisissa joissa ei osannut odottaa kuin diplomaattisesti siroteltuja sanoja säästä. Mutta kun toinen avaa sydämensä, on vaikea olla lähtemättä siihen mukaan. Kun kaksi sydäntä avautuu, syntyy luottamus, ystävyys ja rakkaus.
Elämä määrittää, mihin ystävyys kulkee. Sen eteen täytyy toisinaan tehdä töitä, etsiä viisauttakin. Ystävyys myös opettaa paljon elämästä, ihmisistä ja itsestä. Todellinen ihmisen muotoinen seikkailu siis.
Alku vähän masensi. Mulla oli lapsena hyviä ystäviä, mutta ei koskaan sitä parasta kaveria, eikä kaveria samalla luokalla. Jos hetken aikaa koin että joku on paras kaverini, niin piankos hän hehkutti miten kiva on kun hänellä Paras kaveri -joku muu kuin mä.
Pari lapsuuden hyvää ystävää on säilynyt. Sain myös Yliopistolta myöhemmin hyviä ystäviä ja jopa vähäksi aikaa parhaan kaverin. Hän olikin poika. Ja ei emme koskaan seurustelleet, en laske seurustelukumppaneita ihan samalla tavalla kavereiksi.
Vielä edelleenkin joskus harmittaa kun ystävät hehkuttavat parasta kaveriaan. Minulla kun ei sellaista ole, eikä yleensä ole ollut, tulee ulkopulinen olo. Toisaalta olen onnellinen monista hyvistä ystävistäni.
Miten luodaan “paras kaveri” ystävyys suhde?
Ystävien saaminen on tosiaan aikuisena ihan kamalan työlästä. Kaikenlisäksi itseäni häiritsee se, että olen ihmisten ympäröimä, jotka eivät ymmärrä minua ja juttuja joista pidän. Tunnen olevani jossain väkijoukossa ja yksinäisempi kuin koskaan. Olen satunnaisesti tavannut henkilöitä, joista vain tunnen ja tiedän tavatessa, että nyt klikkasi ja kovaa meidän juttu. Mutta sitten homma on kusahtanut, kun enhän minä voi vain kakaista, että pliis tykkää musta ja ole mun kaveri… Siis juu, itseähän yrittänyt markkinoida ja näin niille henkilöille, mutta näillä on ollut muutenkin jo omanlaisia kavereita eikä tavallaan samanlainen “tarve ja kaipuu”, että huomaisi tällaisen epätoivoisen kummajaisen. Sellaisia sillä on jo ympärillään varmaan ihan tarpeeksi asti. Msentavaa vähän. Sentään seurustelen ja maailmat on kohdannu, mutta jos tuosta nyt ukko kupsahtaisi, niin olisin niin tyhjän päällä kuin olla ja voi. Monella tasolla. Huvittavaa se, että minua pidetään sosiaalisena ja olenkin nykyään sellainen, mutta jos oikein haluan kaverustua johonkuhun, niin tunnen itseni jopa hermostuneeksi ja saatan epätoivoisena päätyä yrittämään liikaa. Ihan kuin maailman epätoivoisin sinkku ikään.. Netistä koittaa haravoida vielä vaan ja koittaa itsekin tehdä niitä aloitteita rohkeammin. Voi kun joku joskus pitäisi minuakin niin kiinnostavana, että haluaisi aloittaa ja pommittaa, hehe! Kyllä sitä tajuaa, että kannattaa olla ystäviä ympärillä. Onnellisuus vaan vahvistuu oikeanlaisten ihmisten kanssa.