pelitaito_kuva_valkoinenpohja

Sana ”valistus” kalskahtaa ikävästi monen korvaan. Mieleen nousevat heristellyt sormet, todellisuudesta vieraantuneet kukkahattutantat ja kaikki vastaava kuvasto. Tehdään sanasta vielä ”pelivalistus”, niin monella nörtillä nousevat niskakarvat pystyyn. Itselläni ainakin vielä reilu vuosi takaperin, kunnes yhtäkkiä löysin itseni hivenen yllättäen niinsanotusta vihollisleiristä, kukkahatun alta.

Seuraavaksi faktat: työskentelen Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n viisivuotisessa Pelitaito-projektissa, joka pyrkii ehkäisemään lasten ja nuorten pelihaittoja ja edistämään myönteistä, kestävää pelikulttuuria. Projekti on perusluonteeltaan hyvin pelimyönteinen: pyritään ehkäisemään erilaisia pelaamisen aiheuttamia haittoja, ei pelaamista itsessään. Viimeiset 25 vuotta pelejä eri muodoissaan tahkonneena olisikin melko kummallista lähteä kieltolinjalle.

Valitsin tähän blogiin kolme tyypillistä kysymystä joihin työssäni usein törmään, ja yritän vastata niihin parhaani mukaan. Kysymykset ovat:

”Mitä te ihan oikeasti teette?”
”Mitä haittoja pelaamisesta muka on?”
”Taasko pelejä ja pelaajia vainotaan turhaan?”

”Mitä te ihan oikeasti teette?”

Tässä kohtaa on hyvä pysähtyä hetkeksi pohtimaan valistuksen merkitystä. Vaikka sana on saanut joskus ansaittuakin negatiivista sävyä, pohjimmiltaan kyse on yksinkertaisesta asiasta: tiedon ja uusien näkökulmien välittämisestä ihmisille. Muodossa tai toisessa oikeastaan kaikki mitä me Pelitaidossa teemme on tätä. Muotoja on monenlaisia: haastatteluja, materiaaleja, vanhempainiltoja, keskusteluja itse pelaajien kanssa, ammattilaiskoulutuksia ja paljon muuta.

Pelivalistajan työarki ei ole kovin räiskyvää ja glamoröösiä, mutta se on silti ilahduttavan monipuolista. Kirjoitan tätä blogia istuessani junassa, käytyäni Kuopiossa pitämässä Asumisen päivillä lyhyen puheenvuoron digitaalisen pelaamisen hyödyistä ja haitoista. Ylihuomenna puhun seiskaluokkalaisille nettiturvallisuudesta, ensi viikolla jatkamme oman pelaamisen seurantaan ja hallintaan tarkoitetun nettisovelluksen suunnittelua.

Tietoa voi jakaa monella tavalla, ja eri ryhmille toimivat erilaiset kanavat. Perinteisten vanhempainiltojen ja oppituntien lisäksi voi esimerkiksi laatia testin, kuvata videon tai kirjoittaa kolumnin (sivu 2).

Myös viesti on erilainen eri ryhmille. Vanhempia ja ammattilaisia ohjeistamme ottamaan peleistä ja pelaamisesta selvää ja olemaan sen suhteen aktiivisia. Itse pelaajia taas muistutamme paremmasta, järkevästä pelaamisesta. Tämä johtaakin näppärästi seuraavaan kysymykseen, eli…

”Mitä haittoja pelaamisesta muka on?”

Voi, vaikka mitä! Tai oikeammin, voi olla. Tämä oli minulle henkilökohtaisesti melkoinen haaste kun aloitin työt projektissa. Vuosikausien vastareaktiot asiantuntemattomaan pelien demonisointiin olivat tehneet näkemyksestä turhan mustavalkoisen: ”pelaaminen ei paha, pelaaminen hyvä!”

Näkemys on kuitenkin laajentunut nopeasti. Kuten jokaisessa ilmiössä, myös pelaamisessa on huikea määrä erilaisia puolia, niin positiivisia kuin negatiivisiakin. Pelejä voi pelata hyvin ja niitä voi pelata huonosti. On hienoja pelejä, kelpo pelejä, huonoja pelejä ja vastenmielisiä pelejä. Ylipäänsä yleistämisessä lähdetään heti metsään. Ei voi sanoa, että pelit tai pelaajat ovat tai eivät ole sitä tai tätä. Tai voi toki, mutta ei se järin hyödyllistä saati fiksua ole.

Mitä konkreettisia ongelmia pelaamisen yhteydessä esiintyy? Elämänhallinta saattaa lipsua, pelaaminen voi mennä överiksi ja alkaa hallita ajattelua ja ajankäyttöä. Huolia voidaan paeta peleihin niiden hoitamisen sijasta. Pelit voivat opettaa arveluttavia ratkaisumalleja, ja välittää joskus hirvittävääkin maailmankuvaa. Nettipeleissä käyttäydytään huonosti, ja etenkin tyttö- ja naispelaajat saavat usein osakseen järkyttävän määrän kaikenlaista roskaa ja niin edelleen.

Pelikulttuurin hyvistä puolista on syytä olla ylpeä, ja edistää niitä parhaansa mukaan. Epäkohdilta ja ongelmiltakaan ei kuitenkaan saa sulkea silmiään. Itse pitkän linjan pelaajana tiedän, että kaikki omaan rakkaaseen harrastukseen ja identiteetin osaan kohdistuva kritiikki muuttuu herkästi henkilökohtaiseksi. Sen ajatuksen yli on pakko yrittää nousta. Se, että pelaaminen ei ole itselle ongelma, ei tarkoita sitä ettei se voisi olla ongelma jollekulle toiselle – tutkimuksesta riippuen n. 5-15 prosentille aktiivipelaajista.

”Taasko pelejä ja pelaajia vainotaan turhaan?”

Tähän voin ilokseni vastata kahdella kiellolla. Ei vainota, eikä varsinkaan turhaan. Itse asiassa omassa työssäni valtaosa valistuksesta on vanhemmille ja ammattilaisille suunnattua pelimyönteisyyttä. Keskeiset viestimme ja ohjeemme ovat lopulta aika yksinkertaisia: ”ottakaa peleistä selvää”, ”pelaaminen ei ole sen kummallisempi harrastus kuin mikään muukaan”, ”älkää ostako pienille lapsille K18-pelejä”, ”ei, tuo sisältömerkintä tarkoittaa syrjintää eikä moninpeliä” ja sitä rataa.

Mikä on ollut vastaanotto? Huikean positiivinen. Omaksi yllätyksekseni niin pelaajat kuin vanhemmatkin ovat ottaneet projektimme ilolla vastaan ja keräämämme palaute esimerkiksi Assemblyillä ja LanTrekeillä on ollut järjestään myönteistä. On ehkä syytä mainita, että saamme useammin kriittistä palautetta vanhemmilta pelimyönteisyydestä kuin pelaajilta ongelmien esiin nostamisesta.

Jo tämän postin otsikossa nostin esille huolestumisen. Välillä peleistä, pelikulttuurista ja pelaajista kannattaa huolestua – se on ihan tervettä. Jos joku pelikaveri tuntuu olevan 24/7 linjoilla, 10-vuotias pikkusisarus kavereineen vaatii vihaisena saada pelata Black Opsia ja pelejä markkinoidaan tisseillä ja homofobialla, on nolompaa olla huolestumatta kuin olla se nuiva tiukkapipo joka puuttuu asiaan. Pelikulttuuri ei rakennu tyhjiössä vaan kaikkien pelien kanssa toimivien keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Jokainen vaikuttaa omilla valinnoillaan.

Valistaminen on ristiriitaista työtä: valistaja pyrkii jatkuvasti tekemään omalla työllään itsensä tarpeettomaksi. Itsekin haaveilen siitä päivästä, kun peleihin liittyvää valistusta ei enää tarvita. Siihen asti kannan kukkahattuni ylpeänä.

Ota selvää:

Pelitaidon nettisivut

Pelitaito Facebookissa

Pelitaito Twitterissä