Kävin katsomassa kaksi kauhuleffaa viime viikkojen aikana ja ajattelin, että niistä saisi aika hyvän vertailuarvostelun. Molemmat ovat varsin erilaisia toisistaan ja eroavaisuus näkyy myös elokuvien visuaalisuudessa. Vertaan tässä leffoja keskenään enimmäkseen juuri kauhun näkökulmasta, mutta käyn läpi myös elokuvien hahmoja ja tarinaa.
WEAPONS (2025)
Ohjaus: Zach Cregger
Pääosissa: Julie Garner, Josh Brolin, Cary Christopher, Amy Madigan
Suomen ensi-ilta: 8.8.2025
Kauhu – Weapons yhdistää goren ja psykologisen kauhun erittäin tehokkaasti. Yllätyin siitä, kuinka väkivaltainen leffa loppujen lopuksi oli. Goretus kuitenkin tuo elokuvaan hieman enemmän kauhun tunnetta, koska se on aseteltu niin leffassa, että se lisää pelkoa ja terroria katsojassa, kun gore yhtäkkiä ilmestyy valkokankaalle. Elokuvan alku käyttää hienosti hyväkseen yhtä George Harrisonin parhainta biisiä ”Beware of Darkness” ja kohtaus on myös teknisesti taitava. Leffan hahmojen ”Naruto – juoksu” ja makaaberi loppu jättää oudon kauhun ja huumorin tunteiden yhdistelmän katsojan päälle. Elokuva nojaa välillä goretukseen ehkä hieman liikaakin ja käyttää joskus halpaa ”säikytyskauhu” – efektiä, jota usein halvemmat kauhuleffat käyttävät pelästyttääkseen katsojia (toisin sanoen leffa soittaa taustalla usein jousilla kuultavan ”kauhu”- soundin kun elokuvan hahmo näkee jotain pelottavaa). Mutta muuten sanoisin, että elokuvan kauhu toimii loistavasti eikä leffassa ole hirveästi turhia ”säikytyskauhu” – kohtauksia.
Tarina – Elokuva on liian pitkä. Varsinkin kauhuelokuvaksi sanoisin, että Weaponsin tarinaa olisi voinut lyhentää jonkun 15 minuuttia, eikä elokuva olisi kärsinyt siitä pahemmin. Isoin syy leffan pituudelle on hahmot, joita on kauhuleffaksi todella monta, mutta tiettyjä kohtauksia olisi voinut myös lyhentää. Elokuva ei kuitenkaan pitkästytä ja se pitää katsojan huomion loppuun asti, joten itselleni ei tarinan pituus ollut suuri este elokuvan nauttimiselle. Monelle saattaa Weaponsin tarinankerronta vaikuttaa hieman sotkuiselta ja vyyhtimäiseltä, mutta tarina onnistuu mielestäni yhdistämään eri hahmojen polut varsin järkevästi loppuratkaisua varten.
Hahmot – Kuten sanottua, elokuvassa on yllättävän monta hahmoa. Kauhuleffoissa on yleensä hyvin minimalistinen roolijakauma ja usein päähenkilöitä on vain yksi. Weaponsissa on peräti kolme päähenkilöä ja monta sivuhahmoa. Mielenkiintoisin hahmo itselleni oli nuori poika Alex, jonka koko luokka katoaa mystisesti elokuvan alussa. Hänen tarinansa on viimeinen elokuvassa ja kietoo kaikki juonenkäänteet yhteen. Alex on oikeastaan ainoa hahmo elokuvassa, jolla on minkäänlainen selvä narratiivi ja tarinankaari. Muut hahmot, kuten Alexin opettaja ja Josh Brolinin esittämä isä ovat tärkeitä hahmoja, mutta he eivät välttämättä tarinallisesti koe samanlaista kehitystä, mitä Alex hahmona käy läpi.
ODDITY – SOKEA KAUHU (2024)
Ohjaus: Damian Mc Carthy
Pääosissa: Carolyn Bracken, Gwyilm Lee
Suomen ensi-ilta: 25.7.2025
Kauhu – Oddity osoittaa mielestäni sen, että kauhu voi toimia todella hyvin nollabudjetillakin. Elokuva käyttää vain periaatteessa kahta sijaintia, ja erikoisefektit tulevat vain elokuvan lopussa ja kestävät lyhyen aikaa. Elokuvan kauhu nojaa huomattavasti enemmän yliluonnolliseen ja trilleriin eikä elokuvassa ole gorea kuin hetkellisesti. ”Säikytyskauhu” – hetkiä on tässäkin leffassa, mutta hyvin vähän verrattuna esimerkiksi 2000 – luvun kauhuleffoihin.
Tarina – Yksinkertainen ja ymmärrettävä. Tarina muistuttaa minua hieman Agatha Christien yliluonnollisista rikoskertomuksista, joissa loppujen lopuksi ratkaisu onkin hyvin maallinen. Tarina ei pomppoile hahmoista toiseen, koska leffassa on erittäin pieni ydinjoukko hahmoja, mutta tarinan aikajana saattaa aluksi hieman hämmentää.
Hahmot – En ole pitkään aikaan toivonut, että suurin osa hahmoista kuolisi elokuvassa. Sanotaan näin, että ”kosto on suloinen” sopii tämän elokuvan hahmoihin täydellisesti. Hahmot jäävät ehkä hieman pintapuolisiksi, mutta motiivit ovat hyvin selvät varsinkin päähenkilöllä ja hänen siskonsa aviomiehellä.
VERTAILU
Kauhu – Mielestäni molempien elokuvien valitsema kauhu toimii juuri heidän tarinalleen. Weaponsin gore ja psykologinen kauhu jättää häiritsevän tunteen katsojalle ja Oddityn yliluonnollinen kauhu saa katsojan miettimään onko komerossa sittenkin kummitus. Henkilökohtaisesti Weaponsin kauhu ehkä jätti vaikutuksen itseeni enemmän, yksikertaisesti sen takia, koska se oli niin outoa, uutta ja häiritsevää. Oddity taas pysyy enemmän perinteisen yliluonnollisen kauhun raameissa.
Tarina – Tarinankerronnassa suosin Odditya, koska se on varsin yksinkertainen eikä yritä olla liian kunnianhimoinen. Elokuvan keston kannalta Oddity myös toimii mielestäni paremmin, koska se ei yritä sitoa monta eri tarinaa yhteen tai esitellä liian monta hahmoa ja juonenkäännettä.
Hahmot – Weapons vie voiton tällä saralla, koska se teki lapsihahmosta kiinnostavamman kuin kenestäkään aikuisesta hahmosta, joka on erittäin harvinaista. Oddityssa on sopivat hahmot tarinaan, mutta en loppujen lopuksi välittänyt suuresti hahmojen kohtalosta, koska he jäivät suhteellisen pintapuolisiksi.
Kaiken kaikkiaan suosittelen Weaponsia katsojille, joita ei haittaa goretus ja joita kiinnostaa useamman hahmon tarina tai häiritsevä kauhu. Odditya suosittelen perinteisen yliluonnollisen kauhun faneille ja Agatha Christien murhamysteerien nauttijoille.
