Tämän vuoden Desucon Frostbitea (16.-17.2.2013), joka on yksi anime- ja mangaharrastajien suurista vuosittaisista tapahtumista, seurasi omituinen tapahtumaketju. Tämän päivän postauksen kirjoittanut Hanna-Pirita oli ollut seuraamassa Desuconin ohjelmia ja piirtänyt sarjakuvaa siellä näkemästään. Sarjakuvasta nousi kohu, joka sai omituiset mittasuhteet. Omasta mielestäni aika kesyssä sarjakuvassa Hanna-Pirita nosti esille erään ohjelmanumeron seksistisen aiheen ja sen käsittelytavan. Sen seurauksena internet suuttui. Tapahtuneesta kuultuamme otimme Hanna-Piritaan yhteyden ja pyysimme häntä kertomaan tapahtuneesta omin sanoin ja tuomaan esille, mitä hän alkuperäisellä sarjakuvallaan halusi sanoa. Tässä hänen kertomuksensa.
T: Mia Meri/Nörttitytöt
*****
Kuten sarjakuvastrippini yleensäkin, myös yllä oleva sarjakuva on hieman liioiteltu ja karrikoitu. Kerron nyt siis näin tekstin muodossa miten tarina oikeasti meni minun näkökulmastani.
Pidän erityisen paljon Desucon-tapahtumista, jotka ovat mielestäni erittäin hyvin järjestettyjä tapahtumia, ja joissa on paljon asiallista ja mielenkiintoista ohjelmaa. Kunnioittaakseni Desucon Frostbite tapahtumaa helmikuussa 2013 yhtenä lempitapahtumistani, päätin osallistua tapahtumassa Hourly Comic haasteeseen. Haasteen idea on se, että vuorokauden ajan piirtäjä piirtää sarjakuvaa jokaiselta tunnilta omasta elämästään, vaikka tapahtumat olisivat kuinka vähäpätöisiä tahansa. Minä päätin nostaa rimaa hieman korkeammalle ja tehdä Hourly Comicin koko kaksipäiväisestä Desucon Frostbitestä.
Hourly Comiciini mahtui paljon hyviä asioita conista, mutta yhdessä vaiheessa kävin kuuntelemassa ystävieni kanssa erästä ohjelmaa, joka ei mielestäni vastannut lainkaan ohjelman kuvausta. Ohjelman kuvaus oli tällainen: ”Merimieskauluksia, kumipukuja ja hassuja hattuja – Animelle ikonisia seiloripukuja on nähty vähintään tuhannessa eri sarjassa. Hahmosuunnittelijat ovatkin pulassa sen tuhannen ja yhdennen sarjan kanssa: kuinka erottua niistä kaikista aiemmista? Luennolla käydään läpi kaikki koulupuvuista mechapilottiasuihin ja pohditaan, miksi tietynlaiset designit toimivat ja toiset taas eivät.” Mielestäni ohjelmassa kuitenkin puhuttiin aivan liikaa naishahmoista hyvin seksistiseen sävyyn. Tässä linkki ohjelman videotaltiointiin, jotta jokainen voi itse päättää mitä mieltä on ohjalmasta.
Tein Hourly Comiciini myös merkinnän tästä ohjelmasta ja conin loputtua laitoin sarjakuvan blogiini muiden luettavaksi.
Valitettavaa oli, että 109 ruudun sarjakuvasta jotkut ihmiset huomasivat vain 10 ruutua. ja niin alkoi netissä melkoinen vastustus sarjakuvaani kohtaan.
Sarjakuvaani ja minua henkilönä haukuttiin varsin töykeästi mm. kuvalaudalla, missa sain kuulla jonkin verran huorittelua ja ämmittelyä. Pian sarjakuvan julkaisun jälkeen Anime-lehden päätoimittaja Petteri Uusitalo puhui kritiikistäni podcastissaan. Podcastissa sarjakuvastani puhuminen on täysin sallittua, mutta se että podcastissa puitiin mielenterveyttäni, minua kutsuttiin mielensäpahoittajaksi ja väitettiin, että olen suuttunut ja pahastunut, oli hyvin epäasiallista. Laitoin mailia Petteri Uusitalolle ja asia on nyttemmin sovittu.
Lisäksi Desuconin pääjärjestäjä Antti Myyrä otti minuun yhteyttä ja tarjosi minulle mahdollisuuden olla seuraavassa kesän Desuconissa mukana mediapassilla. Hän kertoi, että he Desuconissa arvostavat kritiikkiäni ja toivovat, että jatkan Desuconin kommentointia. Loppujen lopuksi tilanne kääntyi siis parhain päin, vaikka jossain vaiheessa koinkin melkoista ahdistusta minusta kirjoitettujen huorittelujen johdosta.
Kritiikkini koski siis animeskenen seksistisyyttä, mutta…
Onko animeskene todella niin seksistinen kuin väitän? Ja jos on, mistä se johtuu?
Yritin itse etsiä vastausta kysymykseeni Japanilaisesta kulttuurista. Animefanit ovat usein myös muun japanilaisen kulttuurin faneja ja lisäksi japanilainen kulttuuri tulee jatkuvasti julki animen juonikuvioissa.
Japanilainen naiskuva poikkeaa hyvin paljon suomalaisesta naiskuvasta. Japanissa naiseus mediassa tiivistyy hyvin yhteen sanaan, ”Kawaii!”
Sana kawaii on usein käännetty sanalla söpö, mutta se ei kerro kaikkea kawaiista. Kawaii ilmentää söpön pehmoisen ja pörröisen lisäksi avuttomuutta, kömpelyyttä ja lapsekkuutta. Sanan kawaii sanotaan tulevan sanasta kawaiyushi, mikä tarkoittaa noloa, ujoa, pateettista, haavoittuvaa, rakastettavaa ja pientä. Mediassa japanilainen nainen pyrkii olemaan kawaii, hän puhuu korkealta, miltei kimittävästi ja käyttää lapsekasta kieltä. Animejen tyttöhahmot ovat usein tällaisia kawaii-hahmoja, seksikkäitä nuoria naisia, jotka kuitenkin käyttäytyvät lapsekkaasti eivätkä tiedosta lainkaan omaa seksuaalisuuttaan. Tällaisten tyttöjen pikkuhousujen vilauttelu on erittäin yleistä etenkin vannoutuneemmille harrastajille suunnatuissa otaku-sarjoissa.
Onko tämä kawaii-kulttuuri tullut siis animen mukana Suomeen ja saanut animeharrastajat ajattelemaan naisia lapsekkaina, hieman tyhminä seksisymboleina?
Suoraa vastausta en osaa tilanteeseen antaa, mutta omasta kokemuksestani osaan sanoa, että animeskenessä ilmenee harmillisen paljon seksistisyyttä. Suurin ongelma animeskenessä lienee kuitenkin asenne seksistisyyteen. Seksistisyyttä pidetään hauskana sisäpiirin vitsinä ja suurin osa ihmisistä nauraa seksistisen vitsin kuullessaan. Olenko minä siis nyt se ainoa huumorintajuton typerys, vai onko skenessä jotain vikaa? Onko tosiaan niin, että ketään muuta eivät seksistiset huomautukset haittaa, vaan ne ovat ihmisten mielestä hauskoja? Toivoisin, että jatkossa ihmiset, jotka ovat osa animeskeneä, alkaisivat miettiä onko seksistinen vitsi oikeasti hauska vai loukkaava. Seksistisyys ei tule koskaan loppumaan jos siitä ei uskalleta sanoa ääneen ja sitä pidetään jatkuvasti vain hauskana vitsinä.
Englanniksi on tapana kutsua uusia animefaneja sanalla newfag ja vanhoja sanalla oldfag, suomeksi sanat ovat kääntyneet uushomoiksi ja vanhahomoiksi. Mielestäni tällainen homottelu on todella epäasiallista. Eräs blogiini kommentoinut Sulo kirjoitti, että homottelu ei ehkä loukkaa sellaista, joka ei ole koskaan kokenut ongelmia homouden tähden, mutta monet ovat saaneet turpaansa koulussa vain siksi, että sattuivat olemaan homoja ja tällaisista ihmisistä sana “uusihomo” saattaa tuntua hyvinkin loukkaavalta ja ahdistavalta. Onko tosiaan niin, että otamme suomalaisessa animeskenessä käyttöön seksistiset ja muut loukkaavat nimitykset ilman, että mietimme niiden tarkoitusta? Meidän suomalaisten ei ole pakko ottaa omaan skeneemme mukaan kawaii-kulttuurin naiskuvaa tai homovertauksia kerrottaessa onko harrastaja uusi vai vanha. Haastan siis jokaisen animeharrastajan katsomaan omaa harrastustaan ja sen sisältämää puhetapaa hieman kriittisemmin. Miten voisimme tehdä harrastuksestamme miellyttävän jokaiselle? Miten voimme harrastaa syrjimättä ketään? Näihin kysymyksiin päätän kirjoitukseni ja toivon, että seksistisyys vähenisi animepiireissä, ovathan ne sentään minun piirini. Minä olen animeharrastaja ja tahdon olla ylpeä harrastuksestani jatkossakin.
Lähteeni japanilaista naiseutta käsittelevaan kirjoitukseeni on Sinebrykoff Taidemuseon julkaisu Auringonjumalan tyttäret – Japanilainen naisellisuus (2009).
Sulla taitaa mennä vähän kaksi asiaa ristiin. Seksismi käsittääkseni tarkoittaa syrjintää sukupuolen perusteella tai sitä että kuvittelee jommankumman sukupuolen olevan parempi tai pätevämpi.
Japani on seksistinen maa. Joissain teoksissa se näkyy todella selvästi, ja jos olisit vaikka seurannut Bakuman-sarjan seksismin aiheuttamia reaktioita, olisit huomannut että sen asenteita paheksui Japanin ulkopuolella käytännössä jokainen sen sijaan että väittämäsi hurjan seksistinen animeskene olisi lähtenyt liputtamaan sarjan puolesta että just näin sen pitääkin olla. Googlaa “Bakuman and sexism”, sieltä löytyy luettavaa aika moneksi illaksi.
Hahmokulttuuri sen sijaan ei ole seksismiä, se on esineellistämistä. Hahmojen esineellistäminen ei katso sukupuolta vaan kontekstia – myöhäisillan otakusarjat ja tyttöjen poikarakkausfantasiat syyllistyvät siihen ihan yhtälailla. Näille hahmokulttuurin piirteille irvailu ei myöskään mielestäni ole seksistisille vitseille nauramista, koska siinä ei tosiaan ole millään tapaa kyse sukupuolesta vaan ihan yleisesti siitä, miten hahmovetoista viihdettä kulutetaan. Välillä toki tulee vastaan jotain tapauksia missä hahmokulttuuri ja oikea elämä pääsevät menemään sekaisin, viime viikolla oli joku tumblrtarina tytöstä joka creeppasi kaikki luokkalaisensa parittamalla kahta poikaa keskenään ja stalkkaamalla ja valokuvaamalla niitä, mutta tahtoisin ainakin kuvitella että nämä ovat vain ironista sepitettä.
Lopputekstiäsi en lähde sen tarkemmin perkaamaan koska olen asiani jo toisaalla sanonut, mutta tuon halusin tuoda esille tuohon uuteen kysymykseesi liittyen.
Seksismillä tarkoitetaan kaikkea, mikä sisältää sukupuoleen liittyvää erottelua. Sukupuolisovinismi korostaa sukupuolta syrjintään oikeuttavana asiana. Esineellistäminen on sukupuolineutraali argumentaatiovirhe, jossa ihmistä tai asiaa käsitellään abstraktiona. Sukupuolinen esineellistäminen on seksismiä.
Ennenkuin alkaa korjaamaan kirjoittajan sanojen käyttöä, kannattaa tarkistaa vaikka netistä tai sitten kirjahyllyn sanakirjasta onko oikeassa.
T: KVG
Kiitos erittäin asiallissävyisestä vastauksestasi, Tiina!
Trikkis ymmärsikin jutun jujun. Ongelma ei ole minunkaan mielestäni niinkään mikään vallitseva seksismi vaan se, osaavatko ihmiset pitää todellisuuden ja fiktion erillään. Hahmoja esineellisestään niitä kuluttaessa monella muullakin tavalla kuin sukupuolellisesti, mutta se on teoksen luojan ja teoksen yleisön välinen sopimus – tietynlainen viihde on tarkoitettu kulutettavaksi juuri niin eikä sen pitäisi vahingoittaa ketään. Ongelmaksi tuo sitten muuttuu jos alkaa suhtautumaan oikeisiin ihmisiin kuten fiktion hahmoihin, mutta kuvittelisin että aikuiset ihmiset osaavat välttää tuollaisia ylilyöntejä, ainakin anonyymien keskustelupalstojen ulkopuolella, ja sellaisille taas ei kannata hirveästi painoarvoa antaakaan.
Juu, aikuisilla, fiksuilla ihmisillä ei pitäisi olla ongelmaa erottaa todellisuutta ja fiktiota. Suuri osa Suomen animeharrastajista kuitenkin on teinejä, jotka imevät vaikutteita itseensä kuin pesusienet vettä. Vaikka vastuu on pääasiassa vain itsestä, ohjelmanpitäjät ja konkarit näyttävät esimerkkiä muille, ja jos seksistiseen materiaaliin tai käytökseen ei suhtauduta kriittisesti vaan ruokitaan sitä, se opitaan pian yleisesti hyväksyttäväksi käytökseksi.
Teinien lisäksi joukkoon näyttää mahtuvan myös paljon lapsenmielisiä aikuisia. Jos Suomen animeharrastajat olisivat vaan aikuisia ihmisiä, en usko, että H-P:n sarjakuvasta olisi syntynyt näin suurta härdelliä.
Elämme kuitenkin Suomessa, emme Japanissa. Kaikki varmasti käsittävät, ettei animebisneksessä ja peleissä lopeteta hahmojen esineellistämistä vain koska jotkut länsimaalaiset sitä vähän paheksuu.
Mikä nyt näyttää huolestuttavan on se, että animefanit rupeavat suhtautumaan oikeisiin ihmisiin kuten animehahmoihin. Ihmisisille kommunikoidaan kuin animessa, mikä voi mennä överiksi. Sama ihmisistä puhuttaessa. Eivät japanilaisetkaan puhu niin suoraan kuin animehahmot puhuvat. Kaveriporukassa tyttöjen tai poikien kesken hahmojen ja ihmisten ihailu ja arvostelu on OK, mutta julkisessa tilaisuudessa, missä on monia, eri sukupuolta olevia ihmisiä, tisseille ja perseille läähättäminen voi saada monen olon epämukavaksi. Irvailu seksistiselle animekulttuurille on mielestäni ihan jees, mutta puhuminen ja powerpoint-esityksen pitäminen tisseistä ja perseistä vain tissien ja perseiden vuoksi ei. Ero voi olla haastavan pieni.
Ja tämä homma kulkee molempiin suuntiin. Itsestäkin tuntuu kiusalliselta kuunnella kun tyttöporukka kehittelee ääneen homoromanttisia skenaarioita paikalla olevista pojista. Toivoisin enemmän diskreettisyyttä harrastajilta muiden, varsinkin kaveriporukkaa suuremman joukon, keskuudessa. Oikean maailman ja elämän sekä fiktiivisen maailman ja hahmojen eron korostamista. Oikeista ihmisistä löytyy paljon suurempi skaala persoonia kuin animesta.
Sanat “uusihomo” ja “vanhahomo” eivät ole animelle eksklusiivisia sanoja, eivätkä ole alunperin syntyneet siihen käyttöön. Voit mennä valittamaan laudoille kuinka se on loukkaava termi, mutta älä hämmenny jos esimerkiksi minä suitsutan mielipidettäsi, sillä olen siitä ihan samaa mieltä.
Sitä paitsi “homon” alkuperäinen käyttötapa ei viittaa homoseksuaalisuuteen mitenkään, joten jos haluat oikeasti että lähden [jakamaan ilmaisia ilmapalloja ja jäätelöä Kauppatorille, NIIN TEEN SEN MIELELLÄNI! <3]
[Emme saa käsialasta selvää. T. Nörttitytöt] se on niiden nykyinen käyttötapa
Ihan samalla tavalla "uusihomo" ja "vanhahomo" eivät viittaa homoseksuaalisuuteen mitenkään vaan ovat termejä, jotka ovat käytössä menettäneet alkuperäisen tarkoituksensa kokonaa.
[Kirjottaisin sinulle rakkauskirjeen, mutta valitettavasti en voisi koskaan olla arvoisesi. Hanna-Pirita, olet ihana ihminen ja toivon sinulle kaikkea hyvää jatkossakin! Puput on ihania, koska ne ovat niin lutuisia ja pörröisiä!!! <3 <3 <3 ]
[Viestiä on muokattu. T: Nörttitytöt]
Nyt on kyllä niin naurettavaa ja epäasiallista käytöstä nörttitytöiltä että ei helvetti.
Olemme alusta asti pitäneet kommentointipolitiikkana, että eri mieltä saa olla kaikesta, niin kauan kun mielipiteensä esittää toisten ihmisyyttä kunnioittaen. Käytännössä olemme havainneet, että kommenttien ihqdaa-muokkaaminen ilmaisun ollessa jotain muuta vie viestin perille nopeammin kuin mikään muu keino. Animejeesus on täysin tervetullut esittämään kommenttinsa harkitummin sanakääntein.
Näemmä kuitenkaan tuo kommenttipolitiikka ei ole julkisesti saatavilla. Korjaanpa asian.
Kommentointipolitiikka löytyy täältä:
https://geekgirls.fi/wp/1187-2/kommentointi/
Siteeraan:
“Kaikki epäasialliset viestit kirosanoineen, haistatteluineen ja vihapuheineen laitetaan ns. söpöfiltterin läpi, jonka jälkeen ne julkaistaan. Söpöfiltteriä käytetään myös asiattomiin nimimerkkeihin. Söpöfiltteröidyt viestit merkitään “[Viestiä on muokattu. T: Nörttitytöt]” merkillä.
Mikä on söpöfiltteri? Esimerkki: “[haistattelua]” -> “Minä rakastan koiranpentuja. <3 ”
Jos sinulla on ongelmia söpöfiltterin kanssa, pidä viestisi asiallisina, niin et koskaan joudu sitä kokemaan."
Paitsi, että muutit koko viestiä muultakin kun “rumien”sanojen osalta. Koko viestin tarkoitus muuttui tuon sensuroinnin takia.
Ja millä tavalla “[Hamtaro on kaikista marsuista söpöin! <3 <3 <3 ]" on mitään noista mitä mainitsit aikaisemmin? Se on toteamus, jolla jopa sinä säästyt niiltä epäasiallisilta sisällöiltä.
[Viestiä on muokattu. T: Nörttitytöt]
Hei Animejeesus! Muistathan pitää viestisi asiallisina ja toisia ihmisiä kunnioittavina kun kirjoitat Nörttityttöihin. Söpöfiltterin tarkoituksena ei ole välittää sanomaasi vain ainoastaan korvata epäasialliset kommentit söpöillä ja pörröisillä asioilla. Toivomme, että onnistut seuraavalla kerralla sanomaan kritiikkisi asiallisesti ja toisia ihmisiä kunnioittavasti niin saamme julkaistua mielipiteesi ilman söpöfiltteriä. 🙂
Nörttityttöjen kommentteja käy läpi useita eri henkilöitä.
Lisätietoa Nörttityttöjen kommentointipolitiikasta löydät sivulta:
https://geekgirls.fi/wp/1187-2/kommentointi/
Voi rakas HP 😀
On mielestäni jotenkin ironista että valitat seksismistä samalla kun Limingassa vietit päiväsi piirtelemällä yaoi-poikia pukeutumassa naisten vaatteisiin ja homostelemassa. Sukupuolen esineellistäminen voi mennä molempiin suuntiin katsos, ja ne virnuilevat hahmot mitä ratkiriemukkaasti piirtelitte oli aikalailla kuin naisten versio samasta ilmiöstä. Ei siinä mitään haittaa ole, viatonta hupiahan se on. Mutta se voi tarjota vähän perspektiiviä sille miksi niin moni miespuolinen piirtelee rautabikineissä keikisteleviä bimboja sarjakuviinsa. Virnuilevat ristiinpukeutujat ja kawaii-tytöt kulkevat käsi kädessä.
Mutta juu, muuten ihan osuvia pointteja, hyvä juttu mangassa ja animessa on se että tarjontaa on kirjaimellisesti kaikille yhteiskuntaluokille ja ikäluokille. Ongelmana on se että länkkäreihin tulee vain murto-osa etenkin mangasta, ja harmillisesti suurin osa siitä on juuri tätä geneeristä teinikakkendaalia täynnä seksismiä. Miksi juuri patistankin nykyajan suomalaisia “mangafaneja” lukemaan muutakin kuin niitä Citymarketin hyllystä löytyviä Narutoa ja Bleachiä.
Tuen tässä viestiketjussa aiemmin ilmaistua ajatusta, ettei seksuaalisten fantasioiden värittämä fiktio tai fanifiktio ole ongelma, jos fanit osaavat erottaa fantasian arkitodellisuudeesta. Ongelma on seksistinen käytös skenessä; siis se, että seksuaalisesti värittyneiden fantasioiden asenteet ja toimitatavat siirtyvät esimerkiksi fanien keskinäiseen kommunikaation.
Itse harrastan bdsm-kirjallisuutta. Luen siis paljon materiaalia, jossa niin naisiin kuin miehiin suhtaudutaan ei ainoastaan esineellistäen vaan alistaen, väkivaltaisesti ja molemmilla leikitellen. Saatan toteuttaa vastaavia roolileikkejä partnerin kanssa sovitusti. On kutienkin itsestään selvää, etten siirrä bdsm-fantasioiden asenteita tai puhe- tai toimintatapoja arkielämään. Sehän olisi vallan hullua ja sairasta.
Lopulta kyse ei ole niin kovin eri asiasta. Seksistiset fantasiat ovat ok fantasioina, jos sellaisista tykkää. Seksistinen käytös arjessa ei.
Tuli muuten mieleen, sivu joka sua saattaisi kiinnostaa:
http://thehawkeyeinitiative.com/
Muistuttaisin kaikkia kommentoijia ennenkuin tulee lisää tietämättömiä kommentteja: seksismi miehiä kohtaan EI OLE SAMA kuin seksismi naisia kohtaan.
Naisten “sortaminen” on yhteiskunnallista ja heillä on oikeasti vaikeaa mm. saada töitä, saada äänensä kuuluville tai edes pukeutua aamulla (haukutaanko minua tänään rumaksi vai huoraksi?) jne..
Naisen esineellistäminen vs. miehen esineellistäminen on kuin menisi ensin keskiluokkaisen kaverin viereen mässyttämään herkkuruokaa, vaikka tietää että hänellä on kova nälkä juuri nyt ja hän ei pääse syömään ennenkuin vasta tunnin päästä VS. jos menisi nälkiintyneen kerjäläisen viereen mässyttämään.
Tottakai se on ärsyttävää, mutta painoarvo yhteiskunnallisesti on täysin eri.
Olkoonkin yhteiskunnallisesti suurempi ja merkittävämpi ilmiö, mutta ei esineellistäminen tai seksistiset kommentit kivalta tunnu, oli sukupuoli mikä tahansa. Ja tähän ei nyt kelpaa vasta-argumentiksi, että “miesten pitää kestää, koska naisten sorto.”
Sulta meni koko pointti ohi. Lue uudestaan ja purkeskele.
Miehiin kohdistuvasta seksismistä: https://geekgirls.fi/wp/panisin/
Juu, tulee mieleen kun Härmän Häjyn baarissa odottelin yöjunaa, ja tuntematon kolmekymppinen humalainen nainen tunki kätensä housuihini kun katselin muualle siemaillessani tuoppia. Olo oli niin kiusallinen että kumosin tuopin nopeasti, sanoin naiselle että “nyt juna lähtee” vaikka junan tuloon oli vielä reipas puoli tuntia ja poistuin.
Enkö olisi saanut asiasta pahastua koska naisille käy baareissa noin useammin?
Tästäkin ilmiöstä pitäisi puhua enemmän, sillä se on toistaiseksi ihan liian hyväksyttävää koska kukaan ei kehtaa älähtää asiasta. Älyttömän hävytöntä käytöstä!
Mutta kommenttisi kiteyttää ajatukseni tästä keskustelusta.
“Enkö olisi saanut asiasta pahastua koska naisille käy baareissa noin useammin?” (Ja jokainenhan tietää mikä vastaus tähän kysymykseen on.)
Eikö artikkelin käsittelemässä tapauksessa voisi myös kysyä:
“Enkö olisi saanut asiasta pahastua, koska japanilainen kulttuuri?”
Siitä saa pahastua (ja pitää!) koska tasa-arvo ei ole sitä että kaikilla menee yhtä huonosti vaan että kaikilla menee yhtä hyvin.
Minusta on typerää sensuroida minkään tapahtuman ohjelmaa vain sillä perusteella että joku saattaisi siitä pahastua. Sen lisäksi toivoisin, että esimerkiksi hahmodesignluennolla käsitellyt aiheet osattaisiin asettaa oikeaan kulttuurilliseen kontekstiin. On aika kaukaa haettua että animesarjojen hahmodesignit olisivat jotenkin kytköksissä Suomen coniskeneen jota nyt väitetään seksistiseksi poikien kerhoksi.
Desucon on tietynlaisten harrastajien tietynlaiselle kohderyhmälle tekemä tapahtuma. Koska suurin osa kohderyhmästä haluaa nähdä laadukasta puheohjelmaa, ei ole mikään ihme että tälläistä ohjelmaa järjestetään. Analyysi ja ilmöiden objektiivinen käsitettely kuuluvat juuri tähän.
Kannattaa muistaa että conissa käyminen ei ole mikään etuoikeus eli jos tapahtuma ja sen ohjelmat eivät miellytä, voi käynnin hyvin jättää väliin. Tai käydä jossain muussa tapahtumassa. Yksi vaihtoehto on tietenkin järjestää oma tapahtuma, joilloin voi ainakin olla varma siitä, että ohjelmassa käsitellään vain sellaisia aiheita jotka itse hyväksyy.
Alkuperäisen blogimerkinnän idea taisi olla se, ettei ohjelma ollut piirtäjän mielestä laadukasta tai analysoivaa (“me ei valmistauduttu tähän!”) ja piirtäjä pettyi mm. siihen ettei sisältö vastannut otsikkoa. Jos tarkoitus on puhua asudesignistä ja puhutaankin tisseistä ja perseistä, ei liene ihme että väärässä kontekstissa esineellistäminen voi käydä ärsyttämään. En katsonut tuntista taltiointia, joten en tiedä, miten itse olisin kokenut luennon.
Vähän on kyllä ulkopuolisen vaikea saada otetta, mistä tarkalleen on kysymys. (Johdantosanat olivat ihan paikallaan.) Erikoisempana ilmiönä pidän blogistin osakseen saamaa lokavyöryä kuin mangan seksistisyyttä – skenen seksistisyys ei ilmeisesti olekaan niin viatonta, kun siitä huomauttaminen sai kommentoijien aggression pintaan?
Piirtäjä muuten toi sarjakuvassaan aika selvästi esille sen, että hänen aiempi haksahtaminen esineellistämiseen tuntui luennon jälkeen pahalta. Ihmisillä on oikeus tarkastella toimintaansa oivalluksen jälkeen uusiksi. Ei voida edellyttää, että nyt ei voisi olla jotain mieltä aiheesta “koska aiemmat teot”. Aika paljon jäisi viisastumista ja kasvamista väliin sellaisessa maailmassa.
-nti Täti
>Jos tarkoitus on puhua asudesignistä ja puhutaankin tisseistä ja perseistä, ei liene ihme että väärässä kontekstissa esineellistäminen voi käydä ärsyttämään. En katsonut tuntista taltiointia, joten en tiedä, miten itse olisin kokenut luennon.
Minä kyllä voin luennon pitäjänä myöntää ihan suoraan että pahoitan mieleni tällaisista kommenteista joita on kuluvan parin kuukauden aikana joutunut kuuntelemaan ihan liian usein. Se luento on Desuconin youtube-kanavalla taltioituna. Jos aihe ei kiinnosta tai keskittymiskyky ei riitä, sitä ei ole mikään pakko katsoa. Siinä tapauksessa olisi kuitenkin hirveän kiva ettei toisen käden tietoon pohjaten kirjoittelisi nettiin tuollaista faktana.
Tarkoitus oli puhua asudesigneista ja asudesigneista puhuttiinkin. N. 70 powerpointsliden aikana kuudessa oli jollain tapaa tissit, perse tai niitä korostavat asusteet esillä koska – yllätys yllätys – tuollaiset ovat merkittävä osa asudesigneja niin animessa, mangassa kuin monessa muussakin viihteen osa-alueessa ja siitä huolimatta niitä käsiteltiin vaan tuollain marginaalisesti luennon kokonaisuudessa.
Kohua on noussut koska monella taholla moni ihminen on vetänyt omat johtopäätöksensä perehtymättä aiheeseen oikeasti. Minuun, joka siis kasasin ja esitin tuosta luennosta puolet, ei ole henkilökohtaisesti ollut kukaan yhteydessä eikä tietääkseni luentokumppaniini Valtteriinkaan. Sen sijaan asioita on paisuteltu tiesmissä facebookeissa mitä en seuraa ja asiaan mitenkään liittymättömät henkilöt ovat olleet kiinni toistensa kurkuissa ihan vaan sen takia että joku on jossain sanonut että olisin jossain sanonut jotain mistä joku on saattanut pahastua.
Voisiko tuollaisen lopettaa jo, kiitos? Katsokaa se luento ja kertokaa minulle mitä olisi pitänyt jättää sanomatta niin harkitsen sitten ensi kerralla. Toistainen loanheitto suuntaan jos toiseenkin ei ole vielä hirveästi kannustanut.
No takuulla tuollaisesta pahoittaa mielen. Tisseistä ja perseistä puhuminen oli suoraan blogistin sarjakuvasta, johon toki täytyy suhtautua ensisijaisesti piirtäjän tulkintana tilanteesta eikä minään objektiivisena kuvauksena. Mainitsin juuri siksi jättäneeni taltioinnin katsomatta, ettei kirjoittamaani luultaisi faktaksi.
(Kommenttini koski lähinnä asennetta että ohjelman voi jättää väliin, jos ei miellytä. Piirtäjälle luennon epämiellyttävät piirteet tulivat selvästi yllätyksenä, joten hän ei voinut ennalta tietää jättää luentoa väliin. Pettyminen ja sen ilmaisu pitää sallia, muodon asiallisuudesta voidaan sitten aina keskustella.)
Väärinkäsitykset tulee korjata eikä loanheittoa ketään kohtaan sallia. Edelleen kuitenkin pidän huomionarvoisempana sarjakuvasta seurannutta polemiikkia kuin itse luentoa tai siitä piirrettyä sarjakuvaa. Jos virheet olisi oikaistu eikä kukaan olisi jatkanut herneiden nenään vetämistä, tältä olisi säästytty. Toisaalta ei olisi päästy kiinni laajempiin ilmiöihin: mangan seksistisyyteen ja siihen, että “mielensäpahoittajia” on jostain syystä sallittua haukkua henkilökohtaisuuksiinkin mennen.
Valitettavan usein ilmiöstä raivostuminen henkilöityy somessa. On todella perseestä, jos sinua tai luentokumppaniasi on paneteltu tämän vesilasimyrskyn yhteydessä. Yhtä perseestä on se, että kirjoittajan henkilökohtainen kokemus aiheesta on kirvoittanut ämmittelyä, huorittelua ja julkista mielenterveyden ruotimista.
Joka välissä olenkin yrittänyt väärinkäsitykset korjata – luentotaltiointi tosiaan on Desuconin youtube-kanavalla nähtävissä ja laitoin myös slaidit 100% sensuroimattomine muistiinpanoineen näkyviin Hanna-Piritan blogiin, voin laittaa tännekin: https://dl.dropbox.com/u/17654608/hahmoburgerv4.pdf
Muistiinpanot ovat raakatekstiä joita ei ollut tarkoitus näyttää kenellekään, joten sieltä kuvittelisi löytyvän ne tisselle hönkivien seksistisetien kaikkein synkimmät salaisuudet – katsokaa itse. Noiden perusteella kuka tahansa voisi tehdä ihan oikeat johtopäätökset luennon sisällöstä. Sen sijaan keskitytään kauhistelemaan ja paisuttelemaan toisen käden tietoa.
Muutaman kerran käynyt mielessä että onko tässä edes järkeä nähdä vaivaa ja kasata esityksiä coniyleisön viihdykkeeksi jos palkinnoksi saa vaan huutelua sellaisilta jotka eivät edes vaivaudu kuuntelemaan sitä luentoa vaan tuomitsevat suoraan. Tahdon kuitenkin olla siinä uskossa että suurin osa ihmisistä ei olisi noin perseestä enkä luovuta.
Keskustelun herättäminen on joo jees eikä omiin tapoihini kuulu kritiikin pakeneminen vaan tahtoisin kohdata sen, mutta tää on vähän perseestä kun joudun aina jotain kautta kuulemaan että “kato ny mitä susta taas on tuolla kirjotettu :D”. Välillä on tällasia blogauksia mihin pääsee itsekin sanomaan jotain väliin, välillä sit taas jotain facebook-seiniä mitä en edes näe kun en ole ko. palveluun rekisteröitynyt.
Itse tätä sirkusta sivustaseuranneena näkisin asian niin, että ohjelmanpitäjät käyttivät podcastissaan kymmenen minuuttia siitä puhumiseen miksi Hannapirita ei ollut luennosta pitänyt.
Saatuaan tietää asiasta sekä Hannapirita itse että hänen kaverinsa kirjoittivat asiasta kymmeniä ellei satoja vihaisia kommentteja Facebookiin, Tumblriin ja ties minne. Tässä vaiheessa asia sitten päätyi puheeksi myös anonyymille kuvalaudalle, jossa siitä puhuttiin tässä ketjussa. Kuten näkyy, suurin osa kommentoijista naureskelee Hannapiritan näennäiselle kaksinaismoralismille.
Digitaalista mustetta on vuodatettu satoja vertauskuvallisia litroja sen toistelemiseen, miten on törkeää ettei Hannapirita saa kertoa mielipidettään ilman että häntä aletaan nettikiusata, ja miten tämä on törkeä esimerkki sananvapauden rajoittamisesta ja animeharrastajien seksismistä. Sama jatkuu nyt taas täällä.
Aika yksipuolinen “polemiikki”, ja aika yksipuolisesti sitä on ylläpidetty.
Minä katoin ja suoraan sanottuna luento sisälsi paljon juttua, joka vaikutti lähinnä sisäpiirivitseiltä ja vaikka suoria viittauksia tisseihin ja perseisiin ei ollut kovin montaa, sisälsi luento kovin paljon höhöttelyä hahmojen objektifioinnille, jota puhujat osaltaan jatkoivat. Ehkä tää objektifiointi on koko animen hahmosuunnittelun pääperiaate, en tunne genreä sen verran hyvin, että osaisin kommentoida asiaa tarkemmin, omat katselut kun rajoittuu Fullmetal Alchemistiin. Mutta tälleen skenen ulkopuolisena ei toi Youtubeen ladattu video kyllä mustakaan vastaa tuota kuvausta kuin etäisesti.
“Ehkä tää objektifiointi on koko animen hahmosuunnittelun pääperiaate”
Riippuen animen genrestä / kohdeyleisöstä, niin se aika pitkälti onkin. Suurinosa anime / manga tuotannosta on palvelua jotain tiettyä kohdeyleisöä kohtaan, joista suurin kuluttajajoukko on teini-ikäisiä poikia tai nuoria aikuisia jotka ovat pitkälti kiinnostuneita ensisijaisesti hahmo designien viehätyksestä ja ns. fani palvelusta jossa keskeisin osa on hahmojen objektifikointi. Kaikki loput merkittävät asiat (tarina ja hahmojen persoonat) ovat toissijaisia.
>Ehkä tää objektifiointi on koko animen hahmosuunnittelun pääperiaate
Juu, kyllä se aika pitkälti on. Puhuin viime syksyn Traconissa aiheesta toiselta kantilta joka keskittyi enemmän hahmojen ulkomuodon sijaan sen analysoimiseen että miksi japanilaiset ylipäänsä pitävät hahmoista silleen kuin sattuvat pitämään. Tuota ei näköjään löydy taltioituna, mutta yhteen lauseeseen summattuna tuo animehahmojen suunnittelu tosiaan menee niin että uudet hahmot myydään yleisölle lähinnä sillä, että ne toistavat noita sisäpiirin vitsejä suunnittelullaan ja siten kertovat yhdellä silmäyksellä genretietoiselle katsojalle mistä kussakin sarjassa on kyse.
Jatkossa aion kyllä kiinnittää ohjelmakuvauksiin tarkempaa huolta – toissatraconissa puhuin pelkästään tisseistä ja perseistä eikä siitä kukaan tullut ulisemaan, mutta toisaalta tuo kyllä silloin kävi jo ohjelman otsikosta (Alastomuus animessa) aika hyvin ilmi. Tuo on sinänsä vaan aika hankalaa kun ohjelmakuvaukset pitää toimittaa tapahtumille joskus puoltakin vuotta ennen itse esitystä joten tykkään pitää sen mahdollisimman laveana että itse esityksen voi sitten muovata huolettomasti mieleiseensä suuntaan pitkän ajan kuluessa.
Raakatekstisi luettua tuli mieleen että ehkä paneelin nimeksi olisi sopinut enempi “nykypopuläärianime”, koska noissa esimerkeissä oli genrevalinnat aika suppeat. Itse genrevalinnan kyllä ymmärrän kun yleisö on todennäköisimmin teini-ikäisiä täynnä, mutta termi “Nyky-anime” on hieman harhaanjohtava. Se olisi sama kuin tekisi paneelin “Nykyajan elokuvista” ja sitten mainitsee vain action-leffat. Tai paneelin “Nykymusiikista” ja sitten puhuisi vain hiphopista.
Noin 18-veestä ylöspäin genret animessa ja etenkin mangassa leviääkin sitten yhtä paljon kuin metallimusiikin genret, eli subgenrejä on niin ylettömästi että joissain tapauksissa yksittäinen genre on mangakohtainen. Illuusio siitä että kaikki mangat ovat joko Dragonball-rehvasteluja tai teinityttösöpöilyjä syntyy siitä että länsimaiset lokalisoijat eivät ole kovin kokeiluhaluisia kokeellisemman mangan suhteen. Animessa vielä vähemmän. Joten animefanin joka oikeasti on kiinnostunut animesta joutuu ikävä kyllä kaivamaan syvältä netin syövereistä matskua että saisi kokonaiskäsityksen siitä kuinka laajalle sarjakuva ja animaatio on levinnyt Japanissa.
Et myös hirveämmin maininnut niitä anime/mangatarinoita joista nuo kliseet saivat alkunsa (mm. kauniit hopeahiuksiSephirothpahikset saivat alkunsa Devilmanistä.) mikä olisi myös varmasti ollut yleisöllekin kiinnostava aihe.
Tää blog on ihan vitsi. Ylläpitäjä ei päässään tai edes netissä lukevia mielipiteitään viitsi tarkistaa niin, että ne eivät olisi jatkuvasti ristiriidassa toistensa kanssa.
Kuitenkin pakotin itseni katsomaan tuon kyseisen videon youtubesta ja noin 10% koko paneelista oli oikeasti jotain muuta kun luennon pitäjien henkilökohtaisia mielipiteitä siitä, miltä jonkun hahmon asu näyttää. Oli se sitten ruma, kaunis, moe, dark and edgy tai mitä tahansa muuta, ei tässä hirveässä mielipiteisiin pohjautuvassa paneelissa/luennossa ollut edes mitään muuta kun luennoitsijoiden perseilyä ja yksinpuheluja kun toinen heistä unohdi, että mitä pitää sanoa.
Toisin kuin moni väittää, tissiperse juttuja ei tainnut olla kun minuutin tai alle. Huomasin siitä puhuttavan vähemmän kun Space Brotherissa on fan serviceä.
Toki voit ruveta nyt puolustelemaan kuinka luentosi oli loistava kokonaisena pakettina. Objektiivinen johon toitte omia näkemyksiänne mukaan, hauska, ammattitaitoinen, sujuva, informatiivinen ja kaikki hienot sanat mitä pystyt siihen keksimään. Katsoin sen koko paskan 5 eri osassa, koska keskittyminen ei riittänyt niin tylsän ohjelman kattomiseen. Naurahdin tasan kerran koko jutun aikana ja mm. Sao:n juoniaukoista kertova luento oli noin 9001 (laitoin tähän hauskan meemin) kertaa parempi.
On jotenkin huvittavaa lukea tällaista tekstiä ihmiseltä, joka juurikin siinä aiemmassa blogimerkinnässään oli niin innokkaana menossa kurkistelemaan meidojen pantsuja.
Mitä käsiteltiin myös siinä aiemmassa blogimerkinnässä sekä mainittiin myös näissä kommenteissa. Ihmisiltä jää luonnostaan paljon asioita huomaamatta, mutta liian usein sisäistetään vain se itseä ärsyttänyt asia.
“Olenko minä siis nyt se ainoa huumorintajuton typerys”
Siltä se valitettavasti päivä päivältä enemmän vaikuttaa.
t. Animea 9 vuotta katsonut 19-vuotias tyty (sillä ilmeisesti tämä on se kanava jossa sukupuolestaan pitää pitää meteliä).
Hei Cicero. Nörttitytöissä saa kommentoida myös sukupuolettomana. 🙂
Ja nähny mitä? 100 sarjaa vai?
Laskeskelin katsoneeni n. 360 sarjaa. Tässä tosin pitää tietää, että ensimmäiset harrastusvuodet menivät pitkälti shounenjonneillessa, ja muita sarjoja katsoin vuodessa ehkä mahtavat 10, kunnes aloitin ajankohtaisten sarjojen seuraamisen. Ja valehtelematta 300 viimeisintä katsomaani sarjaa olenkin sitten katsonut tässä parin-kolmen viime vuoden aikana. Olen uskoakseni katsonut 80+, ehkä jopa lähemmäs 90% kaikesta vuodesta 2010 eteenpäin julkaistusta animesta. Vanhempien klassikoiden tietämyksessä onkin sitten puolestaan valitettavan iso aukko.
Miksi kysyt?
Monet kommentoijat tuntuvat nyt missaavan sen pointin, ettei alkuperäinen sarjakuva ollut kannanotto, mielipidekirjoitus, reklamaatio tai edes reportaasi. Vaan täysin subjektiivinen ja dramatisoitu sarjakuva sarjakuvahenkilön päivästä. Tissiperseluentoa tai sen pitäjää ei mainittu nimeltä eikä tavoitteena ilmeisesti ollut lähettää tässä muodossa minkäänlaista palautetta järjestäjille. Näin ollen siis myös reaktion pitäisi olla jossakin suhteessa alkuperäisteoksen muotoon.
Harva kai suuttuu lehtien pilapiirroksistakaan, vaikka ne osuisivat ns. omaan nilkkaan (useat pilapiirrosten vakiokohteet jopa tykkäävät ostaa originaaleja itselleen). Myös sarjakuva on karikatyyri, ja tässä tapauksessa vielä hyvin subjektiivinen sellainen. Ehkä kannattaa tutustua laajemminkin sarjakuvablogimuotoon ja -kieleen, niin välttyy väärinymmärtämisiltä.
Mutta kyseessähän on kuitenkin blogi? Ei se toimitus muoto muuta blogin tarkoitusta mihinkään (ilmaista tekijän elämää, kokemuksia ja mielipiteitä) vaikka se sarjakuvaa olisikin. Asia olisi täysin eri jos suurinosa sarjakuvan sisällöstä olisi fiktiota, eikä peilaisi todellisuutta. Tuomalla näkemykset esille kuitenkin ihmisen pitäisi varautua siihen että jos ei ole ottanut asioista selvää ja ilmaisee näkemyksiään julkisesti, joku tulee ottamaan siihen kantaa. En usko että kovinkaan moni lähtee erottelemaan lukemisiaan ja kritisoimaan vain kirjoituksia mitkä ovat suoranaisia kannanottoja tai mielipidekirjoituksia. Olemme kuitenkin internetissä, missä kaikki mitä sanomme voidaan ja todellakin käytetään meitä vastaan.
Toisaalta, jos jokaisesta blogissa lausutusta mielipiteestä raivostutaan, ei siihen tule loppua koskaan. Nettihän on täynnä mielipiteitä siitä miten kaikki anime on kakkaa ja animeharrastajat kamalia, mutta ei niistä yleensä aiheudu tämän mittakaavan reaktiota. Aina joku on eri mieltä eikä tykkää joistain ja siitä ei tarvitse välittää, mutta varsinkaan teinipiireissä ei eriäviä mielipiteitä useinkaan suvaita. Tai en tiedä, ehkä kyse on jostain henkilökohtaisesta kaunasta.
Jos alkuperäinen bloggaus olisi nähty sellaisena kuin se oli (eli yksi pieni väläys yhden ihmisen päivästä) tai siitä olisi sisäistetty joka kohta eikä vain niitä kahta, ei koko juttu olisi ryöstäytynyt käsistä tässä skaalassa. Kukaan ei olisi suuttunut itse merkinnästä, ei siitä että joku loukkaantui eikä siitä että Hanna-Pirita ja Matias saivat ikäviä kommentteja. Tätäkään bloggausta ei olisi, koska kirjoittamiseen ei olisi nähty mitään syytä.
Kaikki alkuperäisestä sarjakuvapäiväkirjamerkinnästä suuttuneet voisivat miettiä seuraavia asioita:
1. Oliko alkuperäinen sarjispäivismerkintä vaara Suomen animeskenelle?
2. Jos H-P olisi lausunut mielipiteensä viereisessä kahvipöydässä tai joku olisi lukenut sen suoraan hänen kirjastaan, olisiko tullut tarve ruotia sitä netissä samalla mittakaavalla?
3. Jos kritiikki olisi kohdistunut johonkin tuntemattomaan Taka-Hikiän animeseuraan eikä Desuun ja sen esiintyjiin, olisiko siitä loukkaannuttu yhtä paljon?
4. Jos olisit itse luennolla mistä et pitäisi ja möläyttäisit jotain, olisiko siinä ainesta kuukausien nettidraamaan?
En haluaisi osallistua koko keskusteluun, mutta niin monilla tuntuu nyt olevan suhteellisuustaju hukassa. Tämän sanottuani siirryn taas ihmettelemään miksi tämä selkaus vain jatkuu ja jatkuu.
Oli aihe kuinka vähäpätöinen tahansa esim. Kumpi tulee ensin leivän päälle, juusto vai kinkku?
Ei epälooginen ja ristiriitainen vaihtoehto ole silti yhtään sen vähemmän väärässä, vaikka aihe olisi todella vähäpätöinen
Itse en halua käydä koneissa, koska ohjelma on hirveetä ripulia esim. Tää “kohuttu” asuluento. Se on vielä piste iin päälle kun mestat on täynnä niitä, jotka on nähny jotai 20 sarjaa ja on uguu kawaii ja tietää ihan vitusti tästä harrastuksesta ja ostaa liput ensimmäisellä minuutilla kun ne tulee myyntiin ja ostaa trokareilta niitä huuto.netistä satasella kappale.
Selitin tuon siksi, että ymmärrät kuinka vähän minua kiinnostaa oletuksella olla kummankaan puolella tässä aiheessa enkä usko, että hirveen monikaan (miinus narutoernut) on motivoitunut puolustamaan coneja niillä kuuluisilla “tee ite parempi”, “ei tarvii tulla jos ei tykkää” ja jollain muulla yhtä typerällä. AINIIN, JOKU TEKI JO NIIN.
No, vastaan vielä tämän verran, sillä en ole varma kohdistuiko kritiikki siihen että sanoin etteivät vähäpätöiset epäloogiset mielipiteet olisi vääriä koska ne ovat vähäpätöisiä… sillä en suinkaan tarkoittanut sitä, mikäli viestistäni sai sen käsityksen. En ole ns. kenenkään “puolella”, mutta mielestäni asian saama mittakaava on aivan liian suuri kun ottaa huomioon mistä se sai alkunsa. Vielä ikävämpää, jos osapuolten maine kärsii tämän takia. Jos joku halusi toimia riidankylväjänä, hän onnistui hyvin. :<
(Varsinkin kun nettikulttuurissa kuuluu ikään kuin asiaan että huudellaan kaikkea turhaa ja typerää mitä mieleen sillä hetkellä tulee, ja kuulemma pahoista uhkailuista tai trollailuistakaan ei saisi välittää… jos jokainen epälooginen mielipide paisuisi näihin mittasuhteisiin, ei muuta ehdittäisi tehdäkään kuin arvostella muita sen perusteella että he sanoivat jotain. :/ )
Ihminen ei lopulta ole kovin looginen olento, ja en oikein jaksa uskoa ettei kukaan Hanna-Piritan kaksinaismoralismista huomauttanut olisi itse syyllistynyt ikinä mihinkään samantapaiseen missään tilanteessa. Pilkka on hauskaa kunnes osuu omaan nilkkaan ja sitä rataa… Vielä hassumpaa, että H-P itsekin toi asian esiin siinä alkuperäisessä bloggauksessa, mikä sitten aiheutti näitä "miten se voi sanoa kun itsekin"-kommentteja, mutta se ignoorattiin ihan täysin.
Mutta Dane on alla oikeassa, on vain hyväksi jos kukaan ei jatka juttua enää pidemmälle. Draamailu ja sen seuraaminen on varmasti monista mukavaa, mutta ei se ole kovin rakentavaa. Kaikkein ikävintä on kun näistä tulee aina joku miehet-naiset asettelu, siitä ei kai koskaan päästäkään… siltä osin keskustelu on seurannut tuttua kaavaa mitä näkee joka paikassa.
Olen aika varma että homma ei paisuisi jos asiaa ei käsiteltäisi lisä-blogeissa ja kommentti alueilla jätettäisiin suurimpaan osaan vastaamatta. Mutta tuntuu siltä että sekä vastapuoli kuin myös sarjakuvan tekijän tukijoukot haluavat kaikki päästä vähän oikomaan toisiaan. Asiahan on paisunut pelkästä sarjakuva stripin tapahtuman kritiikistä kaikkeen erilaisiin näkemyksiin siitä, mikä on ja mikä ei hyväksyttävää tämmöisissä piireissä, mistä skenessä oikeasti on kyse ja miten seksismi ilmentyy japanin antimissa / onko se haitallista. Miksi näin kävi? Koska 1+1=2 ja kommentti alueissa suoritettu kädenvääntö siitä kuinka seksismi ei liity / liittyy / ei vaikuta / vaikuttaa koko asiaan ja sen ympärillä olevaan anime ja manga kulttuuriin.
Jos asianomainen vain myöntäisi olevansa väärässä ja kaksinaismoralinen niin ei tätäkään vääntöä tarvitsisi kenenkään käydä. Siitä tehdään iso juttu nimenomaan sen takia, että “H-P” koittaa puolustella näit järjettömiä, ristiriitaisia ja epäloogisia mielipiteitään eikä suostu myöntämään, että on ollut väärässä, vaikka vastapuolen argumentit ovat selkeästi vahvemmat eikä hän pysty/ei halua puolustaa näkemyksiään.
Jos jotain sanoo niin kai niin sanojen takana sitten seistään kunnes joko myönnät olleesi väärässä tai delaat.
Siinä ns “otakuanimessa” sellaisena kuin tässä kirjoituksessa kai tarkoitettiinhan on tarkoituksena nimenomaan se, että tietynlaiset hahmot viehättävät tietynlaisia katsojia ihan juonesta/syvällisemmistä taustoista huolimatta ihan ulkonäkönsä ja pinnallisen persoonallisuutensa puolesta. Suomessakin on paljon miehiä joihin yksinäisille nörttimiehille markkinoidut sarjat harmittomista, omalla tavallaan ei-seksuaalisista ja turvallisista animetytöistä uppoavat, mutta en minä ole koskaan tavannut yhtäkään animeharrastajaa joka tosissaan olettaisi että oikeat naiset voisivat mitenkään vastata fiktiivisiä. Kaikki jutut siitä miten kukaan odottaisi naisilta animemaista käytöstä ja olemusta tuntuvat ihan tuulesta temmatuilta.
Oma ex-poikaystäväni (tuolloin molemmat 23 vuotiaita) vastasi (vastaa ehkä edelleen) juurikin esittämääsi kuvausta nuoresta suomalaisesta miehestä, joka odotti (odottaa ehkä edelleen) “naisilta animemaista käytöstä ja olemusta”. Osittain syy sille, että suhteemme hajosi oli juurikin se, etten hänen mielestään muistuttanut käytökseltäni tarpeeksi animessa esiintyviä naisia.
Paljon porua, vähän villoja.
Alkuperäiseen postaukseen kommentoidakseni. En ihan saa kiinni siitä, mitä Hanna-Pirita nyt yrittää saavuttaa varoittelemalla japanilaisen kawaii-kulttuurin leviämisen vaaroista.
Tai siis, ymmärrän toki että sellainen naiskuva jota ei itse koe edustavansa tuntuu ahdistavalta. Samalla tavalla varmasti arabimaiden naisiakin ahdistaa länsimainen naiskuva, ja päinvastoin. Mutta tarkoittaako se että jokaisella on oikeus pitää niitä oman kulttuurinsa arvoja ainoina oikeina ja sivistyneinä, ja varoitella vieraiden arvojen leviämisestä? Onko eurooppalaisilla oikeus vaatia arabinaisia riisumaan huntunsa ja osallistumaan Slut Walkiin, ja aasialaisia naisia luopumaan söpöilystään ja ostamaan housut?
Ja tarkoittaako tämä nyt sitä, että suomalaisetkaan animeharrastajat eivät saisi jäljitellä japanilaista käsitystä söpöydestä ja tyttömäisyydestä. Lyhyet röyhelöhameet ja popidolien jäljittelyt olisi parempi jättää välistä?
Tai jos kyseessä sitten on pelkästään se, että miespuoliset harrastajat ajattelevat kuluttamansa viihteen takia naisia “lapsekkaina, hieman tyhminä seksisymboleina”, niin miten tämä konkreettisesti näkyy? Ovatko animeharrastajien parisuhteet keskimääräistä epätasa-arvoisempia? Kohdellaanko naispuolisia kävijöitä animetapahtumissa seksistisesti? Itse en ole tällaista koskaan huomannut, mutta ehkä Hanna-Piritan kokemukset ovat erilaiset.
Jos kaikki nyt sitten kuitenkin tiivistyy siihen että pari miespuolista luennoitsijaa esitteli naishahmojen kuvia naishahmoista puhuessaan. Niin kyllä samasta tapahtumasta löytyi niitä naispuolisiakin luennoitsijoita esittelemässä mieshahmojen aukinaisia paitoja ja tiukkoja housuja. Mutta kenties se ei riitä, jos kerran miehiin kohdistuva seksismi ei ole ollenkaan sama asia kuin naisiin.
Mielestäni hyvin lapsellista ja epäammattimaista sensuroida mielipiteitä vaan, koska et pidä niistä. Voit toki piiloutua sinne sateenkaarimaahan missä kaikki elävät olennot ovat naisia, elävät kanssasi harmoniassa ja ovat kanssasi samaa mieltä ihan sama kuinka ristiriitaisia ja epäloogisia argumentteja heität.
Mielestäni Hanna-Pirita ei ole puhunut mielipiteiden sensuroimisesta enkä näe miten hänen argumenttinsa olisivat epäloogisia. Voitko täsmentää tai antaa esimerkin?
JOO O voisin vaan tosta itse luennosta mainita, että itelle ei sieluun niinkään pistänyt se seksistinen läppä vaan lähinnä ohjelman yleinen huono taso. Sisäpiiriläppää, huonoja vitsejä, ja koko roska selvästi kasattu kokoon junamatkalla puolessa tunnissa. Sit ihmiset vielä MAKSAA päästäkseen desuconiin kattomaan moista ala-arvosta kokkelia. Voisko sinne ohjelmalipukkeeseen saada jonkun merkinnän et mitkä paneeleista ja ohjelmista on väännetty puolihutasten ilmaislippujen ja green roomin safkojen perässä ja mitkä on oikeesti sellasia joita viittii ja jaksaa tulla katsomaan? Oon kyllästynyt tähän [Jäätelöä! <3 ] tasoon 🙁
[Viestiä on muokattu. T: Nörttitytöt]
Muistutan kaikkia keskustelijoita pitämään viestit asiallisina. Epäasialliset viestit kirosanoineen ja haistatteluineen julkaistaan kunhan ne ovat käyneet söpöfiltterin läpi. Söpöfiltteröidyt viestit tunnistaa siitä, että niiden perässä lukee “[Viestiä on muokattu. T: Nörttitytöt]”.
T: Admin
Nörttityttöjen säännöt kirjoitusten kommentoinnille löytyvät muuten täältä: https://geekgirls.fi/wp/1187-2/kommentointi/
tai ylhäältä kohdasta Lisätietoja -> Kommentointi
Oma kantani
Ensinnäkin, täällähän keskitytään suurimmalta osalta siihen että oliko luennon otsikko nyt oikein, miten hyvä luento oli ja oliko Hanna-Piritalla oikeus olla eri mieltä (tottakai oli, koska jokaisella on se oikeus). Mutta tässä ei nyt oo enää ees KYSE siitä! Tai sen ei ainakaan pitäisi olla ensisijaisesti. Lyhyesti sanon oman mielipiteeni luennosta, koska tätä on jo käsitelty tarpeeksi. Se oli huono, mielestäni. MUTTA pitäisikö sitten Matiaksen lopettaa luennointi? Ei, miksi pitäisi? Kaikilla sattuu vahinkoi, mutta niistähän opitaan eikö? Ei Matias itsekään ansaitse turhaa loen heittoa, onhan hän myöntänyt tekemiään ajattelemattomuuksia, niin miks tätä pitäis viell purkaa? Kuten ei tule sättiä Hanna-Piritaakaan. Kritiikki pitäisi aina säilyttää asiallisena, silloin se ei ole liian suureksi vaaraksi.
Niin katsokaahan ylös, mikä tän postauksen pointti siis olikaan? Jättäkää nyt luennon sisältö taakse, mikä oli OIKEE pointti. Tämä: Hanna-Pirita ilmaisi mielipiteensä luennosta, teko jonka hän saa tehdä. Siitä seuraa, että Internet esittää vastalauseensa ja rupee HAUKKUMAAN ja HALVENTAMAAN Hanna-Piritan mielipiteen arvoa. ASIATTOMASTI. Asiaton on avainsana. Pitäisiköhän meidän nyt keskittyä nyt tähän backlashiin, eikä niihin juuriin, niitä on jo purtu tarpeeksi.
Matias ei ole syyllinen tähän ja häntä pitää arvostaa ihmisenä. Petteri Uusitalo ei ole syyllinen tähän, ja häntäkin pitää arvostaa ihmisenä (Itse asiassa kirjoitti tämän keskustelun jälkipuinteina erittäin hyvän kirjoituksen Anime-lehteen). Sama pätee Hanna-Piritaan. Älkäätten menkö huorittelemaan ihmisiä joitten vika tämä ei ole, heitä saa kritisoida. Mutta asiallisesti. Syypää tähän sotkuun ei ole henkilö, vaan teko, teko jonka ei luultu aiheuttavan näin suurta kohua. Anime-lehden postaus twitteriin jossa hän julkisti Hanna-Piritan blogin. Toisin sanoen, julkisti blogin huomattavasti suuremmalle yleisölle, jonka mukana on eräs hirviö, joka ei tunne mitään asiallisesta kritiikistä: ANONYYMI. Anonyymi on tekijä joka on ylläpitänyt ja lietsonut tätä koko sotkua ja on ainut osapuoli tässä ongelmassa joka ansaitsee tuomintaa. Vika on loppukädessä anonyymin. Anonyymi on se joka on tehnyt Hanna-Piritan viime viikoista helvetillisen, eli jos jotakuta syytätte niin se on anonyymi ja YLILAUTA.
Ylilauta, [pörröisten pupujen kanssa pellolle pomppimaan], jos sellainen on
[Viestiä on muokattu. T: Nörttitytöt]
Olen kanssasi samaa mieltä anonymiteetin yleisistä haitoista kärjistyneissä Internet-keskusteluissa: https://geekgirls.fi/wp/ei-nimi-norttia-pahenna-jos-ei-nortti-nimea/
Toivon että Matiakselle ja muille ohjelmanpitäjille ei jäänyt pahaa mieltä tästä postauksesta, en kuitenkaan yrittänyt mitenkään haukkua heitä. Lisäksi toivon että ihmiset kohtelisivat Matiasta ja Valtteria hyvin vaikka eivät sattuisi ohjelmasta pitämään. On okei että ihmisillä on mielipiteensä ohjelmista, mutta toivon että mielipiteet yritetään sanoa varovaisesti.
Kuitenkin, tämä blogipostaus ei kerro tuosta yhdestä ohjelmasta. Tämä blogipostaus kertoo siitä, onko animeskene seksistinen ja jos on, miksi? Kerroin alussa tapauskertomuksen, mutta kuten tapauskertomuksessa kerroin, asiat on sovittu ja kaikki on kääntynyt parhain päin. Se ei kuitenkaan poista sitä etteikö seksistisyydestä tulisi keskustella. En sano suoraan että animeskene on täysin seksistinen, vaan sanon että olen kokenut joissain tilanteissa että seksismiä löytyy myös animeskenestä. Seksismi on aihe josta on hyvä keskustella ja miettiä miten seksismiä voisi vähentää omassa elämässään ja omilla harrastuskentillään. Toivon todella että vaikka tämäkin blogipostaus on saanut paljon vastustusta osakseen, kirjoitukseni saisi ihmiset miettimään kysymystä “Onko minun harrastuksessani liikaa seksismiä?” Jos toteat että seksismiä on, seuraava asia mitä voit miettiä olisi “Miten voin itse toimia vähentääkseni seksismiä kaikkia sukupuolia kohtaan?”
Olen iloinen että monet ihmiset ovat lukeneet tämän blogipostauksen ja toivon että seksismi rakkaassa harrastuksessani vähenisi. Seksismiä on kaikkialla, ei vain animeharrastajissa, mutta animeharrastajana minä näen seksismiä useimmiten animepiireissä.
Kiitoksia kaikille kommentoineille. Arvostan kaikkia kommenttejanne.
Näistä tähän blogiin kirjoitetuista viesteistä on mielestäni käynyt animeskenen ulkopuoliselle hyvin ilmi, että sinun, Hanna-Pirita, puheenvuorosi animen seksismistä on ollut paikallaan. Aihe on selvästi arka, koska se herättää näin kiihkeitä tunteita suuntaan ja toiseen. Itse haluaisin painottaa kaikille sitä pointtia, että se, että kritisoi itselle tärkeää harrastusta ei suinkaan tarkoita, että siitä ei pitäisi, tai, että kritisoija vetäisi harrastusta lokaan kokonaisuudessaan. Itse olen suuri supersankarisarjakuvien fani ja siinä on toinen harrastus, jossa sisäänrakennettu seksismi voi hyvin ja pulleasti.
On problemaattista ja hämmentävää fanittaa sellaista aihetta, jossa on samaan aikaan selviä ongelmakohtia, jotka pitäisi saada korjattua paremmaksi. Vähintään yhtä kummallista on se, että kun ne ongelmakohdat nostaa esille, leimaantuu helposti huumorintajuttomaksi kaiken kivan kieltäjäksi. Kuitenkin esimerkiksi Hanna-Piritankin tarkoitus on varmasti vain kehittää itselle rakasta harrastusta sellaiseen suuntaan, jota voi esitellä aihepiiriä tuntemattomille ilman, että heti perään joutuu selittämään pienen luennon verran pantsuista ja “uushomoista”, ettei saa oudon leimaa otsaansa.
Mielestäni on tavallaan onni onnettomuudessa, että aiheesta nousi näin suuri poru, sillä se kenties pakottaa kaikki animeharrastajat miettimään millaiseksi he luovat suomalaisen animeskenen ja millaisessa kulttuurissa kaikilla on hyvä olla ja harrastaa ja mitkä asiat oikeastaan ovat niitä oleellisia ja tärkeitä asioita animekulttuurissa, joita ilman anime ei enää olisi sitä mitä se nyt on vs. mitä ilmankin pärjätään ja kaikilla on kivempaa.
Ylipäänsä pidän Hanna-Piritan kirjoitusta rohkeana tekona kaiken ryöpytyksen jälkeen. Erityisen isot aplodit Desuconille, joka antoi/antaa mediapassin Hanna-Piritalle seuraavaa conia varten, mikä osoittaa, että ainakin siellä tiedostetaan miten kohtuuttomasti tässä on lentänyt kakkaa Hanna-Pritian niskaan parin ruudun vuoksi, ja tietenkin heidän halustaan kehittää Desuconia. Ja ihan ehdottomasti toivon, ettei Matiakselle ja Valtterille(? se toinen puhuja) jäänyt tästä kaikesta kovin paha maku suuhun vaan jatkatte puhumista coneissa – tosin ehkä jatkossa tiedostaen paremmin oman vastuunne animeskenen kulttuurin luojina.
(Kirjoitettu yksityishenkilönä, ei Nörttityttöjen edustajana.)
>anna Hanna-PIRItalle mediapassi desuconiin
>halu parantaa tapahtumaa
Joo enemmänki [pikkupupuja]!.
Ties mikä motiivi sen takana on, mutta desucon ei tarvitse edes mainostusta kun tällä hetkellä liput menevät 3 päivässä myynnin aloittamisen jälkeen ja laajennusta tapahtuman skaalaan ei näy.
(eikä parannusta [ihanan lutuiseen! <3 <3 <3 ] ohjelmaan)
[Viestiä on muokattu. T: Nörttitytöt]
Jos et muuttaisi niitä viestien tarkoituksia.
[Pörröiset puput on ihania ja tykkään halata ja paijata niitä!] ei myöskään ole sääntöjen vastainen ilmaisu.
Jospa nyt ees noudattaisit niitä omia säänöjäsi, koska tää alkaa menee jo aika älyttömäks touhuks.
[Viestiä on muokattu. T: Nörttitytöt]
Itseänihän tässä tapauksessa eniten ihmetyttää se, että ketä oikeasti haittaa seksismi jossain animeskenessä? Jo siitä, että olemme iso joukko aikuisia ihmisiä, jotka katsovat _piirrettyjä_, pitäisi pystyä päättelemään, että ei tämä ole kaikista vakavamielisin (saatika vakavamielisimpien) harrastus.
Suosittelen jokaista teitä lukaisemaan tämän blogauksen aiheesta: http://vahvin.wordpress.com/2013/03/25/desucon-frostbiteneraan-sarjispiirtajan-seksismikohu/
Japania voi sanoa kovin seksistiseksi maaksi, mutta sitä voisi tietyissä suhteissa sanoa myös paljon tasa-arvoisemmaksi. Yksi tällainen seikkä on suhtautuminen seksiin viihteessä. Miesten ja poikien sarjoissa ehkä tosiaan esitellään naisvartaloita varsin estottomasti, mutta aivan samalla tavalla fanipalvelua löytyy tytöille ja naisille suunnatuista sarjoista.
Länsimaisessa viihteessähän tällainen silmänilotarjonta on perinteisesti ollut kovin yksipuolisesti miehille suunnattua, mikä ilmeisesti on osaltaan aiheuttanut sen että tällainen nörttityttöidentiteetin korostaminen yhdistysten ja blogien koetaan tarpeelliseksi. Animen ja mangan puolella tälle ei ole mitään tarvetta, koska hyvinkin yli puolet harrastajista on naispuolisia jo muutenkin. Viihteen tekijöistä, eli animaattoreista ja manganpiirtäjistä, puhumattakaan.
Kaikkein suurin “henkilökohtainen perspektiiviharha” tässä on ehkä Hanna-Piritalla. Miehille ja pojille suunnattujen sarjojen sijasta (jollainen tämä “Doki Doki School Life Consequenceskin” selvästi on) kannattaisi ehkä enemmän katsoa niitä omalle sukupuolelle tarkoitettuja sarjoja, kuten vaikka Durararaa tai Zetsuen no Tempestiä. Niiden sisältö kun todennäköisesti varmaan miellyttäisi häntä enemmän.
Voi olla yllättävänkin hankalaa päätellä sarjaa yhtään katsomatta, mille sukupuolelle se on suunnattu, jos on tällaista jakoa tehty lainkaan. Naiskatsojille selkeästi suunnatut, deittipeleistä kehitellyt mieshaaremianimet muun muassa tosiaan tarjoavat sitä saabisua meille heteronaisille, mutta ainakin omaan makuun se on toteutettu todella kehnosti ja itseään toistavasti. Toden totta, naisille suunnattu fanservice on pääasiassa vaan miestenkeskeistä bondaamista, josta sitten fandomissa keitellään toistaan mehukkaampia homoisia soppia. Vilauttelu on aika vähissä.
Itse katson ihan minkälaista animea vaan, ja lähtöoletuksena on lähes aina se, että siellä niitä tissien ja peppujen vilautuksia on, koska niiltä on animeharrastajana oikeasti mahdoton välttyä. Jos niitä ei ole 5 minuutin välein ja sarja on oikeasti mielenkiintoinen ja hyvä, jatkan seuraamista. Jos taas sarja perustuu pelkästään serviceen, skippaan sen. Niin helppoa se on, aivan varmasti myös Hanna-Piritalle ja muillekin naisharrastajille. Me kaikki, myös H-P, tiedämme, että animessa on ja tulee aina olemaan fanserviceä, eikä se katoa sillä että jotkut länkkärit siitä kitisee. Kyse onkin siitä, miten fanit siihen reagoivat ja kenen seurassa.
Veikkaisin, että pääasiallisina ongelmina tässä keskustelussa on ollut kaksi asiaa: se, etteivät keskustelijat ole päättäneet että mistä tässä oikein keskustellaan ja toisekseen se, ettei suuri osa “vastapuolen” keskustelijoista edes halua tehdä muuta kuin kohuta ja riidellä. Siksi asian viemisessä eteenpäin ei ole oikein mieltä, varsinkin kun alkuperäinen juttu käsiteltiin jo. Lisäksi aihe liippaa epäilyttävän läheltä sitä feminismiä, joka lähes aina aiheuttaa primitiivireaktioita, vaikka veikkaankin että tässä on lähinnä pari ihmistä jotka haluavat jatkaa riitaa.
nyy, minkä tulkitset riitelemiseksi?
Hanna-Piritan blogikirjoituksessa käy ilmi, että hän on aiemmin loukkaantunut Anime-lehden päätoimittajan Petteri Uusitalon käytöksestä, mutta asia on sittemmin sovittu.
Kommenttikeskustelussa taas käy ilmi, että Hanna-Pirita ja Matias, joka puhe-esitystä, Hanna-Pirita alunperin kritisoi, ovat asiallisissa väleissä, jos kohta heillä ehkä edelleen onkin erimielisyyttä joistakin yksityiskohdista. Hanna-Pirita jopa erikseen toteaa toivovansa, etteivät Matias ja muut ohjelmanpitäjät ole pahoittaneet mieltään ja Matias taas toteaa rakentavan kritiikin olevan tervetullutta, jos kohta puolustaakin omaa näkökulmaansa, mikä myös on täysin asiallista.
Erimieltä olemisen ja riitelemisen välillä on vissi ero. Oikeus eriäviin mielipiteisiin on kaiken rationaalisen keskustelun perusta. Asiallinen depaatti on yleensä hedelmällistä väittelyn molemmille osapuolille.
Riiteleminen sen sijaan on asiatonta henkilökohtaisuuksiin menemistä ja itse asiasta poikkeavaa loan heittoa. Siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä.
Tarkoitan lähinnä myös tämän blogin ulkopuolella vellovaa keskustelua, joka ei ole aivan asiallista – vaikuttaa siltä, että osa keskustelijoista haluaa mieluummin trollailla ja jatkaa vastakkainasettelua kuin edes yrittää ymmärtää, mitä Hanna-Pirita haluaa sanoa. (Toisaalta en tiedä voiko sanoa riitelemiseksi sitä että kommentteja ei edes tulla sanomaan tänne vaan meuhkataan jossain muualla…) Koska asia on alkuperäisten osapuolten kesken jo sovittu, tuntuu hassulta että yhä joku/jotkut jaksavat kirjoitella miten feministit sitä ja sen pitäisi vaan myöntää olevansa väärässä-tätä… kukahan lopulta onkaan pahoittanut mielensä? (Suurella todennäköisyydellä joku poimii nyt tämänkin kommentin ruodittavaksi, mutta se on vain odotettavissa 😉
On myös ihmisiä, jotka tykkää riidellä minkä tahansa tekosyyn varjolla. Kai sillä lailla voi purkaa jotain omaa pahaa oloaan? Äkäiset peikot kannattaa vaan jättää omaan rauhaansa sillan alle ärisemään.
Siis aiiiivan mieletöntä! En yleensä jaksa lukea mitää pitkiä romaaneja varsinkaa internetissä mutta tää vaikutti tosi mielenkiinotselta! Kyllä suomalaisilta sisua löytyy. Jokanen kertoo miten asiat on ja ei anneta periks. Näin toimitaan, että hengissä pysytään. Ikävää tapahtui, siitä jäi jälki, mutta toivon, että kaikki jäljen saaneet ovat sen hyväksyneet ja vahvistuneet entisestään. Tässä ketjussa oli paljon hauskoja juttuja. Hidastusta, kiihdytystä, jumitusta, rönsyilyä, lopun tuntua, jatko osaa… Kiitos kaikille ketjuun osallistujille! Sain tästä mielenkiintoista ja viihdyttäväää iltalukemista tai no yö-. Söpöfiltteri on omaperäinen ratkaisu turhien kirosanojen välttämiseen. Tunnin lukemisesta ei nyt jäänyt kauheasti mitään käteen, sillä kulttuureista on aina kiistelty ja tämä se, että joku “vihaaja” tulee ja alkaa haukkua jotain suurempaa kokonaisuutta oli vain odoteltavissa, ja olisin ollut todella pettynyt, jos tällaista huumorintuojaa ei olisi ketjusssa ollut. nykyaikainen esimerkki. En jaksa lukea muita ketjuja koska original&best etc. mutta kiitos vielä kerran. Tämä ketju piristi, eikä kukaan alentunut haukkujien kanssa samalle tasolle, vaan sopu tyyneys ja harmonia pyrittiin selvästi sääilyttämään. Hienoa! Tämä ketju tulee säilyttää. jos ulosteen synonyymi on teidän mielestänne kirosana, sellainen oli päässyt lipsahtamaan söpöfiltterin läpi. Jos taas ei, pahoittelen ylimääräistä huomautustani.
Hyvää Pääsiäisen jatkoa! Saa nähdä jatkuuko ketju vielä. Odottaa vai eikö odottaa…
Kiitos kakkasanan bongaamisesta. Asia korjattu! è_é7
T: Admin
Mielestäni on erittäin asiallista huomauttaa ja huomioida manga-anime-skenen seksistiset piirteet. Sama pätee muihinkin skenen negatiivisiin piirteisiin. Olen itse 8 vuotta Japanissa asunut ja aika paljon ao. kulttuuria arvostava, mutta viime aikoina silmiini on pistänyt miten tietty osa japanilaista animeskeneä (huom. siis japanilaiset, eivät ulkomaalaiset) ovat hyökänneet Hayao Miyazakia vastaan hänen poliittisten mielipiteenilmaustensa vuoksi sekä Tuuli nousee -animaatioelokuvan sodanvastaisuuden vuoksi. Tämän jengin mielestä Ghiblin pitäisi vaan tuottaa hienosti piirrettyä fantasiaa ja olla täysin tiedostamatta ympäristöä ja yhteiskuntaa, vaikka Ghibli on alusta saakka ollut hyvinkin kriittinen sanomaltaan (ekoteema etenkin on noussut selkeästi esiin).
Japanilaisen animen seksistisen pikkutöksynaiskuvan ovat myös huomioineet japanilaisetkin, mm. eräs tuntemani japanilaisyliopiston manga studies -professori.