Sanon tämän kaikella kunnioituksella ja puhtaasti rakkaudella. Uskokaa tai älkää, tämän tarkoitus ei ole provosoida yhtään ketään: James Bond on maailman hurmaavin ja ihanin sovinisti. Myönnetään, hänella on charmia, joka puree naisiin ja, niin halutessaan, hän osaa kohdella naisia todella kunnioittavasti. Pääasiassa naiset ovat hänelle kuitenkin objekteja, ja hän osaa olla oikea sika. Tästäkin huolimatta minä pidän Bondista hahmona.

Olen katsonut Bond-elokuvia alakoululaisesta asti. Tuolloin Roger Moore oli mielestäni aivan paras Bond-näyttelijä ikinä, sillä pidin Mooren poikamaisesta huumorista. Moore oli vielä pitkälle aikuisikäänikin suosikki, kunnes näin Casino Royalen (2006). Daniel Craig toi Bondin hahmoon aivan uutta syvyyttä. Jotain sellaista, mitä itse Sean Connerykään ei saanut mukaan. Bond ei ollut enää pelkkä agentti, joka ajautui ihmeellisten esineiden kanssa aina vain uusiin seikkailuihin. Bondilla oli tausta, hänestä huokui lievää angstia, jonka hän peittää hyvin kylmien hermojensa taakse. Daniel Craigissa yhdistyvät kaikki hyvä, mitä muista Bond-näyttelijöistä vain voi saada irti. Mikä parasta: Daniel Craigin Bondin ei tarvitse piiloutua kaikkien hienojen vempainten taakse. Pierce Brosnanin Bond-elokuvien ongelmaksi muodostuivat nuo kaiken maailman vimpaimet, jotka veivät ainakin minulta huomion tarinasta.

Odotin varmasti monen tapaan monta vuotta innolla uutta Bond-elokuvaa, joka tosin viivästyi useaan otteeseen tuotantoyhtiön taloudellisten ongelmien takia. Tuntuu, kuin Quantum Of Solacesta (2008) olisi jo ikuisuus. Nyt viimein Skyfall sai ensi-iltansa. Ei voi sanoa sen olleen mikään yllätys, kun Skyfall nousi menestykseksi.

Skyfallin lähtöasetelma on kiinnostava: Bond ammutaan, kun hän yrittää saada takaisin MI6:lta varastetun listan, jolta löytyvät kaikki järjestön peitetehtävissä työskentelevät agentit. (Mainitaan tähän väliin, että mieleni teki noiden ensimmäisten viiden minuutin jälkeen todeta teatterissa kovaan ääneen, että “No, sepä oli lyhyt elokuva.”) Bond saa mahdollisuuden aloittaa elämänsä alusta, mutta palaa takaisin vanhaan elämäänsä nähtyään uutisissa, kuinka MI6:n rakennukseen oli tehty pommi-isku. Bondin tehtäväksi tuleekin pitää M (Judi Dench) turvassa parhaansa mukaan.

Judi Dench on ihana M. Virkistävää nähdä ikääntynyt näyttelijä, joka ei ole kiristänyt kasvojaan luonnottomiksi. Javier Bardem puolestaan on hyytävä ja limainen elokuvan pahiksena, hakkerointiin erikoistuneena Silvana.

Q (Ben Whishaw) ja James Bond (Daniel Craig)

Hakkerointi näyttelee myös yhtä elokuvan päärooleista. Tämä aspekti tuo Bondit lähemmäksi todellista maailmaa. Kuten Q (Ben Whishaw) sanoo Bondille, he eivät enää keskity räjähtäviin mustekyniin. Sotaa ei käydä enää pelkästään asein, sillä huono tietoturva saattaa koitua suuremmaksi uhaksi yhteiskunnalle. Parhaiten suojatuillekin palvelimille voidaan murtautua, jos vain aikaa ja osaamista löytyy. Viime aikoina on tullut esiin turhan monta tosielämän tapausta, jossa erilaisten foorumien salasanat on vuodettu nettiin. Useiden suomalaisten yritysten tietoturvat eivät välttämättä ole niin hyvällä tolalla kuin voisivat. Auringon voimalla toimiva lasersäde ei välttämättä ole niin realistinen uhka kuin kattava tietomurto.

Mielestäni Casino Royale on edelleen ehkä paras Bond-elokuva, joka on tehty. Skyfall kuitenkin lukeutuu parhaiden joukkoon. Se on viihdyttävä ja pitää mukana otteestaan ja kertoo enemmän Bondista hahmona, kuin muut elokuvat yhteensä. Sitä en kyllä ymmärrä, miten en heti keksinyt lopussa paljastettua pientä yksityiskohtaa. Se oli niin ilmiselvä, se olisi pitänyt älytä heti!

007 Skyfall ansaitsee neljä nörttityttöä.

4 nörttityttöä

Nörttitytöt haluavat myös onnistella 50-vuotiasta James Bondia!

James Bond 50-v