Stephen_Fry_cropped

Stephen Fry on QI:n mestarinörtti.
Kuva: Beao, Creative Commons.

Suomalaisesta tv-tarjonnasta voi olla montaa mieltä, mutta yhdestä asiasta suomalaiset tuntuvat olevan jotakuinkin yksimielisiä. Nauruhermoja hyväilevät visailut ovat jees. Tästä kielii “Uutisvuodon” (YLE TV1) pitkäaikainen suosio ja se, että uusi tulokas “Hyvät ja huonot uutiset” (Nelonen) on otettu vallan hyvin vastaan. Uutisvuoto on viihdyttänyt suomalaisia jo viidentoista vuoden ja yli viidensadan jakson verran ja Finnpanelin tutkimusten mukaan Uutisvuoto todella on yksi suomalaisten kestosuosikeista uutisten ja Salkkareiden lisäksi. Hyvät ja huonot uutiset puolestaan on yksi Nelosen suosituimmista ohjelmista ja uskallan povata, että tämä sarja pysyy ruuduissa vielä pitkään.

Hyvät ja huonot uutiset on kotimainen ohjelmaformaatti, mutta Uutisvuoto on peräisin visailujen ihmemaasta – Isosta-Britanniasta. Uutisvuodon esikuva “Have I Got News for You” (BBC One) on vain yksi lukuisista brittiformaateista, joissa koomikot ja muut julkkikset kisailevat paremmuudesta niin tiedon, taidon kuin hauskuudenkin saralla. Have I Got News for You on viihdyttänyt brittejä yli kaksi vuosikymmentä, kun puolestaan suosittu musiikkitietoutta kysyvä “Never Mind the Buzzcocks” (BBC Two) on pyörinyt ruuduissa vuodesta 1996.  “Would I Lie to You?” (BBC One) vaatii kilpailijoilta kykyä hämätä vastajoukkuetta uskomaan mitä hämmentävimpiä väitteitä kilpailijoiden henkilökohtaisesta elämästä, ja tätä hauskuutta on saatu seurata vuodesta 2007 alkaen. Yksi sarja on kuitenkin nörttitytölle ylitse muiden.

QI – koska maailma vain on niin julmetun kiinnostava!

Kymmenettä vuotta BBC:llä pyörivä “QI (Quite Interesting)” (BBC Two) on nimensä mukaan varsin mielenkiintoinen ohjelma. Kukapa ei pitäisi ohjelmasta jossa käsitellään mielenkiintoisia, usein jopa outoja faktoja ympäröivästä maailmastamme?

Ohjelman isäntänä toimii (ihana!) Stephen Fry ja hän esittää koomikoista ja ajoittain muista julkkiksista koostuvalle kilpailijakunnalle toinen toistaan kiperämpiä kysymyksiä, kuten “What did Watson do twice as often as Holmes?” ja “Can women smell fear?”. Pisteitä kilpailijat saavat sekä oikeista vastauksista että vastausten viihdearvon perusteella. Myös miinuspisteitä jaetaan, jos kilpailijoiden antamat vastaukset ovat yleisiä harhaluuloja joita sarjassa oiotaan. Jokainen tuotantokausi on saanut kaiken kattavaksi teemakseen yksittäisen kirjaimen siten, että ensimmäinen tuotantokausi on “Series A”, toinen “Series B” jne. Huhtikuussa 2013 alkavat K-tuotantokauden kuvaukset, joten vielä on aakkosissa jäljellä kirjaimia moneksi vuodeksi. Ensimmäisen tuotantokauden jaksojen nimiä ja teemoja olivat mm. “Adam”, “Aquatic Animals” ja “Africa”. Jaksot käsittelevät siis enemmän tai vähemmän kyseistä teemaa ja siihen liittyvää nippelitietoa.

Iso osa ohjelman viehätystä liittyy tietenkin loistaviin panelisteihin. Vakiopanelisti Alan Davies viihdyttää katsojia lapsekkaan pöllämystynein olemuksin viikosta toiseen, kun taas kolme muuta panelistia vaihtuu viikottain. Brittien visailuvimman tähden useat panelistit kiertävät varsin ahkerasti monissa tv-visailuissa, ja jotkut jopa juontavat sellaisia. Suomalaisille tutuimpia panelisteista ovat varmasti Jeremy Clarkson (Top Gear), Jo Brand (Naistenosasto B4) ja David Mitchell (Päätöntä menoa). Viime vuosien aikana QI on selvästi kunnostautunut kutsumalla panelisteiksi yhä enemmän loistavia naiskoomikoita, joiden peruskalustoon kuuluu mm. ilahduttava Sandi Toksvik, Sue Perkins, Cal Wilson ja Sarah Millican.

QI on kaikin puolin loistavaa, informatiivista viihdettä ja toivon hartaasti ohjelman rantautuvan myös Suomeen. Tähän liittyy kuitenkin muutama merkittävä ongelma. Ensinnäkin sarjassa käytettävien kuvien käyttöoikeudet ovat sen verran hintavia, ettei niiden ostaminen suomalaiseen levitykseen ole välttämättä kannttavaa. Amerikkalaiset TV -yhtiöt, mm. BBC America, ovat kieltäytyneet rantauttamasta sarjaa Amerikkaan osittain juurikin tästä syystä. Pienempänä, mutta nähdäkseni silti merkittävänä ongelmana voidaan todeta, että QI nojaa vahvasti sellaiseen verbaliikkaan jonka onnistunut suomentaminen lienee varsin haastavaa, eikä suuri osa viittauksista paikallisiin poliitikkoihin tai julkisuuden henkilöihin avautuisi suomalaiselle yleisölle. Ruotsalaiset ovat ratkaisseet tilanteen tuottamalla vuonna 2012 QI:n paikallisen version, joka kulkee (nokkelasti) nimellä “Intresseklubben” (SVT). Sarjaa esitti viime syksynä myös YLE Fem, ja ensimmäisen tuotantokauden jälkeen Intresseklubben on saamassa jatkoa syksyllä 2013.

Uutisvuoto sekä Hyvät ja huonot uutiset osoittavat suosiollaan, että tässä genressä on jotain, mikä puhuttelee suomalaista yleisöä. Siispä olisi enemmän kuin toivottavaa, että myös QI löytäisi tiensä töllöttimiimme. Mutta löytyykö Suomesta tarpeeksi nokkelia esiintyjiä täyttämään brittikollegoidensa isoja saappaita? Joku saattaa arvella ettei löydy, mutta itse näkisin asian niin, että rohkean roolituksen avulla löytyy varmasti oikeanlaisia ihmisiä miltei mihin vaan. Uutisvuoto ja Hyvät ja huonot uutiset vaikuttavat ainakin onnistuneen roolituksessaan varsin kiitettävästi. Näissä ohjelmissa ei selvästikään olla pyritty pestaamaan tämän hetken kuumimpia nimiä, jotka pyörivät jo kyllästymiseen asti kaikissa muissa ohjelmissa, vaan on etsitty oikeita henkilöitä juuri kyseistä ohjelmaformaattia varten. Joten ei kun hihat heilumaan ja QI Suomeen ensitilassa! Tämä saattaisi tuoda myös verkkoon (väitetysti) kaikkoavan kansan takaisin televisioiden ääreen.

Mutta kuka olisi Suomen QI:n Stephen Fry?