Suomalaisesta tv-tarjonnasta voi olla montaa mieltä, mutta yhdestä asiasta suomalaiset tuntuvat olevan jotakuinkin yksimielisiä. Nauruhermoja hyväilevät visailut ovat jees. Tästä kielii “Uutisvuodon” (YLE TV1) pitkäaikainen suosio ja se, että uusi tulokas “Hyvät ja huonot uutiset” (Nelonen) on otettu vallan hyvin vastaan. Uutisvuoto on viihdyttänyt suomalaisia jo viidentoista vuoden ja yli viidensadan jakson verran ja Finnpanelin tutkimusten mukaan Uutisvuoto todella on yksi suomalaisten kestosuosikeista uutisten ja Salkkareiden lisäksi. Hyvät ja huonot uutiset puolestaan on yksi Nelosen suosituimmista ohjelmista ja uskallan povata, että tämä sarja pysyy ruuduissa vielä pitkään.
Hyvät ja huonot uutiset on kotimainen ohjelmaformaatti, mutta Uutisvuoto on peräisin visailujen ihmemaasta – Isosta-Britanniasta. Uutisvuodon esikuva “Have I Got News for You” (BBC One) on vain yksi lukuisista brittiformaateista, joissa koomikot ja muut julkkikset kisailevat paremmuudesta niin tiedon, taidon kuin hauskuudenkin saralla. Have I Got News for You on viihdyttänyt brittejä yli kaksi vuosikymmentä, kun puolestaan suosittu musiikkitietoutta kysyvä “Never Mind the Buzzcocks” (BBC Two) on pyörinyt ruuduissa vuodesta 1996. “Would I Lie to You?” (BBC One) vaatii kilpailijoilta kykyä hämätä vastajoukkuetta uskomaan mitä hämmentävimpiä väitteitä kilpailijoiden henkilökohtaisesta elämästä, ja tätä hauskuutta on saatu seurata vuodesta 2007 alkaen. Yksi sarja on kuitenkin nörttitytölle ylitse muiden.
QI – koska maailma vain on niin julmetun kiinnostava!
Kymmenettä vuotta BBC:llä pyörivä “QI (Quite Interesting)” (BBC Two) on nimensä mukaan varsin mielenkiintoinen ohjelma. Kukapa ei pitäisi ohjelmasta jossa käsitellään mielenkiintoisia, usein jopa outoja faktoja ympäröivästä maailmastamme?
Ohjelman isäntänä toimii (ihana!) Stephen Fry ja hän esittää koomikoista ja ajoittain muista julkkiksista koostuvalle kilpailijakunnalle toinen toistaan kiperämpiä kysymyksiä, kuten “What did Watson do twice as often as Holmes?” ja “Can women smell fear?”. Pisteitä kilpailijat saavat sekä oikeista vastauksista että vastausten viihdearvon perusteella. Myös miinuspisteitä jaetaan, jos kilpailijoiden antamat vastaukset ovat yleisiä harhaluuloja joita sarjassa oiotaan. Jokainen tuotantokausi on saanut kaiken kattavaksi teemakseen yksittäisen kirjaimen siten, että ensimmäinen tuotantokausi on “Series A”, toinen “Series B” jne. Huhtikuussa 2013 alkavat K-tuotantokauden kuvaukset, joten vielä on aakkosissa jäljellä kirjaimia moneksi vuodeksi. Ensimmäisen tuotantokauden jaksojen nimiä ja teemoja olivat mm. “Adam”, “Aquatic Animals” ja “Africa”. Jaksot käsittelevät siis enemmän tai vähemmän kyseistä teemaa ja siihen liittyvää nippelitietoa.
Iso osa ohjelman viehätystä liittyy tietenkin loistaviin panelisteihin. Vakiopanelisti Alan Davies viihdyttää katsojia lapsekkaan pöllämystynein olemuksin viikosta toiseen, kun taas kolme muuta panelistia vaihtuu viikottain. Brittien visailuvimman tähden useat panelistit kiertävät varsin ahkerasti monissa tv-visailuissa, ja jotkut jopa juontavat sellaisia. Suomalaisille tutuimpia panelisteista ovat varmasti Jeremy Clarkson (Top Gear), Jo Brand (Naistenosasto B4) ja David Mitchell (Päätöntä menoa). Viime vuosien aikana QI on selvästi kunnostautunut kutsumalla panelisteiksi yhä enemmän loistavia naiskoomikoita, joiden peruskalustoon kuuluu mm. ilahduttava Sandi Toksvik, Sue Perkins, Cal Wilson ja Sarah Millican.
QI on kaikin puolin loistavaa, informatiivista viihdettä ja toivon hartaasti ohjelman rantautuvan myös Suomeen. Tähän liittyy kuitenkin muutama merkittävä ongelma. Ensinnäkin sarjassa käytettävien kuvien käyttöoikeudet ovat sen verran hintavia, ettei niiden ostaminen suomalaiseen levitykseen ole välttämättä kannttavaa. Amerikkalaiset TV -yhtiöt, mm. BBC America, ovat kieltäytyneet rantauttamasta sarjaa Amerikkaan osittain juurikin tästä syystä. Pienempänä, mutta nähdäkseni silti merkittävänä ongelmana voidaan todeta, että QI nojaa vahvasti sellaiseen verbaliikkaan jonka onnistunut suomentaminen lienee varsin haastavaa, eikä suuri osa viittauksista paikallisiin poliitikkoihin tai julkisuuden henkilöihin avautuisi suomalaiselle yleisölle. Ruotsalaiset ovat ratkaisseet tilanteen tuottamalla vuonna 2012 QI:n paikallisen version, joka kulkee (nokkelasti) nimellä “Intresseklubben” (SVT). Sarjaa esitti viime syksynä myös YLE Fem, ja ensimmäisen tuotantokauden jälkeen Intresseklubben on saamassa jatkoa syksyllä 2013.
Uutisvuoto sekä Hyvät ja huonot uutiset osoittavat suosiollaan, että tässä genressä on jotain, mikä puhuttelee suomalaista yleisöä. Siispä olisi enemmän kuin toivottavaa, että myös QI löytäisi tiensä töllöttimiimme. Mutta löytyykö Suomesta tarpeeksi nokkelia esiintyjiä täyttämään brittikollegoidensa isoja saappaita? Joku saattaa arvella ettei löydy, mutta itse näkisin asian niin, että rohkean roolituksen avulla löytyy varmasti oikeanlaisia ihmisiä miltei mihin vaan. Uutisvuoto ja Hyvät ja huonot uutiset vaikuttavat ainakin onnistuneen roolituksessaan varsin kiitettävästi. Näissä ohjelmissa ei selvästikään olla pyritty pestaamaan tämän hetken kuumimpia nimiä, jotka pyörivät jo kyllästymiseen asti kaikissa muissa ohjelmissa, vaan on etsitty oikeita henkilöitä juuri kyseistä ohjelmaformaattia varten. Joten ei kun hihat heilumaan ja QI Suomeen ensitilassa! Tämä saattaisi tuoda myös verkkoon (väitetysti) kaikkoavan kansan takaisin televisioiden ääreen.
Mutta kuka olisi Suomen QI:n Stephen Fry?
Anteeksi, anteeksi, anteeksi! Hyvä paikkaus. Kiitos valtavasti.
En usko että Stephen Fryn kaltaista viiltävän terävää mutta letkeän vaikutelmansa loppuun hionutta sanaseppoa vain löytyy maastamme. Arvostamme liikaa ihmisten suoraa pystyyn haukkumista ja asiantuntijoita joita ei kyseenalaisteta (muuta kuin selän takana) että tuollainen satyyrin ja kerubin yhdistelmä voisi käyttää kynsiään.
Suomalaisen TV-viihteen tulevaisuus on hamaan ikuisuuteen joku kalju extremedude haukkumassa kola-ollia pystyyn ja liisterissään pyörivä Jari Tervo nauramassa omille letkauksilleen.
Haastava tehtävä, kieltämättä.
Asiasta kukkaruukkuun. Kaipaisin takaisin tv-ruutuun myös Markus Kajoa, jonka habitus on aivan omanlaisensa. Mutta minä taidankin olla henkisesti viisikymppinen kun ajattelen näin…
Kajolla oli aivan omanlaatuinen juttu meneillään vaikka pidinkin hänen itsensä vähättelyyn ja nöyryyteen pohjaavaa esiintymistään hieman rasittavana. Hän on silti omaa luokkaansa varsinkin nyt aikana kun avaat möllöttimen satunnaisesti ja huomaat että jostain syystä vaikka jotain turkulaista itseään täynnä oleva kiinteistövälittäjää pidetään televisioimisen arvoisena.
Juurikin näin. Hyviä tyyppejä löytyy minusta harvemmin kaupallisilta kanavilta. Ovat erityisen taitavia kierrättämään niitä juuri nyt pinnalla olevia staroja kyllästymiseen asti.
EDIT: Niin ja siis onhan se itsestäänselvää miksi. Katsojien huomiosta kilpaileminen on kovaa peliä, mainostajat ostavat varmasti mieluummin mainostilaa sellaisen ohjelman väleistä jossa esiintyy joku pinnalla oleva esiintyjä, jonkin harmaan hiirulaisen sijaan.
Markus Kajohan se juuri olisi oiva juontaja suomalaiseen QI:hin. Formaatin tyyli saattaisi aavistuksen muuttua, mutta onhan Kajolla jo nyt valmiina paljon mieltä askarruttavia kysymyksiä: http://olotila.yle.fi/blogit/ajatusten-miljoonalaatikko/normaalien-kysymyksia-juristille-laakarille-mellunmakelaisille-jne
Minäkin kaipaan Kajoa! Yksi elämäni suurimpia hetkiä on ollut se, kun törmäsin Markus Kajoon TV2:n ruokalaan johtavassa käytävässä. Taustalla oli Ransu-patsas eli molemmat suuret yleläiset idolini olivat läsnä yhtä aikaa. Siinä oli jotain niin eeppistä, että meinasin kävellä hämmennyksissäni Kajoon pahki. Sanoin selitellen: “Anteeksi, olen ollut täällä vasta pari päivää, olen vielä vähän hukassa”, johon Kajo vastasi “Ei se mitään, olen ollut täällä jo vuosikymmeniä ja edelleen olen ihan yhtä hukassa”. Ei siinä nimmaria kaivattu.
Ensimmäisenä tulee kyllä mieleen etsiä juontajia radion puolelta. Moni on tosin erikoistunut tietyn alan ohjelmiin, mutta esimerkiksi Jake Nyman voisi olla tuossa todella hyvä.
Radion puolelta saattaisi hyvinkin löytyä mielenkiintoisia persoonia. Toisaalta voisi myös kuvitella, ettei henkilö välttämättä olisi entuudestaan juontaja vaan jokin ihan muu.
Entä jos juontaja olisi nainen, kuka hän silloin olisi?
Suurena QI:n ja Stephen Fryn fanina en ole ihan varma, haluaisinko nähdä ohjelmasta suomalaista versiota. Tai sitten sitä pitäisi muokata vähän enemmän täkäläiseen malliin. Ja ainakin olen samaa mieltä kuin Jonas, että toista Stephen Fryta on turha etsiä, koska sellaista ei löydy. Suomen Alan Davies saattaisi jopa löytyä, ehkä joku stand up-koomikko. Mutta sinänsä kyllä tällainen fiksu nörttiohjelma olisi tervetullut kaikkien hömppätosi-tv-ohjelmien vastapainoksi.
Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että ei ole toista samanlaista (ei QI:ta eikä Stephen Fryta). Usein on myös vaarallista yrittää tehdä täydellistä kopiota alkuperäissarjasta – se saattaa johtaa mm. typerien iskulauseiden typerään kääntämiseen ja maneerien kopioimiseen (esim. suomalaisen Muodin huipulle -sarjan ensimmäisellä kaudella toisteltu “Tuodaan lavalle mallit”, eli alkuperäiskielellä “Let’s bring out the models”, tai mikä järjetön lausehirviö se nyt suomeksi olikaan…).
Sen sijaan näkisin täysin mahdollisena tehdä hyvä versio QI:sta. Koska kuten sanoit, fiksu nörttiohjelma olisi tervetullut! 🙂
Stephen Fryta koskeva eeppisin kokemukseni taas on, että se, että briteissä myytiin ainakin keväällä 2011 Stephen Fry Up -sipsejä, ja kuvassa Stephen Frylla oli kädessään paistinpannu. Se oli niin haa-haa-hauskaan, että söin niitä sipsejä ihan kohtuuttomia määriä sen kevään aikana.
Hei! Suomessa on ollut, ainakin noiden artikkelissa esitettyjen klippien kaltainen hupailuvisailu Valehtelijoiden klubi. http://fi.wikipedia.org/wiki/Valehtelijoiden_klubi
Kiitos muistutuksesta, olenkin kuullut tästä sarjasta, mutten ole sitä (ihan vaan ikäni takia) tainnut nähdä. Konsepti vaikuttaa omaavan osittain samoja piirteitä kuin artikkelissa mainittu “Would I Lie to You?”.