Nörttityttöjen vieraskynäartikkelissa Varpu Määttänen kertoo gradustaan, joka käsittelee seksivälineiden näkyvyyttä naistenlehdissä.
Philipsin Relationship Care -niminen hieromalaitepakkaus on hyvä esimerkki seksivälineiden asettamisesta miehen ja naisen välisen suhteen kontekstiin.
Seksivälineiden näkyvyys on lisääntynyt 2000-luvulla. Moni varmaan muistaa vuosituhannen vaihteessa Sinkkuelämää -sarjassa ihastellun pupuvibraattorin. Seksivälineitä on näkynyt myös suomalaisissa tv-ohjelmissa esimerkiksi Big Brotherin erilaisten teemojen ja juhlien aiheina. Apteekit ja K-citymarketit ovat alkaneet myydä seksivälineitä, eikä ole epätavallista, että radion keskusteluohjelman katkaisee keskellä päivää erotikkaliikkeen mainos.
Median kiinnostus seksivälineisiin on kasvava trendi, joka on yhteydessä yhä laajemman yleisön huomiointiin seksiin liittyvien tuotteiden markkinoinnissa ja niiden käyttäjinä. Tämä kehitys on poikinut myös tutkimustekstejä. Esimerkiksi Merl Storr (2003), Feona Attwood (2005) ja Maiju Parviainen (2012) ovat tutkineet naiskuluttajien kasvavaa huomiointia seksivälineiden markkinoinnissa ja sen yhteyttä seksivälineiden käytön saamiin positiivisiin merkityksiin.
Kun tutkitaan seksivälineiden markkinointia, ei ole yllättävää, että esiin nousevat asenteet ovat positiiviisia ja välineiden käyttöön kannustavia. Halusin tutkia seksivälineisiin mediassa liittyviä asenteita laajemmassa näkökulmasta. Tämä blogikirjoitus perustuu pääosin tuloksiin, jotka sisältyivät 2013 valmistuneeseen sukupuolentutkimuksen graduuni “‘Relationship Care’: Seksivälineet suomalaisissa naistenlehdissä 2000-luvun alussa”. Naistenlehtiaineistossa näkyy lehdille tyypillinen tiivis suhde mainostajiinsa, mutta myös toisenlaisia näkökulmia.
Graduni aineisto on vuosilta 2005–2010 viidestä suomalaisesta naistenlehdestä: Cosmopolitanista, ET-lehdestä, Kodin Kuvalehdestä, Me Naisista ja Trendistä. Valitsin tutkittavaksi erilaisia, eri-ikäisille naisille suunnattuja lehtiä. Alkuperäinen suunnitelmani oli tutkia monipuolisempaa media-aineistoa, mutta jo naistenlehdistä kertyi enemmän aineistoa, kuin osasin odottaa, 44 seksivälineitä käsittelevää juttua.
Analysoin gradussani lehtijuttuja kriittisen diskurssianalyysin avulla. Se on lähiluvun menetelmä, joka näkee kielenkäytön sosiaalisia rakenteita toistavana ja tuottavana tekijänä ja tutkii sitä erityisesti tiedon ja vallan näkökulmasta. Pyrin pohtimaan esimerkiksi sitä millaisesta kulttuurisesta tilanteesta juttujen näkökulmavalinnat kertovat ja millaisia ehkä tahattomiakin seurauksia niillä voi olla yleiseen asenneympäristöön.
Terve parisuhde ja salonkikelpoinen seksi
Käsittelin normaalin ja marginaalisuuden rajanvetoa queer-teorian kautta. Queer-teorian ensisijainen kohde on heteronormatiivisten jakojen ja hierarkioiden purkaminen, mutta se ei rajoitu vain hetero-homo-vastakkainasettelun tutkimukseen. Käytinkin queer-teoriaa välineenä ymmärtää naistenlehtijutuissa näkyvää jakoa “meihin”, tavallisiin ihmisiin, jotka harrastavat normaalia seksiä, vaikka ehkä seksivälineitä käyttävätkin, ja “muihin”, epänormaaleihin, jotka harrastavat esimerkiksi sairaaksi tai huvittavaksi määriteltyä seksiä.
Naistenlehtien diskursseissa seksivälineiden käyttöön viitataan pääosin positiivisesti ja rohkaisevasti. Tästä huolimatta teksteissä näkyvät konservatiivinen pohjavire ja stereotyyppiset sukupuolikäsitykset. Sen sijaan, että seksiä käsiteltäisi vain seksinä, sitä ikään kuin pehmennetään puheella parisuhteesta ja seksuaaliterveydestä ja naisiin ja miehiin kohdistuu toisistaan poikkeavia tiukkojakin odotuksia.
Juuri parisuhteen korostunut asema oli ensimmäinen toistuva piirre, joka kiinnitti huomioni lehtijutuissa. Parisuhde, suorastaan parisuhteen hoitaminen seksivälineillä, näkyy jopa siinä miten ja millaisia seksivälineitä käytetään lehtien tuote-esittelyissä. Cosmopolitan (9/2010) ja MeNaiset (13–14/2010) ovat molemmat valinneet esiteltäväkseen “Relationship Care” -nimisen hieromalaitepakkauksen, jossa on oma vibraattori miehelle ja naiselle. Parisuhde, johon naistenlehdissä viitataan, onkin tyypillisesti heteroparisuhde.
Parisuhdetta korostetaan myös jutuissa, joissa käsitellään sooloseksiä. Naislukijaa voidaan esimerkiksi kehottaa harjoittelemaan orgasmin saamista vibraattorin avulla, koska orgasmin teeskentely (Cosmopolitan 6/2006) ja huono seksi (Kodin Kuvalehti 8/2005) mainitaan uhkiksi läheiselle, hyvälle parisuhteelle. Toisaalta voidaan varoittaa, että kun vibraattorin tehtävä on suoritettu ja nainen on oppinut nauttimaan seksistä enemmän, sen käyttö ei enää ole suositeltavaa, koska se voi ”vieraannut[taa] normaalista seksistä” (Cosmopolitan 3/2009b).
Seksivälineiden ja seksin tabuluonnetta voidaan häivyttää korostamalla romantiikkaa, sitoutumista ja (hetero)parisuhdetta. Kuva: body restraint cc
Silloinkin, kun seksivälineiden käyttöä ei varsinaisesti perustella esimerkiksi parisuhteen hyvinvoinnilla, välineiden käyttökonteksti on naistenlehdissä useimmiten oletusarvoisesti heteropariskunnan välinen seksi. Seksivälineet sopivat “normaalin” seksuaalisuuden kategoriaan, mutta niiden kuuluminen sinne vaatii jatkuvia todisteluja, joiden keskiössä on heteroseksuaalinen parisuhde. Heteroparisuhteen voimaa normaaliuden takaajana selittää Michael Warnerin (2000) huomio, että heteroseksi ei ole kulttuurisella tasolla vain seksiä, vaan siihen yhdistyvät avioliiton ja lastenkasvatuksen, suorastaan kansakunnan jatkuvuuden ajatukset. (Hetero)parisuhteen kautta seksi voidaan häivyttää romantiikan ja sitoutumisen taakse. Se, että tällainen on tarpeellista seksivälineitä käsittelevissä jutuissa, kertoo välineiden tabuluonteesta.
Parisuhdepuhetta esiintyy aineistossani rinnakkain seksuaaliterveyteen vetoamisen kanssa. Molemmissa seksi määrittyy oletusarvoisesti penis–vagina-yhdynnäksi. ET-lehdessä (13/2010) todetaan, että “[e]turauhaleikkauksen kokeneella miehellä on asiat kohdallaan”, kun hän vitsailee vaimolleen “‘Pakataanko erektio mukaan?'” ja matkalaukkuun pannaan erektiotuki.
Sekä naiset että miehet ovat naistenlehtien jutuissa oletusarvoisesti kiinnostuneita seksistä ja haluavat mukautua normaaliksi käsitetyn seksielämän ehtoihin silloinkin, kun se on toiminnallisten ongelmien vuoksi vaikeaa. Seksivälineiden rooliksi asettuu seksuaaliterveyttä korostavissa jutuissa edesauttaa normeihin mukautumista, siis palauttaa tai korjata kyky yhdyntään. Seksiin liittyvien odotusten muuttamista ei sen sijaan kuvata mahdolliseksi. Voikin kysyä, johtaako tällainen korjauspakko yhä kiristyviin vaatimuksiin siitä, millainen seksi on “oikeaa” tai “normaalia” eli esimerkiksi yhä korostuneempaan yhdyntäkeskeisyyteen.
Queerteoreettisille näkökulmille on yleistä, että niissä hahmotellussa dynamiikassa normaali vaatii rinnalleen epänormaalin, josta erottua. Vastaavasti naistenlehdissä hyväksyttävien seksivälineiden kategoria muodostetaan samalla, kun osa välineistä ja niiden käyttäjistä tuomitaan pervoiksi.
Oikeanlaisen seksivälineiden käytön ulkopuolelle jäävät seksi samaa sukupuolta olevien kesken ja sellainen seksivälineiden käyttö, joka on kauempana normatiivisen heteroseksin konventioista. Homo- ja lesboseksi jätetään positiivisia merkityksiä saavan seksivälineiden käytön ulkopuolelle hiljaisuudella; niistä ei yksinkertaisesti puhuta. Sen sijaan liialliseksi käsitetty masturbointi ja s/m-välineiden käyttö voidaan leimata suorastaan sairaaksi, kuten Trendin jutussa naisesta, jonka edelliseen suhteeseen kuului yhdessä sovittua alistamista ja rekvisiittaa kuten piiskoja. ”D/s suhteeseen lähteneillä ihmisillä on usein traumoja.” (Trendi 5/2005).
Siitä, missä hyväksyttävyyden rajan katsotaan kulkevan, kertoo myös se, millaista huumoria käytetään. Samoja välineitä ja seksuaalisuuden muotoja, joihin viitataan sairaina, esitellään naistenlehdissä myös naurettavassa valossa. Vääränlaiselle seksuaalisuudelle nauraminen ja julkisen paljastumisen aiheuttama häpeänsekainen nauru yhdistyvät Cosmopolitanin Parhaat tunnustukset -liitteen (2006) lukijatarinassa, jossa nainen häpeää, kun sukulaiset tulevat hänen sotkuiseen kotiinsa, jossa on näkyvillä s/m-seksiin liittyviä välineitä.
Useiden tutkijoiden, kuten Leena-Maija Rossin (2006) mukaan normatiivisen heteroseksin rajat ovat löystyneet niin paljon, että aiemmin stigmatisoidun täytännöt ovat tulleet hyväksytyn seksin piiriin, mutta aineistoni perusteella tämä on liian vahva väite. On totta, että seksi on tullut sallitummaksi julkiseksi puheenaiheeksi ja nimenomaan seksivälineisiin liittyvä paheksunta on vähentynyt. Tästä todistaa jo se, että tutkimusaiheeseeni sopivaa aineistoa löytyi niin paljon. Kuitenkin, kun seksistä puhutaan enemmän, myös puhe normeista lisääntyy, eikä tämä keskustelu ole ainakaan naistenlehdissä lähtökohtaisesti normikriittistä vaan pikemminkin niitä vahvistavaa.
Ihanat pinkit vibraattorit
Seksivälineiden söpöyttä ja tyylikkyyttä korostetaan nimenomaan naisille suunnatussa mainonnassa. Kuva: fresh vibes cc
Naistenlehdillä on tiiviit suhteet mainostajiinsa, eikä olekaan yllättävää, että monet seksivälinemaininnat lehdissä olivat erilaisia tuote-esittelyjä. Tuote-esittelyjen värimaailma on pastellisävytteinen ja vaaleanpunaiset ja liilat erityisen korostettuja. Niissä korostetaan söpöyttä, tyylikkyyttä ja laadukkuutta. Seksivälineet näyttäytyvät asusteena, joka sopii osaksi muiden lehdissä esiteltyjen muotituotteiden jatkumoa. Seksivälineiden markkinointia tarkastelleet tutkijat kuten Parviainen (2012) ovat tehneet vastaavia huomioita tyylikkyyden ja söpöyden asemasta nimenomaan naisille suunnatussa mainonnassa. Terveys- ja parisuhdeviittausten lisäksi myös välineiden esteettisten ominaisuuksien korostamisen voi lukea strategiana siirtää seksivälineiden sinänsä itsestäänselvää yhteyttä seksiin taka-alalle ja kirjoittaa uusiksi vanhoja, negatiivissävytteisiä käsityksiä seksivälineiden käyttäjistä.
Tuote-esittelyissä oletettu käyttäjä vaikuttaa olevan nainen joko yksin tai mieskumppanin kanssa, vaikka osa esitellyistä tuotteista toki sopisi aivan yhtä hyvin miehen käyttöön yksinkin. Samantyyppinen kaava toistuu muissakin jutuissa. Naisten seksivälineiden käyttöä kuvataan aineistossani positiivisempaan sävyyn ja useammin kuin miesten seksivälineiden käyttöä. Naiset kuvaillaan kokeilunhaluisiksi ja heidän kokeilunhalunsa kuvataan hyväksi asiaksi kun taas miehet kuvataan varautuneemmiksi, suorastaan häpeileviksi tai epäkypsiksi suhtautumisessaan seksiin ja erityisesti seksivälineisiin ja miesten kiinnostus seksivälineisiin voidaan kuvata epäilyttäväksi.
Kyse ei ole vain siitä, että naistenlehdet on suunnattu naisille, vaan sama asetelma näkyy myös miehille suunnatuissa vastaavan konseptin elämäntapalehdissä, joita tarkastelin vertailun vuoksi. Trendin miehille suunantun sisarlehti Velin (4/2006) jutussa mies kyllä käyttää seksivälinettä yksin. Hän rakentaa siitä partatrimmerin. ”Trimmeri on yksinkertainen laite, jonka näppärä mies joko ostaa [ – – ] tai askartelee vaikka hieromasauvasta (kysy kuitenkin ensin lupa tyttöystävältä)” (V4/2006).
Ehkä siksi, että miesten ja naisten suhde nautintoon kuvataan erilaiseksi, miesten kiinnostus seksivälineisiin, etenkään masturboinnissa, ei mahdu malliin, jossa seksivälineet palvelevat heteroseksuaalista yhdyntää. Naisten nautinto kuvataan monimutkaiseksi sesuelliksi aistinautinnoksi, jonka huipentuma, orgasmi, on vaikea tavoittaa. Miehen nautinto taas liitetään tyytyväisyyteen onnistuneesta suorituksesta. Siinä, missä oman orgasmin harjoittelu voidaan esittää hyvänä syynä naisen itsetyydytykselle vibraattorin kanssa, miehen seksivälineiden käytölle ei löydy aineistostani vastaavaa hyväksyttävää tilaa.
Kumouksellista potentiaalia
Seksivälineillä voisi olla kumouksellista potentiaalia. Ne voisivat osaltaan haastaa kulttuuria, jossa penis–vagina -yhdyntä on oletusarvoinen seksin muoto ja muu käsitetään vähempiarvoiseksi. Naistenlehtien jutuissa seksivälineistä näin ei käy. Vaikka naistenlehtien kirjoittelu seksivälineistä luo positiivisia mielikuvia erityisesti seksivälineitä käyttävistä naisista, se on samalla normatiivista ja moralistista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jutut eivät samalla voisi tarjota lukijoille helpotusta esimerkiksi omia seksitapoja koskevaan ahdistukseen ja syyllisyyteen. Jotta voitaisi selvittää, millaisia paineita ja helpotuksia naistenlehdet tarjoavat niitä lukeville naisille, pitäisi kuitenkin tutkia lukijoita.
Tässä käsittelemäni lehdet ovat kaupallisia naistenlehtiä. Kannattaa huomata, että genren omat lainalaisuudet vaikuttavat siihen, millä tavalla lehdissä käsitellään erilaisia teemoja. Seksi on myyvä aihe, mutta voi hyvin olla, että toimitukset pelkäävät sen käsittelyn kovin radikaalista näkökulmasta vieraannuttavan osan lukijoista. Lisäksi, kun mainostilan myynti ja yhteistyö erilaisten tuotevalmistajien kanssa ovat olennaisia naistenlehdille, on ymmärrettävää, että seksivälineitä ei ole esimerkiksi käsitelty yleisesti kulutuskriittisestä tai seksin kaupallistumista kritisoivasta näkökulmasta.
Varpu Määttänen valmistui vuonna 2013 filosofian maisteriksi pääaineenaan sukupuolentutkimus. Hän on uponnut nenäänsä myöten järjestötoiminnan suohon, mutta haaveilee pimeinä iltoina jatko-opinnoista. Hänen gradunsa on luettavissa e-thesiksessä: https://helda.helsinki.fi/
Seksivälineet voisivat haastaa kulttuuria, jossa penis-vagina-yhdyntä on oletusarvo. Kuva: joaquin uy cc
Lisälukemista
Attwood, Feona 2005: Fashion and Passion. Marketing Sex to Women. Sexualities 8:4, 392–406.
Parviainen, Maiju 2012: ”Pane parisuhteesi paremmaksi”. Seksivälinemainoksien sukupuolitetut ja heteroseksualisoidut seksikäytännöt. Naistutkimus– Kvinnoforskning 25:3, 5–15
Rossi, Leena-Maija 2006: Heteronormatiivisuus. Käsitteen elämää ja kummastelua. Kulttuurintutkimus 23:3, 19–28.
Storr, Merl 2003: Latex and Lingerie. Sopping for Pleasure at Ann Summers Parties.
Berg, Oxford & New York.
Warner, Michael 2000 (1999): The Trouble with Normal. Sex, Politics and the Ethics of Queer Life. Harvard University Press, Cambridge MA.
Viitteet
C6/2006 Taylor, Emma & Sharkey, Lorelei 2006: Cosmon orgasmikoulu. Alkeet. Cosmopolitan 6/
2006, Rakkaus & intohimo, 60–63. Suomentanut Katja Juutistenaho.
C:PT2006 ”Seksileluni aiheutti katastrofin” 2006: Cosmopolitan Parhaat tositunnustukset, 74–
77. Suomentanut Maarit Huhtanen.
C3/2009b Paavonen, Mia 2009: Apua, menikö överiksi? Cosmopolitan 3/2009, Cosmo suhteet,
52–54.
C9/2010 Mäkelä, Anna 2010: Jaettua nautintoa. Cosmopolitan 9/2010, ManUaali. Miehen
mielessä, 66.
ET13/2010 Husso, Marja-Liisa 2010: ”Pakataanko erektio mukaan?” ET-lehti 13/2010, Hyvä olo,
53.
KK8/2005 Hietaniemi, Helena 2005: Täyden kympin seksi. KK:n lukijat vastasivat kyselyyn.
Kodin Kuvalehti 8/2005, 80–84.
MN13–14/2010 Heino, Heidi & Salmi, Virpi 2010: Nyt hierot mua senkin vätys. Me Naiset 13–14/
2010, Konemimmit, 87.
T5/2005 Pennanen, Tyyne 2005: Rakkautta piikkikoron alla. Trendi 5/2005, Trendi suhteet, 60–62.
V4/2006 Saanila, Stan 2006: Karvaiset ystävämme. Veli 4/2006, 62–63.
Alun lyhenteet vastaavat itse gradutekstissä käytettyä viittaustapaa.
