Liveroolipelien parissa puuhastelevat uskovat halutessaan mitä ihmeellisimpiin asioihin. Vanha, kuppainen leirikeskus saattaa hyvinkin muuttua pressujen, jätesäkkien ja muiden mitä ihmeellisimpien lavasteiden ansiosta avaruusalukseksi ja parikymppinen siloposki saattaa hyvinkin pelata 80-vuotiasta vanhusta. Samoin voimme halutessamme uskoa siihen, että banaani on ampuma-ase ja että huonokuntoisinkin sohvaperuna on mitä hurjin barbaari tai haltiasoturi. Teemme ennen pelin maailmaan astumista sopimuksen keskenämme siitä, mitkä asiat ovat pelin aikana mahdollisia ja mitkä mahdottomia – aivan kuten elokuvantekijä elokuvansa yleisön kanssa. Pohjustamme erilaisin tavoin yhteisymmärrystämme siitä, että se pressujen peittämä leirikeskus on kuin onkin avaruusalus, eikä sitä tarvitse pelin aikana kyseenalaistaa.
Kuitenkin pelaajien ja pelihahmojen sukupuoli vaikuttaa olevan asia, joka jakaa larppaajien mielipiteet kahtia paljon vahvemmin kuin mikään muu sopimus ja suspension of disbelief. Jotkut kokevat haluavansa pelata hahmoja, jotka eivät edusta samaa sukupuolta kuin pelaaja itse, kun taas toiset kokevat tämän epämukavaksi tai turhaksi. Muun kuin omakseen näkemänsä sukupuolen pelaamista kutsutaan crossplayksi tai “crossaamiseksi”, ja tehdessäni aiheesta suurpiirteistä kyselyä mm. Geek Women Unite! (Finland) -ryhmässä, sain huomata että crossaaminen jakaa mielipiteitä hyvinkin vahvasti.
Kerrottakoon myös, että tämä artikkeli perustuu niin omiin kokemuksiini kuin keskustelun kautta kerättyyn materiaaliin. Artikkelin sisältämät sitaatit on poimittu joko yksityisistä tai julkisista keskusteluista jotka käytiin nimenomaan tämän artikkelin innoittamina. Keskusteluun on osallistunut enimmäkseen cis-naisia, mutta myös cis-miesten ja transhenkilöiden kommentteja on kuultu. Tämä artikkeli ei siis kerro kovinkaan laajasti siitä, mikä yleinen käsitys crossaamisesta larppaajien keskuudessa on, mutta voidaan sanoa, että tämä kuvastaa ainakin osittain naispuolisten larppaajien kuvaa naispelaajien harrastamasta crossplaystä. En myöskään halua väittää crossplayn olevan ainoastaan naisten harrastus, mutta sekä omakohtaiset kokemukseni että kyselyyn osallistuneiden näkemykset kertovat, että crossaaminen on suomalaisessa larpskenessä paljon tavallisempaa naislarppaajien parissa.
Mitä ihmettä tämä oikein on ja miksi sitä harrastetaan?
Vaikka sana crossplay ei olisi sinulle ennestään tuttu, olet varmasti kuullut “cross dressingistä” eli ristiinpukeutumisesta. Crossplayssä on kyse samanlaisesta ilmiöstä – tosin tässä tapauksessa ristiinpukeutuminen rajoittuu nimenomaan liveroolipeleihin. Crossplay -termin voisi halutessaan suomentaa ristiinpelaamiseksi, mutta koska liveroolipelien parissa puhutaan yleisesti crossaamisesta en tule – larppaajien sanavalintoja mukaillen – käyttämään sanaa ristiinpelaaminen vaan puhun crossplaysta tai crossaamisesta.
Naispuolinen crossaaja pelaa liveroolipelissä yleensä mieshahmoa, mutta myös muiden sukupuolten ja niiden variaatioiden pelaaminen voidaan mieltää crossaamiseksi. Tämä tehdään yleensä pukeutumalla miesten vaatteisiin, sitomalla rinnat, omaksumalla miehille ominaisiksi katsottuja liikkeitä (kuten kävelytyyli, istuminen) ja korostamalla tai luomalla maskeeraamalla miehiseksi katsottuja piirteitä.
Ei ole missään nimessä syytä olettaa, että crossaaminen olisi ongelma, johon kaivataan ratkaisua, vaikka siihen suhtaudutaankin ajoittain aikamoisella paatoksella. Suomalaisessa larppiskenessä pelinjohtajilla on täysi valta päättää haluavatko he peleissään kannustaa crossaamiseen vai ei, ja jos pelinjohtaja älyää ilmoittaa pelinsä sisältämästä crossaammisesta etukäteen, voivat pelaajat varautua siihen haluamallaan tavalla. Erilaisissa larppaajaporukoissa on erilaisia näkemyksiä crossaamisesta ja sen hyväksyttävyydestä, joidenkin harrastaessa sitä ahkerasti, toisten kieltäessä sen kokonaan ja monien sukkuloidessa näiden kahden välimaastossa. Tutut ja turvalliset porukat mahdollistavat monille sukupuolilla leikittelemisen sekä tosissaan että vitsillä.
Kuten aikaisemmin totesin, ei crossaaminen ole ainoastaan naisten harrastama juttu, mutta suomalaisessa larppiskenessä se on selvästi tavallisempaa naislarppaajien kesken. Kyselyni perusteella tähän tuntuisi olevan muutamia syitä.
Monet tuntuvat mieltävän crossplayn Harry Potter -larppien oheisilmiöksi ja sen yleistyneen nuoremman pelaajasukupolven ottaessa sen käyttöönsä. Potter -pelien pelaajien sukupuolijakauman katsotaan olevan naisvaltainen, Potter -kaanonin hahmojen ollessa suurelta osalta miespuolisia. Näin ollen on ollut tarve paikata miesvajetta ja lisäksi antaa mahdollisuus naispelaajille astua samaistumiensa mieshahmojen rooliin. Yksinkertainen ratkaisu tähän on antaa naispelaajien pelata mieshahmoja.
“Potter-peleissäkin ilmiötä selittää osittan sukupuolijakauma. Muistan larp-urani alkuaikoina hämmennyksen kun peleissä oli Ihan Oikeita Miehiä. Ja myös siihen kesti tottua, että siirryin jossain vaiheessa pelaamaan lähinnä peleissä joissa crossaamista ei ollut ollenkaan.”
Historiallisten larppien parissa miesvaje on myös koettu ongelmaksi, ja tätä on paikattu tarjoamalla mieshahmoja myös naispuolisille pelaajille. Tämä on myös, kuten eräs kommentti osoittaa, antanut naispelaajille huomattavasti laajemman repertuaarin hahmojen suhteen.
”Se [crossaaminen] lähti käytännön tarpeesta, kun joskus 2000-luvun puolivälissä miespelaajat vain katosivat jonnekin (bofferoimaan?), ja omassa lempigenressäni eli historiallisissa peleissä ei ole toimiva ratkaisu vain muuttaa mieshahmoja naisiksi joka kerta. […]Parasta koko touhussa on ollut se, miten paljon aivan erilaisia hahmotyyppejä ja juonikuvioita mieshahmojen pelaaminen on tarjonnut. Pelaan koska tahansa mieluummin hyvin kirjoitettua vanhapiikatätiä historiallisessa pelissä kuin amatsoniprinsessaa, koska historiallinen konteksti kiinnostaa mua paljon enemmän – mutta vähänkö siistiä on, jos voin pelata myös lipevää poliitikkoa, höperöityvää isäukkoa tai rippejä kuuntelevaa pappia.”
Edellä mainitun miesvajeen ja sukupuolijakauman tasaamisen lisäksi on kuitenkin olemassa myös muita syitä crossata. Joskus kyse saattaa olla taiteellinen valinta, sukupuolirooleihin perehtyminen ja niiden kyseenalaistaminen tai yksinkertaisesti halu pelata omasta sukupuolesta poikkeavaa hahmoa.
Uskaltaisin väittää eri sukupuoliin eläytymisen olevan varsin avartava kokemus. Esimerkkinä kerrottakoon, että naisena on hyvin mielenkiintoista eläytyä hahmoon, joka joutuu kohtaamaan kiusaamista sukupuolielimensä koon tähden. Tämä pelissä kohdattu ongelma haastaa tarkastelemaan omaa ja yhteisunnan käsitystä sukupuolesta ja siihen liittyvistä konventioista, sekä herättää ajatuksia monista asioista joista ei yksinkertaisesti puhuta. (Onko koolla väliä, ja miksi me joudumme jatkuvasti esittämään tämän kaltaisia kysymyksiä?)
Parempia naishahmoja etsimässä
”Jos taas crossplayaaminen on pelaajalähtöistä – naiset haluavat pelata miehiä – se on lähtökohtaisesti musta aivan jees. Kunhan syy ei ole se, […] että mieshahmot on lähtökohtaisesti kiinnostavampia kuin naishahmot.”
Joskus on oltava nainen voidakseen olla poika.
Monet katsovat crossplayn jarruttavan omalta osaltaan hyvien naishahmojen syntyä. Jos mieshahmot ovat oletusarvoisesti naishahmoja kiinnostavampia, haluavat naisetkin mieluummin pelata mieshahmoja saadakseen maksimaalisen pelikokemuksen. Jotkut yhdistävätkin ilmiön huonoon pelinkirjoittamiseen, eikä crossaaminen siitä syystä esiinny erityisen imartelevassa valossa. Lienee perusteltua väittää, että pelaajat valitsevat pelattavakseen mieshahmoja naishahmojen sijaan, koska mieshahmot ovat naishahmoja mielenkiintoisempia. Tämän toivoisi tietenkin osaltaan kannustavan pelinjohtajia panostamaan myös naishahmojen kehittämiseen siten, että nekin ovat pelaajalle antoisaa pelattavaa. Pelaajia ei voi syyttää mielenkiintoisemman hahmon valitsemisesta, sillä jokainen pelaaja tavoittelee peliin osallistuessaan maksimaalista pelikokemusta.
Oman kokemukseni perusteella crossaamista ilmenee kuitenkin myös hyvin kirjoitetuissa, aikuisten ihmisten vetämissä peleissä. Itse olen kokenut monet parhaista larppikokemuksistani peleissä, jotka sisältävät crossaamista. Jokainen peli, jossa crossataan, ei ole hyvä, mutta sanottakoon, että tämä pätee yhtä lailla muihinkin liveroolipeleihin. On olemassa sekä hyvin että huonosti kirjoitettuja pelejä, eikä crossaaminen ole kuin yksi pelin elementeistä, enkä osaa sanoa sen vaikuttavuudesta pelin ns. hyvyyteen juuri mitään. Jos crossaamista sisältävä peli on huono, se olisi oletettavasti huono, vaikkei siinä crossaamista esiintyisikään.
”Huomaan myös järkyttyväni tuosta keskustelussa heitetystä ajatuksesta, että pelaajalähtöinen crossaus on ok, _kunhan_ ei johdu siitä, että mieshahmot on kiinnostavampia. Denial, much? Totta helvetissä melkein aina ovat, yksi todella validi syy crossata. […] Tavallaan siinä voi olla pohjalla ajatus siitä, että naishahmoista pitäisi tehdä kiinnostavampia, mutta se ei ole pelaajan homma.”
Ja mitä mieltä olette: ovatko naishahmot yleensä parempia peleissä, joissa ei harrasteta crossaamista?
Miten tähän nyt sitten pitäisi suhtautua?
”Ja hittoako kenelläkään edes on oikeutta monitoroida muiden pelaamista? Tai siis, miten tästä tuli puolesta-vastaan-keskustelu?”
Onko crossaamiseen liittyvä keskustelu todella pelkkää puolesta vai vastaan -kinastelua? Ajoittain vaikuttaa siltä, vaikken näkisi crossaamisen olevan niin ongelmallinen asia, että sitä pitäisi joko vastustaa tai puolustaa. Tuntuu kuitenkin siltä, että ajoittain on asetuttava kannanotoissaan joko puoltamaan tai vastustamaan ilmiötä. Etenkin crossaamisesta nauttivat tai siihen positiivisesti suhtautuvat henkilöt tuntuvat asettuvan varsin nopeasti puolustuskannalle, jos ilmiötä kritisoidaan. Näin lienee monissa tilanteissa, joissa oman, rakkaan harrastuksen katsotaan olevan tavalla tai toisella uhattuna. Alakulttuurin sisällä elävä alakulttuuri joutuu ajoittain puolustelemaan olemassaoloaan. On myös olemassa heitä, jotka vähättelevät crossaamista tai crossaamista sisältäviä liveroolipelejä – mahdollisesti juurikin mieltäessään tällaiset pelit vähemmän vakavasti otettaviksi kuin crossaamista välttävät, oletettavasti kunnianhimoisemmat pelit.
“[…] jos pelaaja X on valmis kuvittelemaan ja hyväksymään että tämä lato on nyt avaruusalus, niin miksei sama päde siihen, että tämä naispelaaja on nyt mies?”
Tämä argumentti on tavallista kuultavaa crossaamiseen liittyvissä keskusteluista – ja syystä. Miksi mielikuvituksemme on niin paljon rajoittuneempi, kun kyse on sukupuolesta avaruusaluksen sijaan? On myös syytä muistaa, että aikuisetkin larppaavat ajoittain teinejä tai vanhuksia, vaikkeivät sitä itse ole. Vaatii mielikuvitusta ja halua (hyvän pelaamisen lisäksi) uskoa kolmikymppisen kanssapelaajan olevan pelin ajan 16-vuotias, mutta tähänkään ei tunnuta suhtautuvan yhtä kriittisesti kuin crossamiseen.
”Sukupuoli lienee ihmisille tärkeä asia siksi, että he ovat tottuneet hahmottamaan muita ihmisiä heidän sukupuolensa perusteella. Sen sijaan erilajisista ajattelevista ja puhuvista olennoista ihmisillä ei ole luonnostaan kokemuspohjaa, joten esimerkiksi puutteellisesti örkiksi maskeerautunut henkilö ei välttämättä herättäisi yhtä suuria intohimoja kuin muiden mielestä puutteellisesti vastakkaista sukupuolta esittävä pelaaja.”
Edellä esitetty sitaatti herättää toivon mukaan jonkin verran ajatuksia käsityksestämme sukupuoliin ja niiden merkityksellisyyteen yhteiskunnassamme. Millainen oma käsitys sukupuolista oikein on ja millaisia stereotypioita siihen liittyy? Kuinka suhtaudumme oikeassa elämässä ihmisiin, joiden sukupuoli ei ole meille ensisilmäyksestä lähtien itsestäänselvyys? Entä millaisena näemme miehen ja naisen roolin, ja miten niitä kuuluisi esittää jotta olisi uskottava? Lisäksi on pohtimisen arvoista miettiä, pelataanko larpissa ensisijaisesti hahmoa vai sukupuolta.
”Sit mua on pelissä ärsyttänyt ne pari kertaa kun vastaan on tullut mies joka pelaa vakavaa naisen roolia. Ne jätkät veti sen roolinsa musta jotenkin tosi pidättyväisin, ylivaisuin ja ylisivein elein, silloinkin kun hahmo oli vaan vaikka hengaamassa muiden naisten joukossa. Sit ajattelin, että “jaaha, toiko on sun kuvasi aidosta naisen käyttäytymisestä, toi passiivinen nössötys?””
Crossaamisesta puhuttaessa mainitaan usein uskottavuus, ja nimenomaan siten, että miestä pelaava nainen ei voi olla uskottava roolissaan. On totta, että rintava poika tai kimeällä äänellä puhuva mies herättää monissa lähinnä huvitusta, mutta totean (kukkahattu syvälle päähän vedettynä) että olemme varmasti kaikki joskus kohdanneet naiselliseksi kokemiamme miehiä tai miehekkääksi kokemiamme naisia spekuloimatta kuitenkaan heidän sukupuoltaan sen ihmeemmin. Monet keskusteluun osallistuneet kokivat, että omassa elämässään miehekkääksi miellettyyn naiseen on helpompi suhtautua tämän crossatessa kuin esimerkiksi normielämässään naisellisena naisena esiintyvään henkilöön, joka pelaa miestä. Itse koen, että hienointa antia crossplayn parissa ovat tilanteet jossa joku on hyvän proppaamisen ja eläytymisen ansiosta onnistunut muuntautumaan kauniista naisesta uskottavaksi pojaksi tai mieheksi. Tätä olen ilokseni päässyt todistamaan useaan otteeseen. Muuntautumiskyky on jokaisen pelaajan kohdalla arvostettava asia, eikä vähiten crossatessa. Kaikki eivät tähän osaamisen tai fyysisten rajoitteiden tähden kykene, mutta he jotka sen tekevät osoittavat, että panostamalla myös naisellinen nainen voi hypätä miehen saappaisiin. Toki vaikuttaa siltä, että uskottavuus on katsojan silmissä ja epäilen, että pelaaja joille immersion saavuttaminen on helppoa, unohtavat helpommin pelaajan sukupuolen kuin pelaaja, joka joutuu työskentelemään enemmän saavuttaakseen jonkinlaisen immersion.
”jotkut naiset näyttää uskottavilta myös crossatessaan – ja saattavat olla paljon paremman näköisiä miehiä kuin oikeat miehet. Ei siis missään tapauksessa “naisellisella” tavalla, korkeintaan vähän hentorakenteisella. Ja samat naiset ovat tyrmääviä myös oikein naisellisina. Ihailtavaa kameleonttimaisuutta.”
Väliinputoajat
Vaikka mainitsin aikaisemmin, ettei crossaaminen ole suomalaisessa larppiskenessä ongelma, syytä mainita eräs koko yhteiskuntaamme koskettava seikka. Näkisin meidän olevan velvoitettuja miettimään asiaa myös harrastuksemme näkökulmasta.
Kenenkään ei tulisi joutua crossaamaan jos ei sitä halua. Tätä tuskin tapahtuu kovinkaan usein, mutta jotkut sukupuolenkorjausprosessia läpikäyvät henkilöt asetetaan väkisin pelaamaan hahmoa joka vastaa pelinjohtajan – ei pelaajan – näkemystä pelaajan sukupuolesta. Tämä on varsin kurjaa. Tässä erään liveroolipelaajan mietteitä siitä, mihin ahtaat sukupuolikäsitykset saattavat harrastajan kannalta johtaa:
” Oon itse alkuvaiheessa sukupuolenkorjausprosessia, tekemässä oman hyvinvointini takia erotusta itseni ja naiseuden/tyttöyden välille. En ole kuitenkaan koskaan pelannut miestä missään larpissa, mikä on aika absurdia kun tämän oman tilanteen ja sukupuoliketutukseni ottaa huomioon. […] Oon pitämässä tällä haavaa vähän taukoa muiden peleihin menemisestä, kun kohtaan naisroolissa oloa riittävän paljon muinakin aikoina. Oletan kuitenkin, että tulevaisuudessa voin vielä tykätä naisen rooliin hyppäämisestä.
[…] Muut sukupuoliaan ylittelevät pelaajat on olleet musta aina mahtavia. Sinänsä harmittaa, että niin harvoissa larppaajapiireissä crossailu on tavanomaista ja itsestäänselvää. Jää aika monet sinänsä hyvien pelinjohtajien pelit hetkeksi väliin, kun piti tehdä toi päätös etten naista hetkeen pelaa. Tohon crossaamisen hyväksyttävyyteen ois kivaa saada aikaan asennemuutos.”
Entäs sitten?
Tämän artikkelin perimmäisenä tarkoituksena oli esitellä lyhyesti crossaamiseen liittyviä mietteitä ja kyseenalaistaa joitain yleisiä ajatuksia crossaamiseen liittyen. Kuten artikkelista toivottavasti käy ilmi olen itse crossaaja ja sen puolestapuhuja väittämättä kuitenkaan, että jokaisen larppaajan on lähdettävä mukaan julistamaan crossplayn ilosanomaa. En katso kenenkään asiaksi tuomita ketään crossaamisesta tai crossaamattomuudesta, jokainen päättäköön itse mitä haluaa tehdä. Sen sijaan haluan rohkaista larppaajia olemaan olettamatta, että peli jossa crossataan on automaattisesti huono tai vähemmän kunnianhimoinen kuin peli, jossa ei crossata. Mitään automaattista tasoeroa ei ole olemassa. Haluan rohkaista kaikkia edes hitusen crossaamisesta kiinnostuneita kokeilemaan sitä mahdollisuuden tarjoutuessa – se voi olla hyvinkin avartavaa, vaikket kokisikaan olleesi erityisen uskottava. Aina ei ole kyse siitä.
”Itse koen sukupuolirajojen rikkomisen larpatessa ennen kaikkea vapauttavaksi ja avartavaksi kokemukseksi. Kyseessä ei kuitenkaan ole niin tolkuttoman vakava harrastus, etteikö sen puitteissa olisi tilaa tämänkinkaltaiselle roolileikille, vai?”
Päätän tämän artikkelin sanomalla, että me kaikki kuvissa esiintyvät henkilöt olemme biologisesti naisia. Jos joku tahtoo aukoa päätään siitä, että leikimme ajoittain poikia, haastan aukomaan kasvotusten. (I’ve got more cojones than any troll – at least some weekends.)
Katsasta myös aihetta käsittelevän puheohjelmamme Ropeconista vuodelta 2013. Videotaltioinnin löydät täältä.
Kiitos mahtavasta tekstistä taas, Maija! Tätä oli mielenkiintoista lueskella täällä hektisen työpäivän keskellä. Ihan harmittaa, etten saanut aikaiseksi osallistua keskusteluun kun artikkeliin valmistauduit ja sitä työstit.
Käyttäytymistieteilijän näkökulmasta crossaaminen on ollut kiehtovaa sikälikin, että ottaessaan vastaan mieshahmon, ottaa vastaan myös uuden asemoitumisen yhteiskunnan ajatusmaailmaviidakossa. Se on usein herättänyt huomaamaan sellaisia sukupuoleen liittyviä odotuksia, ennakkoluuloja ja normeja, joita on vaikea oivaltaa vain oman sukupuolensa näkövinkkelistä.
Esimerkiksi jos naishahmo on miesvaltaisessa ryhmässä, hänet usein integroidaan me-henkeen ilmoittamalla hänen olevan “yksi jätkistä”, mutta jos mieshahmo on naisvaltaisessa ryhmässä, ei hän todellakaan ole “yksi tytöistä” (tai jos on, se tarkoittaa hänen olevan kikattava juorukello, mikä mielletään naishahmojen hommaksi). Naishahmo myös kokemukseni mukaan yleensä joutuu todistelemaan johtajuuttaan enemmän kuin mieshahmo ja hyvä johtaja hän on yleensä vain tullessaan kuvailluksi rautaiseksi, vakavaksi ja vähän pelottavaksi.
Toisaalta se, miten karvasta kommenttia välillä aiheuttaa naisten pelaamien miesten maskuliinisuuden puute, saa minut miettimään, että miehen rooli tosiaan taitaa olla meillä kapeampi kuin naisen rooli: harvalle röyhelöissä kulkevalle mieshahmolle (pelaa sen kumpi sukupuoli tahansa) käy lopulta hyvin. Mieshahmot myös usein kohtaavat enemmän fyysistä väkivaltaa kuin naishahmot, ikään kuin se meidän kirjoittajien mielessä kuuluisi miesten elämään; aika harvassa ovat ne mieshahmoni, joille ei tarvitse maskeerata näkyviä mustelmia.
Tietenkään nämä eivät ole aitoja maailmoja ja tilanteita vaan osa leikkiä, mutta kun samat asetelmat toistuvat pelinkirjoittajista toisiin, vastapelaajien reaktioista toisiin ja peleistä toisiin, antaa se todella jännittävää vihiä siitä, mitä ajatellaan normaalina. (Ehkä kaikkien mielestä tämä ei ole niin jännittävä osa harrastusta, mutta minä olen välillä aivan liekeissä. :D)
Eli kiitoksia, Maija!
Kiitos mukavasta kommentista Hannaseni! 🙂
Juurikin tämä on oleellinen pointti crossaamiseen liittyen. Oman sukupuolen kautta joutuu harvemmin oikeasti pohtimaan millaisena sukupuolensa edustajana hahmo näyttäytyy ja miksi. Crossaaminen on oiva tapa tutkiskella näitä kysymyksiä.
Naishahmo myös kokemukseni mukaan yleensä joutuu todistelemaan johtajuuttaan enemmän kuin mieshahmo ja hyvä johtaja hän on yleensä vain tullessaan kuvailluksi rautaiseksi, vakavaksi ja vähän pelottavaksi.
Alkuperäiseen artikkelin aiheeseen mitenkään liittymättä, tämä valitettavasti pitää paikkansa tosimaailmassakin. Siinä missä miesjohtaja usein on “hyvä äijä” joka voi ajoittain räjähtääkin niin nainen on “kusipää narttu” jos vaatii samoja asioita. Kunniotuksen ansaitseminen on vaikeampaa naisena, hämmentävää kyllä, etenkin muilta naisilta. Vielä kun joku keksisi miten tämän saisi muutettua?
Artikkeli itsessään on hyvä! Kiitos siitä. Ajatuksia herättävä. Oma mielipiteeni? En itse mielelläni pelaa miestä (jo lantion naamioinnissa on suuria haasteita), en mielestäni ole uskottava mitenkään päin. Olen muutaman uskottavan mieshahmon pelaamisen kohdannut, enemmän kuitenkin heitä, joiden kanssa pelatessa en vaan voinut unohtaa pelaajien olevan naisia. Ehkä olen kaavoihin kangistunut, mutta ainakin tiedän sen 🙂
Näin olen itsekin kokenut oikeassa(kin) maailmassa. Sen tähden larpeissa kokeillut leikkimaailmat ovat niin kiehtovia, että ne joka tapauksessa eivät voi olla tavalla tai toisella heijastelematta kirjoittajiensa ja pelaajiensa todellista maailmaa.
En tiedä, miten piintyneitä ajattelumalleja muuttaisi. Mutta näin larppaajina me voimme tietysti kokeilla vaihtoehtoja yksittäisissä larpeissa kiinnittämällä huomion johonkin totuttuun malliin, tietoisesti jättämällä juuri sen pois ja korvaamalla sen jollakin muulla. Esimerkiksi pelinjohtajat voivat toteuttaa tätä hahmoja kirjoittaessaan ja isommassa mittakaavassa näitä voisi kokeilla nostamalla jonkin aiheen ihan tarkoituksella keskusteluun ennen peliä ja sopimalla, että nyt kokeillaan toisin.
Ihan mielenkiintoisia näkökulmia crossaamisesta. Itse en ole kovin suuri asian kannattaja, mutta tämä sai miettimään omia “estoja”. Olen ollut useammassa pelissä, jossa naiset ovat pelanneet miehiä ja muistan yhden kerran, jossa mies pelasi kylän noitaa tms. Jälkimmäinen ei ollut hyvää pelaamista nähnyt, mutta toisaalta pelikin oli aika huono. Olen itse ollut kerran pelaamassa naista – tosin tässä tapauksessa koko peli oli genderblender eli miehet naisina ja naiset miehinä (kyseessä oli kääpiövaltakuntaan sijoittuva peli). Hauskaahan tuo oli, mutta en usko, että tulen pyytämään naishahmoja tulevaisuudessa.
Miksi minua sitten häiritsee naiset pelaamassa miehiä? Koska en yleensä pysty uskomaan tätä henkilöä miehenä. Ääni, käytös tai ylivetäminen ovat häirinneet liikaa. Asiaa hetken mietittyäni huomasin, että ne kerrat kun se ei ole haitannut minua, on ollut silloin kun crossauksesta on ilmoitettu kaikille (jotta ei tule sekaannuksia) ja pelaaja on toiminut hahmonsa mukaisesti. Kerran pelaamassani Potter-pelissä tuli crossaajia vastaan paljonkin. Suurimmasta osasta en edes tiennyt heidän pelaavan mies-hahmoja ennen kuin päättelin niin hahmon nimestä. Helpoin tapa oli vaan olla keskittymättä asiaa ja antaa tilanteiden mennä menojaan. Aivan kuten kaikissa immersioissa, kun se mökki nyt ei ihan ole avaruusalus, mutta hyvin toimii, kun ei kiinnitä huomiota.
Hyvä peli – ja hyvä pelaaja – on hyvä peli ja pelaaja vaikka voissa paistaisi, kuten Anna-Maijakin sanoi (miinus voi). Huono pelaaja ja huono peli ovat huonoja vaikka pekoniin käärisi. Molempia olen nähnyt crossaamassa. Kun se onnistuu, ei mitään ongelmaa -kun se ei onnistu…Noh, siinä yrittää vaan olla kuolematta myötähäpeään.
Mutta palatakseni muutamaan itseäni häiritsevään seikkaan aiheesta. Olen pari kertaa pelinjohtajana joutunut miettimään mikä on minun kantani crossaamiseen. Yleensä olen ollut kielteinen, vaikka mieleni on tehnyt olla reilu, mutta tässä täytyy myöntää, että oma sukupuolisidonnaisuuteni on rajoittanut hyväksymistä. Myös sen takia, että pelissä sitten vältyttäisiin sekaannuksilta, jos joku pelaaja ei olekaan tietoinen että tuo nais-pelaaja onkin mies-hahmo. Ja välillä olen nähnyt ilmoja, joissa melkeinpä vaaditaan toista sukupuolta olevaa hahmoa. Olen huono ottamaan vaatimuksia vastaan, joten yleensä vastaus on “ei”. Paremmin cross-hahmon saisi varmaan perustelemalla, miksi pelaaja haluaa näin pelata. Koska vaikka crosspelaajia löytyykin, niin on aina niitä, jotka eivät halua pelata toista sukupuolta. Tämä on toki helppo hoitaa esim. ilmolomakkeessa, jossa voi tiedustella asiaa.
Nais- ja mieshahmojen välisestä vertailusta olen kuullut monen moista kädenvääntöä vuosien varrella. Itse olen aina ollut mukana pelinjohdoissa, joissa jokainen hahmo on pyritty tekemään mahdollisimman hyväksi. Aina tämä ei onnistu, koska valitettavasti hyvät ideat loppuvat jossain vaiheessa tai hyvä idea hukkuu kiireellisen kirjoittamisen jalkoihin. Itselleni se on aivan se ja sama, onko kyse nais- vai mieshahmosta, kunhan se hahmo jotenkin palvelee pelin yleistä tarinaa tai juonta. Ja antaa pelattavaa pelaajalleen.
Ainoa artikkelissa käytetyissä kommenteissa, joka ärsytti oli tämä:
“Sit mua on pelissä ärsyttänyt ne pari kertaa kun vastaan on tullut mies joka pelaa vakavaa naisen roolia. Ne jätkät veti sen roolinsa musta jotenkin tosi pidättyväisin, ylivaisuin ja ylisivein elein, silloinkin kun hahmo oli vaan vaikka hengaamassa muiden naisten joukossa. Sit ajattelin, että “jaaha, toiko on sun kuvasi aidosta naisen käyttäytymisestä, toi passiivinen nössötys?”
Voi veljet ja siskot, kun näkisitte mitä ne miehiset käyttäytymismallit ovat teidän mielestänne. Se jos mikä syö enemmän uskottavuutta, kun naispelaaja yrittää röyhistellä rintaansa ja puhua lujempaa ja röyhtäillä – asiaa kärjistäen. Olen tavannut niin paljon erilaisia persoonia elävässä elämässä, että erilaisia käsityksiä käytösmalleista löytyy molemmista sukupuolista. Jokainenhan tulkitsee hahmonsa erilailla ja se ei välttämättä vastaa muiden näkemystä hahmon käyttäytymisestä. Ja ainahan taustalla voi olla väsymys tai muu syy, jonka takia sitä räväkkää tätiä ei pelissä sillä kertaa näkynyt. Parhaiten ali- ja ylisuorittamisesta pääsee, kun mietti hiukan etukäteen hahmon käytöstä. Mitä pieniä eleitä tämä tekee ja miten reagoisi jossain mahdollisessa pelin aikana tapahtuvassa tilanteessa? Olen ainakin itse todennut tämän toimivaksi ajatusleikiksi, sillä silloin pystyy eläytymään luontevammin hahmoon kuin hahmoon.
Hyvä kirjoitus ja sai minut ajattelemaan omia ennakkoluulojani ja käsityksiä. Ja useimpiin kysymyksiini tunnuin vastaavan itse. Kieroa menoa.
Kiitos kommenteista ja pohdinnoista!
Kyseinen sitaatti sai myös minut hieman hämilleen. Uskon, että jos kyseinen miehen pelaama naishahmo olisi pelattu lainkaan “isommin”, olisi siitäkin varmasti syntynyt kitinää. Silloin hahmo ei olisi ollut passiivinen nössöttäjä vaan ärsyttävä kaakattaaja tai muu vastaava. Olisi kiinnostavaa tietää, millaiseksi hahmo oli alunperin kirjoitettu. Ehkä kyseessä oli nimenomaan passiivinen nössöttäjä.
Meillä on selvästi tosi voimakkaita mielikuvia sukupuoleen liittyen – suuntaan ja toiseenkin – eikä muiden näkemykset aiheesta tunnu aina miellyttävän. Miettimisen arvoinen juttu.
Vähän kummallista minusta aina kun kommentoidaan sitä, että naisten äänet ovat liian korkeita, tai hiljaisia, tai etteivät he ole tarpeeksi äijiä siinä tai tässä crossatessaan. Onhan paljon cis-miehiä, kellä on luonnostaan koreampi ääni, hennompi kehonrakenne ja yleisesti “naisellisiksi” luokitellut eleet. Ei tämä tee heistä yhtään sen vähempää miehiä, joten miksi crossaaville pelaajille (oli kyseessä kumpaa sukupuolta vaan) pistetään niin korkeat vaatimukset uskottavuudesta? Sukupuolien kulttuurilliset erot kun ovat vain ja ainoastaan ihmisten itsensä luomia normeja ja yleistyksiä, jotka pätevät todellisuuteen yhtä paljon kuin mitkä tahansa muut yleistykset.
En tiedä mistä ko. sitaatti oli napattu, mikä oli asiayhteys tarkalleen, mutta tuo on ihan sama kuin mitä sanovat ne mies pelaajat, jotka vähättelevät naiscrossaajien uskottavuuta, mutta vain toisin päin. Todennäköisesti tietämättä itse ollenkaan millaiseksi naiseksi hahmo on kirjoitettu, pelaaja arvostelee sitä pelaako ko.crossaaja hänen mielestää naista “oikein” tai “uskottavasti”. Eli jo heti alkuun, väärä lähtökohta arvostelulle.
Henk.koht. musta vaikuttaa enemmän siltä, että monia jätkiä jostain syystä nolottaa ihan vaan pirusti tuoda esiin omaa feminiinistä puoltaan (ja turha käydä väittään, ettei kaikissa ihmisissä ole sekä feminiinisiä että maskuliinisia ominaisuuksia sukupuolesta riippumatta) jopa pelatessa, koska monesti sitten jos jätkä on pukeutunut naiseksi tai pelaa naista, se vedetään yli, jolloin koetetaan varmistella omaa miehisyyttää asenteella “höhöö, huomatkaa nyt kaikki et mähän vaan pelleilen!”. Mikä minusta kertoo joko asennevammasta tai omasta epävarmuudesta (tai molemmista). Onhan se komediassakin naiseksi pukeutunut mies on aina hassu asia, eikä vakavasti otettavissa, mutta tästä keskustelu kääntyykin sitten tasa-arvoon, ja vaikka se vahvasti linkittyykin aiheeseen, niin ei nyt ehkä ole tarpeellista juuri tätä keskustelua viedä siihen suuntaan tämän enempää. All in all, larppaus ei kuitenkaan ole sama kuin elokuvassa näytteleminen, ja minusta tässä harrastuksessa on tärkeämpiäkin asioita, kuin kritisoida muiden “roolisuorituksia”. Toisaalta, itse olen metodipelaaja; en näyttele larpatessani, vaan eläydyn ja heittäydyn. Siksi se immersiokin on varmaan helpompaa.
Matala ääni on paitsi mieshormoneista riippuva biologinen tekijä, myös aika yleismaailmallisesti uskottavuutta ja auktoriteettia tuova asia. Harva altto (matalaääninen nainen) pystyy laulamaan tenoristemmoja (korkeaääninen mies). Myös pituus koetaan uskottavuutta luovaksi asiaksi täysin irrallaan rationaalisesti mietityistä pätevyyden osoituksista. Lyhyen sopraanon on siis aika vaikea larpata keski-ikäistä heimon miesjohtajaa ilman, että muut pelaajat saavat käyttää paljon mielikuvitustaan täydentääkseen illuusion. Vajavainen larppauskokemukseni ei riitä kertomaan, heikentääkö em. asia pelikokemusta riittävästi oikeuttaakseen narinat.
-nti Täti
Voisi olla aika tutkiskella hahmorakennuksen periaatteita, jos pätevyys, uskottavuus ja autoritäärisuus koetaan niin sisäänrakennetuiksi ominaisuuksiksi miespuolisille hahmoille, että niiden maksimointia tulisi käyttää erityisenä castausperusteena hahmoon kuin hahmoon. Monessa muussa suhteessa ollaan edetty pois hyväksynnänhakuisesta ritarifantasiasta: miksi tämä näkyy niin vähän, jos lainkaan, keskimääräisen pelin hahmosuunnittelussa? Eihän tosimaailmassakaan jokainen mies ole testosteroninkäryinen alfayksilö, ei edes johtavissa asemissa toimivista, joihin peliskenaariot syystä tai toisesta tahtovat painottua.
Hento sopraano taistelujen karaisemana sotaherrana voisi olla epäuskottava. Vaan olisiko sama pelaaja yhtä huono ratkaisu vaikka teinikuninkaaksi, hahmotyypiksi, joka historiaa peilaten olisi hyvinkin olemassaoleva, mutta peleissä vain vähän käytetty – ehkä osin juuri casting-pulman vuoksi.
Nyt kun vielä pojat sais pelata samoilla säännöillä ottamatta turpiin.
huippua maija! hyvää juttua! Nyt vain tekemään juttua mies ja naishahmoista ja siitä miksi toisen sukupuolen hahmoy ovat niitä “parempia”. Itseäni aianki tämä kiinnostaa, sillä olin hämmentynyt että mieshahmot kiinnostavia, koska aika usein törmää kuiviin mieshahmoihin kuin naishahmoihin.
Kiitoksia!
Tartuit haasteelliseen juttuun, jota pitää varmaan tutkia enemmän jotta siihen voi mitään definitiivistä sanoa. Olet myös oikeassa siinä, että kuivia hahmoja on varmasti kaikissa sukupuolissa. Olen kokenut pelanneeni sekä mielenkiintoisia mies- että naishahmoja, mutta koen löytäneeni peliporukan jossa osataan kirjoittaa hahmoja ja juonia tavalla josta minä nautin. Tämä mieshahmojen ylivertainen mielenkiintoisuus korostunee hovipeleissä tai muissa yhteyksissä, joissa miehillä on aktiivinen rooli ja naisilla passiivinen sivusta seuraajan rooli. Kun mies menee neuvottelemaan sotastrategioita nainen istuu pahimmassa tapauksessa huoneen ulkopuolella ja odottaa. Koen tämän kuitenkin itse pelinjohtajana mukavaksi haasteeksi: miten luodaan miehen maailmaan (esim 50-luvun toimistomiljöö) kiinnostavia kuvioita myös naishahmoille. Vaikken siinä ole aina onnistunutkaan, on se ainakin aina mielessä. Ja itsehän olet mielestäni tällaisessa kuvioiden kehittelyssä varsin taitava, joten ei ihme, että asia tuntuu hieman vieraalta. 😉
Pelinjohtajat eivät selvästi olet katselleet Jane Austenia (ja itse en todellakaan tiedä miksi olen katsonut : D), sillä tässäkin kohtaan näen kuinka herkullisia hovipelien naishahmotkin voivat olla. ; ) Voisiko olla, että näissäkin peleissä pääpaino sijoittuu enemmän juonelle, kun juonille?
Hah, ihan punastun. Itse lähden peliä kirjoittaessa aina liikenteessä siihen mitä itse en ole pelannut ja mitä haluaisin pelata. Tällöin saa helposti tasapainotettua mehukkaita juttuja jokaiselle hahmolle, tai niin ainakin yritän.
Loistava kirjoitus, joka mielestäni pohtii monipuolisesti ja asiallisesti aihetta, jolla on valmiuksia kuumentaa nopeastikin tunteita. Itse crossauksen suurena puolestapuhujana jouduin myös lukiessani menemään itseeni ja kohtaamaan sen faktan, etten ehkä aina kykene keskustelemaan tästä aiheesta niin rauhanomaisesti kuin olisi tarve. Sukupuoliroolien pohdinta ja tässä tapauksessa tietynlainen kyseenalaistus potkaisee helposti sen vaihteen päälle, jonka itse miellän oikeuksiani puolustamiseksi ja joku toinen taas vihaiseksi feministirageiluksi. Kun ulkopuolinen taho (valitettavan usein mies) kertoo minulle etten ole kyllin uskottava kanssamiehenä, se nostaa helposti pahan maun suuhun ja sitä kautta rupeavat sitten kirosanat lentämään. Haluaisin tilannetta havainnollistaakseni lainata kirjoituksen alkupäätä ja kysyä ilmiöön skeptisesti suhtautuvilta mieslukijoilta, miltä heistä tuntuisi, jos soturipelin ilmoittautumisessa kysyttäisiin sitä painomäärää joka nousee penkistä tai vaadittaisiin tiettyä parranmittaa, muutoin kun ei ole asiaa sinne bofferinvarteen. Kärjistetty esimerkki, myönnän, mutta välillä tämän ilmiön tuskailu tuntuu naisena niin ufolta että tekee mieli turvautua yhtä naurettaviin esimerkkeihin.
Sama meininki toimii tietenkin myös toisin päin. Miesten crossaus (siis miehet pelaamassa naisia) on valitettavan harvassa jotta siitä saataisiin hirvittävästi esimerkkejä irti, mutta samalla lailla kuin ei mielestäni ole miehen paikka kritisoida naista pelaamassa miestä, ei naisilla kyllä todellakaan ole oikeutta kritisoida miehen suoritusta naisena. Kummankin sukupuolen pitäisi tajuta, että pelatessaan vastakkaisen sukupuolen edustajaa heidän ei tulisi tehdä sitä sillä mentaliteetilla että tässä nyt disautellaan tai kritisoidaan kaikkia kyseisen sukupuolen edustajia; jos hahmo itsessään on jo karikatyyri, tilanne on toki eri. Aiemmassa kommentissaan Samu nostaa ihan oikeutetusti ärsyyntyneenä esiin kirjoituksessa esiintyneen sitaatin, jossa naispelaaja kritisoi miespelaajan esittämää naiskuvaa. Yksittäisellä hahmosuorituksella ei mielestäni ole mitään tekemistä sen kanssa miten kaikkien pitäisi asia hoitaa, ja kuten sanottu, hahmo olisi voinut olla ihan yhtä hiljainen miehenä saman pelaajan käsissä, kiitos väsymyksen tai erilaisen hahmovision. Vaikka olen kiinnostunut tasa-arvokeskustelusta, uskallan väittää etten yleensä mene peleihin sillä mentaliteetilla että olen siellä haastamassa sen mielikuvan, jonka hahmot (pelaajansa sukupuolesta riippumatta) naisista tai miehistä antavat.
Jäin kuitenkin miettimään sitä tuohtumusta jota kyseinen kommentti Samussa aiheutti ja väistämättä peilasin sitä toisin päin. Koska koko keskustelu naisista crossaamassa kiteytyy yleensä uskottavuuden problematiikaan, niin missä sitten menee se kultainen keskitie? Lähtökohtaisesti olemme liian naisellisia jotta kävisimme miehestä, mutta kun yritämme, olemme käveleviä stereotypioita jotka yrittävät liikaa ahtautua siihen tulitikkuaskin kokoiseen mieslokeroon? Tämä pohdinta palauttaa taas siihen kysymykseen, pelaammeko tosiaan hahmoa joka sattuu olemaan mies vaiko sitä konseptia jonka olemme päässämme miehestä muodostaneet, vain jotta kelpaisimme sen sukupuolen edustajina muille?
Ehkä sen epäonnisen räväkän naisen miespelaajakin pohti samaa ja jäi siksi hiljaisena sinne nurkkaan, saaden niskoilleen sukupuoltaan puolustavan pelaajan vihat.
Olisiko kyllä ihan loistavaa kuulla, millaiset asiat yleensä häiritsevät tai ovat ylilyötyjä kun nainen pelaa mieshahmoa! Eihän siitä mitään suurta totuutta aikaansaa, mutta kuitenkin aineksia kysyä itseltään, onko omassa yksittäisessä hahmossaan minkä verran ylimääräisiä olettamuksia ja mikä on aitoa kirjoitettua hahmon persoonaa.
Itse olen hirmu tyytyväinen, että olen päässyt pelaamaan niin paljon erilaisia mieshahmoja, että omassa päässä se ei ole epäluontevaa harjoittelua (ulkopuolisen mielestä se voi siltä näyttää ja se mielipide hänelle suotakoon). Yritän sanoa, että minun ei ole pitkään aikaan tarvinnut jännittää toisen sukupuolen leikkimistä, toisin kuin tiedän ensimmäisiä mieshahmojaan kokeilevien monesti tekevän. Voisin veikata, että se epävarmuus ja huoli kelpaavuudesta ovat sellaisia asioita, jotka välillä tulevat näkyviin crossatessa, ja kun ne alkavat joko pelin tunnelman tai pelikertojen kartuttaman kokemuksen myötä kadota, alkaa olemuskin sekä näyttää että tuntua uskottavammalta. Tästä syystä minusta olisi hienoa, että jos pelissä vakavamielistä crossaamista on, ja etenkin jos crossaamassa on ensikertalaisia, pyrittäisiin sitten yhteisestä ilmapiiristä tekemään sellainen, että se tukee tätä mindsettiä. Kenenkään pelifiilis ei siitä kohene, jos minä menen tissit sidottuna ja sukka rullalla esittämään miestä sellaisen henkilön luo, joka siitä syystä tai toisesta tästä vaivaantuu, tai siitä, jos joku heittää suuntaani paheksuvia katseita jo alkubriefissä ennen kuin olen edes päässyt hahmooni siirtymään. Siinä ei ole mieltä kumpaankaan suuntaan. Mutta kenelle tämän pallon sitten heittäisi? PJ:lle?
Nimittäin välillä crossauskeskustelu kuulostaa vähän siltä kuin sekaisin oltaisiin heitetty ne ihmiset, jotka tykkäävät vaikka… no sanotaan vaikka histelistä ja ne jotka eivät tykkää, ja sitten ihmeteltäisiin kun molemmat ryhmät ovat sitä mieltä, että ne toiset ovat nuivia. Mutta jos PJ:t jo ennen ilmoittautumisten alkamista ilmoittaisivat, onko pelissä mahdollisesti crossausta vaiko ei, pelaajat ainakin tietäisivät, millaista mindsettiä heiltä odotetaan – ja onko peli heitä varten. Turha kai itseään on vapaa-ajallaan kiusata altistamalla itseään välttämätöntä suuremmalle facepalmaukselle.
Kyllä mä näkisin että tällainen vastuu on ensisijaisesti pelinjohtajalla. Olisi asiallista ilmoittaa esiintyykö pelistä crossaamista ja pyytää pelaajia mahdollisesti kertomaan omista fiiliksistään crossaamiseen liittyen. Näin voisimme jättää roolittamatta väkisin crossauspeliin ihmisiä, joita se häiritsee. Kuten sanot, on ihan turha kiusata itseään turhilla asioilla, kuten crossaamisen “sietämisellä” kun siltä voi etukäteen välttyä.
Olisi myös jännä huomata miten tämä vaikuttaisi erityisen mielenkiintoiseksi kategorisoitavissa oleviin peleihin. Olisivatko pelaajat valmiimpia joustamaan näkemyksistään (ainakin pelinjohtajan kuullen), jos tuleva peli olisi sellainen että siihen olisi jostain OMG -syystä pakko päästä mukaan, ja miten tämä vaikuttaisi itse peliin?
Onnittelut Maija hyvästä kirjoituksesta! Aion nyt höpistä tähän omia ajatuksia ja mielipiteitä niin pelaajana kuin PJnä, halusitte tai ette.
Itse en voi sanoa että olen crossauksen puolesta puhuja, koska en varsinaisesti puolla minkään tietyn hahmon piirteen pelaamista, vaan varioivaa ja kokeilevaa pelityyliä noin yleisesti. Sukupuoli on minusta hahmon piirre, siinä missä mikä tahansa muukin, eikä siten sen vaikeampi pelata kuin esim. ikä, yhteiskunnallinen asema tai jokin luonteen piirre. Onko helpompaa pelata keskitysleirin kauhut kokenutta juutalais hahmoa, vai hahmoa joka edustaa vastakkaista sukupuolta kuin mitä itse on? Veikkaampa, että siinä missä varmasti kaikkien lähipiirissä löytyy esimerkkejä vastakkaisen sukupuolen edustajista (joita voi tarkkailla, analysoida ja haastatella), ensimmäisen esimerkin edustajien löytäminen on huomattavasti hankalempaa, ellei täysin mahdotonta.
Ymmärrän kyllä miksi joku PJ ei tahdo pelissään nähdä crossaamista, ja ko. vaatimuksen asettaminen on hänen täysi oikeutensa, onhan kyseessä hänen pelinsä. Jos välttämättä tahtoo crossata, menee sitten sellaiseen peliin jossa se sallitaan. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että mennään peliin jossa on crossausta, ja arvostellaan ja vähätellään crossaavia pelaajia sekä heidän “suorituksiaan”. (Roolisuoritusten arvosteleminen kuuluu minusta muutenkin enemmän elokuvien ja näytelmien, kuin larppauksen piiriin, mutta tämä varmasti jakaa mielipiteitä pelityylin, sekä sen mukaan koetaanko larppaus enemmän eläytymiseksi vai näyttelemiseksi.) Jos sinulla on asennevamma crossausta kohtaan, joko olet asiallisesti tai vältät tilanteita joissa joutuisit sitä kohtaamaan. Etenkin jos off-asenteet vaikuttavat pelaamiseen, on minusta isosti peiliin katsomisen paikka.
Varmasti henkilöt joiden mielestä sukupuoli on heteronormatiivista (sukupuolia on vain kaksi ja sukupuoli on se minkä biologia määrittää), crossaaminen nähdään näyttelemisenä ja esittämisenä, jolloin kallistutaan helposti arvostelemaan sitä suorituksena. Itse näen sukupuolen monimuotoisempana, jolloin ajatus eri sukupuolen kuin oman pelaamisesta on haaste siinä missä eri ikäisen pelaaminen, muttei muuta. Molemmat tuovat omat proppaukseen liittyvät haasteensa sekä ele ja puhekielen mahdolliset muutokset hahmosta riippuen, mutta ei se oikeasti sen ihmeellisempää ole.
Ehkäpä monille se oma sukupuoli on niin itsestään selvyys, ja jos sitä ei ole koskaan tullut kyseenalaistaneeksi, tai edes leikitelleeksi sen eri puolilla, niin ajatus voi tuntua vieraalta ja pelottavalta. Tästä syytän yhteiskuntaa ja kulttuuria enimmäkseen, joka tukee tietynlaisia sukupuolirooleja ja niistä muotoutuneita normeja. Ja poikkeavuushan on aina tuomittavaa. Todellisuus on vain hyvin erilainen; eivät miehet ole muokattu kaikki yhdestä ja samasta muotista, kuten eivät naisetkaan. Molemmista on erilaisia variaatioita. Minusta on outoa väittää, että muka jonkun toisen sukupuolen edustajan asemaan samaistuminen olisi sen vaikeampaa tai vähemmän uskottavaa, kuin vaikkapa peikoksi eläytyminen.
Itse koen voivani teoriassa pelata ihan mitä vaan, koska se on eläytymisestä kiinni. Toiset asiat tulevat helpommin kuin toiset, mutta kaikkea voi aina kokeilla, ja parastahan on kun pääsee yllättäämään itsensä. Olen aina ollut feministi, ja esimerkiki sovinistisen ja väkivaltaisen juntin pelaaminen on ollut yksi mielenkiintoisimmista pelikokemuksista, koska jouduin asettumaan sellaisen henkilön kenkiin, ketä halveksuin, mutta pystyin silti ymmärtämään kyseistä hahmoa, vaikken tämän ajatusmaailmaa jakanut, saati tämän arvoja hyväksynyt.
Voisin varmasti pelata vaikka yksisarvista. Granted, proppaus ei varmasti olisi uskottavaa, mutta tekisin parhaani rooliin eläytyäkseni. Sen sijaan isoin kynnys itselle, tai oikeastaan eniten hermostusta herättää korsto hahmon pelaaminen (koska oletus arvoisesti nämä ovat ulkomuodoltaan pitkiä ja rotevia), koska oma fysiikka ei todellakaan sitä vastaa. Kyllähän oikea asenne löytyy, mutta pituutta ei voi millään propata tarpeeksi lisää, että kukaan voisi erehtyä luulemaan mua pitkäksi.
Pelinjohtajanakin hahmojakoa tehdessä pelaajan ulkonäkö vaikuttaa eniten silloin, kun roolitan hahmoa, jonka ulkonäkö on jotenkin yleisesti määritelty jo valmiiksi tietynlaiseksi. Hauskinta tietenkin on pitää pieniä pelejä kaveripiirissä, jossa kuka vaan voi pelata mitä vaan, eikä kukaan arvostele suuntaan tai toiseen. Syntyy immersion iloinen illuusio kupla, vai miksi sitä nyt pitäisi nimittää, joka minusta on paras ympäristö tukemaan luovaa ja oivaltavaa ilmapiiriä sekä itsensä haastamista.
Pelinjohtajana suhtaudun hahmon sukupuoleen myös kuin piirteeseen, joten kirjoitan myös sen osalta mahdollisimman varioivia hahmoja. Koskaan ei ole miespuolinen pelaaja pyytänyt saada pelata naispuolista hahmoa, mutta paljon on mun peleissä ollut crossaavia naisia (ehkä siksikin kun tunnen enemmän naispuolisia pelaajia). Hahmojaossa se ei siis ole mitenkään rajoittava tekijä, vaikka totta kai sitä koettaa etsiä pelaajalle istuvan hahmon, mutta etenkin sellaisen, joka olisi pelaajan toiveiden mukainen.
Tulipas sekavaa tekstiä, pahoittelen. Kovasti alkoi tehdä mieli kirjoittaa peli ilman sukupuolia, siis niin että hahmoilla olisi sukupuolineutraalit nimet, eikä sukupuolista olisi mitään mainintaa ja katsoa miten käy, koska kyllähän pelaajat tietyt piirteet ja ominaisuudet tulkitsevat joko maskuliinisiksi tai feminiinisiksi. Jos kaikki hahmot kirjoittaisi androgyyneiksi tai sukupuolettomiksi (enkeleiksi esim?), vaikuttaisiko se oleellisesti siihen millainen pelistä muotoutuisi? Luulisi kuitenkin että kaikissa peleissä hahmon persoona painaa enemmän kuin sukupuoli?
Pelinjohtajan valtaa korostan itsekin tässä, joskaan en tämän mielivaltaa. Sukupuolesta sinänsä viis, mutta pelinjohtaja/järjestäjä/kirjoittaja päättää miten hahmot pelissään jakaa tai jos hahmot pelaajien toimesta peliin kirjoitetaan, päättää järjestäjä jos moista sallii. Kun castataan/kästätään, pohditaan useita asioita hahmoista ja pelaajista. Itse olen saanut enimmäkseen hyvää (eli nurisijat eivät ole uskaltaneet sanoa päin naamaan mitään 🙂 palautetta castauksistani peleissäni. En ole halunnut antaa pelaajille vapaita käsiä valita mitä he pelaavat, koska haluan toimivan kokonaisuuden roolijakojen ja visioni pelistä suhteen. Osin ajattelen sitä mitä mieltä minä olen itse ja osin tiedostan mitä mieltä muut pelaajani ovat. Tälläinen metodi tosin olettaa, että tuntee suuren osan ilmoittautuneista pelaajista jollain tapaa. Olen myös törmännyt sukupuolettomien pelaajien castaamiseen peleissäni. Aluksi tuskailin sitä, mutta sittemmin totesin, että sehän on varsin helppoa, kunhan on hahmoja joille ei ole sukupuolisidonnaisia juonia lainkaan, varsinkin kun noita molempisukupuolisia nimiäkin löytyy. Tämä siis silloin kun sukupuolettomaksi itsensä kokeva pelaaja ei ilmaise haluaako jompaa kumpaa sukupuolta pelata. Harvassa pelissä jonkin tietyn hahmon sukupuolettomuus on varsinaisesti merkittävä tekijä. Mutta palatakseni castaamiseen; minä castaan sopivuuden mukaan ja pelini ehdoilla, sen mukaan mikä on oma näkemykseni ja käyttäen tietoa pelaajistani jos tätä on.
Useimmiten miehet soveltuvat (omien normieni mukaan uskottavasti) pelaajina paremmin pelaamaan miehiä kuin naiset. Kärjistämiseen kantaa ottaen, minusta on varsin ok kysyä ilmoittautumislomakkeessa varsin suoraan miltei mitä tahansa, oli se sitten parran pituus (epäolennaista koska sen voi propata) tai penkkitulosta (ei voi propata, jos pelissä “painot” ovat oikeita). Tämän kautta päädyn syrjimään pelin toimivuuden nimissä useita miehiä/naisia/ihmisiä, jotka haluaisivat pelata liiallisessa määrin jotain mihin eivät ole fyysisesti tai henkisesti jonkin arvion (useimmiten pelinjohtajan oma) kykeneviä. Suspension of disbelief viedään niin pitkälle kuin se realistisesti sopii pelin tyyliin.
“Kevyemmässä” pelissä (muutaman olen itse järjestänyt) castaaminen ei ole ollut niin huolellista, vaan olen halunnutkin nähdä miten pelaajat reagoivat erilaisten hahmojen edessä.
Tulevaisuudessa olen vuosien varrella tapahtuneesta pohdinnastani ja kehittymisestäni johtuen suuntautumassa enemmän hyviin hahmoihin, juoniin ja peleihin korostamatta sukupuolen merkitystä Täysin sukupuolista hahmoissa en irti tule koskaan sanoutumaan, koska myös sukupuoli sinänsä aiheuttaa hyviä juonia. Aion suunnitella enemmän hahmoja joiden sukupuoli on vaihdettavissa tarvittaessa ja myös pohtia enemmän josko joku itsensä naiseksi luokitteleva (joka haluaa vastakkaista sukupuolta pelata) olisi sopivampi vaihtoehto sukupuolestaan huolimatta (tai sen ansiosta?) pelaamaan jotain tiettyä hahmoa kuin tarjolla olevat samaa sukupuolta hahmon kanssa edustavat pelaajat.
Hyvä teksti asiosta joita olen itsekin pyöritellyt päässäni jo joitain vuosia. Kysymys ei ole yksinkertainen, mutta ei myöskään minusta kovin ongelmallinen kunhan kukaan ei koe itseään pakotetuksi johonkin muottiin liiaksi (ei pelinjohtaja tai pelaaja).
Kiitos hienosta kirjoituksesta
Olen pelannut ja kirjoittanut larppeja kohta 10 vuotta ja olen siis nainen. Minua hämmentää tämä keskustelu. Asia joka on ollut kokoajan täysin itsestään selvä ja pelikulttuuriin täysin kuuluva ei olekaan itsestään selvä vaan alakulttuurin alakulttuuri?
Sillä peleissämme 95% pelaajista on naisia, mutta hahmojen sukupuoli jako jopa painottuu miesten puolelle. Miksi?
Koska pelaajaporukkaan ei sattumalta ole koskaan vakiintunut yhtään miestä. Kokeilijoita on ollut, mutta ei ole vain natsannut.
Koska korkeafantasiassa tai historiallisessa fantasiassa miesvaltaiset kulttuurit ovat tyypillisempiä ja mies hahmoille saa enemmän poliittista ja toiminnallista sisältöä.
Koska monet pelaajamme haluavat pelata miehiä ja kokea jotain sellaista mitä ei muuten voi kokea.
Ketään emme ole koskaan pakottaneet crossaamaan.
Pelattuani vuosia pelkkiä mieshahmoja pääsin mukaan peliin missä crossaamista ei käytetty. Olin nopeasti aivan pulassa. Kaapit oli täynnä miesten vaatteita, miekkoja ja jousia, en edes omistanut mekkoa… Saatikka että olisin tiennyt miten naista pelattiin?
Onneksi pelinjohto oli loistavaa ja sain hiippailla korkkareissa ja mekossa miekka kädessä! Silti palasin mieluusti crossaamaan seuraavaan peliin ja Viikinki kuninkaan rooli sujui vaivatta.
Larpit ovat hauskanpitoa. Ei oteta niitä liian vakavasti(ainakaan pelin ulkopuolella).
Kiitos kommentista!
Kirjoituksesi osoittaa, että suomalainen larppiskene taitaa olla loppujen lopuksi aika hajanainen. Ainakin jos ajatellaan pieniä, kaveriporukoista syntyneitä pelaajaryhmiä. Oma kokemukseni on, että nämä porukat tekevät juuri kuten itse lystäävät, mutta esimerkiksi järjestäytyneemmät larppiyhdistykset ovat asemassa jossa heidän ehkä odotetaan ottavan enemmän kantaa ja tekevän linjauksia. Saatan olla väärässä. Molemmille lienee kuitenkin tilausta.
Ja kuten artikkelissakin oleva sitaatti sanoo:
Niin. Kukin tehkööt kuten tahtoo.