Kuva: AnnieAnniePancake

Millaista on olla osa nörttitytön elämää? Kasvaako nörttiäidin tyttärestä automaattisesti uuden sukupolven nörttityttö, vai tarvitaanko nörtiksi kasvamiseen nörttejä vanhempia lainkaan? Mahtuuko arkeen nörtteilyn lisäksi enää mitään muuta, vai onko nörtin ja “tavallisen” tytön välillä sittenkään mitään eroa?

Tyydyttääksemme uteliaisuutemme, haastoimme lähipiiriemme ihmisiä vastaamaan muutamaan kysymykseen.

Tuplahakasulkeissa vastaajan oman nörttitytön kommentteja vastauksiin.

Vanhemmat

Merja, 49

1. Milloin lapsessasi alkoi ensimmäisen kerran näkyä nörttimäisiä piirteitä?

Nörttipiirteet tulivat esille jo noin 12-vuotiaana. Näkyi kiinnostuksena kaikkeen pelaamiseen koneilla.

2. Oletko joskus ollut huolissasi lapsestasi, koska hän on nörtti?

Huolestumisen aihetta ei ole ollut, koska aina kuitenkin koulussa hyvin pärjännyt ja elämäntavat olleet hyvät.

3. Onko lapsenne nörttiys näkynyt jollain tavalla arjessanne tai juhlissa? (Miten?)

Nörttiys ehkä näkynyt arkuutena sosiaalisen kontaktin ottamisessa kasvokkain vieraiden ihmisten kanssa.

Kuva: Andrew Stawarz

4. Mistä arvelet lapsesi nörttiyden kumpuavan enimmäkseen: kotikasvatuksesta, ympäristöstä vai onko se synnynnäinen ominaisuus?

Suurimmaksi osaksi nörttiys on synnynnäinen ominaisuus ja osittain ympäristön vaikutusta.

5. Oletko itse nörtti?

Itse en ole nörtti.

Sisarukset

Minna, 47

Kuva: V Threepio

Minulla on aivan ihana ja rakastettava pikkusisko. Meillä on aina ollut hyvin lämpimät, välittävät ja rakastavat välit, johtuen varmasti paljolti siitä, että olemme aina asuneet eri osoitteissa, vaikkakin yleensä viikonloput ja kesälomat olemme viettäneet yhdessä.

Olen aina ihaillut siskoni taitoa paneutua täysillä asioihin, joista hän pitää (sarjakuvat, pelit, Star Trek), ja taitoa tulkita sarjakuvia, miten hän näkee niiden moninaisuuden. Itseltäni tämä taito puuttuu. Olenkin siskostani hyvin ylpeä!

Yhteistä nörtti-harrastusta meillä ei ole, mutta olen kyllä kiinnostunut tietokonepeleistä. Rakastan katsella, kun mieheni pelaa niitä. 😀 Eli onhan meillä jotain yhteistä erityisen nörttiä. Siskoni pelaa miehensä kanssa ja minä sujuvasti katselen oman nörpähtävän mieheni pelaamista. 😀

Puolisot

Joonas, 35

Meidän perheen meininki ei uskoakseni eroa kovin paljoa tyypillisestä nörttipariskunnasta. Molemmilla on useita nörttiharrastuksia ja jotkut niistä menevät päällekkäin. Hän rakastaa sarjakuvien keräilyä, minä enemmän niiden lukemista ja niistä puhumista. Molemmat pelaavat paljon videopelejä – hänen pelaamisensa on kaiken kuluttavaa ja kausittaista, minun jatkuvaa, muttei ihan niin intensiivistä. Minä pelaan laajalti ja kaikkea mitä vain näppeihini saan, mutta pintapuolisesti, hän pelaa vain pari peliä vuodessa, mutta kuluttaa ne läpikotaisin puhki. Ja niin edelleen, olkoon sitten miniatyyrejä, roolipelejä tai TV:tä. Samat kiinnostukset, mutta eri erikoistumisalueet.

Tavatessamme en oikeastaan ajatellut nörttiyttä mitenkään. Se oli 90-luvun alkupuolta ja ajelehdimme molemmat sen aikaisen goottikulttuurin mukana. Olin parantumaton pelinörtti jo silloin. Kävimme taidelukiota ja pelasimme roolipelejä. Roolipelit ovat meitä varmaan eniten yhdistävä nörttijuttu ja se onkin edelleen mukana elämää paljon määrittävänä harrastuksena.

Paljon myöhemmin – olisikohan ollut 15 vuotta – sain kuulla, että tavatessamme häntä oli hermostuttanut kattava suomenkielisten Marvel-lehtien kokoelmansa etukäteen. Että mitenköhän kiva poika reagoi siihen. Minulle ei tullut edes mieleen sellaista, vaikkei kyllä olisi ollut varaakaan, kun omat hyllyt notkuivat D&D:tä ja karmeaa fantasiakirjallisuutta.

Itseasiassa nörttiyteni vaikutti iskemiseeni. Magic The Gathering oli juuri ilmestynyt ja pelasin sitä aktiivisesti ja hän ajatteli käyttävänsä sitä tekosyynä. Väärinkäsitysten vuoksi Magic johti roolipeleihin ja ei aikaakaan kun pelasimme jo Vampirea – haluaisin ajatella, että melkoisen latautunutta Vampirea, mutta en rehellisesti enää muista. Hän on ollut luottopelaajani kaikki nämä vuodet.

Meistä piti tulla taiteilijoita tai taittajia tai toimittajia. Teimme koulun lehteä yhdessä ja taistelimme vääryyttä vastaan. Minä päädyin taidekouluun, hän ohjelmointia opiskelemaan. Sittemmin kävi toisin; ohjelmointiura vaihtui egyptologian opiskeluun ja yliopistoon, minä päädyin markkinointiduunien jälkeen tekemään videopelejä.

Kuva: sewing punzie

Hän on tätä nykyä yksi Nörttityttöjen päätoimittajista. Kun Nörttitytöt astuivat mukaan elämäämme, tunsin heti miten oikealta se tuntui. Hän on ollut iän lisääntyessä yhä vain enemmän sinut nörttiytensä kanssa ja pääsee nyt hyötymään siitä – samaan tapaan kuin minä hyödynnän elinikäistä pelirakkauttani omassa työssäni. Elämämme pyörii hyvin tiiviisti varsin nörttien aiheiden ympärillä, olkoon kyse sitten minun tai hänen kiireistä ja usein pääsemme nauttimaan lopputuloksista yhdessä. On messuja ja julkistuksia, julkkiksia ja sankareita tavattavana ja miittejä järjestettävänä. Arkisin istutaan läppärien ääressä ja kirjoitetaan omia juttuja. Flirttaillaan ruutujen reunojen yli KakaoTalkissa.

Arki nörttitytön kanssa koostuu pienistä jutuista. Taas olisi tarvetta uudelle kirjahyllylle. Miksiköhän Ryhmä-X:n päällä on pikkuhousunsuojapakkaus? Maalattaisiinko figuja yhdessä ja oltaisiin vaan hiljaa?

Nimetön

1. Miten tapasit nörttisi?

Kaverin kihlajaisissa tavattiin.

2. Vaikuttaako nörttiys jollain tapaa arkeenne ja siihen, miten
vietätte aikaa yhdessä?

Kyllä. Keskustelun aiheet on nörttejä kiinnostavia. Pelataan paljon lautapelejä
kahdestaan, mm. Dominion, Arkham horror, X-wing.

3. Onko nörttiys mielestäsi kirous vai siunaus parisuhteelle? Mitä
hyviä ja huonoja puolia nörtin kanssa seurustelussa on?

Kuva: Jan Kaláb

Siunaus. Ymmärretään toisiamme paremmin, ja koskaan ei ole pulaa keskustelunaiheista, joihin molemmilla on paljon sanottavaa. Ymmärretään toistemme antaumusta harrastuksiinsa.

4. Kerro jokin erityisen rakastettava tai raivostuttava nörttimäinen piirre nörtissäsi.

Rakastettava piirre on nopista huolehtiminen. Nopat säilötään kaikki 6:t ylöspäin, jotta oppivat antamaan oikeita lukuja.

5. Oletko itse nörtti?

Kyllä. Pelaan koneella, luen kirjallisuutta (scifi, fantasia), roolipelaan ja pelaan figupelejä (40k, Warmachine).

Nimetön

1. Miten tapasit nörttisi?

Ensimmäisen kerran itse järjestämässäni larpissa ja myöhemmin usein larppaamisen kautta.

2. Vaikuttaako nörttiys jollain tapaa arkeenne ja siihen, miten
vietätte aikaa yhdessä?

Ei. [[Siis kuulemma larppeja ja ropettamista ei lasketa. ;)]]

3. Onko nörttiys mielestäsi kirous vai siunaus parisuhteelle? Mitä
hyviä ja huonoja puolia nörtin kanssa seurustelussa on?

Se ei vaikuta parisuhteeseen mitenkään. Outoja puheenaiheita riittää, mutta se on vain mukavaa.

Kuva: Daniel M. Perez

4. Kerro jokin erityisen rakastettava tai raivostuttava nörttimäinen piirre nörtissäsi.

Suuri mieltymys nörttikulttuuriin on minusta hauskaa. Se taas ei ole, että hän pitää minuakin nörttinä.

5. Oletko itse nörtti?

En ole koskaan kokenut itseäni nörtiksi ja olen viimeiset 20 vuotta yrittänyt todistaa sen muillekin. Ilmeisen epäonnistuneesti.

Mikko, 29

1. Miten tapasit nörttisi?

Tapasimme ensimmäisen kerran scifi- ja fantasiakirjallisuuteen keskittyneen Risingshadow-nettisivun paikallismiitissä. Sen jälkeen oma nörttini otti minuun yhteyttä sähköpostitse (kuinka muutenkaan) ja pyysi treffeille. Ensimmäiset treffimme kahvilassa kestivätkin sitten yli kuusi tuntia.

2. Vaikuttaako nörttiys jollain tapaa arkeenne ja siihen, miten vietätte aikaa yhdessä?

Sanoisin että nörttiys aikalailla määrittelee arkemme. Silloin kun olemme kotona niin olemme joko omilla tietokoneillamme tekemässä omia juttujamme/surffailemassa tai sitten katsomassa yhdessä erilaisia nörttisarjoja/elokuvia. Usein myös vietämme aikaa pelaamalla joka yhdessä tai yksin. Kaikenlaista muutakin nörtteilyä tulee yhdessä harrastettua geokätköilystä genre-tapahtumien järjestämiseen.

3. Onko nörttiys mielestäsi kirous vai siunaus parisuhteelle? Mitä hyviä ja huonoja puolia nörtin kanssa seurustelussa on?

Ehdottomasti siunaus. On ihan eniten parasta, että on partneri joka tykkää samoista asioista ja jonka kanssa voi intoilla yhdessä uusista siisteistä peleistä tai elokuvista tai sarjoista.  Huonoja puolia on ehkä se, että välillä joidenkin “oikeiden” asioiden hoitaminen, kuten siivous tai tiskaaminen, saattaa hieman jäädä kun pitää tehdä kaikkea paljon kivempaa. Hyvää sitten onkin aikalailla kaikki muu.

Kuva: ollie harridge

4. Kerro jokin erityisen rakastettava tai raivostuttava nörttimäinen piirre nörtissäsi.

Silloin, kun oma nörttini on erityisen innostunut jostain tietystä (usein nörttimäisestä) asiasta, niin se on aivan erityisen söpöä ja ehdottoman rakastettava piirre.

5. Oletko itse nörtti?

Ehdottomasti.

Jälkikasvu

Mandi, 23

1. Mikä on parasta ja pahinta nörtissä äidissä?

Parasta: Korjaa tietokoneet, nettiyhteydet yms.

Pahinta: Jatkuva uusien sovellusten ja verkkopalveluiden tuputus. [[Tähän huomautin, että olit taatusti kaveripiirissäsi eka, joka edes tiesi mikä on Pinterest!]]

2. Onko äitisi nörttiys koskaan aiheuttanut noloja tilanteita? (Millaisia?)

Eiipä kai… [[Ehkä ei kehdannut tunnustaa. Tyttären ollessa ala-asteikäinen meiltä ei yleensä tullut pullaa tai kakkua vanhempainiltojen tarjoiluun. Tosin neuvoin opea tietokonejutuissa.]]

3. Teettekö kotona nörttijuttuja? (Mitä?)

Ei mitään erikoista.

4. Jos voisit valita, haluaisitko mieluummin nörtin vai “tavallisen” äidin?

Nörtti on ihan hyvä.

5. Oletko itse nörtti?

Riippuu vähän miten nörtti määritelllään. Ehkä vähän Big Bang Theoryn tyyppiä.

Kuva: Shane Robinson