Muistatko olleesi matkalla ja lentokoneesta astuttuasi lentokentälle kävelet passintarkastukseen, jossa seisot pitkässä jonossa odottaen pääseväsi passintarkastajan kopille. Odotat hermostuneena kun mies katsoo sinua ja papereitasi vuorotellen ja samalla mietit onko passissasi ja viisumissa jotain vialla?

Hermostuttaako seisoa ja odottaa jonossa, hikoilevin käsin pitäen kiinni passista ja papereista? Vai oletko kenties jopa jäänyt rajalle tutkittavaksi, koska kaikki paperit eivät ole täsmänneet tai jokin leima on puuttunut?

Papers-Please-title-screen

(Kuvituksena käytetty ruutukaappauksia pelistä.)

Papers Please!

Papers Please näyttää rajamuodollisuuksien toisen puolen, passintarkastajan, joka yrittää pitää terroristit, laittomat maahantulijat ja salakuljettajat poissa dystopisesta, sodan repimästä maasta nimeltään Arztotska, jonka raja kuusivuotisen sodan jälkeen taas avataan.

Toisin kuin oikeassa maailmassa, tarkastaja on valittu vetämällä nimi hatusta, jonka takia pelaaja saa olla kiitollinen, että edes on töitä, joilla elättää perhe ja pitää huoli työn tasosta, koska työpaikalle kyllä olisi ottajia, jos pelaaja mokailee paljon. Virheitä ei juuri sallita, joten työ on tarkkaavaisuutta ja nopeutta vaativa ja koska palkkaa ei tule, jos ei-kelvollisia ihmisiä päästetään rajan yli ja tahti on liian hidas, että kunnon ihmiset eivät pääse rajan yli.

Papers Please on pelinä suorastaan nerokas: pelaaja on arvonnassa valittu rajalle passintarkastajaksi ja hänen tehtävänsä on tarkistaa kaikkien rajalle tulevien passit ja paperit. Alku on helppo, mutta jo muutamassa päivässä passien lisäksi tulee ensin maahantulolippu, sitten työpassi, henkilöllisyystäydenne (jossa kuvaillaan fyysinen olemus, pituus ja paino, sekä sormenjälki)… Papereita kasautuu pienelle pöydälle pelin edetessä yhä enemmän.. Pelaaja päätyy myös selvittämään henkilöskannerilla otettujen alastonkuvien perusteella onko maahantulijalla aseita kannossa.

papersplease7-640x360Peli henkii kylmän sodan aikaista nationalismia, länsi- ja itä-Saksan välistä rajaa ja suunnattomia byrokratian pyöriä, joihin on helppo kompastella. Tähän vastapainoksi on annettu pelaajalle vaihtoehtoja, hän voi halutessaan auttaa pariskuntaa, joista toisella ei ole kaikkia tarvittavia papereita päästämällä tämän maahan siitä huolimatta, tai auttaa salaista vastarintaa nimeltään EZIC, joka antaa pelaajalle suuren summan rahaa, josta pelaaja saa itse päättää ottaako sen vai polttaako. Rahalla on myös iso rooli pelissä. Pelaajan palkka lasketaan sen mukaan, kuinka monta ihmistä hän ehtii rajalla tarkistamaan ja yleensä kaikki raha menee perheeseen, johon vaimon ja pojan lisäksi kuuluvat anoppi ja setä. Vuokra, lämpö, ruoka ja lääkkeet – kun joku perheestä sairastuu – vievät pelaajan ansaitsemia varoja ja ilman lääkkeitä ja muita kuka tahansa voi kuolla.

Lucas Pope – amerikkalainen Japanissa

Pelin tekijä on yksi mies, Lucas Pope, joka aiemmin on tehnyt töitä Naughty Dog -studiolle Uncharted: Drake’s Fortune ja Uncharted 2: Among Thieves -pelien parissa. Hän on aiemmin julkaissut myös omia pelejään, kuten 6 Degrees of Sabotage ja The Republia Times. 6 Degrees of Sabotagessa pelaaja tietää viiden sabotoijan ketjusta ensimmäisen ja viimeisen ja joutuu päättelemään viestin kulun hahmolta hahmolle päivän aikana ja lopulta eliminoimaan sabotöörit. The Republia Timessissa pelaaja pitää Republia-nimisen maan moraalia korkealla editoimalla sanomalehteä. Pope sanoo päättäneensä tehdä pelin edellisten pelien hengessä, koska pitää kovasti töistään. Kaikkien kolmen pelin tyyli on hyvin samanlainen niin tunnelmaltaan kuin grafiikoiltaan. Grafiikat muistuttavat paljon 8-bit -pelejä, koska pikselitaide on Popen mukaan paljon helpompaa, nopeampaa ja hänelle itselleen mielekkäämpää tehdä. Hän myös sanoo, että verrattuna edellisiin peleihinsä hän on tässä pelissä keskittynyt ensin taiteeseen ja sitten mekaniikkaan, pitäen kuitenkin grafiikat yksinkertaisina ja käyttäen vähän värejä ja sävyjä. Hän kertoo, ettei ole saanut minkäänlaista koulutusta grafiikoiden tekoon, jonka takia ei ole osannut tehdä aivan kaikkea mahdollista, mutta pelin maailmaan sopiikin paremmin karsittu värimaailma. Se tekee pelistä myös pelimekaanisesti helpomman, kun kasvojen piirteet on helpompi erottaa toisistaan ja verrata kuviin ihmisiä.

Pope itse kertoo olevansa kiinnostunut tekemään pelejä, joissa informaatiota on ympäriinsä pieninä paloina. Papers Pleasessa on myös pieniä lappuja, joissa ihmiset kertovat sinulle epäilyksistään tai pyytävät apua. Myös päivittäinen sanomalehti kertoo mitä päivältä on odotettavissa. Lisäksi on kuunneltava mitä ihmiset sanovat. Joskus he ilmoittavat olevansa maassa puoli vuotta, vaikka viisumissa lukee kolme kuukautta. Pope toivoikin, että ihmiset pitäisivät erityisesti tästä eräänlaisesta salapoliisityöstä, pelin mekaniikasta, jossa pelaaja tarkistaa leimoja, informaatiota passissa ja vertailee saamiaan tietoja, sekä tietenkin leimaa passeja, joko hyväksyen maahanpääsyn tai kieltäen. Mekaniikan ja pelissä saatujen vaihtoehtojen moninaisuuden takia pelillä on myös runsaasti uudelleenpelausarvoa. Loppu voi olla hyvinkin erilainen riippuen pelaajan valinnoista ja toisinaan kyseessä on vain huono tuuri.

Glory to Arstotzka!

Papers Please -pelissä hyvin keskeiseksi osaksi nouseekin informaation tarkastelu ja valintojen tekeminen. Pelaajan on muistettava katsoa, onko passin myöntämiskaupunki oikeassa maassa tai ovatko kaikki paperit ja lomakkeet ajan tasalla. Pelaajan täytyy olla ajan tasalla säädöksistä ja siitä, mitkä kaikki paperit ihmisten pitäisi antaa. Kuitenkin annetaan mahdollisuus ohittaa nuo sääntöviidakot ja antaa armon käydä oikeudesta. Tämän takia peli antaa tehdä kaksi virhettä päivässä, eli päästää ihmisen maahan ilman kaikkia tarvittavia papereita, mutta kahden virheen jälkeen virheet verotetaan palkasta. Pelissä myöhemmin myös annetaan pelaajalle ase, jolla ampua ne, jotka yrittävät päästä rajan yli juoksemalla. Näistä ammutuista pelaaja saa lisää rahaa, samoin pidätetyistä, kun rajavartija tulee lupaamaan lahjuksia jokaisesta ihmisestä, jonka maahantulo evätään. Kuitenkaan ei voi olla miettimättä tekeekö oikein ampuessaan ihmisen, joka haluaisi epätoivoisesti vain päästä toiseen maahan.

papers please 2Pelin erikoisuutena on sekin, että on mahdollisuus katsoa läpi sormien maahanmuuttajan vaimon paperien puuttumisen tai erottaa aviopareja ja perheitä toisistaan. Tietyllä tavalla peli antaa paremman kuvan siitä mitä oikeatkin passintarkastajat tekevät ja pelaaja ehkä alkaa paremmin ymmärtämään minkälaisten ongelmien kanssa passintarkastajat toimivat. Pelissä esiintyy myös eräänlaista syrjintää, kun kahden pommi-iskun jälkeen annetaan tehtäväksi tutkia kaikki maahan yrittävät kolechialaiset. Heistä otetaan henkilöskannerilla kuvat, joissa näkyy alaston ihminen ja mahdolliset piilotetut aseet. Tietenkin korkeammalla tasolla tätä käytäntöä pidetään loukkaavana, joten kaikkien skannaaminen ei enää sovi, mutta tarvittaessa skanneria tulee käytettyä. Tämän on nähty olevan viittaus amerikkalaisiin rajavartioihin ja heidän käytäntöihinsä, joissa jokainen meksikolainen nähdään mahdollisena salakuljettajana tai laittomana maahanmuuttajana. Pope ei itse sano antaneensa kovinkaan suurta poliittista viestiä peliin, vaikka inspiraationa oli ainakin osaksi George Orwellin 1984.

Pelaajan päätettäväksi jää kenelle hän on uskollinen tai lempeä. Kuitenkin on hyvin mahdollista, että pelaaja jää poliisin pidättämäksi, jos on vastarinnalle liian suopea tai ei saa tarpeeksi rahaa maksaakseen vuokraa. Poliisin haaviin voi jäädä melkein mistä tahansa syystä, jopa silloin kun et olisi vastarinnan puolella. Peli päättyy silloin, mutta Papers Pleasen hyvänä puolena on uudelleenpelattavuus. Pelillä on 20 erilaista loppua eikä papereiden tarkistamiseen helposti kyllästy, koska jokaisen kohdalla on oltava niin tarkkana. Erityisesti maiden ja passin myöntäneiden kaupunkien välillä oleminen on ehdotonta, joskus eroa oikeaan paikkaan saattaa olla vain yksi kirjain. Koska peli kertoo virkamiehestä ja tämän työstä ja vaikeuksista työssä, on se verrattaen erilainen esimerkiksi GTA-pelisarjaan. Siinä missä GTA-pelit antavat pelaajalle mahdollisuuden toimia lain väärällä puolella, pakenemaan tai tappamaan poliiseja, ei uhmakkailla asiakkailla Papers Pleasessa ole mitään mahdollisuuksia välttää rajapoliisia. Pahimmassa tapauksessa nämä vihaiset ja huutavat ihmiset ammutaan ilman selityksiä.

Papers Please yllättää olemalla yksinkertainen ja koukuttava ja sitä jaksaisi kehua enemmänkin. Se on onnistunut saamaan median ja pelitestaajien huomion. Papers Pleasen vahvuutena on juurikin sen grafiikoiden ja värimaailman yhteensopiminen tarinan kanssa. Ne erottavat pelin muista 8-bit -tyylisistä indie-peleistä, joita on ilmaantunut paljon. Se sai Steam Greenlightissa tukea, keräsi huomiota pyytämällä ihmisiä lähettämään oman nimensä käytettäväksi pelin hahmoille ja nyt peliä myydään niin Steamissä, Gogissa kuin Humble Storessa. Papers Please on saanut ylistäviä arvioita ja harvalla on ollut suurta kritiikkiä pelin suhteen. Päätän artikkelini pelistä sanomalla, että pelissä pärjää sinnikkäällä yrittämisellä, kuten yksi vanha mies pelissä, joka kolmannesta päivästä asti yrittää päästä Arstotzkaan. Lopulta hänkin saa kasaan kaikki tarvittavat paperit.

Jorji, jonka näet pelissä monta kertaa

Jorji, jonka näet pelissä monta kertaa