Assassin's_Creed_IV_-_Black_Flag_coverKehittäjä: Ubisoft Montreal
Julkaisija: Ubisoft

Alustat: PS3, PS4 (29.11.), Xbox360, XboxOne (22.11.), Microsoft Windows, Wii U
Testattu: Xbox 360
Genre: Action-adventure
Ikäraja: K18

Heave a pawl, oh, heave away,
Way, ay, roll an’ go!
The anchor’s on board an’ the cable’s all stored,
Timme rollickin’ randy dandy O!

Kun päässä soivat merimieslaulut viidettä päivää ja mieli haikaa merelle, on takana selvästi onnistunut viikko. Merirosvojen kanssa ei yksinkertaisesti voi mennä vikaan. Tämän tiesi takuulla myös Ubisoft Montreal sijoittaessaan Assassin’s Creed -sarjansa uutukaisen, AC IV: Black Flagin villille ja vaaralliselle 1700-luvun Karibialle. Pyhän maan ristiretkien, renessanssin ajan Italian ja Amerikan sisällissodan jälkeen on mukava nähdä toiminnan keskiössä jälleen uusi, täysin erilainen aikakausi. Samalla kun toiminta on siirtynyt maalta merelle, on pelien yltiövakavuus saanut väistyä rommin, ryöstelyn ja yleisen hauskanpidon edestä. Hauska, sitä Assassin’s Creed IV: Black Flag todella on, ja tästä syystä ehkä samalla koko saagan paras peli.

Vain vuosi edeltäjänsä AC III:n jälkeen julkaistun Black Flagin protagonistina (sankari lienee yliampuva ilmaisu) nähdään mustalippuista Jackdaw-laivaansa Karibianmerellä ohjaava Edward Kenway: merten nouseva kauhu, paha poika ja jo kolmospelistä tutun Kenway-suvun esi-isä. Karskin karismaattinen Edward on kaukana hyveellisyydestä jopa salamurhaajien mittapuulla. Miehen henkilökohtaiset tavoitteet ovat yksinkertaisesti rötöksellä rikastumisessa, vaikka hän hieman puoliväkisin assasiini-temppeliherra-kahinaan lopulta sotketaan. Yksi pelin kantavia teemoja on Karibian merirosvokollektiivin ja saaria hallitsevien suurvaltojen välinen nokittelu, minkä puitteissa Edward muotoutuu melkeimpä rosvojoukon vapaustaistelijaksi. Tähän tarvittavaa syvyyttä ja mielenkiintoa Edwardista löytyykin, mikä on suuri plussa Assassin’s Creedien hahmokehityshistorialle.

ass2Suuri osa pelin sisällöstä on edeltäjiensä tavoin salamurhaamisvetoista katoilla pomppimista ja puskissa väijyntää. Omat inhokkitehtäväni, salakuuntelu- ja varjostusoperaatiot, ovat melkoisen yliedustettuina ja aiheuttavat ajoittaista raivolähtöistä hampaidenkiristelyä ja turhautumaa. Kaikeksi onneksi merkittävän osan pelistä haukkaa meritaistelujen paljon kiehtovampi maailma. Kolmospelistä tutuksi tullut laivasivupeli onkin jalostettu nelososassa todella täyteen potentiaaliinsa. Vihollisalusten eeppinen tulittaminen, jahtaaminen ja valloitus on paitsi pelin keskeinen aktiviteetti myös sen ehdoton suola. Ja mikäpä onkaan siistimpää kuin pommittaa imperialistien sotalaivat ja merilinnakkeet Jackdaw’n varaosiksi. Samalla pönkitetään omaa asemaa Karibian pelätyimpänä merirosvona ja hankitaan tuohta, jolla voidaan päivittää laivaa, ja Edwardia, entistä tappavampaan olomuotoon. Meritaistelut eivät toki ole ainut tarjottu aktiviteetti, vaan vesillä pääsee mm. harppunoimaan, tutkimaan saaria ja jopa sukeltelemaan merenpohjan hylyissä.

Assassin’s Creed -sarjan selkeitä vahvuuksia on ollut aina sen kyky tuoda historia lähemmäs pelaajaa. Niin nytkin. Vaikka mukaan heitetään edelleen paljon omaa, esitellään ajankuva, ihmiset, miljöö ja yhteiskunnalliset tilanteet käsinkosketeltavalla ja elävällä tavalla. Mustaparran kanssa hengailu on mahtavaa, mutta ehkä vielä ilahduttavampaa on nähdä Edwardin remmissä legendaarisia naispiraatteja, joista Mary Readilla on tarinan kannalta vieläpä erityisen keskeinen rooli. Jumalaisen kauniit ympäristöt ja asiaan kuuluvat Pirates of the Caribbean -henkiset musiikit toimivat edelleen tunnelmaa kohottavina elementteinä. Matkamusiikkina toimivat Jackdaw’n miehistön laulamat merimieslaulut, joiden metsästäminen eri saarilta toimii hauskasti yhtenä Black Flagin monista minipelivaihtoehdoista.

ass5AC IV:n pelattavuudesta voidaaan olla montaa mieltä. Kontrollit ovat sulavammat ja yksinkertaistetummat, minkä vuoksi esimerkiksi puissa tai rakennusten seinämissä kiipeily käy näppärästi. Erityistä tarkkuutta vaativissa tehtävissä olisi tässäkin silti viilattavaa. Myös karttoja ja opastusta on selvennetty entisestään, ja jopa kaltaisilleni toivottomille navigoijille annetaan viimeistään nyt tarpeeksi apuja päästä paikasta toiseen ilman suurempia eksymisiä. Valtaisan maailmankartan kanssa pelatessa myös pikasiirtymis-teleportaatiosta ja laivan vinhasta matkanopeudesta muistaa kiittää yllättävän usein.

Toki Black Flagillakin on omituisuutensa. Jo AC III:ssa allekirjoittanutta suuresti ihmetyttänyt täyslokalisointi tekee nimittäin paluun. Vaikka pahimmat suomennosten kömmähdykset on neloseen korjattu, eivät kaikki ilmaukset, kuten “ilmasalamurhaus” tai “epäsynkronointi” edelleenkään käänny täysin luontevasti. Myönnettäköön, että asiaan kyllä tottuu ja esimerkiksi codexien lukeminen omalla kielellä on erittäin jees. Käännöstoimenpiteen tarpeellisuus K-18-pelissä hämmentää silti suuresti. Edes periaatteessa kielen vaihtaminen takaisin englantiin tulisi olla mahdollista, mutta tällä erää näin voi tehdä ainoastaan tekstitykselle valikoiden jäädessä suomenkielisiksi.

Koska menneisiin tapahtumiin hyppiminen on Assassin’s Creed -loressa pelkkä simulaatio, palataan Edwardin seikkailujen väleissä myös nykyajan todellisuuteen. Tämä tarkoittaa AC IV:n kohdalla simulaatiosta vastaavan Abstergo Industriesin työntekijänä pelaamista. En ole koskaan erityisemmin perustanut tästä Assassin’s Creedien juonilinjasta, enkä perusta nytkään, erityisesti, kun se merirosvoiluun verrattuna on vaan niin tavattoman tylsää. Abstergo Industries -osioiden pointti onkin ollut lähinnä sitoa yhteen eri pelien seikkailut, eikä sillä ole siksi edelleenkään häävisti omia ansioita. Jotain hupia toki voi löytää siitä, että pahan korporaation tilojen mallina on luultavasti ollut Ubisoft Montrealin oma toimisto.

ass1Assassin’s Creed -saagan illuminatikuviosta ja isomman kehysmysteerin tutkimisesta kiinnostuneiden kannattaa aloittaa pelaaminen ehdottomasti sarjan aikaisemmista osista. Kaikista Assassin’s Creedeistä kuitenkin juuri Black Flag toimii parhaiten nimenomaan itsenäisenä teoksenaan. Tämä on hyvä, sillä kaikille piraattien ja hyvän seikkailun ystäville peli on ehdoton pakkohankinta. Pääjuonen ohella tarjolla on mm. moninpelimahdollisuus ja kymmeniä tunteja mielekästä, pahistelevaa pelattavaa. Assassin’s Creed IV onkin kokonaisuutena harvinaisen vaikuttava, monipuolinen ja otteessaan tiukasti pitävä merirosvoepookki, jossa klassistakin klassisemmasta genremateriaalista saadaan irti aivan valtavasti uutta.

Tiivistelmä

+ Hyvännäköinen, laaja ja monipuolinen.
+ Päähahmossa kauan kaivattua karismaa.
+ Meritaistelut parasta ikinä!

– Ajoittain turhauttava.
– Käännöstyössä edelleen parannettavaa.
– Nykyaikaosio ei vain jaksa kiinnostaa.

Arvosana

geekgirl_4

Todellinen nörttityttö