Thomas LloydLiveroolipelien parissa puuhastelevat uskovat halutessaan mitä ihmeellisimpiin asioihin. Vanha, kuppainen leirikeskus saattaa hyvinkin muuttua pressujen, jätesäkkien ja muiden mitä ihmeellisimpien lavasteiden ansiosta avaruusalukseksi ja parikymppinen siloposki saattaa hyvinkin pelata 80-vuotiasta vanhusta. Samoin voimme halutessamme uskoa siihen, että banaani on ampuma-ase ja että huonokuntoisinkin sohvaperuna on mitä hurjin barbaari tai haltiasoturi. Teemme ennen pelin maailmaan astumista sopimuksen keskenämme siitä, mitkä asiat ovat pelin aikana mahdollisia ja mitkä mahdottomia – aivan kuten elokuvantekijä elokuvansa yleisön kanssa. Pohjustamme erilaisin tavoin yhteisymmärrystämme siitä, että se pressujen peittämä leirikeskus on kuin onkin avaruusalus, eikä sitä tarvitse pelin aikana kyseenalaistaa.

Kuitenkin pelaajien ja pelihahmojen sukupuoli vaikuttaa olevan asia, joka jakaa larppaajien mielipiteet kahtia paljon vahvemmin kuin mikään muu sopimus ja suspension of disbelief. Jotkut kokevat haluavansa pelata hahmoja, jotka eivät edusta samaa sukupuolta kuin pelaaja itse, kun taas toiset kokevat tämän epämukavaksi tai turhaksi. Muun kuin omakseen näkemänsä sukupuolen pelaamista kutsutaan crossplayksi tai “crossaamiseksi”, ja tehdessäni aiheesta suurpiirteistä kyselyä mm. Geek Women Unite! (Finland) -ryhmässä, sain huomata että crossaaminen jakaa mielipiteitä hyvinkin vahvasti.

Kerrottakoon myös, että tämä artikkeli perustuu niin omiin kokemuksiini kuin keskustelun kautta kerättyyn materiaaliin. Artikkelin sisältämät sitaatit on poimittu joko yksityisistä tai julkisista keskusteluista jotka käytiin nimenomaan tämän artikkelin innoittamina. Keskusteluun on osallistunut enimmäkseen cis-naisia, mutta myös cis-miesten ja transhenkilöiden kommentteja on kuultu. Tämä artikkeli ei siis kerro kovinkaan laajasti siitä, mikä yleinen käsitys crossaamisesta larppaajien keskuudessa on, mutta voidaan sanoa, että tämä kuvastaa ainakin osittain naispuolisten larppaajien kuvaa naispelaajien harrastamasta crossplaystä. En myöskään halua väittää crossplayn olevan ainoastaan naisten harrastus, mutta sekä omakohtaiset kokemukseni että kyselyyn osallistuneiden näkemykset kertovat, että crossaaminen on suomalaisessa larpskenessä paljon tavallisempaa naislarppaajien parissa.

Mitä ihmettä tämä oikein on ja miksi sitä harrastetaan?

Jacques_editoituVaikka sana crossplay ei olisi sinulle ennestään tuttu, olet varmasti kuullut “cross dressingistä” eli ristiinpukeutumisesta. Crossplayssä on kyse samanlaisesta ilmiöstä – tosin tässä tapauksessa ristiinpukeutuminen rajoittuu nimenomaan liveroolipeleihin. Crossplay -termin voisi halutessaan suomentaa ristiinpelaamiseksi, mutta koska liveroolipelien parissa puhutaan yleisesti crossaamisesta en tule – larppaajien sanavalintoja mukaillen – käyttämään sanaa ristiinpelaaminen vaan puhun crossplaysta tai crossaamisesta.

Naispuolinen crossaaja pelaa liveroolipelissä yleensä mieshahmoa, mutta myös muiden sukupuolten ja niiden variaatioiden pelaaminen voidaan mieltää crossaamiseksi. Tämä tehdään yleensä pukeutumalla miesten vaatteisiin, sitomalla rinnat, omaksumalla miehille ominaisiksi katsottuja liikkeitä (kuten kävelytyyli, istuminen) ja korostamalla tai luomalla maskeeraamalla miehiseksi katsottuja piirteitä.

Ei ole missään nimessä syytä olettaa, että crossaaminen olisi ongelma, johon kaivataan ratkaisua, vaikka siihen suhtaudutaankin ajoittain aikamoisella paatoksella. Suomalaisessa larppiskenessä pelinjohtajilla on täysi valta päättää haluavatko he peleissään kannustaa crossaamiseen vai ei, ja jos pelinjohtaja älyää ilmoittaa pelinsä sisältämästä crossaammisesta etukäteen, voivat pelaajat varautua siihen haluamallaan tavalla. Erilaisissa larppaajaporukoissa on erilaisia näkemyksiä crossaamisesta ja sen hyväksyttävyydestä, joidenkin harrastaessa sitä ahkerasti, toisten kieltäessä sen kokonaan ja monien sukkuloidessa näiden kahden välimaastossa. Tutut ja turvalliset porukat mahdollistavat monille sukupuolilla leikittelemisen sekä tosissaan että vitsillä.

Kuten aikaisemmin totesin, ei crossaaminen ole ainoastaan naisten harrastama juttu, mutta suomalaisessa larppiskenessä se on selvästi tavallisempaa naislarppaajien kesken. Kyselyni perusteella tähän tuntuisi olevan muutamia syitä.

Monet tuntuvat mieltävän crossplayn Harry Potter -larppien oheisilmiöksi ja sen yleistyneen nuoremman pelaajasukupolven ottaessa sen käyttöönsä. Potter -pelien pelaajien sukupuolijakauman katsotaan olevan naisvaltainen, Potter -kaanonin hahmojen ollessa suurelta osalta miespuolisia. Näin ollen on ollut tarve paikata miesvajetta ja lisäksi antaa mahdollisuus naispelaajille astua samaistumiensa mieshahmojen rooliin. Yksinkertainen ratkaisu tähän on antaa naispelaajien pelata mieshahmoja.

“Potter-peleissäkin ilmiötä selittää osittan sukupuolijakauma. Muistan larp-urani alkuaikoina hämmennyksen kun peleissä oli Ihan Oikeita Miehiä. Ja myös siihen kesti tottua, että siirryin jossain vaiheessa pelaamaan lähinnä peleissä joissa crossaamista ei ollut ollenkaan.”

Historiallisten larppien parissa miesvaje on myös koettu ongelmaksi, ja tätä on paikattu tarjoamalla mieshahmoja myös naispuolisille pelaajille. Tämä on myös, kuten eräs kommentti osoittaa, antanut naispelaajille huomattavasti laajemman repertuaarin hahmojen suhteen.

”Se [crossaaminen] lähti käytännön tarpeesta, kun joskus 2000-luvun puolivälissä miespelaajat vain katosivat jonnekin (bofferoimaan?), ja omassa lempigenressäni eli historiallisissa peleissä ei ole toimiva ratkaisu vain muuttaa mieshahmoja naisiksi joka kerta. […]Parasta koko touhussa on ollut se, miten paljon aivan erilaisia hahmotyyppejä ja juonikuvioita mieshahmojen pelaaminen on tarjonnut. Pelaan koska tahansa mieluummin hyvin kirjoitettua vanhapiikatätiä historiallisessa pelissä kuin amatsoniprinsessaa, koska historiallinen konteksti kiinnostaa mua paljon enemmän – mutta vähänkö siistiä on, jos voin pelata myös lipevää poliitikkoa, höperöityvää isäukkoa tai rippejä kuuntelevaa pappia.”

Edellä mainitun miesvajeen ja sukupuolijakauman tasaamisen lisäksi on kuitenkin olemassa myös muita syitä crossata. Joskus kyse saattaa olla taiteellinen valinta, sukupuolirooleihin perehtyminen ja niiden kyseenalaistaminen tai yksinkertaisesti halu pelata omasta sukupuolesta poikkeavaa hahmoa.

Uskaltaisin väittää eri sukupuoliin eläytymisen olevan varsin avartava kokemus. Esimerkkinä kerrottakoon, että naisena on hyvin mielenkiintoista eläytyä hahmoon, joka joutuu kohtaamaan kiusaamista sukupuolielimensä koon tähden. Tämä pelissä kohdattu ongelma haastaa tarkastelemaan omaa ja yhteisunnan käsitystä sukupuolesta ja siihen liittyvistä konventioista, sekä herättää ajatuksia monista asioista joista ei yksinkertaisesti puhuta. (Onko koolla väliä, ja miksi me joudumme jatkuvasti esittämään tämän kaltaisia kysymyksiä?)

Parempia naishahmoja etsimässä

”Jos taas crossplayaaminen on pelaajalähtöistä – naiset haluavat pelata miehiä – se on lähtökohtaisesti musta aivan jees. Kunhan syy ei ole se, […] että mieshahmot on lähtökohtaisesti kiinnostavampia kuin naishahmot.”
IMG_2474

Joskus on oltava nainen voidakseen olla poika.

Monet katsovat crossplayn jarruttavan omalta osaltaan hyvien naishahmojen syntyä. Jos mieshahmot ovat oletusarvoisesti naishahmoja kiinnostavampia, haluavat naisetkin mieluummin pelata mieshahmoja saadakseen maksimaalisen pelikokemuksen. Jotkut yhdistävätkin ilmiön huonoon pelinkirjoittamiseen, eikä crossaaminen siitä syystä esiinny erityisen imartelevassa valossa. Lienee perusteltua väittää, että pelaajat valitsevat pelattavakseen mieshahmoja naishahmojen sijaan, koska mieshahmot ovat naishahmoja mielenkiintoisempia. Tämän toivoisi tietenkin osaltaan kannustavan pelinjohtajia panostamaan myös naishahmojen kehittämiseen siten, että nekin ovat pelaajalle antoisaa pelattavaa. Pelaajia ei voi syyttää mielenkiintoisemman hahmon valitsemisesta, sillä jokainen pelaaja tavoittelee peliin osallistuessaan maksimaalista pelikokemusta.

Oman kokemukseni perusteella crossaamista ilmenee kuitenkin myös hyvin kirjoitetuissa, aikuisten ihmisten vetämissä peleissä. Itse olen kokenut monet parhaista larppikokemuksistani peleissä, jotka sisältävät crossaamista. Jokainen peli, jossa crossataan, ei ole hyvä, mutta sanottakoon, että tämä pätee yhtä lailla muihinkin liveroolipeleihin. On olemassa sekä hyvin että huonosti kirjoitettuja pelejä, eikä crossaaminen ole kuin yksi pelin elementeistä, enkä osaa sanoa sen vaikuttavuudesta pelin ns. hyvyyteen juuri mitään. Jos crossaamista sisältävä peli on huono, se olisi oletettavasti huono, vaikkei siinä crossaamista esiintyisikään.

”Huomaan myös järkyttyväni tuosta keskustelussa heitetystä ajatuksesta, että pelaajalähtöinen crossaus on ok, _kunhan_ ei johdu siitä, että mieshahmot on kiinnostavampia. Denial, much? Totta helvetissä melkein aina ovat, yksi todella validi syy crossata. […] Tavallaan siinä voi olla pohjalla ajatus siitä, että naishahmoista pitäisi tehdä kiinnostavampia, mutta se ei ole pelaajan homma.”

Ja mitä mieltä olette: ovatko naishahmot yleensä parempia peleissä, joissa ei harrasteta crossaamista?

Miten tähän nyt sitten pitäisi suhtautua?

”Ja hittoako kenelläkään edes on oikeutta monitoroida muiden pelaamista? Tai siis, miten tästä tuli puolesta-vastaan-keskustelu?”

IMG_2474 kopioOnko crossaamiseen liittyvä keskustelu todella pelkkää puolesta vai vastaan -kinastelua? Ajoittain vaikuttaa siltä, vaikken näkisi crossaamisen olevan niin ongelmallinen asia, että sitä pitäisi joko vastustaa tai puolustaa. Tuntuu kuitenkin siltä, että ajoittain on asetuttava kannanotoissaan joko puoltamaan tai vastustamaan ilmiötä. Etenkin crossaamisesta nauttivat tai siihen positiivisesti suhtautuvat henkilöt tuntuvat asettuvan varsin nopeasti puolustuskannalle, jos ilmiötä kritisoidaan. Näin lienee monissa tilanteissa, joissa oman, rakkaan harrastuksen katsotaan olevan tavalla tai toisella uhattuna. Alakulttuurin sisällä elävä alakulttuuri joutuu ajoittain puolustelemaan olemassaoloaan. On myös olemassa heitä, jotka vähättelevät crossaamista tai crossaamista sisältäviä liveroolipelejä – mahdollisesti juurikin mieltäessään tällaiset pelit vähemmän vakavasti otettaviksi kuin crossaamista välttävät, oletettavasti kunnianhimoisemmat pelit.

“[…] jos pelaaja X on valmis kuvittelemaan ja hyväksymään että tämä lato on nyt avaruusalus, niin miksei sama päde siihen, että tämä naispelaaja on nyt mies?”

Tämä argumentti on tavallista kuultavaa crossaamiseen liittyvissä keskusteluista – ja syystä. Miksi mielikuvituksemme on niin paljon rajoittuneempi, kun kyse on sukupuolesta avaruusaluksen sijaan? On myös syytä muistaa, että aikuisetkin larppaavat ajoittain teinejä tai vanhuksia, vaikkeivät sitä itse ole. Vaatii mielikuvitusta ja halua (hyvän pelaamisen lisäksi) uskoa kolmikymppisen kanssapelaajan olevan pelin ajan 16-vuotias, mutta tähänkään ei tunnuta suhtautuvan yhtä kriittisesti kuin crossamiseen.

”Sukupuoli lienee ihmisille tärkeä asia siksi, että he ovat tottuneet hahmottamaan muita ihmisiä heidän sukupuolensa perusteella. Sen sijaan erilajisista ajattelevista ja puhuvista olennoista ihmisillä ei ole luonnostaan kokemuspohjaa, joten esimerkiksi puutteellisesti örkiksi maskeerautunut henkilö ei välttämättä herättäisi yhtä suuria intohimoja kuin muiden mielestä puutteellisesti vastakkaista sukupuolta esittävä pelaaja.”

Edellä esitetty sitaatti herättää toivon mukaan jonkin verran ajatuksia käsityksestämme sukupuoliin ja niiden merkityksellisyyteen yhteiskunnassamme. Millainen oma käsitys sukupuolista oikein on ja millaisia stereotypioita siihen liittyy? Kuinka suhtaudumme oikeassa elämässä ihmisiin, joiden sukupuoli ei ole meille ensisilmäyksestä lähtien itsestäänselvyys? Entä millaisena näemme miehen ja naisen roolin, ja miten niitä kuuluisi esittää jotta olisi uskottava? Lisäksi on pohtimisen arvoista miettiä, pelataanko larpissa ensisijaisesti hahmoa vai sukupuolta.

 ”Sit mua on pelissä ärsyttänyt ne pari kertaa kun vastaan on tullut mies joka pelaa vakavaa naisen roolia. Ne jätkät veti sen roolinsa musta jotenkin tosi pidättyväisin, ylivaisuin ja ylisivein elein, silloinkin kun hahmo oli vaan vaikka hengaamassa muiden naisten joukossa. Sit ajattelin, että “jaaha, toiko on sun kuvasi aidosta naisen käyttäytymisestä, toi passiivinen nössötys?””

IMG_2613Crossaamisesta puhuttaessa mainitaan usein uskottavuus, ja nimenomaan siten, että miestä pelaava nainen ei voi olla uskottava roolissaan. On totta, että rintava poika tai kimeällä äänellä puhuva mies herättää monissa lähinnä huvitusta, mutta totean (kukkahattu syvälle päähän vedettynä) että olemme varmasti kaikki joskus kohdanneet naiselliseksi kokemiamme miehiä tai miehekkääksi kokemiamme naisia spekuloimatta kuitenkaan heidän sukupuoltaan sen ihmeemmin. Monet keskusteluun osallistuneet kokivat, että omassa elämässään miehekkääksi miellettyyn naiseen on helpompi suhtautua tämän crossatessa kuin esimerkiksi normielämässään naisellisena naisena esiintyvään henkilöön, joka pelaa miestä. Itse koen, että hienointa antia crossplayn parissa ovat tilanteet jossa joku on hyvän proppaamisen ja eläytymisen ansiosta onnistunut muuntautumaan kauniista naisesta uskottavaksi pojaksi tai mieheksi. Tätä olen ilokseni päässyt todistamaan useaan otteeseen. Muuntautumiskyky on jokaisen pelaajan kohdalla arvostettava asia, eikä vähiten crossatessa. Kaikki eivät tähän osaamisen tai fyysisten rajoitteiden tähden kykene, mutta he jotka sen tekevät osoittavat, että panostamalla myös naisellinen nainen voi hypätä miehen saappaisiin. Toki vaikuttaa siltä, että uskottavuus on katsojan silmissä ja epäilen, että pelaaja joille immersion saavuttaminen on helppoa, unohtavat helpommin pelaajan sukupuolen kuin pelaaja, joka joutuu työskentelemään enemmän saavuttaakseen jonkinlaisen immersion.

”jotkut naiset näyttää uskottavilta myös crossatessaan – ja saattavat olla paljon paremman näköisiä miehiä kuin oikeat miehet. Ei siis missään tapauksessa “naisellisella” tavalla, korkeintaan vähän hentorakenteisella. Ja samat naiset ovat tyrmääviä myös oikein naisellisina. Ihailtavaa kameleonttimaisuutta.”

Väliinputoajat

Vaikka mainitsin aikaisemmin, ettei crossaaminen ole suomalaisessa larppiskenessä ongelma, syytä mainita eräs koko yhteiskuntaamme koskettava seikka. Näkisin meidän olevan velvoitettuja miettimään asiaa myös harrastuksemme näkökulmasta.

Kenenkään ei tulisi joutua crossaamaan jos ei sitä halua. Tätä tuskin tapahtuu kovinkaan usein, mutta jotkut sukupuolenkorjausprosessia läpikäyvät henkilöt asetetaan väkisin pelaamaan hahmoa joka vastaa pelinjohtajan – ei pelaajan – näkemystä pelaajan sukupuolesta. Tämä on varsin kurjaa. Tässä erään liveroolipelaajan mietteitä siitä, mihin ahtaat sukupuolikäsitykset saattavat harrastajan kannalta johtaa:

” Oon itse alkuvaiheessa sukupuolenkorjausprosessia, tekemässä oman hyvinvointini takia erotusta itseni ja naiseuden/tyttöyden välille. En ole kuitenkaan koskaan pelannut miestä missään larpissa, mikä on aika absurdia kun tämän oman tilanteen ja sukupuoliketutukseni ottaa huomioon. […] Oon pitämässä tällä haavaa vähän taukoa muiden peleihin menemisestä, kun kohtaan naisroolissa oloa riittävän paljon muinakin aikoina. Oletan kuitenkin, että tulevaisuudessa voin vielä tykätä naisen rooliin hyppäämisestä.
[…] Muut sukupuoliaan ylittelevät pelaajat on olleet musta aina mahtavia. Sinänsä harmittaa, että niin harvoissa larppaajapiireissä crossailu on tavanomaista ja itsestäänselvää. Jää aika monet sinänsä hyvien pelinjohtajien pelit hetkeksi väliin, kun piti tehdä toi päätös etten naista hetkeen pelaa. Tohon crossaamisen hyväksyttävyyteen ois kivaa saada aikaan asennemuutos.”

Entäs sitten?

Tämän artikkelin perimmäisenä tarkoituksena oli esitellä lyhyesti crossaamiseen liittyviä mietteitä ja kyseenalaistaa joitain yleisiä ajatuksia crossaamiseen liittyen. Kuten artikkelista toivottavasti käy ilmi olen itse crossaaja ja sen puolestapuhuja väittämättä kuitenkaan, että jokaisen larppaajan on lähdettävä mukaan julistamaan crossplayn ilosanomaa. En katso kenenkään asiaksi tuomita ketään crossaamisesta tai crossaamattomuudesta, jokainen päättäköön itse mitä haluaa tehdä. Sen sijaan haluan rohkaista larppaajia olemaan olettamatta, että peli jossa crossataan on automaattisesti huono tai vähemmän kunnianhimoinen kuin peli, jossa ei crossata. Mitään automaattista tasoeroa ei ole olemassa. Haluan rohkaista kaikkia edes hitusen crossaamisesta kiinnostuneita kokeilemaan sitä mahdollisuuden tarjoutuessa – se voi olla hyvinkin avartavaa, vaikket kokisikaan olleesi erityisen uskottava. Aina ei ole kyse siitä.

”Itse koen sukupuolirajojen rikkomisen larpatessa ennen kaikkea vapauttavaksi ja avartavaksi kokemukseksi. Kyseessä ei kuitenkaan ole niin tolkuttoman vakava harrastus, etteikö sen puitteissa olisi tilaa tämänkinkaltaiselle roolileikille, vai?”

Päätän tämän artikkelin sanomalla, että me kaikki kuvissa esiintyvät henkilöt olemme biologisesti naisia. Jos joku tahtoo aukoa päätään siitä, että leikimme ajoittain poikia, haastan aukomaan kasvotusten. (I’ve got more cojones than any troll – at least some weekends.)

Ryan Callahan

Katsasta myös aihetta käsittelevän puheohjelmamme Ropeconista vuodelta 2013. Videotaltioinnin löydät täältä.