Äiti – tuo myyttinen olento, jota juhlitaan toukokuun toisena sunnuntaina. Tänä vuonna minä vietän ensimmäistä äitienpäivääni äitinä.

Katselin hieman ympärilleni ja totesin median tyrkyttävän yhä myyttistä äitihahmoa, naista joka hoitaa kodin, lapset, miehen ja parhaassa tapauksessa työnkin siinä ohessa. Juu, ei. Ei todellakaan. Näyttäkää minulle nainen, joka tekee nuo kaikki, niin minä näytän teille todella väsyneen ihmisen.

Myönnetään. Ei meistä kukaan olisi täällä ilman biologista äitiä, mutta se ei välttämättä ole sama asia kuin hyvä äiti. Jotenkin ajatus siitä, että minua pitää lahjoa ja juhlistaa koska synnytin lapsen on jotenkin vastenmielinen. Enkö minä naisena, ihmisenä ole ollut juhlimisen arvoinen? Vata nytkö, kun olen täyttänyt ns. biologisen velvollisuuteni ja lisääntynyt olen juhlinnan ja lahjonnan arvoinen?

Joku tuutista on tullut mainoksia: osta äidille sitä ja tätä, äidille hemmotteluhetki, äitienpäivälounas jne. Oikeasti, hemmotelkaa äitejä pitkin vuotta, minä ainakin arvostaisin. Tosin sehän olisi äitimyytin vastaista, äitihän jaksaa koko vuoden hymyillen raataa kuin muuli ja on todella otettu, kun yhtenä päivänä muistetaan valkovuokoin ja jonkun muun tekemin ruoin.

Minä olen kaukana tuosta myyttisestä äidistä: minä väsyn, enkä ole siivonnut kotona vauvan syntymän jälkeen. Mieheni ystävällisesti tekee sen. Arkemme ei ole auvoista liitoa, vaan vauvaperheen sekavaa söhellystä.

superäiti

Superäiti on myyttinen jumalolento. Kuva: Suvi Marttila

Millainen on sitten tämä myyttinen äiti? Vilkaisu vauvafoorumeille (jos olet synnyttänyt äskettäin, pysy niistä kaukana) kertoo paljon. Hyvä äiti täysimettää pitkään, ei hermostu vauvaan missään olosuhteissa, jaksaa olla vauvan kanssa kaksin kotona, ei vie vauvaa muualle hoitoon ja ei väsy koskaan.

Pitäkää tunkkinne. Täysimetys ei onnistu kaikilta. Hermostuminen on luonnollista, kun vauva huutaa kolmatta tuntia ilman näkyvää syytä ja olet itse nukkunut 4 tuntia pätkissä. Neljän seinän sisällä tulee nopeasti mökkihöperöksi. Vauvan on hyvä tottua muihin ihmisiin, ja mummot/vaarit/muut yleensä hoitavat pientä ihan mielellään ja oikeasti. Ei väsy? Antakaa minun nauraa, jos jaksaisin. Vauva vaatii äitinsä huomiota alussa 24/7. Yritä siinä sitten olla väsymättä.

Itselläni ensimäiset viikot menivät aika sumussa, sillä meille muutti ihan uusi ihminen. Henkilö, josta en tiennyt yhtään mitään. Pieni olento, jonka kieltä minä en puhunut. Aluksi homma meni niin, että kun kaveri huutaa, käydään läpi rumba vaippa, tissi ja sylitys. Jos mikään ei auta, niin sitten ei tiedä, mitä tehdä.

Pohdin kovasti, mistä tämä myyttinen äiti on peräisin? Kun miettii maatalojen elämää, niin vauvahan kulki mukana. Ei silloin ollut aikaa tai varaa jäädä neljän seinän sisälle kököttämään. Kyllähän lapsenhoito ja taloudenpito sujui loistavasti yhdessä, mutta talossa oli yleensä aika paljon enemmän ihmisiä kuin nykyään. Siinä on iso ero, onko taloa pystyssä pitämässä 2 aikuista vai 12 aikuista. Äitimyytti tuntuu syntyneen teollistumisen ja kaupunkeihin muuton aikoihin, mutta sille ei historiasta löydy mitään järkevää syytä tai selkeää paikkaa.

Pitäkää äitimyyttinne, minä aion tehdä homman omalla tavallani, ja kannustan muitakin äitejä tekemään niin. Kyllä siitä vauvasta vielä ihminen kasvaa.