Julkaisija: Square Enix
Alustat: PC (Win), PS3, Xbox 360
Testattu: PS3
Ikäraja: 18

Tomb Raider on klassikkosarjan uudelleenkäynnistys, jossa nuoresta ja viattomasta Lara Croftista kuoriutuu kovien koettelemusten kautta ikoninen kovapintainen seikkailijatar, jollaisena hänet tunnemme. Lara on mukana tutkimusmatkalla muinaista Yamataita etsimässä, kun yllättäen raju myrsky aiheuttaa koko tutkijaryhmän haaksirikkoutumisen japanilaista Bermudan Kolmiota vastaavan Dragon’s Trianglen sisällä. Näistä asetelmista lähtee Laran selviytyminen saaren sisältämiä vaaroja vastaan.

Ensinnäkin on sanottava, että peli on K18-leimansa ansainnut. Jo ensimmäisten minuuttien aikana Lara lähes hukkuu, on lähellä joutua osaksi saarella asuvien vatipäiden rituaalia ja saa seipäästä kylkeensä – ja tämä on vasta alkusoittoa. Väkivaltaa pelissä on paljon ja se on kuvattu keskivertoviihdettä realistisemmin. Vaikka Lara toki kestää fyysistä rankaisua paremmin kuin oikea ihminen, ramboilu johtaa useimmiten vain turhaan ja monesti hyvin graafiseen kuolemaan. Tämä toimii pelin vakavahenkisissä puitteissa hyvin paitsi tunnelman myös pelimekaniikan puolesta korostaen selviytymisen fiilistä ja pakottaa pelaajan ajattelemaan toimintaansa jo normaalilla vaikeustasolla.

Käsikirjoituksesta päävastuussa ollut Rhianna Pratchett on tehnyt erinomaista työtä tarinan kanssa, vaikka osa hahmoista on vähän turhan yksiulotteisia ja tietyt juonikuviot itsestäänselviä. Pelin läpäisyyn menee vain n. 10-15 tuntia, mutta juoni pitää otteessaan alusta loppuun asti. Loistava ohjaus ja tunnelmaan sopiva musiikki osaltaan pitävät huolen, että jokaisesta kohtauksesta otetaan kaikki irti. Vaikka peli on nopeasti pelattu läpi, itselleni tämä ainakin oli enemmän positiivinen kuin negatiivinen asia, sillä laatu korvaa määrän enkä toisaalta kaipaa kiireiseen arkeeni yhtään enempää massiivisia aikasyöppöpelejä. Laran tarina tällaisenaan on niin intensiivinen, että pelin turha pitkittäminen olisi hyvin todennäköisesti vain syönyt kokemusta ja tehnyt siitä vain yhden tusinaseikkailun muiden joukossa.

Mitä tulee sankarittareen itseensä, pidin uudesta Larasta jo pelkästään uuden realistisemman ulkonäön vuoksi enemmän kuin vanhoista silikonihirvityksistä. Uusi versio myös asettaa korkeammat standardit naishahmoille ja protagonisteille ylipäänsä: Lara on esimerkillisen aktiivinen subjekti, eikä jää odottamaan pelastajaa tiukan paikan tullen vaan selviää pinteestä nopeiden hoksottimiensa avulla. Toiminta ei kuitenkaan ole steriiliä suorittamista, vaan Lara reagoi tapahtumiin samoilla tunteilla kuten keneltä tahansa voisi odottaa: pelolla, surulla, ilolla, helpotuksella, epätoivolla… Tunteiden kirjo tekee Larasta oikeasti inhimillisen ja samaistuttavan hahmon, eikä kyseessä ole samanlainen naama peruslukemilla eteenpäin rymistelevä toimintasankari kuten niin moni muu kollegansa.

On myös pakko nostaa hattua onnistuneesta kenttäsuunnittelusta, sillä vaikka eteneminen on periaatteessa aikalailla putkijuoksua, se ei missään vaiheessa peliä tuntunut siltä. Ympäristöt ovat mielenkiintoisia ja kauniita, eikä kaikkia salaisuuksia saa kerättyä ensimmäisellä visiitillä, vaan alueille on palattava myöhemmin tutkimaan uusien työkalujen avustuksella kaiken extrasälän keräämiseksi. Ympäristöt ovat mukavan vaihtelevia ja “näkymättömiä seiniä” on miellyttävän vähän. Etenemisreitti on harvoin alleviivattu, ja ajoittain yllätin itseni eksymästä oikeisiin paikkoihin ihan vaan seikkailun sivutuotteena. Usein lähestymistapoja onkin useita, ja etenkin loppupuolella peli antaa mahdollisuuden valita melko vapaasti mieluisimman tavan hankkiutua vihollisista eroon. Oma valintani oli useimmiten napsia viholliset yksi kerrallaan huolellisesti sijoitetulla nuolella päähän, mutta usein peli tarjosi myös tilaisuuksia hiipiä vihollisen selustaan ja päästää pahis pois päiviltä lähitaisteluetäisyydellä. Ympäristöistä löytyi myös usein massaeliminointia helpottavia objekteja, kuten räjähtäviä tynnyreitä.

Taistelu ei kuitenkaan ihan aina mennyt ihan suunnitelmani mukaan, ja kuolemia kertyi vähintään lakisääteinen määrä. Sen lisäksi, etten aina hyödyntänyt ympäristöä taisteluissa tarpeeksi, varsinkin alkupäässä moni kuolema johtui yksinkertaisesti padilla tähtäämisen vaikeudesta. Olen toki tottunut viime vuosina pelaamaan lähinnä näppäimistöllä ja hiirellä, joten en osaa sanoa oliko padiohjaus tosiaan itsessään niin hankala vai onko tämä vain taas eräs tottumuskysymys. Checkpointeja Tomb Raiderissa kuitenkin onneksi riittää, ja kuolema vie taaksepäin parhaassa tapauksessa vain sekunteja, joten yritykset ja erehdykset harvemmin aiheuttavat raivokohtauksia.

Jos jotain oikeasti negatiivista pelistä on sanottava, olin ehkä eniten pettynyt tutkittavien hautojen vähyyteen ja pienuuteen. Alkupään haudat on nähty muutamassa minuutissa, eikä vaikeimmatkaan vaadi yrittämistä kuin korkeintaan kymmenisen minuuttia. Lisäksi kaikki haudat olivat täysin vapaaehtoisia, joten ainuttakaan niistä ei vaadittu pelin läpäisyyn, mikä oli minusta hieman outoa. Olin odottanut niiden olevan paljon isompi osa peliä ja huomattavasti monimutkaisempia kokonaisuuksia, ja niiden mitätön sivurooli oli melkoinen pettymys. Toivottavasti niitä on mahdollisessa jatko-osassa enemmän.

Toinen pelin ärsyttävistä piirteistä oli valikot, jotka tuntuivat jotenkin turhan monimutkaiselta. Minulle jäi jotenkin sellainen fiilis, että niiden suhteen oltiin keskitytty enemmän näyttävyyteen kuin toimivuuteen, mikä tuntui käytettävyydessä. Taisin olla hyvinkin yli puolivälin, ennen kuin valikoiden käyttäminen alkoi sujua ilman virhenavigointeja, mikä on turhan paljon, ottaen huomioon kuinka vähän kyseisissä valikoissa oikeastaan on sisältöä.

Eräs mielipiteitä jakava ominaisuus lienee myös maininnan arvoinen. Reaktiopainallukset tuntuvat olevan asia, josta monet eivät syystä tai toisesta pidä. Tomb Raiderissa niitä on paljon, joten mikäli et ole niiden ylin ystävä, niin varaudu sietämään niitä suurinpiirtein jokaisessa “interaktiivisessa välivideossa.” Itselläni ei ole niihin vahvaa mielipidettä suuntaan tai toiseen, joten ne eivät minua haitanneet, vaikken maailman nopeimpia refleksejä omistakaan. Reaktiopainallukset oli kuitenkin mielestäni sijoitettu loogisiin kohtiin, enkä missään vaiheessa kokenut, että niitä oltaisiin lisätty peliin “ihan vaan koska voi.”

Ajoittain Tomb Raider tuntuukin enemmän interaktiiviselta elokuvalta kuin peliltä. Tämä voi olla omista mieltymyksistä riippuen joko hyvä tai huono asia – itseäni elokuvamaisuus miellytti kovasti. Usein vapaata seikkailua seuraa osuus “ohjattua toimintaa”, joka koostuu rajoitetun kuvakulman toiminnasta, reaktiopainalluksista ja välivideoista. Monesti nämä kokonaisuudet ajoittuvat alueen vaihtumiseen. Omasta mielestäni elokuvamaiset toimintakohtaukset olivat monessa tapauksessa osa pelin parasta antia, mutta eriävän mielipiteen omaavat todennäköisesti nauttivat pelistä huomattavasti vähemmän kuin minä.

Loppuun sanottakoon, että en ole itse pelannut aiempia Tomb Raidereita, joten en juuri osaa sanoa miten sarjan uusin tulokas vertautuu niihin. Vanhoissa peleissä ilmeisesti ollut automaattitähtäys loistaa poissaolollaan ja asearsenaali on “hieman” erilainen kuin ennen wanhaan. Hotpantsit ovat lentäneet onneksi romukoppaan, joten mitään kameran edessä keikistelevää taistelubarbia on myös turha odottaa. Uusi Tomb Raider on elokuvamaisella toiminnalla höystetty tarinavetoinen seikkailu, joka ei ole ihan kevyintä viihdettä pureskeltavaksi, vaikka kevyet komediahetkensä tälläkin on. Kyseessä on siis loistava peli, mutta ei ihan jokaisen makuun. Samaa vanhaa Laraa odottavat joutuvat karvaasti pettymään, mutta mikäli uudistukset eivät tunnu turhan luotaantyöntäviltä, niin kehotan ehdottomasti tutustumaan.

(Tomb Raider sisältää myös ensimmäistä kertaa sarjan historiassa online-moninpelin, mutta koska sitä en tätä arvostelua varten ehtinyt testaamaan, luonnollisesti se ei myöskään vaikuta arvosanaan suuntaan tahi toiseen.)

Tiivistelmä

+ juoni ja hahmot
+ kauniit ympäristöt ja toimiva kenttäsuunnittelu
+ haastavat taistelut

– tutkittavia hautoja liian vähän eivätkä tarjoa juurikaan tekemistä
– tähtääminen padilla ei aina kovin helppoa
– sekavat valikot

Arvosana:

Todellinen nörttityttö

Todellinen nörttityttö

Kuvalähteet

Kansi: Wikipedia
Base Camp -valikko + Relic Viewer: maduin
Muut screenshotit: Harri Virtanen