Nörttitytöt
Hallitus 2013 värit

Mia Meri piirsi vuonna 2013 kuvan Nörttitytöt ry:n perustamisen ja ensimmäisen hallituksen muodostamisen kunniaksi.

Tapasin nörttipiireissä pariskunnan, miehen ja naisen. Tuli puhe Nörttitytöt-blogista, joka oli heille melko tuntematon asia mutta kuitenkin kiinnostava. Yritin jonkin aikaa esitellä blogin ideaa, eli vaihtoehtoista tilaa nörttikulttuurissa, joka mielletään usein valkoisten, heteroseksuaalisten miesten tilaksi. Pariskunta vaikutti epäilevältä tällaisen blogin tarpeellisuudesta, ja lopuksi mies tokaisi naiselle: “Olisit liian nörtti sinne.”

Tilanne jäi vaivaamaan minua pitkäksi aikaa. Olen sinänsä tottunut siihen, että muut pyrkivät määrittelemään Nörttitytöt-blogia tuntematta sitä ja että projektin sukupuolierityisyys herättää paljon vastustusta. Jo blogin ensimmäistä postausta kommentoitiin kritisoimalla sitä, miksi sukupuoli nostetaan blogissa erityiseksi asiaksi, ja yhdistettiin se naispuolisten nörttien havaittuun itsensä korostamiseen ja huomion hakemiseen. Nörttityttöjen katsotaan myös usein yhteisöblogina edustavan tiettyä tahoa, joka ajaa tietynlaista kuvaa nörttinaisista, eikä projektia välttämättä ymmärretä moniääniseksi nörttikulttuurin osaksi, jonka jokainen postaus on kirjoittajansa näköinen.

Kritiikki ja keskustelu ovat toki hyviä asioita, joilla virhetilanteita muutetaan. Nörttitytöt-blogia ei myöskään tarvitse pitää hyvänä asiana ja tähän voisi olla hyvätkin perustelut. Kommentista “Olisit liian nörtti sinne” olin kuitenkin pahoilla mielin, koska siinä näkyi nörttihierarkia, jota blogi nimenomaan yrittää laajoine nörtin määritelmineen purkaa. Lisäksi en voinut myöhemmin olla ajattelematta, vaikuttiko blogin nimi siihen, että puhuja ei uskonut sen olevan “tarpeeksi” nörttiä. Feminiiniseltä näyttävät ihmiset voivat kohdata väheksyntää nörttipiireissä, mistä kertoo esimerkiksi Sailor Mercury -nimimerkin teksti Coding Like a Girl.

Blogin nimeksihän valikoitui hyvin ironisessa mielessä “tyttöblogi”. Se kuvasi sitä ennakkoluuloa, että kaikki naiset olisivat jotenkin vaan tyttöjä, jotka vähän nörtteilee eivätkä ole ns. “Oikeita nörttejä”. Myös se oli tärkeää, että tyttöys saisi uusia merkityksiä. Että on ok olla tyttö, jolla on fiksua sanottavaa.
-Merli Lahtinen, blogin kirjoittaja ja päätoimittaja

“Nörttitytöt” oli musta iskevä, muistettava ja hauska nimi. Googletin sen ja löysin lähinnä ihmeellistä seksististä soopaa, joten totesin, että termi olisi hyvä ottaa haltuun. Mulle oli itsestään selvää, että nimessä on myös itseironiaa ja pikkuisen tarkoituksellista provosointia.
-Anitta Kiviranta, blogin perustaja

 

got-ryhma_web

Nörttityttöjä HBO Nordicin Game of Thrones -kutsunäytöksessä keväällä 2014. Kuva: HBO Nordic

 

Nörttityttöasennetta

Nörttitytöt-blogi on yhteisöllinen projekti, joka pyörii täysin vapaaehtoisvoimin. Blogiin on kirjoittanut yli sata ihmistä, joilla kaikilla on omat käsityksensä nörttiydestä ja sukupuolen merkityksestä. Kukaan ei saa blogiin kirjoittamisesta, kirjoitusten toimittamisesta tai blogialustasta huolehtimisesta palkkaa. Kuitenkin, erilaisista mielipiteistä ja suoranaisen hyödyn vähäisyydestä huolimatta, suuri joukko ihmisiä osallistuu blogin tekemiseen joka viikko monin eri tavoin.

Koska Nörttityttöjen tekemiseen osallistuu niin paljon ihmisiä, blogilla tai sen tueksi perustetulla yhdistyksellä Nörttitytöt ry:llä ei ole muuttumattomia kantoja asioihin. Projektit ovat moniäänisiä. Blogin merkitykset ovat muuttuneet myös ajan kuluessa. Osittain blogille nähtiin suurempaa tarvetta nörteille naisille merkittynä tilana sen perustamisaikoihin, kun taas nykyään “nörttityttöyden” voidaan tulkita tarkoittavan enemmän nörttiyden riippumattomuutta esimerkiksi sukupuolesta.

Nörttityttöjen tämänhetkisistä päätoimittajista Merli Lahtinen (vas.), Niina Pesonen ja Aino Harvola. Kuva: Soile Kontio.

Nörttityttöjen tämänhetkisistä päätoimittajista Merli Lahtinen (vas.), Niina Pesonen ja Aino Harvola. Kuva: Soile Kontio.

Ylipäänsä jos on jokin juttu, mistä pitää ihan sikana ja siihen paneutuu täysillä ja kokee olevansa nörtti, niin sitten on nörtti. Ja jos kokee, ettei nörttiys ole kiinni sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai mistään muustakaan asiaan liittymättömästä asiasta, niin mielestäni silloin omaa nörttityttö-asenteen.
– Mia Meri, blogin kirjoittaja ja aktiivi

Uskoisin, että tytöille tarkoitetulle nörttiblogille on ainakin tähän asti ollut tarvetta. Blogin lukijana olen kokenut, että se on rohkaissut minua ja toivottavasti muitakin tyttöjä ja naisia olemaan omia persoonia ja tykkäämään juuri niistä asioista, joista itse on kiinnostunut. Blogi on varmasti myös osaltaan vaikuttanut siihen, että nörttiys on tyttöjen keskuudessa (ja yleisestikin) enemmän ”hyväksyttävää” kuin muutamia vuosia sitten. Toisaalta juuri tästä johtuen tyttöys ei ehkä enää korostu blogin kirjoituksissa yhtä vahvasti kuin aikaisemmin.
-Katja Argillander, blogin kirjoittaja

Nörttitytöt-sanan symboliarvoa kaikkien nörttien sukupuolesta, seksuaalisuudesta, etnisyydestä ynnä muista seikoista huolimatta voi toki kritisoida.

Se, että blogin nimi on nimenomaan Nörttitytöt, piti minut poissa aika pitkään. Se mitä Nörttitytöt -nimi viestii (nörttien tyttöjen yhteyttä) ja mitä yhdistys itsessään tuntuu tekevän (kaiken nörttiyden ja kaikkien nörttien arvostusta sukupuoleen katsomatta ja sairaan siistiä nörttiblogia) tuntuvat minusta olevan vähän ristiriidassa keskenään.
-Nuppu Soanjärvi, blogin kirjoittaja

 

Onko tyttö haukkumasana?

Nörttitytöt-nimessä näkyy sukupuolen suuri merkitys ulkopuolisuuden kokemuksien aiheuttajana. Ehkä nörttien tyttöjen yhteyden sijaan blogia voisikin tulkita esimerkiksi osoituksena intohimosta, joka on syntynyt seurauksena väheksyvistä kommenteista ja kokemuksista, että on tullut jätetyksi ulkopuolelle. On haluttu järjestää tila, jossa tämän yhden asian takia ei tule suljetuksi pois.

Tiedän, että jotkut tarvitsevat sukupuolispesifejä tiloja, mutta minä en. Ainakin joillekin oma naiseus tai miehuus on suuri ja tärkeä osa omaa identiteettiä ja se on ihan yhtä ok kuin oma tunteeni siitä, ettei sukupuolella ole oman identiteettini puolesta niin väliä. Olen saanut onnekseni päätyä nörttipiireihin, joissa sukupuolella tai sen ilmaisemisen tasolla ei ole ollut väliä – vain mielipiteillä, taidoilla ja luonteella. Ikävämpiäkin kokemuksia on toki vastaan tullut, mutta vähäisissä määrin. Luulen, että Nörttitytöt houkuttaisi paljon enemmän jos kohtaisin nörttiharrastuksen piirissä päivittäin enemmän misogyniaa.
-Nuppu Soanjärvi, blogin kirjoittaja

Mulle tyttö oli ennen suorastaan haukkumasana ja vähättelevä ilmaus. Nörttityttöjen myötä tyttö-sanaan on ainakin mulle tullut positiivinen kaiku. Tosin edelleen tytöttely on ehdottoman kiellettyä, mutta nörttitytöttely on ihan ok. Jotenkin se tyttö on vähän hngh, mutta nörttityttö on ok, koska me voidaan tehdä ihan mitä vaan!
-Mia Meri, blogin kirjoittaja ja aktiivi

Reetta Järvenpää nappaamassa George R. R. Martinin nimmaria vuoden 2014 Lonconissa. Kuva: Ville Hernesniemi.

Reetta Järvenpää nappaamassa George R. R. Martinin nimmaria vuoden 2014 Lonconissa. Kuva: Ville Hernesniemi.

Väheksyntä voi näkyä muiden periaatteessa samalla tasolla olevien nörttien oletuksina ja rajanvetona, että naispuolisen nörtin tietämys tai harrastaminen ei ole riittävää, tai nörttituotteiden valmistamisen ja markkinoinnin selkeänä suuntaamisena maskuliiniseksi oletetulle yleisölle.

Tytöt ja naiset käsitetään aika usein nörttipiireissä passiivisina tyttöystävinä ja pikkusiskoina, jotka vaan tulee sen miespuolisen nörtin mukana ja siinä sivussa puolivahingossa/puoliväkisin altistuu nörttikulttuurille. Todellisuus on kuitenkin se, että tytöt ja naiset ovat nörttiydessään ihan yhtä aktiivisia kuin pojat ja miehetkin. Me ostamme tuotteita, pelejä, leffalippuja, kirjoja, fanitavaraa ihan omilla rahoillamme ja ylipäätään kulutamme nörttikulttuuria aktiivisesti omasta halustamme. Samalla tavoin olemme itse tuottamassa kulttuuria: kirjoitamme, piirrämme, teemme videoita, cossaamme, suunnittelemme pelejä, järjestämme tapahtumia. Koen, että Nörttitytöt – niin blogi kuin yhdistyskin – auttaa nostamaan tytöt ja naiset passiivisesta kohteen roolista aktiivisiksi toimijoiksi ja kuluttajiksi, pois marginaalista.
-Reetta Järvenpää, blogin kirjoittaja ja päätoimittaja

Nörttitytöt luovat yhteenkuuluvuutta ja purkavat mielikuvaa nörttiydestä miehisenä konseptina.
-Mari Säisä, blogin kirjoittaja ja yhdistyksen hallitusaktiivi

Useat blogin kirjoittajista ovat kokeneet suoraa palautetta, jossa heidän nörttiyttään on kyseenalaistettu sukupuolen vuoksi.

Pelaavana naisena koen Nörttityttö-blogin naiserityisyyden erittäin tärkeänä asiana. Suomen virallinen ja epävirallinenkin pelimedia on vielä kovin miesvaltainen ja joidenkin pelaajien keskuudessa elää vieläkin outoja ajatuksia pelaavista naisista. Joidenkin mielestä naiset eivät pelaa juuri ollenkaan ja jos jotain pelaavatkin, niin sitten vain niitä Facebook-pelejä. Monipuolisilla peliartikkeleilla ja arvosteluilla voimme tuoda blogissa esille, että kyllä naisetkin pelaavat ja ovat innostuneita ja intohimoisia pelaajia. Voimme tuoda myös esille sitä, millaisia pelejä pelaamme ja mikä meistä on tärkeää peleissä. Ehkä jopa jokin pelistudio huomaa blogimme kautta, että naishahmoille olisi peleissä tilausta.

Laajemmin ajateltuna blogi tuo esille ajatusta, että nörttiys ei ole vain miehille ja pojille sovelias piirre. Nörttitytön ei tarvitse olla “hyvä jätkä” tai poikatyttö sopiakseen nörttipiireihin, vaan myös tyttömäisillä tytöillä on oikeus intoilla populaarikulttuurista, tieteestä, tekniikasta ja muusta nörttimäisestä. Blogi näyttää myös sen, että vaikka tytöt fanittavat samoja asioita ja samoilla tavoilla kuin pojat, voivat he fanittaa myös aivan eri aspekteja ja eri tavoin eikä se tee heistä huonompia nörttejä. Fanifiktion kirjoittaminen, shippaus tai vaikkapa cossaus ovat aivan yhtä hyviä tapoja tuoda nörttiyttään esille kuin mikä tahansa muukin.
-Elisa, blogin kirjoittaja

Nörttityttöblogin nimi on joskus mietityttänyt, mutta se on tarpeellinen. Kun tein haastattelua yhden nörttikiintoisan tapahtuman miepuolisesta kunniavieraasta, ja sanoin kirjoittavani Nörttitytöt-blogiin, hänen ensimmäinen vilpitön kommenttinsa oli huudahtaa “ai onko sellaisiakin!”, siis onko nörttityttöjäkin. Vaikka tapahtumassa ja sitä järjestämässä niitä pyöri, ja olihan siinä hänen nenän edessäänkin ihan ihkaelävä nörttityttö.
-Saija Aro, blogin kirjoittaja

 

Verkostoitumisen väline

Tekijöilleen Nörttitytöt-blogi merkitsee myös jollain tavalla samankaltaisten ihmisten verkostoa, Nörttityttö-tapaamisiin osallistuville samoin. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla Nörttitytöt ry -yhdistys järjestää aktiivisesti kaikille nörteille avoimia tapaamisia. Blogin kirjoittajat taas pitävät paljon yhteyttä Facebook-ryhmän kautta.

Nörttitytöt ry:n tämänhetkisen hallituksen jäsen Jonas Mustonen. Kuva: Jonas Mustonen.

Nörttitytöt ry:n tämänhetkisen hallituksen jäsen Jonas Mustonen. Kuva: Jonas Mustonen.

Yhdistyksen tapahtumissa on hauska tavata muita samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä.
-Jonas Mustonen, yhdistyksen hallitusaktiivi

Itselleni Nörttitytöt on ollut tärkeä yhteisö oman nörtti-identiteetin rakentamisessa ja hyväksymisessä. Nykyään osaan olla ylpeä elämäntavastani, harrastuksistani ja kiinnostuksen kohteistani – ja mikä parasta, on tyyppejä, joiden kanssa intoilla samoista asioista! On myös hienoa olla työstämässä projektia, joka antaa naisille äänen edelleen varsin miesvaltaisessa kulttuurissa.
-Niina Pesonen, blogin kirjoittaja ja päätoimittaja

Monet blogin tai yhdistyksen aktiivit kertovat jopa elävänsä nykyään “nörttikuplassa”, jossa nörttiys on ylivoimaisesti positiivinen määre. Jo blogin ensimmäistä postausta kommentoitiin väittämällä nörttiyttä ajan muoti-ilmiöksi, ja ehkä nörttiydestä tulikin jollain tapaa muotia. Se merkitsi, että ihmiset, joilla on nörttejä harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita, pystyvät nykyään helpommin tuomaan ne julki ja kokemaan ne voimavaroina.

Muistan vielä hämärästi ajan, jolloin luulin ihan oikeasti olevani maailman ainoa Marvel-sarjakuvia fanittava tyttö. Ylipäänsä se, että kertoi olevansa nörtti eli että tykkäsi supersankarisarjakuvista, fanitti Ryhmä-X:ää, että pelasi ja osasi nimetä muitakin tietokonepelejä kuin Simsin (silloin vielä ainoa tytöille “hyväksytty” pelisarja), oli jotenkin semmoinen salaisuus, että ei sitä halunnut kauheasti ulkopuolisille kertoa. Ja juurikin ne nörttiharrasteet ja innostuminen oli vähän noloa. Nykyään oikeasti hämmennyn ihan täysiä jos tapaan tytön, joka ei olekaan nörtti. Varsinkin jos se reaktio on semmoinen myötähäpeä, joka siitä vastapuolesta huokuu kun intoilen jostain pelistä. Tyyliin hä, eikö kaikki olekaan kuten me?!
-Mia Meri, blogin kirjoittaja ja aktiivi

On tietysti vaikeaa sanoa, kuinka paljon Nörttitytöt-blogi on vaikuttanut yleiseen (nais)nörttiyden valtavirtaistumiseen ja kuinka paljon blogi heijastelee sitä, mutta ainakin blogin aktiiveille sillä on ollut suuri vaikutus.

 

Laaja-alainen, suomenkielinen nörttiblogi

Niko Nikkilä puhumassa Kuopio Gaming Expossa. Kuva: Niko Nikkilä

Niko Nikkilä puhumassa Kuopio Gaming Expossa. Kuva: Niko Nikkilä

Ennen kaikkea Nörttitytöt on tietysti blogi, jossa ilmestyy säännöllisesti sisältöä. Kaikki Nörttityttöjen bloggaukset ovat vapaaehtoisten kirjoittamia ja oikolukemia. Kirjoittajaryhmän tukena on seitsemän hengen päätoimittajatiimi, jonka jäsenet ohjaavat muita bloggaajia ja muun muassa oikolukevat ja muotoilevat tekstejä tarvittaessa. Päätoimittajia on useita siksi, että blogin jutut julkaistaan eri kategorioissa, esimerkiksi tv- ja elokuva-artikkelit omassaan, ja kullakin kategorialla on oma päätoimittaja. Blogissa ei ole yhtä johtajaa vaan päätoimittajat neuvottelevat ratkaisuista keskenään, minkä lisäksi koko blogia tai kirjoittajaryhmää koskevista asioista keskustellaan kaikkien kirjoittajien kesken. Blogi on siis aidosti yhteisöllinen ja demokraattinen.

Vapaaehtoisvoimin tehdessä ei aina liikene aikaa tehdä kaikkea, mitä haluaisi, mutta blogissa julkaistaan kuitenkin säännöllisesti postauksia: talvisaikaan pääsääntöisesti maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin, kesällä kaksi kertaa viikossa maanantaisin ja torstaisin.

Blogin aiheet ovat yleensä nörtteistä aihepiireistä, mutta jonkin verran julkaistaan myös juttuja, joiden ajatellaan kiinnostavan nörttejä naisia. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteivätkö bloggaukset kiinnostaisi muitakin. Blogin lukijakyselyssä selvisi, että 77% vastanneista ilmoitti olevansa nainen – siis kolme neljästä, mutta ei kuitenkaan sen useampi.

Nörttitytöt-blogi on tällä hetkellä vakavastiotettavin suomenkielinen laaja-alainen nörttiblogi. Siksi minäkin tänne kirjoitan: blogi on laadukas, muilta kirjoittajilta saa hyvää opastusta juttuihin, päätoimittajilta asiantuntevaa kritiikkiä ja niin sosiaalisesti kuin teknisestikin homma toimii hyvin. Mutta jos Suomessa olisi yhtä hyvin toimiva, nimeltään ihan vaan Nörttiblogi, kirjoittaisin mielummin sinne. En siksi, etten tykkäisi nörttitytöistä, vaan siksi, etten koe kirjoittavani juttuja nörttityttönä tai kohdista juttujani nörttitytöille. Minä haluan kirjoittaa nörteille. Ja haluan lukea juttuja kaikilta nörteiltä.
-Nuppu Soanjärvi, blogin kirjoittaja

Minun on ollut hyvin vaikeaa löytää itselleni ammattitaitoista nörttikulttuurin edustajaa Suomesta. Ulkomailla useat kansainväliset verkkosivustot kuten The Escapist, Kotaku, Polygon ja IGN raportoivat ja kirjoittavat aktiivisesti ja kunnioittavasti koko nörttiyden kirjosta aina videopeleistä Star Warsiin, mutta Suomessa kukaan ei oikein ole onnistunut tässä. Jopa Suomen isojen pelisivustojen kaltaiset jätit tuntuvat keskittyvät enimmäkseen vain uutisten ja arvostelujen ulos pumppaamiseen.

Tämä oli siis ennen kuin löysin Nörttitytöt.

Sivuston naisnäkökanta on itselleni sivuseikka, muttei suinkaan täysin yhdentekevää. Pidän itseäni edes jollain tasolla feministisenä henkilönä, ja pelien suhteen naishahmoista jauhaminen on eräs lempiaiheistani. Silti paras asia Nörttitytöissä on omasta mielestäni se ammattitaitoisuus, aktiivisuus, into ja laajamuotoisuus jolla he paneutuvat nörttikulttuuriin. Blogi käsittelee sekä nörttiyden kepeitä ja laajalti tunnettuja puolia että sen vakavia ja pienemmän yleisön parissa suosittuja näkökantoja. Mikään muu sivusto Suomessa ei herätä minussa niin suurta ylpeyttä omaa alakulttuuriani kohtaan kuin Nörttitytöt.
-Niko Nikkilä, blogin kirjoittaja

Tykkään kun Nörttitytöt-blogi käsittelee runsaasti eri aiheita, peliarvosteluista nippelitietoihin ja ihmissuhteisiin, jotka nekin koskevat nörtin elämää. Blogi oli myös turvallinen alusta kirjoittaa henkilökohtainen, mutta tärkeä juttu polyamoriasta. Vaikka muut blogin kirjoittajat eivät välttämättä ole samaa mieltä kanssani, ei ollut ongelma liittyä joukkoon, ja tiesin, että kommentteja moderoidaan asiallisesti. Päätoimittajien työtä soisin arvostettavan enemmän, sillä kirjoittajalle se on kullanarvoista apua.
-anonyymi nörttityttö, blogin kirjoittaja

Musta on kivaa (mutta erityisesti feminismiasian puolesta tärkeää) että meillä on erityisen naisnörttispesifien juttujen lisäksi hurjan paljon just semmosta perusnörttijuttua, joka periaatteessa vois olla myös (ihannemaailman) miehen kirjoittamaa stereotyyppisesti oletetulle nörttikansalle. Se tekee tästä blogista kiinnostavaa luettavaa kaikille, kun asiasisällössä ainoa ero on se, ettei tässä blogissa naislukijoita rupea ällöttämään jotkut wanhan koulukunnan blogien “lipsahdukset” kielessä/juttuvalinnoissa jne. Ja samalla varmaan just queer ja muutkin syrjintää kohtaavat nörttiryhmät saa myös olla aika turvassa täällä lukiessa.
-Nuppu Soanjärvi, blogin kirjoittaja

Bloggaajilleen Nörttitytöt tarjoaa näkyvän väylän julkaista ajatuksiaan.

Blogin maskotit, nörttitytöt Ada ja Alan Nördström. Maskotit on piirtänyt Laura Wickström.

 

Kirjoitan Nörttityttöihin, koska sillä tavoin voi tavoittaa ihan erilaisen kohdeyleisön kuin vain omaan blogiin kirjoittamalla. Aiheita voi käsitellä laajasti ja on ihana nähdä kun erilaiset ihmiset kommentoivat ja jakavat juttuja. Nörttitytöt ovat myös yhteisönä ihana ja helppo paikka aloittaa kirjoittaminen. Yksi ehkä parhaista vahingoista, mitä itselle on sattunut on ollut kun sattumalta huomasi, että kavereita on liittynyt yhtäkkiä jännän nimiseen Facebook-ryhmään juuri kun Nörttitytöt-blogi perustettiin!
-Merli Lahtinen, blogin kirjoittaja ja päätoimittaja

Nörttityttöblogi on ollut myös loistava kanava, johon kirjoittaa yksittäisiä juttuja joiden on halunnut leviävän laajalle nörttipiireissä. Omaa blogia en jaksa enkä ehdi pitää, saati että se keräisi lukijoita. Yksittäiseen juttuun voi sitten panostaa enemmän (omalta kohdaltani Worldcon Helsinkiin -proggiksen propaganda). Myös kynnys ehdottaa juttuja ja ideoita on matala.
-Saija Aro, blogin kirjoittaja

Vaikka itse olenkin mies, olen kirjoittanut Nörttitytöt-blogiin nyt pariin otteeseen. Nämä ovat olleet tilanteita joissa minulla on ollut palava halu kirjoittaa syvemmin jostain sellaisesta aiheesta joka ei välttämättä muille julkaisukanavilleni sovi ja joka puolestaan sopii Nörttitytöille kuin nakutettu. Tärkeintä minulle on aina ollut saada ajatukseni ja tunteeni selkeinä esille siinä toivossa, että mahdollisimman moni ihminen pääsisi lukemaan ja nauttimaan niistä. Totta kai yleisön kommentointi on myös aina erittäin toivottua ja jos saan siinä samalla muutaman ihmisen ohjattua omalle Youtube-kanavalleni, niin mikäs siinä.

Youtubesta puheenollen, ehkä juuri sitä kautta pidän Nörttityttöjä niin vahvasti hengenheimolaisinani. Tuotan säännöllisesti ainoaa suomalaista pelejä kritisoivaa Pelipohdinnat-videosarjaa, ja kanavani mainoslause onkin “Sitä diipimpää suomalaista pelisisältöä”. Olen erittäin intohimoinen pelejä kohtaan, kenties jopa liiankin intohimoinen. Oli kuitenkin mahtavaa huomata että Suomesta löytyy Nörttityttöjen kaltaisia ihmisiä, jotka uskaltavat kohdella omaa nörttiharrastustaan samanlaisella kunnioituksella kuin minä.
-Niko Nikkilä, blogin kirjoittaja

 

Yhteisö, liittolaiset ja tee-se-itse

Nörttitytöissä on mukana vahva feministisyyden ja naisnäkökulmaisuuden pohjavirta, mutta ne eivät ole vaatimus blogikirjoituksille. Samoin blogiin liitetty akateemisuus ei suinkaan ole vaatimus. Mielikuvat kertovat kuitenkin siitä, mitkä asiat blogissa ovat olleet esillä. Nörttitytöt on alun perin nörttien naisten tee-se-itse-projekti, joka on tekijöidensä näköinen: mukaan saa tulla muuttamaan blogin profiilia postaus kerrallaan. Esimerkiksi queernörttiyttä edustavat postaukset olisivat blogiin enemmän kuin tervetulleita.

Nörttityttöjen kasvanut suosio ja jopa vaikutusvalta on herättänyt kirjoittajiensa keskuudessa pohdintoja siitä, onko kyseessä jo ammattimainen julkaisu, jonka sisällöltä voi edellyttää tiettyä tasoa, vai onko blogi harrastelijoiden yhdessä tekemä projekti, jonka eri osien tyyli, laatu ja syvyys vaihtelevat. Myös somessa on tullut vastaan reaktioita, että esimerkiksi Nörttityttöjen yksittäisiä bloggauksia kritisoidaan ottamatta lainkaan huomioon sitä, että bloggausten takana on aina yksittäinen ihminen, joka haluaa vapaaehtoisesti tuoda oman lisänsä nörttikulttuuriin esimerkiksi kertomalla harrastuksestaan. On kiinnostavaa, miten Nörttitytöt voidaan nähdä suuryrityksen kaltaisena tahona, joka esimerkiksi määrittelisi naisnörttiyttä, tai toisaalta esimerkiksi Riot grrrl -liikettä muistuttavana moniäänisenä, nörttejä naisia kannustavana yhteisönä.

Miulle nörttityttöyteen liittyy vahvasti liittolaiset. Samanmielisiä naisia ja miehiä joilta tiedän saavani tukea jos törmään geekkiyden ikäviin puoliin.
-Jenni Leivo, blogin kirjoittaja

 

Nörttityttöjen porukka ottaa riemuissaan vastaan uusia bloggaajia! Kuva: Mia Meri

Nörttityttöihin mahtuu lisää bloggaajia ja lukijoita. Kuva: Mia Meri

 

Kiitos!

Mukaan Nörttityttöjen bloggaajatiimiin pääsee lähettämällä sähköpostia osoitteeseen toimitus@geekgirls.fi. Kerro viestissä vähän itsestäsi ja siitä, millaisista aiheista voisit tehdä blogiin juttuja, kirjoittamalla tai muuten.

Kiitos kaikille aktiiveille blogin tekemisestä! Ja kiitos lukijoille, joille tätä blogia tehdään. Sekä teille, jotka luette hiljaa ja satunnaisestikin, että teille, jotka kommentoitte ja kerrotte meille, millaista vastakaikua saamme.