Folkloristi Joseph Campbell havaitsi tutkimuksissaan, että lähes kaikki ihmisten kertomat tarinat muotoutuvat noudattamaan tietyntyyppistä kaavaa, monomyyttiä. Samoin tarinoissa esiintyvät hahmot usein päätyvät edustamaan tiettyjä arkkityyppejä, jotka erityisesti naishahmoilla ovat monin tavoin rajoittuneita. Tämä postaus on tarkoitukseltaan lähinnä teaser heinäkuun Finnconissa tapahtuvaan esitelmään, eikä millään muotoa ole tarkoitettu kattavaksi katsaukseksi aiheeseen.
Huora
Täyspitkä musta nahkainen catsuit jos mikä kertoo hahmon olevan Paha Tyttö. G.I. Joen Baroness antaa esimerkkiä.
Paha tyttö on lähes aina huora ja huora on lähes poikkeuksetta pahis. Petollinen ja kavala, avoin seksikkyys ja sensuaalisuus on lähes aina suora merkki siitä, että naishahmo joko pettää päähenkilön tai on muulla tavoin paha. Esim Angelina Jolien ura on täynnä esimerkkejä tämän arkkityypin väärinkäytöstä. Päähenkilönä Jolie on itsevarma ja yleensä Hollywood-tasolla melko peitetty. Pahiksena puolestaan naisen luonnollista seksikkyyttä korostetaan yleensä alastomuudella tai jollain sitä lähestyvällä (lakana on yleensä hyvä korvike). Poikkeuksena tähän toki Lara Croftin rooli, johon nyt muutenkin kyllä pätee eri rajapyykit, koska kyseessä on pelielokuva.
Neitsyt
Sarah Connor ennen äitiytymistä. © 1984 Metro-Goldwyn-Mayer Studios Inc. All Rights Reserved.
Neitsyt on arkkityyppinä lähes aina avuton ja naiivi. Ensimmäisen Terminaattorin Sarah Connor on neitsyeksi harvinaisen kokonainen hahmo, mutta hänkin kulkee yleensä lähinnä vietävänä vikisijänä aktiivisen toiminnan sijaan. Pysyvimpänä tämä arkkityyppi lienee edelleen kauhuelokuvissa, joissa neitsyyden menettäminen Scream-sarjan hyvästä yrityksestä huolimatta merkitsee hahmolle usein kuolemaa.
Äiti, soturi vai äitisoturi?
Tyypillinen päivä äidin elämässä á la Ellen Ripley. Artistina sykaa
Oma suosikkini perinteisistä naisen arkkityypeistä on ehdottomasti äiti. Äidillä ei nimestään huolimatta ole välttämättä omia tai edes suoranaisesti adoptoituja lapsia. Hyvänä esimerkkinä lapsettomasta äidistä toimii Alien-sarjan Ellen Ripley. Myöhemmän ajan Sarah Connorin tavoin soturinaiset käyttävät usein äitiarkkityyppiä, pohjalogiikkana luultavasti pentujaan suojeleva leijonanaaras.
Omituisten otusten kerho
Messias Starbuck via Wikipedia
Naishahmot ovat vihdoinkin 2000-luvulla ruvenneet saamaan uusia arkkityyppejä merkittävissä rooleissa. Perinteisesti miehiset arkkityypit kuten messiashahmot ja väkivaltaiset rikolliset ovat saaneet kiinnostavia uusia muotoja naishahmojen käsissä. Parhaana esimerkkinä tästä toki Sarah Connor Chroniclesta tutun Lena Headeyn rooli uusimmassa Judge Dreddissä.
Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa, että tämä ei ole lähellekään täyttä listaa perinteisistä naisen arkkityypeistä eroavista arkkityypeistä, lisää Finnconissa.
Michelle Rodrigues
Michelle Rodriguez
Näyttelijä Michelle Rodriguez ansaitsee käytännössä oman arkkityyppinsä. Missä hän esiintyykään, on hänen roolihahmonsa kuolemaan asti uskollinen, kyvykäs ja idealistinen taistelija, todellinen tarujen sankari. Sääli vain näitä rooleja ei yleensä pääosassa nähdä kuin miesten esittämänä.
Nörttityttöjen päätoimittajat pitävät naishahmojen arkkityypeistä melkoisesti laajemman esitelmän kesän Finnconissa. Kaikki mukaan!
[Nörttityttöjen Finncon-esitys on nähtävänä ja kuunneltavana jälkikäteen täällä.]
Dredd oli muutenkin mielenkiintoinen leffa itse pidin aika paljon siitä että suunnilleen kaikilla kliseille miten asiat tulee esittää oli heitetty vesilintua, esimerkiksi Andersonilla on pari sellaista hetkeä jotka on täysin uskollisia sarjakuvan hengellä mutta eivät menisi Hollywood leffassa ikinä läpi.
Itsekin tykkäsin tuosta uudesta Dreddistä monistakin syistä, joista Ma-Ma ei suinkaan ollut pienin. 🙂
Yritän olla spoilaamatta leffaa keneltäkään joka ei ole nähnyt ja eksyy lukemaan kommentteja, joten pysyn yleisluonteisessa. Leffa oli niin täynnä sellaisia järkeenkäypiä ja loppuun saakka mietittyjä juttuja kuten tulitaistelun vaikutukset asuinkerrostalossa. Andersonissa oli tajuttu että kyseessä on sellaisesta koulutuksesta pyöritetty ihminen että ei kokelaalla ole liiempiä epäröintiä hoitaa tuomaroinnin mitään puolia. Ma-Massa oli hienoa että kyseessä oli pesunkestävästi täysin brutaali roisto josta ei aloitettu mitään vetistelyjä.
Olihan tuo uusi Dredd katottava. Jatkoa odotellessa ^_^
Äiti – huora – neitsyt -asetelma on myös muistutus kristillisen patriarkaatin vaikutuksesta yhteiskunnassa. Kaikeksi onneksi vanhempiakin arkkityyppejä löytyy, vaikka niiden symboliikkaa on pyritty demonisoimaan ahkerasti esim. Raamatussa – eikä varmasti sattumalta.
Jäin tätä lukiessa miettimään, kuinka veijarinaiset tahtovat mennä tuohon huora-arkkityyppiin, mutta tietenkään hyvin vastaava mieshahmo ei sitä tee. Fiktiossa on kai niin houkutteleva käyttää naishahmoa joka käyttää “naisellisia avujaan” pärjätäkseen.
Triksteri vs. suoraselkäinen sankari on muutenkin mielenkiintoinen vastinpari. Kerrotaan, että kansakunnat samaistuvat maansa poliittisen tilanteen mukaan suuremmassa määrin jompaan kumpaan arkkityyppiin. Sorretut, suuremman ulkopuolisen mahdin ikeessä kärvistelevät symppaavat nokkelaa ja ovelaa kun taas esim. Yhdysvalloissa on tainnut olla jo hyvin pitkään leveäharteinen ja äärimmäisyyteen asti rehelinen sankari tehdä kauppansa. Teräsmies nyt tulee ensimmäisenä mieleen.